Gamer-mammat! Mitä näistä peleistä minun kannattaisi pelata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hullaannut Originsiin niin muista skipata DA II ja hyppää suoraan Inquisitioniin

Kakkonen ei ollut pöntömpi :o Tosin se alueiden kierrätys ärsyttää vieläkin

Olin hirveän pettynyt siihen, siitä jotenkin paistoi läpi että se on tehty kauhealla kiireellä että keritään kääriä Originsin jälkimainingeissa hyvät rahat. Awakening on kiva laajennus, pelasin sen läpi heti Originsin jälkeen joten suosittelen Ap sitä

Minäkin tykkäsin kakkosesta. D: Se, että alueita kierrätettiin niin pirusti, oli kyllä pettymys, ja se peli näyttää vähän kankealta, mutta juoni oli mielestäni jees ja hahmot oli jees ja niin edelleen.

No hitto, kai mun on pakko antaa sille toinen mahdollisuus. Pelasin sitä heti Originsin perään ja muistan vaan miten pettynyt olin. Siitä on tosin jo muutama vuosi aikaa enkä oo sen jälkeen koskenut. Onko hyviä romansseja? Tiedän että se maagimies Awakeningista on ainakin kandidaatti

Se on varmaan mielipidekysymys, että onko. :D Anders on ihan jees (ja yksi kaverini on ihan lääpällään Andersiin), mutta se on imo traagisimpia Kakkosen romansseista. Ite tykkään Fenrisistä, vaikka mulla onkin maagien suhteen ihan päinvastaiset mielipiteet kuin hänellä.

Kakkosessa tosin on spesiaalia se, että voit romanssata companionin joko friendship-romanssina (jolloin pitää saada siltä mah. paljon plussaa että romanssi luonnistuu) tai rivalry-romanssina (jolloin pitää saada siltä mahdollisimman paljon miinusta että luonnistuu). Ainakin blood mage Hawkeni ja Fenrisin rivalry-romanssi oli ainakin aika huvittavaa pelattavaa, ja tyydyttävää sinänsä, että sain romanssattua Fenrisin JA huudettua sille päin naamaa siitä, kuinka se pilaa elämänsä tuolla katkeruudellaan. :D

Rakastan love-hate -suhteita! :D äh, kai mun on pakko ruveta pelaamaan sitä uudelleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan ekaa kommentoijaa. Dragon Age: Origins on aika tuollainen perinteinen RPG, warrior - rogue - mage -tyylillä pyörivä taistelusysteemi, jossa valitset käytettävät kyvyt ja viholliset, joita niihin käytetään (ei siis tarvitse tähdätä itse tms.). Hyvä tarina, aika vapaa maailma (ei niin vapaa kuin Inquisitionissa, mutta saat tehdä tyyliin tehtävät missä järjestyksessä haluat), paljon mielenkiintoisia hahmoja.

Mass Effectithän on samalta tekijältä. Suurimmat erot on, että Mass Effectit on scifiä, grafiikat on jonkun verran paremmat Mass Effect 2ssa ja 3ssa kuin DA:O:ssa, ja taistelu on ehkä vähän toiminnallisempaa pelin third person shooter -taistelumallin takia. Toki edelleen on kykyjä, joita levelien mukaan valitaan, mutta omaa asetta pitää ihan tähdätä ja kyvyt kanssa tähdätään itse, ei vain valita vihollista, joihin se käytetään. Tarina on ihan jees, hahmot on ihan jees ja niin edelleen.

Ehkä itse ottaisin Originsin, mutta vahvasti siksi, että olen sellainen, jonka on pakko väkisin tehdä kaikki tehtävät, ja osa Mass Effectin sivutehtävistä on mielestäni aika puuduttavia. (Ne tasoa laskeudu nyt taas MAKOlla tällekin planeetalle ja huristele pitkin poikin keräämässä kaikki romut mitä sieltä löytyy.)

