Lue keskustelun säännöt.
Modernissa parisuhteessa mies passivoituu ja nainen ottaa liikaa vastuuta. Kumpikaan ei ole tyytyväinen.
03.09.2016 |
"Eikö naisille mikään riitä? Nykymies on esiäitien unelma: hellä ja auttavainen, osallistuu kotitöihin, ei ryyppää eikä rällää. Mutta mitä sanookaan nainen: Tuossa se sohvaperuna taas makaa tv:n ääressä, ei se enää sytytä!"
http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/…
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hellä katse tai lempeät sanat tunteettomia?
Kertoisitko miten tunteita osoitetaan ilman minkäänlaista tekoa?
En. Miksi pitäisi? Parisuhteeni voi vallan mainiosti... ja on voinut jo yli parikymmentä vuotta.
Eli todellisuudessa et pysty mainitsemaan edes yhtä esimerkkiä.
Et pidä parisudettani esimerkkinä?
Parisuhteeseen ei vaadita tunnetta. Keksi oikea esimerkki.
Kiitos vastaukseesta se kertoi jo sen että et arvosta sitä mitä minä vaadin parisuhteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi ajatella, että se passivoituminen olisi kiinni mistään muusta kuin miehestä itsestään? Ainoa konkreettinen asia, mitä tuossa jutussa sanottiin miehen tekevän naisen hyväksi oli luopuminen joistakin omista menoista (ei edes kaikista, kuten nainen useimmiten väistämättä joutuu tekemään lasten synnyttyä).
Oikeastaan ihan hyvä kirjoitus. Tuossahan nimenomaan näkee sen, miten yksipuolinen se miehen näkökulma on ja miten hän pitää kaikkea naisen tekemää itsestäänselvyytenä, koska ei uhraa yhtäkään ajatusta sille, mistä kaikesta nainen on luopunut ja mitä kaikkea nainen tekee koko perheen mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä odotellessa että mies ottaisi emotionaalisesti suuremman vastuun parisuhteesta... paitsi et vähän sen suuntainen parisuhteemme jo mielestäni onkin. Koulutusta se on aikalailla vaatinut. Mies on oppinut käyttämään tunteensa ja luottamaan siihen että vaikka minä näytän myös tunteet myös suuttumuksen se ei tarkoita parisuhteen tai rakkauden loppumista.
Tarkoittaako tuo sitä, että teillä sinä saat huutaa ja miehen täytyy hiljaa tuo kuunnella?
Ei kun sitä että mies on oppinut näyttämään tunteensa pelkäämättä että se johtaisi siihen että en rakasta häntä vaikka osoitankin että en ajattele/tunne jostakin asiasta samoin kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hellä katse tai lempeät sanat tunteettomia?
Kertoisitko miten tunteita osoitetaan ilman minkäänlaista tekoa?
En. Miksi pitäisi? Parisuhteeni voi vallan mainiosti... ja on voinut jo yli parikymmentä vuotta.
Eli todellisuudessa et pysty mainitsemaan edes yhtä esimerkkiä.
Et pidä parisudettani esimerkkinä?
Parisuhteeseen ei vaadita tunnetta. Keksi oikea esimerkki.
Kiitos vastaukseesta se kertoi jo sen että et arvosta sitä mitä minä vaadin parisuhteelta.
Et siis todellakaan pysty myöntämään, ettet osaa mainita yhtään esimerkkiä, millä tunteita osoitetaan ilman tekoja ja sen vuoksi menet henkilökohtaisuuksiin.
Mua raivostuttaa tämä typerä mantra "perinteinen malli"! Mikä hiivatin perinteinen mies? Mistä nyt puhutaan?
Tuossakin korostetaan että nykymiehet ovat passiivisia nössöjä, joten kai kirjoittajan käsitys edellisten sukupolvien miehistä on kai sitten sellainen lapsiaan vihaava, räyhäävä juoppo, joka vieroksuu töitä ja hakkaa vaimonsa, niinkö?
