Onko muita jotka kokevat, että suhde narsistiin muutti elämän parempaan suuntaan?

Terapeuttini on varmaan narsisti. On auttanut luomaan itselleni samanlaisen pullistuneen itsetunnon, joka ei perustu todellisiin kykyihini vaan kuvitelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä koen, että narsisti itse muutti elämäni parempaan suuntaan. Olen aina kärsinyt narsismin puutteesta, mikä on ollut ihan todellinen ongelma. Muilla on ns. terve narsismi ja mulla sen puute. Narsistin kanssa "opin narsistiksi". En saanut tervettä narsismia, mutta tulin dyynaamisemmaksi. Uskon kykyihini paremmin.

Tismalleen sama täällä. Tulin määrätietoisemmaksi ja itsevarmemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin narsistin, sen oikean narsistin läheisenä, koen että vaikka jotain hyvää narsisti olisi narsisminsa sivutuotteena pystynyt minulle antamaan niin koko kokonaisuus on ollut todella tuhoava, eniten omalle persoonalleni ja itsetuntoni kehitykselle.

Uskon että ap ei ole ollut narsistin elämässä vaan vielä tarpeeksi pitkään.

Itse kasvoin myös narsistin kanssa, ja hänen aivopesunsa on iskostunut syvälle, joskin terapian avulla päässyt eteenpäin ja pois narsistin vaikutus piiristä. Nyt hän on minulle lähinnä ei edes surullinen hahmo, vaan yksinkertaisesti todella ilkeä, vastenmielinen ihminen. Olen oikeudenmukainen ihminen ja se mitä vähiten narsistissa voin sietää on häikäilemätön oman edun tavoittelu ja toisten manipulointi, perus ilkeyden lisäksi. On ihanaa kun olen päässyt oman läheiseni kanssa sille asteelle, että kavahdan hänen käytöstään niinkuin kavahdan tuntematonta joka osoittaa olevansa vastenmielinen ihminen. Tällaiseen vastenmieliseen ihmiseen en halua edes tutustua. Samalla tavalla oma läheiseni on muuttunut silmissäni ihmiseksi, jota sisäinen ääni käskee välttämään. Vuosia meni että uskalsin nähdä narsistin käytöksen sinä mitä se oli, enkä enää selitellyt tai myötäillyt. Ja nyt en pelkää enää! Nyt olen niin irti, että pystyisin vastustamaan häntä - mutta ei ole tarvetta sillä narsisti on jättänyt minut rauhaan. Vahvoja ihmisiä kun hänen on turha enää yrittää manipuloida!

Ja vaatii tämä myös omaa vahvuutta: jos narsisti soittaisi minulle nyt kiristäen, että jos en heti paikalla ryntää hänen luokseen hän hyppää junan alle, niin arvatkaa mitä vastaisin?- "Soita 112"

Sitten ei ole narsisti, sillä narsisti ei  KOSKAAN jätä uhriaan rauhaan. Ainoastaan kuolema erottaa narsistin uhristaan.

Ei pidä paikkaansa. Uhri on vaihdettavissa koska tahansa toiseen. Kunhan vaan joku narsistinen lähde on. Jos olet hyödytön joudat mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä koen, että narsisti itse muutti elämäni parempaan suuntaan. Olen aina kärsinyt narsismin puutteesta, mikä on ollut ihan todellinen ongelma. Muilla on ns. terve narsismi ja mulla sen puute. Narsistin kanssa "opin narsistiksi". En saanut tervettä narsismia, mutta tulin dyynaamisemmaksi. Uskon kykyihini paremmin.

Tismalleen sama täällä. Tulin määrätietoisemmaksi ja itsevarmemmaksi.

