Miten jotkut jaksaa hoitaa vuosikausia lapsiaan kotona?!

Menin siis töihin kun lapsi oli runsaan vuoden. Myös rahalliset syyt painoivat mutta olihan se puuduttavaa jo välillä.

Ei minustakaan ollut siihen. Kaipasin aikuiskontakteja, joten palasin töihin kun lapsi oli 10kk. Isähän väänsi duunia sen 10kk 24/7 ihan pyytämättä, yllättäen.

En minäkään jaksaisi. Palasin molempien kohdalla töihin, kun olivat 1- ja 1.5 vuotiaita. Mummi hoiti molempia parisen kuukautta kotona. 

Joo en ihan ymmärrä kans jos löytyy neljä tai viis lasta, et miten semmosta oikeen jaksaa, toistoa toiston perään. Laitoin just flikan hoitoon ja täs on kun uudesti syntynyt, kun on omia projekteja.

Ihan suht ok. Esikoinen oli kotihoidossa 3.5v. Isä oli tästä ajasta noin vuoden kotona. Itse opiskelin lähes koko kotonaoloajan tutkintoani, tein opinnäytetyuöt ja kaiken muun minkä pystyin.

Nyt kakkoskierroksella 3kk/3v mennyt. Yritän pitää mielen vireänä opiskelemalla ja näkemällä paljon ystäviä vapaa-ajalla. Lasten kanssa yritän olla aktiivinen, käydään retkillä milloin missäkin. Isä tulee taas olemaan osan ajasta kotona, mutta päiväkotiin vasta 3v. Keikkatyötäkin pystyn tekemään jos haluan, taloudellista pakkoa ei ole.

Me koetaan tämä tärkeäksi, siksi näin vaikka molemmat ollaan aika meneviä ja koulutettuja. Tämä on viimeinen lapsemme, joten yritämme nauttia tästä kiireettömyydestä :)

Yleensä niillä naisilla ei ole työpaikkaa odottamassa. Ja koulutus opistotasoinen.

Ihan tavallista. Harva jaksaa hoitaa lapsia kotonaan. Tai varmaan jaksaisi jos olisi pakko, mutta mukavuus syistä menevät töihin ja vievät lapset hoitoon.

Ensimmäisen lapsen ollessa 10,5 kk aloitin yo-opinnot. Kävin töissä myös koko yliopistoajan yksinhuoltajana. Toisen lapsen ollessa 1,1 v palasin töihin.

Hyvinhän tuota aikanaan jaksoi eikä kukaan pakottanut minua heitä hoitamaan kotona 24/7.

Riippuu mistä tykkää. Musta oli ihanan rauhallista ja rentoa, ulkoiltiin paljon, nähtiin lapsi(eli mamma) kavereita, leivottiin sellaista mitä muuten ei ehdi, jne. Aikuiskontaktit on aika oleellisia jaksamiselle, oma aika välillä, ja se että oon tällainen kotoilija muutenkin.. Paitsi kävin kyllä välillä pätkän töissä ja yhteensä pari vuotta kotona, en nyt tiedäkään lasketaanko mua mukaan, noilla joka tapauksessa viihdyin. Niin ja vielä yksi poliittisesti epäkorrekti, mulla on kivat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista. Harva jaksaa hoitaa lapsia kotonaan. Tai varmaan jaksaisi jos olisi pakko, mutta mukavuus syistä menevät töihin ja vievät lapset hoitoon.

Mukavuussyistä on yhdyssana ja mukavuussyistä naiset jäävät kotiin. Valitettavasti mä olen palannut töihin nopeasti, mutta oma eläkehän siinä karttuu. Yli 1v kanssa kotona olisi luksusta johon mulla ei ollut mahdollisuutta.

Mun työkaveri (sh) oli 10 vuotta kotona neljän pentunsa kanssa. Tuli nyt töihin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä niillä naisilla ei ole työpaikkaa odottamassa. Ja koulutus opistotasoinen.

Ei kyllä pidä nykyään enää paikkansa. Pikkurouvilla on järjestään yliopistotutkinto joltain yleissivistävältä alalta kuten sosiologiasta.

Minä viihdyn lapsen kanssa kotona, olisi ihanaa olla aina näin mutta meillä on vielä lainaa lyhennettävänä ja nimissäni, joten vielä ei ole taloudellisesti mahdollista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista. Harva jaksaa hoitaa lapsia kotonaan. Tai varmaan jaksaisi jos olisi pakko, mutta mukavuus syistä menevät töihin ja vievät lapset hoitoon.

Mukavuussyistä on yhdyssana ja mukavuussyistä naiset jäävät kotiin. Valitettavasti mä olen palannut töihin nopeasti, mutta oma eläkehän siinä karttuu. Yli 1v kanssa kotona olisi luksusta johon mulla ei ollut mahdollisuutta.

Mulla on lukihäiriö ja en yleensä jaksa lukea lähteviä viestejä viittä kertaa peräkkäin varsinkaan tällaisella anonyymipalstalla.

Okein hyvin jaksoin ja viihdyin kotona. Koti on mulle itsellenikin paras paikka ja ajattelin sen olevan lapsillenikin. En halunnut kenenkään muun hoitavan ja kasvattavan heitä - tai no kyllä he kerhossa kävivät ja sitten joko seurakunnan tai kunnan esikoulunkin. Olin kotona yhteensä 15 vuotta, lapsia on viisi. Koulutukseni on yliopistotasoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä niillä naisilla ei ole työpaikkaa odottamassa. Ja koulutus opistotasoinen.

Ei kyllä pidä nykyään enää paikkansa. Pikkurouvilla on järjestään yliopistotutkinto joltain yleissivistävältä alalta kuten sosiologiasta.

Tilastot kertovat kyllä ihan muuta.

Eihän se toki kaikille tunnukaan mielekkäältä. Mutta itsellä avainsana on verkostot: kavereita itselle, kavereita lapsille, seuraa puistoon, metsäretkelle, luistinradalle, uimarannalle, museoon, ravintolaan, uimahalliin. Asutaan alueella jossa on paljon lapsiperheitä ja hyvät palvelut, avoin päiväkoti, kerhoja jne. Lisäksi ehdoton edellytys on puoliso (tai muu, esim. mummo?) joka mahdollistaa sen että saa säännöllisesti ja riittävästi aikaa myös ilman lapsia :)

Nyt 6. vuosi kotona ja vuoden päästä töihin. Aikansa kaikelle, meille tämä on ollut hyvin jees.

Kun vaihtoehtona on juosta pää kolmantena jalkana aamukuudesta iltakuuteen, vähän väliä olla hoitamassa sairasta lasta ( ja sairastella itsekin ) ja tästä hullunmyllystä jää nettoa 200 € verrattuna kotonaoloon, niin oikein hyvin kestän kotonaoloa.

Ei tarvitse herätyskelloa ja päivän voi suunnitella fiiliksen mukaan. Aukko jää cv:hen ja voi olla ettei kukaan enää palkkaa, mutta sitten ei. Nyt tämä on se parempi vaihtoehto kahdesta huonosta.

Meidän tyttö on kohta 2 ja mietin töihin paluuta melkein joka päivä. Lapsi tulee olemaan ainoamme joten siksi ajattelin että olen kotona 3 vuotiaaksi asti... Että tämä on kuitenki vain kerran elämässä. Tyttö heräilee öisin joten miten jaksaisin töissä?