Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielikuvitusmaailmani
02.09.2016 |
Olen parisen vuotta viettänyt suuren osan vapaa-ajastani luomassani mielikuvitusmaailmassa. Olen ollut pitkään erään ulkolaisen tv-sarjan fani ja olen alkanut kuvittelemaan osan sarjan hahmoista ystävikseni. Vietän aikaani kuvittelemalla mitä he tekevät tai kuinka voisimme mennä yhdessä vaikka syömään. Katselen sarjaa nauhalta lähes päivittäin.
Käyn normaalisti töissä ja minulla on pari hyvää ihan oikeatakin ystävää joiden kanssa tapaamme silloin tällöin. Olen melko tyytyväinen elämääni kaikin puolin mutta joskus mietin että kuinka sairas tämä kuvio on.
Kommentit (32)
Mullakin on oma maailma päässä. Löytyy ystäviä, jännittäviä ja värikkäitä tapahtumia. Tapaturmia, suruja ym. mutta myös hyviä asioita. Hahmoja on kymmenittäin ellei enemmänkin. Kaikilla on nimet ja tarkkaan hiottu luonne. Joskus piirtelen heistä kuvia.
Voishan sitä vaikka kirjan kirjoittaa, mutta en halua. Tämä maailma on minun ja vain minun. Jos päästän sen ulos päästäni se ei enää ole henkilökohtainen, omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin, että taipumusta luovaan kirjoittamiseen saattaisi löytyä tätä harrastavilta.
Ollessasi ajatustesi parissa olet aina mielikuvitusmaailmassa?
Kiinnostaisi tietää mihin sarjaan ap on itsensä sijoittanut.
Olisi ihanaa kuulua Blue Bloods sarjan perheeseen. Pitäisiköhän alkaa kuvitella kuuluvansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama erilainen kuvittelu"leikki". Ne ovat reaalimaailmassa tapahtuvia tarinoita, joita ajattelen, muokkaan mielessäni paremmaksi, keksin uusia kohtauksia jne. Töissä, kotona, lenkillä, nukkumaan mennessä, filmi lähtee heti pyörimään. Kun kyllästyn yhteen tarinaan, vaihdan seuraavaan, kunnes vaihdan taas seuraavaan ja palaan takaisin ensimmäiseen. Outoa vai normaalia, ihan sama. Koskaan ei ole tylsää, vaan voin olla pitkänkin aikaa tekemättä mitään ja vain mietiskellä omiani.
Minä teen samaa. Olen aina tehnyt, ensimmäiset fantasiamaailmani muistan luoneeni alle kouluikäisenä.
Ihan tavallinen työssä käyvä perheenäiti minusta on tullut. Eivät nämä fantasiat ole elämääni haitanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen on kyllä kauheaa elämän tuhlausta. Miksi ette tee oikeasti asioita jotka ovat mukavia?
Alue: Aihe vapaa
Mulla on ihan lapsesta asti ollut mielikuvitustodellisuuksia. Olin ainut lapsi ja silloin kun ei ollut kaveriseuraa, sävelsin mielessäni omiani ja viihdyin itsekseni :) En kuvitellut niihin tarinoihin itseäni, vaan niissä elivät keksimäni ihmiset. Vasta kolmekymppisenä niiden juttujen ajattelu alkoi jäädä vähemmälle, kun sain opinnot vihdoin valmiiksi ja piti ihan oikeasti keskittyä todellisuuteen - perheeseen, työhön, mitä tätä nyt on :D Ja siis en ole koskaan ollut mikään yksinäinen nyhjääjä, mutta silloin kun oli omaa aikaa, hyppäsin mielelläni noihin omiin maailmoihini. Vaikka koiraa ulkoiluttaessa, kauppaan tarpoessa jne. Vieläkin joskus palaan niiden tuttujen tyyppien pariin, kun mahdollisuus tarjoutuu. Se nyt on vaan mukavaa ja varmastikin luovempaa kuin jos menisi vaikka Netflixistä töllöttämään jotain :)