Ei dissata Makoa, mako on badass! :D onnistuin saamaan sen tasan kerran jumiin Mass Effectiä pelatessa

Itse asiaan, DA:O on yksi mun kaikkien aikojen lempipeleistä, olin ihan pakkomielteinen sen suhteen. Pelasin rogue dwarf commoneria. Suosittelen joko elfiä tai dwarfia, kiinnostavimmat maailmat ja alkutarinat. Itkin silmät päästäni pelin lopussa koska mun romanssi oli tuhoon tuomittu :D

Alistair? Kohtalotoveri! :'(

Kun pelasin Originsia, olin aika masentunut. Siinä vaiheessa peliä kun tajusin että en pysty olemaan Alistairin kanssa, romahdin ja itkin vain pari päivää. Se ei ollut sellaista "aah onpas traaginen ja surullinen juttu" vaan olin ihan palasina. Toisaalta tajusin juurikin silloin olevani masentunut, koska koskaan ennen pelit, elokuvat tai vastaavat ei ole millään lailla vaikuttaneet muhun negatiivisesti. Huomasin, että nyt ei ole ihan normaali reaktio ja osasin hakea apua. :) En ole ikinä ollut sellainen "väkivaltapelit aiheuttavat väkivaltaa" -huutelija, mutta silloin ymmärsin että se hyvinkin saattaisi olla mahdollista joidenkin ihmisten kohdalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan ekaa kommentoijaa. Dragon Age: Origins on aika tuollainen perinteinen RPG, warrior - rogue - mage -tyylillä pyörivä taistelusysteemi, jossa valitset käytettävät kyvyt ja viholliset, joita niihin käytetään (ei siis tarvitse tähdätä itse tms.). Hyvä tarina, aika vapaa maailma (ei niin vapaa kuin Inquisitionissa, mutta saat tehdä tyyliin tehtävät missä järjestyksessä haluat), paljon mielenkiintoisia hahmoja.

Mass Effectithän on samalta tekijältä. Suurimmat erot on, että Mass Effectit on scifiä, grafiikat on jonkun verran paremmat Mass Effect 2ssa ja 3ssa kuin DA:O:ssa, ja taistelu on ehkä vähän toiminnallisempaa pelin third person shooter -taistelumallin takia. Toki edelleen on kykyjä, joita levelien mukaan valitaan, mutta omaa asetta pitää ihan tähdätä ja kyvyt kanssa tähdätään itse, ei vain valita vihollista, joihin se käytetään. Tarina on ihan jees, hahmot on ihan jees ja niin edelleen.

Ehkä itse ottaisin Originsin, mutta vahvasti siksi, että olen sellainen, jonka on pakko väkisin tehdä kaikki tehtävät, ja osa Mass Effectin sivutehtävistä on mielestäni aika puuduttavia. (Ne tasoa laskeudu nyt taas MAKOlla tällekin planeetalle ja huristele pitkin poikin keräämässä kaikki romut mitä sieltä löytyy.)

Ei dissata Makoa, mako on badass! :D onnistuin saamaan sen tasan kerran jumiin Mass Effectiä pelatessa

Itse asiaan, DA:O on yksi mun kaikkien aikojen lempipeleistä, olin ihan pakkomielteinen sen suhteen. Pelasin rogue dwarf commoneria. Suosittelen joko elfiä tai dwarfia, kiinnostavimmat maailmat ja alkutarinat. Itkin silmät päästäni pelin lopussa koska mun romanssi oli tuhoon tuomittu :D

Alistair? Kohtalotoveri! :'(

Kun pelasin Originsia, olin aika masentunut. Siinä vaiheessa peliä kun tajusin että en pysty olemaan Alistairin kanssa, romahdin ja itkin vain pari päivää. Se ei ollut sellaista "aah onpas traaginen ja surullinen juttu" vaan olin ihan palasina. Toisaalta tajusin juurikin silloin olevani masentunut, koska koskaan ennen pelit, elokuvat tai vastaavat ei ole millään lailla vaikuttaneet muhun negatiivisesti. Huomasin, että nyt ei ole ihan normaali reaktio ja osasin hakea apua. :) En ole ikinä ollut sellainen "väkivaltapelit aiheuttavat väkivaltaa" -huutelija, mutta silloin ymmärsin että se hyvinkin saattaisi olla mahdollista joidenkin ihmisten kohdalla...

