Mitä VAKAVIA PUUTTEITA Tampereen englanninkielisessä päiväkodissa oikein on? Toiminta määrätty keskeytettäväksi ja yli 60 lasta siirretään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että tässä maassa ei mikään suju. Itseäni vähän harmittaa noiden työntekijöiden takia. Tampereella on hirveä työttömyys eikä ulkomaalaisille mitään töitä.

Eivätkö nuo henkilöt olisi voineet hakeutua esim. lähihoitajakoulutukseen? Tai eikö päiväkoti olisi voinut tarjota oppisopimuspaikkaa, jotta saataisiin työntekijöistä päteviä?

Enpä tiedä. Tuossa lafkassa kommunikointi tapahtuu englanniksi. En tiedä voiko Tampereella suorittaa lähihoitajakoulutuksen, tai tässä tapauksessa lto-koulutuksen, englanniksi.

No eipä ainakaan yliopistossa voi opiskella lto:ksi englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti kun ollaan Suomessa, niin keittiön Mairen hygieniapassi meni umpeen 31.8. Se muodostaa riskin jakaa eväsleipiä lapsille.

Mairen hygieniapassi ei voi mennä umpeen, koska se annetaan toistaiseksi. Eli jos arvaamalla pääset läpi parin tunnin luennon jälkeisestä kokeesta,  olet ikuisesti hygieniaosaaja.

Tästä paikasta on ollut täällä pitkä ketju jo vuosia sitten. Järkyttävää, että annettu jatkua näin kauan.

Varmaankin miesenemmistö johtuu siitä että Suomen englantiapuhuvat ovat suurimmaksi osaksi miehiä.

Miehillä on parempi auktoriteetti ja ainakin jossain vaiheessa tuossa päiväkodissa oli aika kunnianhimoinen akateeminenkin ohjelma, koska lapsista moni oli ihan ummikko. Ei englantia opi hiljaa yksinään leikkimällä, vaan heillä oli joka päivä paljon järjestettyä aktiviteettia, joka piti tehdä kurinalaisesti, että oppiminen olisi mahdollista. Kun siis tavoitteena oli opettaa lapsille usein vuodessa tai parissa niin paljon englantia, että pääsivät kaupungin enkkuopetuksen pääsykokeista läpi. Näissä piti osata englantia aika hyvin.

Eli tuo huutaminen/kurinalaisuus johtuu varmasti myös siitä, että opetussuunnitelma on ihan eri kuin kunnallisessa päiväkodissa, jossa ei oikeasti vielä tarvitse opetella mitään akateemisia taitoja.

Pelkkä epätoivoinen yritys saada kaupunkilaiset unohtamaan delfiinit...

Voi mitä elämänkoululaisia täällä taas! On AIVAN eri asia kasvattaa kahta kolmea omaa lasta kuin 10x isompaa lapsiryhmää, jossa on nyky-Suomessa oppimisvaikeuksia, suomea toisena kielenä, motoristit levottomia ja ujoja lapsia, jotka kaikki tulee huomioida. KasvatusTIEDETTÄ ei suotta ole opettajankoulutuksessa, siis lto:illa myös.

Vierailija kirjoitti:

Voi mitä elämänkoululaisia täällä taas! On AIVAN eri asia kasvattaa kahta kolmea omaa lasta kuin 10x isompaa lapsiryhmää, jossa on nyky-Suomessa oppimisvaikeuksia, suomea toisena kielenä, motoristit levottomia ja ujoja lapsia, jotka kaikki tulee huomioida. KasvatusTIEDETTÄ ei suotta ole opettajankoulutuksessa, siis lto:illa myös.

Kaikki tuollaiset yleensä juurikin savustetaan noista päiväkodeista pois. Vain reippaat ja normaalit kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo huutaminen on varmasti kulttuurisidonnainen asia. Itsekin nimittäin kerran satuin paikalle kun Scott piti kuria vähän kovemmalla äänellä, ja kanssasi ollut äiti kauhisteli äänenkäyttöä. Itse pidin ihan tavallisena angloamerikkalaisena käytöksenä, Englannissa kuulin lapsille oikeasti huudettavan, mikä on eri asia kuin äänen korottaminen. Kuri oli ainakin 5-10 vuotta sitten aika kova.