Tää onkin tosi mielenkiintoista juuri tästä näkökulmasta. Olen nimittäin tuo ylempi kirjoittaja ja ap. Sain ihan mielettömästi voimaa sillä hetkellä kun luovutin narsistin suhteen eli lakkasin kuvittelemasta tyhjiä. Se kaikki energia on muuntunut voimaksi ja tämä on vähintäänkin kummallista sitä vasten, että väitetään narsistin vain tuhoavan uhrinsa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän auttoi mua vaikeimman ajan yli, olin todella masentunut ja huono itsetuntoinen, nykyään onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni. En osais parempaa miestä itsellei nyt toivoa, totttakai kaikissa on puutteita mutta me olemme onnellisia :) <3

Ei se sitten ole narsisti. Narsistit ei auta eikä tue ketään vaan hajoittavat jo entisestäänkin hauraan ihmisen/vaikeassa elämäntilassa olevan ihmisen.

On narsisti. Älä yritä päteä kun et tiedä. Natsistejakin on erilaisia.

Narsistilla on tietyt piirteet, jos hänellä ei ole kaikkia noita piirteitä, hän ei ole narsisti. Ei riitä että yksi tai kaksi asiaa, vaan KAIKKI. Narsistisia piirteitä voi olla ilman että henkilö on narsisti.

N38 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kukaan teistä on edes moikannut narsistia, kusipäisyys ja itsekkyys ei tee kenestäkään persoonallisuushäiriöistä.

Tää sana on kokenut niin jäätävän inflaation että huh huh. Kyseisestä häiriöstä kun kärsii vain noin 1% väestöstä.

Tämä. Se että jollain persoonallisuushäiriöisellä on narsistisia piirteitä ei tee hänestä "puhdasta" narsistia. Ehkä tämä on juuri puudelin ydin: persoonallisuushäiriöisiä on sitten jonkun verran enemmän (monesti joillakin narsistisilla piirteillä), ja sellaista sitten helposti kutsutaan narsistiksi.

Monet kaverini ovat kutsuneet eksääni narsistiksi, mutta itse tiedän että hänellä on lähinnä epävakaa persoonallisuushäiriö psykopaattisilla ja narsistisilla piirteillä. Miten hän muutti elämäni paremmaksi? No ainakin siten, että nykyään osaan aika helposti nähdä jos muissa on näitä piirteitä, ja siten välttää sellaisia ihmisiä (tai pitää heidät sopivan matkan päässä itsestäni).

Sama täällä. Kyllä sen oppii näkemään käytöksestä. Esim. itselläni on työkaverina ihminen, jolla on näitä piirteitä. Se ilmenee esim. tunnekylmyytenä ja epäempaattisuutena. Hän ei juuri koskaan kuuntele muita ja korostaa aina sitä miten itse on aina oikessa kaikessa. Jos hän on jossain väärässä niin juttu muuttuu aina jotain reittiä pitkin sellaiseksi, että se on aina muiden vika. Jos tälle työkaverille on annettu työtehtävä ja hän on saanut itse valita miten sen tekee ja siinä tulee virhe niin syyllinen on aina joku muu tyyliä toinen työntekijä häiritsi häntä kriittisellä hetkellä. Eikä koskaan hänen oma huolimattomuutensa.

Lisäksi tällä henkilöllä on hyvin voimakas taipumus jakaa kaikki ihmiset neroihin ja täydellisiin idiootteihin. Neroja ovat ne jotka jaksavat ylistää ja kuunnellä tätä työkaveria ja jos joku on yhtään missään eri mieltä hän on täydellinen idiootti. Hän ei kuitenkaan sano sitä suoraan, mutta saattaa esim. seläntakana puhua pahaa idiooteiksi kokemistaan henkilöistä joka tarkottaa henkilöä joka ei ole ylistänyt häntä tarpeeksi ja on ollut erimieltä jostain asiasta.

Itse en voi tälle kylläkään mitään muuta kuin yrittää pärjätä, koska tämä työkaveri on organisaatiossa itseni yläpuolella. Ei kuitenkaan oma esimieheni. Luojan kiitos, mutta joudun välillä tekemään työtä tämän tyypin kanssa. :(

Jättääkö narsisti uhrinsa jos uhri paljastaa narsistin? Sitooko tuo paljastus narsistin ikuisesti uhriinsa?

