Onko muita jotka kokevat, että suhde narsistiin muutti elämän parempaan suuntaan?
Kommentit (36)
Hän auttoi mua vaikeimman ajan yli, olin todella masentunut ja huono itsetuntoinen, nykyään onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni. En osais parempaa miestä itsellei nyt toivoa, totttakai kaikissa on puutteita mutta me olemme onnellisia :) <3
En ole ollut parisuhteessa narsistin kanssa, mutta mulla oli pitkäaikaisena ystävänä todella vaikea ihminen ja kun irtauduin hänestä, huomasin myöhemmin elämässä, että olin tästä ihmissuhteesta oppinut todella paljon. Sen jälkeen muiden vähän vaikeiden ihmisten kanssa on ollut melkeinpä helppoa.
Joo, silloin se muutti, kun olin nuori ja ilmeisen läheisriippuvainen. Elin lapsuuden kaikkitietävän,mehkä hieman narsistisen isän varjossa, joka kertoi, mitä saa ajatella ja tuntea.
Muutettuani pois kotoa olin hieman hukassa, kun ei ollut omaa sisäistä navigaatiojärjestelmää. Ensimmäinen aviomieheni pelasti minut ja tuli kertomaan miten kuuluu elää.
Tästä on jo kohta 30 vuotta. Paljon on sen jälkeen tapahtunut. Eikä enää yksikään narsismiin suuntautunut pelasta minua.
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut parisuhteessa narsistin kanssa, mutta mulla oli pitkäaikaisena ystävänä todella vaikea ihminen ja kun irtauduin hänestä, huomasin myöhemmin elämässä, että olin tästä ihmissuhteesta oppinut todella paljon. Sen jälkeen muiden vähän vaikeiden ihmisten kanssa on ollut melkeinpä helppoa.
Tämä on muuten totta! Ei harmita muiden töykeä ilmaisutapa tai kohtelu lainkaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Ero narsistista muutti elämäni parempaa suuntaan.
Juuri näin!
Parempaa on lähinnä kyky tunnistaa narskut ja psykopaatit. Niillä on kaikilla melko samanlaiset kuviot touhuissaan. Naurettavan läpinäkyviä tapauksia ja surkeita valehtelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Hän auttoi mua vaikeimman ajan yli, olin todella masentunut ja huono itsetuntoinen, nykyään onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni. En osais parempaa miestä itsellei nyt toivoa, totttakai kaikissa on puutteita mutta me olemme onnellisia :) <3
Ei se sitten ole narsisti. Narsistit ei auta eikä tue ketään vaan hajoittavat jo entisestäänkin hauraan ihmisen/vaikeassa elämäntilassa olevan ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän auttoi mua vaikeimman ajan yli, olin todella masentunut ja huono itsetuntoinen, nykyään onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni. En osais parempaa miestä itsellei nyt toivoa, totttakai kaikissa on puutteita mutta me olemme onnellisia :) <3
Ei se sitten ole narsisti. Narsistit ei auta eikä tue seketään vaan hajoittavat jo entisestäänkin hauraan ihmisen/vaikeassa elämäntilassa olevan ihmisen.
Kyllä voi. Jos molemmat on narsisteja.
Tuskin kukaan teistä on edes moikannut narsistia, kusipäisyys ja itsekkyys ei tee kenestäkään persoonallisuushäiriöistä.
Tää sana on kokenut niin jäätävän inflaation että huh huh. Kyseisestä häiriöstä kun kärsii vain noin 1% väestöstä.
Mä koen, että narsisti itse muutti elämäni parempaan suuntaan. Olen aina kärsinyt narsismin puutteesta, mikä on ollut ihan todellinen ongelma. Muilla on ns. terve narsismi ja mulla sen puute. Narsistin kanssa "opin narsistiksi". En saanut tervettä narsismia, mutta tulin dyynaamisemmaksi. Uskon kykyihini paremmin.
Itsekin narsistin, sen oikean narsistin läheisenä, koen että vaikka jotain hyvää narsisti olisi narsisminsa sivutuotteena pystynyt minulle antamaan niin koko kokonaisuus on ollut todella tuhoava, eniten omalle persoonalleni ja itsetuntoni kehitykselle.