Ei se ihan näin mene. Kulttuuriin kuuluu myös tunneilmaisu. Huutamiseen ei ole kukaan kuollut, päinvastoin. Samoin amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu vastapainona avoin tsemppaus, iloisuus ja positiivinen palaute, jotka taas eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin. On vaikea puhua jotain kieltä ilman sen ei-verbaalista viestintää, tuloksena on Kimi Räikkönen englantia puhuessaan... suomalaisesta varmaan asiallinen, mutta englantilaisesta vain törkeä.

Lapsipsykologiassa huutaminen katsotaan henkiseksi väkivallaksi, lapsen nolaamiseksi. Miksi työpaikallaan saa huutaa lapsille, mutta samalla esim. alaisten tai kollegojen kanssa kommunikointi huutamalla kurkku suoraan katsotaan sopimattomaksi? Lapsi on puolustuskyvytön, mutta työkaveri voi lähteä kälppimään, koska haluaa. Eikä huutaminen ole mikään anglosaksien kulttuuriin kuuluva hyväksytty juttu.

Jos sinä katsot huutamisen väkivallaksi, sinulla on siihen oikeus. Toisaalta silloin rikollisia on tässäkin maassa miljoonia. En tiedä miten tarkoituksenmukaista on nimittää normaaliin elämään kuuluvaa asiaa niinkin värittyneellä sanalla kuin väkivalta, joka todellisuudessa kuvaa nimenomaan fyysistä väkivaltaa. Ei ihme, että suomalaisista niin valtava osa on mt-ongelmaisia ja traumatisoituvat kissan kuolemastakin, jos huutamista pidetään jonain väkivallan tekona. Jestas sentään, ja suomalaisilla on vara mielestään haukkua ruotsalaisia munattomiksi.

Lapselle huutaminen kuritusmielessä on henkistä väkivaltaa lapsipsykologian näkökulmasta. Ei siitä välttämättä jää "traumaa", mutta ei se ihanteellinenkaan kasvatuskeino ole, varsinkaan päiväkodissa. Mikä totuudessa oikein satuttaa noin kovin? Kasvattaminen onnistuu mainiosti ilman huutamista ja kuritusväkivaltaa.

Käsi ylös, kuka tahtoo, että hoitajat huutavat omalle lapselle päiväkodissa?

Öö. Minä. Jos syytä on.

Jos lapsellesi on syytä huutaa, kannattaisiko hänelle hankkia kuulokoje?

Ainakin lasten vanhemmat ovat olleet hyvin tyytyväisiä saamaansa palveluun. Sulkemisen taustalla on varmaankin se, että kaupunki haluaa nämä lapset kaupungin itsensä tarjoamaan englanninkieliseen varhaisopetukseen, jossa henkilökunta todennäköisesti viestii aiemmin mainitulla Kimi Räikkös-kielellä.

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/nyt-puhuvat-suljetun-paivakodin-vanhemm…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo huutaminen on varmasti kulttuurisidonnainen asia. Itsekin nimittäin kerran satuin paikalle kun Scott piti kuria vähän kovemmalla äänellä, ja kanssasi ollut äiti kauhisteli äänenkäyttöä. Itse pidin ihan tavallisena angloamerikkalaisena käytöksenä, Englannissa kuulin lapsille oikeasti huudettavan, mikä on eri asia kuin äänen korottaminen. Kuri oli ainakin 5-10 vuotta sitten aika kova.

Ei se ihan näin mene. Kulttuuriin kuuluu myös tunneilmaisu. Huutamiseen ei ole kukaan kuollut, päinvastoin. Samoin amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu vastapainona avoin tsemppaus, iloisuus ja positiivinen palaute, jotka taas eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin. On vaikea puhua jotain kieltä ilman sen ei-verbaalista viestintää, tuloksena on Kimi Räikkönen englantia puhuessaan... suomalaisesta varmaan asiallinen, mutta englantilaisesta vain törkeä.

Lapsipsykologiassa huutaminen katsotaan henkiseksi väkivallaksi, lapsen nolaamiseksi. Miksi työpaikallaan saa huutaa lapsille, mutta samalla esim. alaisten tai kollegojen kanssa kommunikointi huutamalla kurkku suoraan katsotaan sopimattomaksi? Lapsi on puolustuskyvytön, mutta työkaveri voi lähteä kälppimään, koska haluaa. Eikä huutaminen ole mikään anglosaksien kulttuuriin kuuluva hyväksytty juttu.