Narsistin tekoset korjaantuu itsessä sillä sekunnilla kun luovuttaa narsistin suhteen. Lakkaa toivomasta anteeksipyyntöä jne. Ja tylysti katkaisee välit. Näin siis jos on aikuinen ihminen eikä esim. narsistin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tekoset korjaantuu itsessä sillä sekunnilla kun luovuttaa narsistin suhteen. Lakkaa toivomasta anteeksipyyntöä jne. Ja tylysti katkaisee välit. Näin siis jos on aikuinen ihminen eikä esim. narsistin lapsi.

Moni myös oppii vahvaksi narsistin kanssa ja tämä vahvuus pitää sitten osata ottaa käyttöön myös myöhemmin. Uhriajattelu ei kannata edes narsistin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin narsistin, sen oikean narsistin läheisenä, koen että vaikka jotain hyvää narsisti olisi narsisminsa sivutuotteena pystynyt minulle antamaan niin koko kokonaisuus on ollut todella tuhoava, eniten omalle persoonalleni ja itsetuntoni kehitykselle.

Uskon että ap ei ole ollut narsistin elämässä vaan vielä tarpeeksi pitkään.

Itse kasvoin myös narsistin kanssa, ja hänen aivopesunsa on iskostunut syvälle, joskin terapian avulla päässyt eteenpäin ja pois narsistin vaikutus piiristä. Nyt hän on minulle lähinnä ei edes surullinen hahmo, vaan yksinkertaisesti todella ilkeä, vastenmielinen ihminen. Olen oikeudenmukainen ihminen ja se mitä vähiten narsistissa voin sietää on häikäilemätön oman edun tavoittelu ja toisten manipulointi, perus ilkeyden lisäksi. On ihanaa kun olen päässyt oman läheiseni kanssa sille asteelle, että kavahdan hänen käytöstään niinkuin kavahdan tuntematonta joka osoittaa olevansa vastenmielinen ihminen. Tällaiseen vastenmieliseen ihmiseen en halua edes tutustua. Samalla tavalla oma läheiseni on muuttunut silmissäni ihmiseksi, jota sisäinen ääni käskee välttämään. Vuosia meni että uskalsin nähdä narsistin käytöksen sinä mitä se oli, enkä enää selitellyt tai myötäillyt. Ja nyt en pelkää enää! Nyt olen niin irti, että pystyisin vastustamaan häntä - mutta ei ole tarvetta sillä narsisti on jättänyt minut rauhaan. Vahvoja ihmisiä kun hänen on turha enää yrittää manipuloida!

Ja vaatii tämä myös omaa vahvuutta: jos narsisti soittaisi minulle nyt kiristäen, että jos en heti paikalla ryntää hänen luokseen hän hyppää junan alle, niin arvatkaa mitä vastaisin?- "Soita 112"

Sitten ei ole narsisti, sillä narsisti ei  KOSKAAN jätä uhriaan rauhaan. Ainoastaan kuolema erottaa narsistin uhristaan.

Ei pidä paikkaansa. Uhri on vaihdettavissa koska tahansa toiseen. Kunhan vaan joku narsistinen lähde on. Jos olet hyödytön joudat mennä.

Narsisti on kiusannut minua vuosia eikä koskaan tule jättämään minua rauhaan, olen liian "hyvä", etten sanoisi ihanteellinen uhri, eli siis ujo, kiltti, arka enkä ole koskaan osannut puolustaa itseäni. En ole hyödytön vaan erittäin tarpeellinen narsistille. Muitakin uhreja on toki  minun ohellani. Narsisteilla harvoin on vain yksi uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin narsistin, sen oikean narsistin läheisenä, koen että vaikka jotain hyvää narsisti olisi narsisminsa sivutuotteena pystynyt minulle antamaan niin koko kokonaisuus on ollut todella tuhoava, eniten omalle persoonalleni ja itsetuntoni kehitykselle.

Uskon että ap ei ole ollut narsistin elämässä vaan vielä tarpeeksi pitkään.