No ei. Tulee heti mieleen mun kummatkin isoisät. He olivat melko vähän koulutettuja duunarityyppejä, mutta kumpikaan ei ryypännyt, ei riehunut, ei ollut väkivaltainen, oli käsistään kätevä, työteliäs, siisti hiukset leikattu, parta ajettu ja siistit vaatteet, aina kohtelias ja huomaavainen naisille ja kiltti lapsille. En muista että kumpikaan olisi koskaan edes korottanut ääntään vaimolleen, lapsilleen tai lapsenlapsilleen.
Toinen ukki oli erämies, metsästi ja kalasti, ja kasvatti metsästyskoiria, joten siinä mielessä todella perinteinen. Mutta myös mies joka kirjoitti kirjeitä (koneella, koska sodasta muistona oli pahat vammat käsissä) ja luki kirjallisuutta ja seurasi tv:stä maailmanpolitiikkaa. Oli uskonnollinen, kuunteli aina jumalanpalveluksia radiosta. Kahden tyttären rakastava isä. Mulle hellä ukki, joka jutteli luonnosta ja eläimistä ja kertoi lapsuudestaan.
Toinen isoisä oli rannikon kalastaja- ja käsityöläissuvusta, toimi rakennusmaalarina ja perusti pienen maalausliikkeen. Kolmen lapsen isä. Hoiti eläkeikäisenä sekä ulkotyöt että kotityöt, koska isoäiti oli vammautunut sodan aikana tehtaassa työskennellessään. Isoisä teki ruoat ja siivosi. Hoiti myös serkkupoikani, joka asui mummolassa, koska lapsen vanhemmat erosivat eivätkä kyenneet hoitamaan häntä. Kesän kohokohta oli kun ukki paistoi maalla meille lapsille lettuja.
Kummatkin isoäidit olivat vahvatahtoisia naisia, jotka myös saivat toiveensa helposti läpi kotona. Mutta eivät myöskään sellaisia, jotka olisivat pomottaneet ja haukkuneet miehiään.
Nämä miehet ja avioliitot edustavat mulle sitä perinteistä mallia.
Nyt näyttää useimmissa perheissä olevan itsekeskeinen teinipoika, joka makaa sohvalla osallistumatta yhtään mihinkään kodin töihin tai edes yhdessäoloon. Hän keskustelee vain tv:n, älypuhelimen ja tietokoneen kanssa. Häviää ilmoittamatta päiväkausiksi jonnekin kaverien kanssa (kapakka, lomat). Jos on kotona eikä uppoutunut teknologiaan, vaatii lapsia olemaan hiljaa, vaimoa kantamaan ruokaa eteen ja antamaan seksiä. Ei korjaa jälkiään vaan jättää lapsiaan pahemmat sotkut jälkeensä "mamman" siivottavaksi. Ei omaa käsitystä perheestä yhteisenä prjoketina eikä hahmota taloudenhoidosta (rahankäyttö mukaanlukien) mitään. Pitää omia rahojaan omiaan, vaimon pitäisi kustantaa kaikki yhteisten lapsien ja kodin kulut.
No vähän liioteltu, mutta ikävän yleinen "moderni miesmalli".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hellä katse tai lempeät sanat tunteettomia?
Kertoisitko miten tunteita osoitetaan ilman minkäänlaista tekoa?
En. Miksi pitäisi? Parisuhteeni voi vallan mainiosti... ja on voinut jo yli parikymmentä vuotta.
Eli todellisuudessa et pysty mainitsemaan edes yhtä esimerkkiä.
Et pidä parisudettani esimerkkinä?
Parisuhteeseen ei vaadita tunnetta. Keksi oikea esimerkki.
Kiitos vastaukseesta se kertoi jo sen että et arvosta sitä mitä minä vaadin parisuhteelta.
Et siis todellakaan pysty myöntämään, ettet osaa mainita yhtään esimerkkiä, millä tunteita osoitetaan ilman tekoja ja sen vuoksi menet henkilökohtaisuuksiin.