Uskon että ap ei ole ollut narsistin elämässä vaan vielä tarpeeksi pitkään.
Itse kasvoin myös narsistin kanssa, ja hänen aivopesunsa on iskostunut syvälle, joskin terapian avulla päässyt eteenpäin ja pois narsistin vaikutus piiristä. Nyt hän on minulle lähinnä ei edes surullinen hahmo, vaan yksinkertaisesti todella ilkeä, vastenmielinen ihminen. Olen oikeudenmukainen ihminen ja se mitä vähiten narsistissa voin sietää on häikäilemätön oman edun tavoittelu ja toisten manipulointi, perus ilkeyden lisäksi. On ihanaa kun olen päässyt oman läheiseni kanssa sille asteelle, että kavahdan hänen käytöstään niinkuin kavahdan tuntematonta joka osoittaa olevansa vastenmielinen ihminen. Tällaiseen vastenmieliseen ihmiseen en halua edes tutustua. Samalla tavalla oma läheiseni on muuttunut silmissäni ihmiseksi, jota sisäinen ääni käskee välttämään. Vuosia meni että uskalsin nähdä narsistin käytöksen sinä mitä se oli, enkä enää selitellyt tai myötäillyt. Ja nyt en pelkää enää! Nyt olen niin irti, että pystyisin vastustamaan häntä - mutta ei ole tarvetta sillä narsisti on jättänyt minut rauhaan. Vahvoja ihmisiä kun hänen on turha enää yrittää manipuloida!
Ja vaatii tämä myös omaa vahvuutta: jos narsisti soittaisi minulle nyt kiristäen, että jos en heti paikalla ryntää hänen luokseen hän hyppää junan alle, niin arvatkaa mitä vastaisin?- "Soita 112"
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan teistä on edes moikannut narsistia, kusipäisyys ja itsekkyys ei tee kenestäkään persoonallisuushäiriöistä.
Tää sana on kokenut niin jäätävän inflaation että huh huh. Kyseisestä häiriöstä kun kärsii vain noin 1% väestöstä.
Psykopatiasta kärsii 1 %, narsismista enemmän. Se, että narsisteja diagnosoidaan vain pari prosenttia ei tarkoita, etteikö niitä olisi enemmän.
Joidenkin arvioiden mukaan 5 pros on narsisteja. Se tekee sadasta ihmisestä viisi ihmistä. Kyllä nyt jokainen tapaa heitä. Minullakin aikuiskouluttajana on luokassa 50 opiskelijaa, eli siellä on aina 2-3 narskua.
Ja olen kuullut, että joka viides esimies on narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan teistä on edes moikannut narsistia, kusipäisyys ja itsekkyys ei tee kenestäkään persoonallisuushäiriöistä.
Tää sana on kokenut niin jäätävän inflaation että huh huh. Kyseisestä häiriöstä kun kärsii vain noin 1% väestöstä.
Tämä. Se että jollain persoonallisuushäiriöisellä on narsistisia piirteitä ei tee hänestä "puhdasta" narsistia. Ehkä tämä on juuri puudelin ydin: persoonallisuushäiriöisiä on sitten jonkun verran enemmän (monesti joillakin narsistisilla piirteillä), ja sellaista sitten helposti kutsutaan narsistiksi.
Monet kaverini ovat kutsuneet eksääni narsistiksi, mutta itse tiedän että hänellä on lähinnä epävakaa persoonallisuushäiriö psykopaattisilla ja narsistisilla piirteillä. Miten hän muutti elämäni paremmaksi? No ainakin siten, että nykyään osaan aika helposti nähdä jos muissa on näitä piirteitä, ja siten välttää sellaisia ihmisiä (tai pitää heidät sopivan matkan päässä itsestäni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän auttoi mua vaikeimman ajan yli, olin todella masentunut ja huono itsetuntoinen, nykyään onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni. En osais parempaa miestä itsellei nyt toivoa, totttakai kaikissa on puutteita mutta me olemme onnellisia :) <3
Ei se sitten ole narsisti. Narsistit ei auta eikä tue ketään vaan hajoittavat jo entisestäänkin hauraan ihmisen/vaikeassa elämäntilassa olevan ihmisen.