Joku Dragon Agessa oli vaan niin immersiivistä, oon kuullut parikin juttua että se loppu on masentanut ihmisiä. Mutta hyvä että sait apua! :)

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Vierailija kirjoitti:

Pitkästä aikaa vapaa viikonloppu yksin kotona, ja ajattelin istahtaa jonkun hyvän pelin äärelle koko viikonlopuksi. Minulla on muutamia pelejä, mitä en ole ehtinyt pelata vaikka olenkin hankkinut ne. Alustana siis PS3. Ehdokkaita ovat:

Mass Effect -trilogia

Dragon Age: Origins

Red Dead Redemption

Assassin's Creed: Brotherhood

Saints Row 2

Mitä näistä pelaisin ja miksi? Tykkään rpg-peleistä eniten, mutta rakastan myös pelejä, joissa voin vain haahuilla ympäriinsä ja tehdä questeja mitä eteen sattuu. Kaikkien aikojen suosikkipelini ovat Skyrim ja Heavy Rain. Joo, tiedän että ylilauta olisi parempi paikka kysyä mutta katsotaan jos täällä olisi pelaajamammoja paikalla :)

hmmmm.... kerro osoittees nnin katsotaan, joska jotain mielenkiintoisempaa löytyisi, kuin pelaaminen!

t. Pertti 54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Tykkään pelata roolia biowaren peleissä, suunnittelen ennen läpipeluuta, hahmolle perusluonteen, jonka mukaan yritän toteuttaa pelin ja sitten toisella läpipeluulla toisenlainen hahmo, mutta vaikka kuinka suunnittelisin sydämettömän selkäänpuukottajan, niin en pysty vehtaamaan muiden hahmojen kanssa, jos romanssikumppani on pelissä jo valittu :-)

Ei vaan onnistu, tulee vastenmielinen olo, joten jopa kusipää-varastan kaiken mikä ei ole pultattu kiinni-petän kaikki lupaukset-a-hole hahmot ovat uskollisia rakkaallen

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Minä purin hammasta ja jätin sekä Thanen että Garruksen romanssaamatta ekalla peluukerralla, koska Shepardini ei ollut sen luonteinen, että olisi pettänyt Kaidania. D: Mutta loinpa sitten heti perään suoraan ME2:n uuden Shepardin, jolla romanssasin Thanen. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Minä purin hammasta ja jätin sekä Thanen että Garruksen romanssaamatta ekalla peluukerralla, koska Shepardini ei ollut sen luonteinen, että olisi pettänyt Kaidania. D: Mutta loinpa sitten heti perään suoraan ME2:n uuden Shepardin, jolla romanssasin Thanen. :D

En tiennyt, että Garrus on vaihtoehto ME kakkosessa ja harmittelin koko ykkösen ajan etten saa sitä ja paremman puutteessa viekoittelin Liaran mut se olikin ihan tylsimys. Kakkosessa en viitsinyt heittää hahmoa hukkaan joten petin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Minä purin hammasta ja jätin sekä Thanen että Garruksen romanssaamatta ekalla peluukerralla, koska Shepardini ei ollut sen luonteinen, että olisi pettänyt Kaidania. D: Mutta loinpa sitten heti perään suoraan ME2:n uuden Shepardin, jolla romanssasin Thanen. :D

Et käyttänyt sitä tilaisuutta jossa, olisi voinut lopettaa ilman pettämistä? :-)

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Tykkään pelata roolia biowaren peleissä, suunnittelen ennen läpipeluuta, hahmolle perusluonteen, jonka mukaan yritän toteuttaa pelin ja sitten toisella läpipeluulla toisenlainen hahmo, mutta vaikka kuinka suunnittelisin sydämettömän selkäänpuukottajan, niin en pysty vehtaamaan muiden hahmojen kanssa, jos romanssikumppani on pelissä jo valittu :-)