Itse kasvoin myös narsistin kanssa, ja hänen aivopesunsa on iskostunut syvälle, joskin terapian avulla päässyt eteenpäin ja pois narsistin vaikutus piiristä. Nyt hän on minulle lähinnä ei edes surullinen hahmo, vaan yksinkertaisesti todella ilkeä, vastenmielinen ihminen. Olen oikeudenmukainen ihminen ja se mitä vähiten narsistissa voin sietää on häikäilemätön oman edun tavoittelu ja toisten manipulointi, perus ilkeyden lisäksi. On ihanaa kun olen päässyt oman läheiseni kanssa sille asteelle, että kavahdan hänen käytöstään niinkuin kavahdan tuntematonta joka osoittaa olevansa vastenmielinen ihminen. Tällaiseen vastenmieliseen ihmiseen en halua edes tutustua. Samalla tavalla oma läheiseni on muuttunut silmissäni ihmiseksi, jota sisäinen ääni käskee välttämään. Vuosia meni että uskalsin nähdä narsistin käytöksen sinä mitä se oli, enkä enää selitellyt tai myötäillyt. Ja nyt en pelkää enää! Nyt olen niin irti, että pystyisin vastustamaan häntä - mutta ei ole tarvetta sillä narsisti on jättänyt minut rauhaan. Vahvoja ihmisiä kun hänen on turha enää yrittää manipuloida!

Ja vaatii tämä myös omaa vahvuutta: jos narsisti soittaisi minulle nyt kiristäen, että jos en heti paikalla ryntää hänen luokseen hän hyppää junan alle, niin arvatkaa mitä vastaisin?- "Soita 112"

Sitten ei ole narsisti, sillä narsisti ei  KOSKAAN jätä uhriaan rauhaan. Ainoastaan kuolema erottaa narsistin uhristaan.

Ei pidä paikkaansa. Uhri on vaihdettavissa koska tahansa toiseen. Kunhan vaan joku narsistinen lähde on. Jos olet hyödytön joudat mennä.

Narsisti on kiusannut minua vuosia eikä koskaan tule jättämään minua rauhaan, olen liian "hyvä", etten sanoisi ihanteellinen uhri, eli siis ujo, kiltti, arka enkä ole koskaan osannut puolustaa itseäni. En ole hyödytön vaan erittäin tarpeellinen narsistille. Muitakin uhreja on toki  minun ohellani. Narsisteilla harvoin on vain yksi uhri.

Ja narsisti on tarpeellinen sinulle? Et usko pärjääväsi ilman häntä. Olet kyllä aika lapanen, sori vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin narsistin, sen oikean narsistin läheisenä, koen että vaikka jotain hyvää narsisti olisi narsisminsa sivutuotteena pystynyt minulle antamaan niin koko kokonaisuus on ollut todella tuhoava, eniten omalle persoonalleni ja itsetuntoni kehitykselle.

Uskon että ap ei ole ollut narsistin elämässä vaan vielä tarpeeksi pitkään.

Itse kasvoin myös narsistin kanssa, ja hänen aivopesunsa on iskostunut syvällel, joskin terapian avulla päässyt eteenpäin ja pois narsistin vaikutus piiristä. Nyt hän on minulle lähinnä ei edes surullinen hahmo, vaan yksinkertaisesti todella ilkeä, vastenmielinen ihminen. Olen oikeudenmukainen ihminen ja se mitä vähiten narsistissa voin sietää on häikäilemätön oman edun tavoittelu ja toisten manipulointi, perus ilkeyden lisäksi. On ihanaa kun olen päässyt oman läheiseni kanssa sille asteelle, että kavahdan hänen käytöstään niinkuin kavahdan tuntematonta joka osoittaa olevansa vastenmielinen ihminen. Tällaiseen vastenmieliseen ihmiseen en halua edes tutustua. Samalla tavalla oma läheiseni on muuttunut silmissäni ihmiseksi, jota sisäinen ääni käskee välttämään. Vuosia meni että uskalsin nähdä narsistin käytöksen sinä mitä se oli, enkä enää selitellyt tai myötäillyt. Ja nyt en pelkää enää! Nyt olen niin irti, että pystyisin vastustamaan häntä - mutta ei ole tarvetta sillä narsisti on jättänyt minut rauhaan. Vahvoja ihmisiä kun hänen on turha enää yrittää manipuloida!

