Siis pitääkö vielä 42-vuotiaana pelailla jotain hemmetin parisuhdeshakkia?

Ihan sama kokemus... ei myönnetä että tykkääkö vai ei. Voidaan lähettää viesteissä suukon kuvia mutta ei sydämen kuvia. Ei tietoa kannattaako juttuun ITSE asennoitua niin että tästä voisi kehittyä jotain vain niin että tämä on vain mukava seikkailu. KUn ei tiedä mikä on toisen agenda alun perin.

Esim. tinderissä saatan sitä kysyäkin jo alkuvaiheessa mutta aina ei tule kysyttyä ja sitten jos jo tavannut kerran tai pari niin jotenkin hankala kysyä... tai lähinnä jos toinen on jotenkin todella ihana niin ei kehtaa kysellä kaikkea niin luontevasti ettei pelästytä sitä. (Koska kyllähän itsellekin myös se romanssikin käy, olisi vana kiva tietää alunperinkin meininkin ettei anna itseään ihastua liikaa...)

Siinähän pelailet, itse en millään enää viitsi.

Ei kai vakavissaan olevat miehet Tinderissä ole. Kyllä niitä aikuisiakin miehiä on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vakavissaan olevat miehet Tinderissä ole. Kyllä niitä aikuisiakin miehiä on olemassa. 

Mistäs sellasia löytää? :)

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vakavissaan olevat miehet Tinderissä ole. Kyllä niitä aikuisiakin miehiä on olemassa. 

No MISSÄ ne vakavissaan olevat sitten oikeasti ovat..?

Jos tarvitsee, sitä ei vaan ole tarkoitettu. Kyllä sen sitten tietää, kun kohdalle osuu. Molemmin puolin. (Paitsi se yks ei tajunnu, ja menetti asian joka olis voinut olla parasta mitä sille on ikinä tapahtunut ;))

Riippuu varmaan siitä, kuka on pelin toinen osapuoli? Kahden aikuisen väillä ei tarvitse leikkiä, mutta jos toinen on emotionaalisesti (voi siis iältään olla aikuinen)  jotain muuta, niin ne pelit voi olla osa itseä.