Ei vaan onnistu, tulee vastenmielinen olo, joten jopa kusipää-varastan kaiken mikä ei ole pultattu kiinni-petän kaikki lupaukset-a-hole hahmot ovat uskollisia rakkaallen

M45

Mä koen kanssa hirveitä tunnontuskia jos oon videopeleissä töykeä :D ME:ssa dialogue wheel on välillä vaan niin harhaanjohtava etten tajunnut aina mikä vastaus on loukkaava. Tyyliin valitset "ei." ja Shepherd sanookin tyyliin "No ei helvetissä senkin kullinlutkuttaja!!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Tykkään pelata roolia biowaren peleissä, suunnittelen ennen läpipeluuta, hahmolle perusluonteen, jonka mukaan yritän toteuttaa pelin ja sitten toisella läpipeluulla toisenlainen hahmo, mutta vaikka kuinka suunnittelisin sydämettömän selkäänpuukottajan, niin en pysty vehtaamaan muiden hahmojen kanssa, jos romanssikumppani on pelissä jo valittu :-)

Ei vaan onnistu, tulee vastenmielinen olo, joten jopa kusipää-varastan kaiken mikä ei ole pultattu kiinni-petän kaikki lupaukset-a-hole hahmot ovat uskollisia rakkaallen

M45

Mä koen kanssa hirveitä tunnontuskia jos oon videopeleissä töykeä :D ME:ssa dialogue wheel on välillä vaan niin harhaanjohtava etten tajunnut aina mikä vastaus on loukkaava. Tyyliin valitset "ei." ja Shepherd sanookin tyyliin "No ei helvetissä senkin kullinlutkuttaja!!"

Joo, pitäisi olla joku vihje, mihin sävyyn se ei siitä lähtee :-), joskus on pitänyt ottaa uusiksi aiemmasta tallennuksesta, jos on ollu joku tosi paha. Töykeä voi kyllä olla, jos on valinnut semmosen hahmon (joskus suunnittelen hahmon jolla on vaikka auktoriteettiongelma, niin sitten esimiehille voi kyllä töksäytellä mitä vaan, mutta se romanssin kohde on sitten eri juttu.

M45

Assassin's Creed Brotherhood! 

Origins on jees, mutta ikivanha jo. Jos olisi Dragon's Age Inquisition niin se olisi parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Tykkään pelata roolia biowaren peleissä, suunnittelen ennen läpipeluuta, hahmolle perusluonteen, jonka mukaan yritän toteuttaa pelin ja sitten toisella läpipeluulla toisenlainen hahmo, mutta vaikka kuinka suunnittelisin sydämettömän selkäänpuukottajan, niin en pysty vehtaamaan muiden hahmojen kanssa, jos romanssikumppani on pelissä jo valittu :-)

Ei vaan onnistu, tulee vastenmielinen olo, joten jopa kusipää-varastan kaiken mikä ei ole pultattu kiinni-petän kaikki lupaukset-a-hole hahmot ovat uskollisia rakkaallen

M45

Mä koen kanssa hirveitä tunnontuskia jos oon videopeleissä töykeä :D ME:ssa dialogue wheel on välillä vaan niin harhaanjohtava etten tajunnut aina mikä vastaus on loukkaava. Tyyliin valitset "ei." ja Shepherd sanookin tyyliin "No ei helvetissä senkin kullinlutkuttaja!!"