Jos sinä katsot huutamisen väkivallaksi, sinulla on siihen oikeus. Toisaalta silloin rikollisia on tässäkin maassa miljoonia. En tiedä miten tarkoituksenmukaista on nimittää normaaliin elämään kuuluvaa asiaa niinkin värittyneellä sanalla kuin väkivalta, joka todellisuudessa kuvaa nimenomaan fyysistä väkivaltaa. Ei ihme, että suomalaisista niin valtava osa on mt-ongelmaisia ja traumatisoituvat kissan kuolemastakin, jos huutamista pidetään jonain väkivallan tekona. Jestas sentään, ja suomalaisilla on vara mielestään haukkua ruotsalaisia munattomiksi.

Lapselle huutaminen kuritusmielessä on henkistä väkivaltaa lapsipsykologian näkökulmasta. Ei siitä välttämättä jää "traumaa", mutta ei se ihanteellinenkaan kasvatuskeino ole, varsinkaan päiväkodissa. Mikä totuudessa oikein satuttaa noin kovin? Kasvattaminen onnistuu mainiosti ilman huutamista ja kuritusväkivaltaa.

Käsi ylös, kuka tahtoo, että hoitajat huutavat omalle lapselle päiväkodissa?

Öö. Minä. Jos syytä on.

Jos lapsellesi on syytä huutaa, kannattaisiko hänelle hankkia kuulokoje?

Voisi sitten hankkia samanlaiset koko hänen amerikkalaiselle suvulleen. He eivät valitettavasti pidä huutamista (siis kovalla äänellä puhumista) väkivaltana. Eikä edes lasten torumista ja jäähyjä huonosta käytöksestä.

paasikivi kirjoitti:

Tuolla yrityksen nettisivuillahan ei näy kaikki työntekijät. Töissä on ollut myös suomalainen, koulutuksen saanut nainen.

Joka onneksi lähti armeijaan. Oli muuten omistajan tyttären paras kaveri ja itsekin ko. koulun kasvatteja. Kohteli lapsia välillä tosi kamalasti ja puistossa surffaili pääasiassa kännykällään. Tatuoinnit aitoa wt-tyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kadulta revitty tyyppi hengaa yksin 20 lapsen kanssa, ei ihan toimita oikein. Päiväkotien työntekijöistä todellisuudessa pitäisi olla väh. 1/3 lastentarhanopettajia ja loput hoitajia, joilta myös vaaditaan alan koulutus.

Ei eroa kunnallisesta toiminnasta mitenkään. Oletteko selvittäneet aikuisten oikeesti paljonko päteviä henkilöitä on töissä?

Joku suhmurointi tuohon selvästi liittyy. Kaupungin viranomaiset haluavat Scottista eroon henkilökohtaisista syistä. 

Minäkään en ymmärrä näitä 'pahoja puheita'. Itse kävin Scottin kouluissa vuosikausia päivittäin, usein keskellä päivää ja odottamatta enkä ikinä nähnyt mitään asiatonta. Scott on hankala pomo, mutta hyvä rekrytoimaan. Hoitajat ykkösluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo huutaminen on varmasti kulttuurisidonnainen asia. Itsekin nimittäin kerran satuin paikalle kun Scott piti kuria vähän kovemmalla äänellä, ja kanssasi ollut äiti kauhisteli äänenkäyttöä. Itse pidin ihan tavallisena angloamerikkalaisena käytöksenä, Englannissa kuulin lapsille oikeasti huudettavan, mikä on eri asia kuin äänen korottaminen. Kuri oli ainakin 5-10 vuotta sitten aika kova.

Ei se ihan näin mene. Kulttuuriin kuuluu myös tunneilmaisu. Huutamiseen ei ole kukaan kuollut, päinvastoin. Samoin amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu vastapainona avoin tsemppaus, iloisuus ja positiivinen palaute, jotka taas eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin. On vaikea puhua jotain kieltä ilman sen ei-verbaalista viestintää, tuloksena on Kimi Räikkönen englantia puhuessaan... suomalaisesta varmaan asiallinen, mutta englantilaisesta vain törkeä.

Lapsipsykologiassa huutaminen katsotaan henkiseksi väkivallaksi, lapsen nolaamiseksi. Miksi työpaikallaan saa huutaa lapsille, mutta samalla esim. alaisten tai kollegojen kanssa kommunikointi huutamalla kurkku suoraan katsotaan sopimattomaksi? Lapsi on puolustuskyvytön, mutta työkaveri voi lähteä kälppimään, koska haluaa. Eikä huutaminen ole mikään anglosaksien kulttuuriin kuuluva hyväksytty juttu.