On narsisti. Älä yritä päteä kun et tiedä. Natsistejakin on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän auttoi mua vaikeimman ajan yli, olin todella masentunut ja huono itsetuntoinen, nykyään onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni. En osais parempaa miestä itsellei nyt toivoa, totttakai kaikissa on puutteita mutta me olemme onnellisia :) <3
Ei se sitten ole narsisti. Narsistit ei auta eikä tue seketään vaan hajoittavat jo entisestäänkin hauraan ihmisen/vaikeassa elämäntilassa olevan ihmisen.
Kyllä voi. Jos molemmat on narsisteja.
Mies on narsisti,minä en.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan teistä on edes moikannut narsistia, kusipäisyys ja itsekkyys ei tee kenestäkään persoonallisuushäiriöistä.
Tää sana on kokenut niin jäätävän inflaation että huh huh. Kyseisestä häiriöstä kun kärsii vain noin 1% väestöstä.
Psykopaatteja on noin 1 %. Naristeja about 5 %. Jos olet tuntenut hyvin vaikka sata ihmistä elämäsi aikana, on jo melkoisen todennäköistä että yksi heistä on narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan teistä on edes moikannut narsistia, kusipäisyys ja itsekkyys ei tee kenestäkään persoonallisuushäiriöistä.
Tää sana on kokenut niin jäätävän inflaation että huh huh. Kyseisestä häiriöstä kun kärsii vain noin 1% väestöstä.
Nyt olet ymmärtänyt väärin, n.1% saadaan tehtyä diagnoosi ja sekin usein muun sairauden yhteydessä, sillä narsissit eivät hakeudu hoitoon, koska eivät edes tunne tarvitsevansa terapiaa tai hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin narsistin, sen oikean narsistin läheisenä, koen että vaikka jotain hyvää narsisti olisi narsisminsa sivutuotteena pystynyt minulle antamaan niin koko kokonaisuus on ollut todella tuhoava, eniten omalle persoonalleni ja itsetuntoni kehitykselle.
Uskon että ap ei ole ollut narsistin elämässä vaan vielä tarpeeksi pitkään.
Itse kasvoin myös narsistin kanssa, ja hänen aivopesunsa on iskostunut syvälle, joskin terapian avulla päässyt eteenpäin ja pois narsistin vaikutus piiristä. Nyt hän on minulle lähinnä ei edes surullinen hahmo, vaan yksinkertaisesti todella ilkeä, vastenmielinen ihminen. Olen oikeudenmukainen ihminen ja se mitä vähiten narsistissa voin sietää on häikäilemätön oman edun tavoittelu ja toisten manipulointi, perus ilkeyden lisäksi. On ihanaa kun olen päässyt oman läheiseni kanssa sille asteelle, että kavahdan hänen käytöstään niinkuin kavahdan tuntematonta joka osoittaa olevansa vastenmielinen ihminen. Tällaiseen vastenmieliseen ihmiseen en halua edes tutustua. Samalla tavalla oma läheiseni on muuttunut silmissäni ihmiseksi, jota sisäinen ääni käskee välttämään. Vuosia meni että uskalsin nähdä narsistin käytöksen sinä mitä se oli, enkä enää selitellyt tai myötäillyt. Ja nyt en pelkää enää! Nyt olen niin irti, että pystyisin vastustamaan häntä - mutta ei ole tarvetta sillä narsisti on jättänyt minut rauhaan. Vahvoja ihmisiä kun hänen on turha enää yrittää manipuloida!
Ja vaatii tämä myös omaa vahvuutta: jos narsisti soittaisi minulle nyt kiristäen, että jos en heti paikalla ryntää hänen luokseen hän hyppää junan alle, niin arvatkaa mitä vastaisin?- "Soita 112"
Sitten ei ole narsisti, sillä narsisti ei KOSKAAN jätä uhriaan rauhaan. Ainoastaan kuolema erottaa narsistin uhristaan.
Ero narsistista muutti elämäni parempaa suuntaan.