Luulin, että se yksi renegade interrupt pilvenpiirtäjässä olisi, että Shepard tyyliin ampuisi sen takana olleen lasin ja uhkaisi työntää sen vartijan alas, jos se ei kerro mitä siltä piti saada tietää. Ilmeeni kun Shepard viskasi sen siitä lasin läpi kuolemaan asenteella "TERVEMENOA!!!"... :D

Harmi ettei sun listalla ole Witcher 3:a. On meinaan parempi kuin yksikään noista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Minä purin hammasta ja jätin sekä Thanen että Garruksen romanssaamatta ekalla peluukerralla, koska Shepardini ei ollut sen luonteinen, että olisi pettänyt Kaidania. D: Mutta loinpa sitten heti perään suoraan ME2:n uuden Shepardin, jolla romanssasin Thanen. :D

Et käyttänyt sitä tilaisuutta jossa, olisi voinut lopettaa ilman pettämistä? :-)

M45

En tiennyt, että sellainen on. :D Tosin harrastan vähän samaa kuin sinä, että pelattavilla hahmoillani on ns. täysi persoonallisuus, ja sen ensimmäisen Shepardini persoonallisuus ei välttämättä olisi antanut myöten Kaidanin jättämiselle, tai ainakaan jonkun muun romanssaamiselle heti perään.

+ tulin ME-junaan vähän jälkijunassa ja tiesin, että Kaidan tulee takaisin ME3ssa pelatessani kakkosta. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Mass Effectissähän nuo pelistä toiseen jatkuvat (tai ei-jatkuvat, jos niin on ollakseen) romanssit ovat vielä pidemmällä kun DA:ssa, jos se vaikuttaa pelaamispäätökseen.

M45

Itse petin surutta Liaraa ME kakkosessa. Se kävi vähän kuumana kun sai tietää :'D mutka Garrus oli vaan niin kuumin, en voinut itselleni mitään!

Tykkään pelata roolia biowaren peleissä, suunnittelen ennen läpipeluuta, hahmolle perusluonteen, jonka mukaan yritän toteuttaa pelin ja sitten toisella läpipeluulla toisenlainen hahmo, mutta vaikka kuinka suunnittelisin sydämettömän selkäänpuukottajan, niin en pysty vehtaamaan muiden hahmojen kanssa, jos romanssikumppani on pelissä jo valittu :-)

Ei vaan onnistu, tulee vastenmielinen olo, joten jopa kusipää-varastan kaiken mikä ei ole pultattu kiinni-petän kaikki lupaukset-a-hole hahmot ovat uskollisia rakkaallen

M45

Mä koen kanssa hirveitä tunnontuskia jos oon videopeleissä töykeä :D ME:ssa dialogue wheel on välillä vaan niin harhaanjohtava etten tajunnut aina mikä vastaus on loukkaava. Tyyliin valitset "ei." ja Shepherd sanookin tyyliin "No ei helvetissä senkin kullinlutkuttaja!!"

Luulin, että se yksi renegade interrupt pilvenpiirtäjässä olisi, että Shepard tyyliin ampuisi sen takana olleen lasin ja uhkaisi työntää sen vartijan alas, jos se ei kerro mitä siltä piti saada tietää. Ilmeeni kun Shepard viskasi sen siitä lasin läpi kuolemaan asenteella "TERVEMENOA!!!"... :D

Joo se on välillä tosi jäätävää :Dd

- Gamer

- PS3

:D

Vierailija kirjoitti:

Harmi ettei sun listalla ole Witcher 3:a. On meinaan parempi kuin yksikään noista. 

Komppaan, tai siis rakastan kyllä Mass Effectia myös mutta Witcher 3 on paras peli ikinä

!! Luulin olevani ainoa joka oikeasti masentui Dragon Agen lopusta. Ei pelkästään se että erosin Alistairista mutta myös se että kaikki mun companionit vaan lähti eri suuntiin ja jätti mut. Olin kauhean yksinäinen ja syrjäytynyt kun pelasin sitä ja ne oli mulle oikeita kavereiden korvikkeita ja olin kamalan kiintynyt niihin. Ja sit kaikki vaan lähti erilleen. Itkin aivan hulluna lopussa kun jäin ilman ystäviä.

Siitä on jo pari vuotta, nyt olen työelämässä ja minulla on ihan oikeita ystäviä