Jos sinä katsot huutamisen väkivallaksi, sinulla on siihen oikeus. Toisaalta silloin rikollisia on tässäkin maassa miljoonia. En tiedä miten tarkoituksenmukaista on nimittää normaaliin elämään kuuluvaa asiaa niinkin värittyneellä sanalla kuin väkivalta, joka todellisuudessa kuvaa nimenomaan fyysistä väkivaltaa. Ei ihme, että suomalaisista niin valtava osa on mt-ongelmaisia ja traumatisoituvat kissan kuolemastakin, jos huutamista pidetään jonain väkivallan tekona. Jestas sentään, ja suomalaisilla on vara mielestään haukkua ruotsalaisia munattomiksi.

Lapselle huutaminen kuritusmielessä on henkistä väkivaltaa lapsipsykologian näkökulmasta. Ei siitä välttämättä jää "traumaa", mutta ei se ihanteellinenkaan kasvatuskeino ole, varsinkaan päiväkodissa. Mikä totuudessa oikein satuttaa noin kovin? Kasvattaminen onnistuu mainiosti ilman huutamista ja kuritusväkivaltaa.

Käsi ylös, kuka tahtoo, että hoitajat huutavat omalle lapselle päiväkodissa?

Öö. Minä. Jos syytä on.

Jos lapsellesi on syytä huutaa, kannattaisiko hänelle hankkia kuulokoje?

Voisi sitten hankkia samanlaiset koko hänen amerikkalaiselle suvulleen. He eivät valitettavasti pidä huutamista (siis kovalla äänellä puhumista) väkivaltana. Eikä edes lasten torumista ja jäähyjä huonosta käytöksestä.

Ehkä huutavalle aikuiselle tosiaankin tekisi hyvää jonkinlainen vahvistin, jotta hän saisi kuulla miltä se oma ääni kuulostaa lapsen herkkään korvaan.

Lapseni ilmoitti jo viisivuotiaana, että jos korotan ääntäni, hän ei ainakaan tottele. Lapseni isä on myös meluherkkä persoona. Siksi olen opetellut muita kommunikaatiokeinoja, vaikka itsekin tulen kovaäänisestä perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Joku suhmurointi tuohon selvästi liittyy. Kaupungin viranomaiset haluavat Scottista eroon henkilökohtaisista syistä. 

Minäkään en ymmärrä näitä 'pahoja puheita'. Itse kävin Scottin kouluissa vuosikausia päivittäin, usein keskellä päivää ja odottamatta enkä ikinä nähnyt mitään asiatonta. Scott on hankala pomo, mutta hyvä rekrytoimaan. Hoitajat ykkösluokkaa.

Luulisi, että rekrytointitaito menee hukkaan, jos ei saa niitä hyviä pysymään.

Ei meinaa virkamiehille mennä jakeluun, että aika moni haluaa nimenomaan, että heidän lapsensa kasvattaa joku muu kuin muodollisesti pätevä suomalainen lto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo huutaminen on varmasti kulttuurisidonnainen asia. Itsekin nimittäin kerran satuin paikalle kun Scott piti kuria vähän kovemmalla äänellä, ja kanssasi ollut äiti kauhisteli äänenkäyttöä. Itse pidin ihan tavallisena angloamerikkalaisena käytöksenä, Englannissa kuulin lapsille oikeasti huudettavan, mikä on eri asia kuin äänen korottaminen. Kuri oli ainakin 5-10 vuotta sitten aika kova.

Ei se ihan näin mene. Kulttuuriin kuuluu myös tunneilmaisu. Huutamiseen ei ole kukaan kuollut, päinvastoin. Samoin amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu vastapainona avoin tsemppaus, iloisuus ja positiivinen palaute, jotka taas eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin. On vaikea puhua jotain kieltä ilman sen ei-verbaalista viestintää, tuloksena on Kimi Räikkönen englantia puhuessaan... suomalaisesta varmaan asiallinen, mutta englantilaisesta vain törkeä.

Lapsipsykologiassa huutaminen katsotaan henkiseksi väkivallaksi, lapsen nolaamiseksi. Miksi työpaikallaan saa huutaa lapsille, mutta samalla esim. alaisten tai kollegojen kanssa kommunikointi huutamalla kurkku suoraan katsotaan sopimattomaksi? Lapsi on puolustuskyvytön, mutta työkaveri voi lähteä kälppimään, koska haluaa. Eikä huutaminen ole mikään anglosaksien kulttuuriin kuuluva hyväksytty juttu.