En ole aikaisempi kirjoittaja, mutta noi teot on vähän määrittelykysymys, mulle tuli ensin mieleen joku polkupyörän korjaaminen tms. Ajattelin, että jos oma mies vaikka huokaa tyytyväisenä, kun paijaan sitä, niin se on sitten tunne joka "paistaa läpi". Mutta voihan sitä pitää tekonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hellä katse tai lempeät sanat tunteettomia?
Kertoisitko miten tunteita osoitetaan ilman minkäänlaista tekoa?
En. Miksi pitäisi? Parisuhteeni voi vallan mainiosti... ja on voinut jo yli parikymmentä vuotta.
Eli todellisuudessa et pysty mainitsemaan edes yhtä esimerkkiä.
Et pidä parisudettani esimerkkinä?
Parisuhteeseen ei vaadita tunnetta. Keksi oikea esimerkki.
Kiitos vastaukseesta se kertoi jo sen että et arvosta sitä mitä minä vaadin parisuhteelta.
Et siis todellakaan pysty myöntämään, ettet osaa mainita yhtään esimerkkiä, millä tunteita osoitetaan ilman tekoja ja sen vuoksi menet henkilökohtaisuuksiin.
En ole aikaisempi kirjoittaja, mutta noi teot on vähän määrittelykysymys, mulle tuli ensin mieleen joku polkupyörän korjaaminen tms. Ajattelin, että jos oma mies vaikka huokaa tyytyväisenä, kun paijaan sitä, niin se on sitten tunne joka "paistaa läpi". Mutta voihan sitä pitää tekonakin.
Miten ihmeessä paijailu EI ole teko mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt näyttää useimmissa perheissä olevan itsekeskeinen teinipoika, joka makaa sohvalla osallistumatta yhtään mihinkään kodin töihin tai edes yhdessäoloon. Hän keskustelee vain tv:n, älypuhelimen ja tietokoneen kanssa. Häviää ilmoittamatta päiväkausiksi jonnekin kaverien kanssa (kapakka, lomat). Jos on kotona eikä uppoutunut teknologiaan, vaatii lapsia olemaan hiljaa, vaimoa kantamaan ruokaa eteen ja antamaan seksiä. Ei korjaa jälkiään vaan jättää lapsiaan pahemmat sotkut jälkeensä "mamman" siivottavaksi. Ei omaa käsitystä perheestä yhteisenä prjoketina eikä hahmota taloudenhoidosta (rahankäyttö mukaanlukien) mitään. Pitää omia rahojaan omiaan, vaimon pitäisi kustantaa kaikki yhteisten lapsien ja kodin kulut.
No vähän liioteltu, mutta ikävän yleinen "moderni miesmalli".
Täyttä asiaa. Olen tapaillut nyt pari kuukautta tälläistä itsekästä nykymiestä. Meillä synkkaa muuten tosi hyvin, olemme samalla aaltopituudella, meillä on samanlainen huumorintaju ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Ongelma on siinä että hän periaatteessa asuu luonani mutta ei halua osallistua mihinkään asumis- tai ruokakuluihin eikä tehdä kotitöitä. Hän vielä aluksi jaksoi valittaa siitä että minulla ei ole mitään herkkuja kotona. Sanoin hänelle suoraan että minulla ei ole varaa elättää häntä koska olen itsekin opiskelija. Viimeksi kun kävimme ruokakaupassa hän lupasi maksaa puolet mutta sitten kaupassa alkoi hirveä valitus ruan hinnasta ja lopulta hän maksoikin paljon vähemmän kuin mitä oli luvannut. Ja siitäkin me riitelimme monta kertaa että saisin hänet maksamaan edes oman osuutensa. Kotitöitä hän ei suostu tekemään koska kyse on minun asunnostani, ei hänen, vaikka hän on se joka sotkee eniten.
Parisuhteeseen ei vaadita tunnetta. Keksi oikea esimerkki.