Ja vaatii tämä myös omaa vahvuutta: jos narsisti soittaisi minulle nyt kiristäen, että jos en heti paikalla ryntää hänen luokseen hän hyppää junan alle, niin arvatkaa mitä vastaisin?- "Soita 112"

Sitten ei ole narsisti, sillä narsisti ei  KOSKAAN jätä uhriaan rauhaan. Ainoastaan kuolema erottaa narsistin uhristaan.

Ei pidä paikkaansa. Uhri on vaihdettavissa koska tahansa toiseen. Kunhan vaan joku narsistinen lähde on. Jos olet hyödytön joudat mennä.

Narsisti on kiusannut minua vuosia eikä koskaan tule jättämään minua rauhaan, olen liian "hyvä", etten sanoisi ihanteellinen uhri, eli siis ujo, kiltti, arka enkä ole koskaan osannut puolustaa itseäni. En ole hyödytön vaan erittäin tarpeellinen narsistille. Muitakin uhreja on toki  minun ohellani. Narsisteilla harvoin on vain yksi uhri.

Ja narsisti on tarpeellinen sinulle? Et usko pärjääväsi ilman häntä. Olet kyllä aika lapanen, sori vaan!

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tekoset korjaantuu itsessä sillä sekunnilla kun luovuttaa narsistin suhteen. Lakkaa toivomasta anteeksipyyntöä jne. Ja tylysti katkaisee välit. Näin siis jos on aikuinen ihminen eikä esim. narsistin lapsi.

Uhhuh, ei. Vuosia jatkunut henkinen ja fyysinen piinaaminen jättää kyllä vaurioita jotka ei kyllä ihan sekunneissa korjaannu.

Itse olen päässyt eroon omasta persoonallisuushäiriöisestäni vuosikymmen sitten ja saanut omalta kannaltani rauhan, en odota tai toivo häneltä enää yhtään mitään. En koe hänen kanssaan vietettyä aikaa haaskatuksi, sehän on johtanut tähän elämään joka minulla nyt on :) Opin häneltä myös monenlaista hyödyllistä enkä enää ole narskumaisten ykköskohteita. Narsistia minusta ei kai tullut, mutta tarvittaessa hyvinkin kylmä ja kusipäinen, tosin se verottaa henkisiä voimavaroja hirvittävästi kun se ei ihan tule luonnostaan. Silti aina joskus näen painajaisen jossa aamulla heräänkin oman sekopääni viereltä ja olen kauhuissani. Joskus jopa yllätän itseni ajattelemasta itseäni tavalla jonka hän iskosti päähäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tekoset korjaantuu itsessä sillä sekunnilla kun luovuttaa narsistin suhteen. Lakkaa toivomasta anteeksipyyntöä jne. Ja tylysti katkaisee välit. Näin siis jos on aikuinen ihminen eikä esim. narsistin lapsi.

Uhhuh, ei. Vuosia jatkunut henkinen ja fyysinen piinaaminen jättää kyllä vaurioita jotka ei kyllä ihan sekunneissa korjaannu.

Itse olen päässyt eroon omasta persoonallisuushäiriöisestäni vuosikymmen sitten ja saanut omalta kannaltani rauhan, en odota tai toivo häneltä enää yhtään mitään. En koe hänen kanssaan vietettyä aikaa haaskatuksi, sehän on johtanut tähän elämään joka minulla nyt on :) Opin häneltä myös monenlaista hyödyllistä enkä enää ole narskumaisten ykköskohteita. Narsistia minusta ei kai tullut, mutta tarvittaessa hyvinkin kylmä ja kusipäinen, tosin se verottaa henkisiä voimavaroja hirvittävästi kun se ei ihan tule luonnostaan. Silti aina joskus näen painajaisen jossa aamulla heräänkin oman sekopääni viereltä ja olen kauhuissani. Joskus jopa yllätän itseni ajattelemasta itseäni tavalla jonka hän iskosti päähäni.

Ole nopea tietoisuudessasi, uudistu joka hetki...

Up

Up