Jos sinä katsot huutamisen väkivallaksi, sinulla on siihen oikeus. Toisaalta silloin rikollisia on tässäkin maassa miljoonia. En tiedä miten tarkoituksenmukaista on nimittää normaaliin elämään kuuluvaa asiaa niinkin värittyneellä sanalla kuin väkivalta, joka todellisuudessa kuvaa nimenomaan fyysistä väkivaltaa. Ei ihme, että suomalaisista niin valtava osa on mt-ongelmaisia ja traumatisoituvat kissan kuolemastakin, jos huutamista pidetään jonain väkivallan tekona. Jestas sentään, ja suomalaisilla on vara mielestään haukkua ruotsalaisia munattomiksi.

Lapselle huutaminen kuritusmielessä on henkistä väkivaltaa lapsipsykologian näkökulmasta. Ei siitä välttämättä jää "traumaa", mutta ei se ihanteellinenkaan kasvatuskeino ole, varsinkaan päiväkodissa. Mikä totuudessa oikein satuttaa noin kovin? Kasvattaminen onnistuu mainiosti ilman huutamista ja kuritusväkivaltaa.

Käsi ylös, kuka tahtoo, että hoitajat huutavat omalle lapselle päiväkodissa?

Öö. Minä. Jos syytä on.

Jos lapsellesi on syytä huutaa, kannattaisiko hänelle hankkia kuulokoje?

Voisi sitten hankkia samanlaiset koko hänen amerikkalaiselle suvulleen. He eivät valitettavasti pidä huutamista (siis kovalla äänellä puhumista) väkivaltana. Eikä edes lasten torumista ja jäähyjä huonosta käytöksestä.

Ehkä huutavalle aikuiselle tosiaankin tekisi hyvää jonkinlainen vahvistin, jotta hän saisi kuulla miltä se oma ääni kuulostaa lapsen herkkään korvaan.

Lapseni ilmoitti jo viisivuotiaana, että jos korotan ääntäni, hän ei ainakaan tottele. Lapseni isä on myös meluherkkä persoona. Siksi olen opetellut muita kommunikaatiokeinoja, vaikka itsekin tulen kovaäänisestä perheestä.

Erityisherkkyys on vaikea ominaisuus ihan missä hyvänsä päiväkodissa. Melu on kovempi kuin kotona. Onko lapselle kuitenkaan edullista melun eliminointi, vai kannattaisiko kuitenkin vähän karaista kestämään normaaleja elämän ääniä. Tämä on kestokysymys, johon jokainen miettii omat ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo huutaminen on varmasti kulttuurisidonnainen asia. Itsekin nimittäin kerran satuin paikalle kun Scott piti kuria vähän kovemmalla äänellä, ja kanssasi ollut äiti kauhisteli äänenkäyttöä. Itse pidin ihan tavallisena angloamerikkalaisena käytöksenä, Englannissa kuulin lapsille oikeasti huudettavan, mikä on eri asia kuin äänen korottaminen. Kuri oli ainakin 5-10 vuotta sitten aika kova.

Ei se ihan näin mene. Kulttuuriin kuuluu myös tunneilmaisu. Huutamiseen ei ole kukaan kuollut, päinvastoin. Samoin amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu vastapainona avoin tsemppaus, iloisuus ja positiivinen palaute, jotka taas eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin. On vaikea puhua jotain kieltä ilman sen ei-verbaalista viestintää, tuloksena on Kimi Räikkönen englantia puhuessaan... suomalaisesta varmaan asiallinen, mutta englantilaisesta vain törkeä.

Lapsipsykologiassa huutaminen katsotaan henkiseksi väkivallaksi, lapsen nolaamiseksi. Miksi työpaikallaan saa huutaa lapsille, mutta samalla esim. alaisten tai kollegojen kanssa kommunikointi huutamalla kurkku suoraan katsotaan sopimattomaksi? Lapsi on puolustuskyvytön, mutta työkaveri voi lähteä kälppimään, koska haluaa. Eikä huutaminen ole mikään anglosaksien kulttuuriin kuuluva hyväksytty juttu.

Jos sinä katsot huutamisen väkivallaksi, sinulla on siihen oikeus. Toisaalta silloin rikollisia on tässäkin maassa miljoonia. En tiedä miten tarkoituksenmukaista on nimittää normaaliin elämään kuuluvaa asiaa niinkin värittyneellä sanalla kuin väkivalta, joka todellisuudessa kuvaa nimenomaan fyysistä väkivaltaa. Ei ihme, että suomalaisista niin valtava osa on mt-ongelmaisia ja traumatisoituvat kissan kuolemastakin, jos huutamista pidetään jonain väkivallan tekona. Jestas sentään, ja suomalaisilla on vara mielestään haukkua ruotsalaisia munattomiksi.

Lapselle huutaminen kuritusmielessä on henkistä väkivaltaa lapsipsykologian näkökulmasta. Ei siitä välttämättä jää "traumaa", mutta ei se ihanteellinenkaan kasvatuskeino ole, varsinkaan päiväkodissa. Mikä totuudessa oikein satuttaa noin kovin? Kasvattaminen onnistuu mainiosti ilman huutamista ja kuritusväkivaltaa.

Käsi ylös, kuka tahtoo, että hoitajat huutavat omalle lapselle päiväkodissa?

Öö. Minä. Jos syytä on.

Jos lapsellesi on syytä huutaa, kannattaisiko hänelle hankkia kuulokoje?

Voisi sitten hankkia samanlaiset koko hänen amerikkalaiselle suvulleen. He eivät valitettavasti pidä huutamista (siis kovalla äänellä puhumista) väkivaltana. Eikä edes lasten torumista ja jäähyjä huonosta käytöksestä.

Ehkä huutavalle aikuiselle tosiaankin tekisi hyvää jonkinlainen vahvistin, jotta hän saisi kuulla miltä se oma ääni kuulostaa lapsen herkkään korvaan.

Lapseni ilmoitti jo viisivuotiaana, että jos korotan ääntäni, hän ei ainakaan tottele. Lapseni isä on myös meluherkkä persoona. Siksi olen opetellut muita kommunikaatiokeinoja, vaikka itsekin tulen kovaäänisestä perheestä.

Erityisherkkyys on vaikea ominaisuus ihan missä hyvänsä päiväkodissa. Melu on kovempi kuin kotona. Onko lapselle kuitenkaan edullista melun eliminointi, vai kannattaisiko kuitenkin vähän karaista kestämään normaaleja elämän ääniä. Tämä on kestokysymys, johon jokainen miettii omat ratkaisunsa.

Vihjaatko nyt siis ihan tosissasi, että aikuisen pitäisi huutaa meluherkälle lapselle tämän karaisemiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo huutaminen on varmasti kulttuurisidonnainen asia. Itsekin nimittäin kerran satuin paikalle kun Scott piti kuria vähän kovemmalla äänellä, ja kanssasi ollut äiti kauhisteli äänenkäyttöä. Itse pidin ihan tavallisena angloamerikkalaisena käytöksenä, Englannissa kuulin lapsille oikeasti huudettavan, mikä on eri asia kuin äänen korottaminen. Kuri oli ainakin 5-10 vuotta sitten aika kova.

Ei se ihan näin mene. Kulttuuriin kuuluu myös tunneilmaisu. Huutamiseen ei ole kukaan kuollut, päinvastoin. Samoin amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu vastapainona avoin tsemppaus, iloisuus ja positiivinen palaute, jotka taas eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin. On vaikea puhua jotain kieltä ilman sen ei-verbaalista viestintää, tuloksena on Kimi Räikkönen englantia puhuessaan... suomalaisesta varmaan asiallinen, mutta englantilaisesta vain törkeä.

Lapsipsykologiassa huutaminen katsotaan henkiseksi väkivallaksi, lapsen nolaamiseksi. Miksi työpaikallaan saa huutaa lapsille, mutta samalla esim. alaisten tai kollegojen kanssa kommunikointi huutamalla kurkku suoraan katsotaan sopimattomaksi? Lapsi on puolustuskyvytön, mutta työkaveri voi lähteä kälppimään, koska haluaa. Eikä huutaminen ole mikään anglosaksien kulttuuriin kuuluva hyväksytty juttu.

Jos sinä katsot huutamisen väkivallaksi, sinulla on siihen oikeus. Toisaalta silloin rikollisia on tässäkin maassa miljoonia. En tiedä miten tarkoituksenmukaista on nimittää normaaliin elämään kuuluvaa asiaa niinkin värittyneellä sanalla kuin väkivalta, joka todellisuudessa kuvaa nimenomaan fyysistä väkivaltaa. Ei ihme, että suomalaisista niin valtava osa on mt-ongelmaisia ja traumatisoituvat kissan kuolemastakin, jos huutamista pidetään jonain väkivallan tekona. Jestas sentään, ja suomalaisilla on vara mielestään haukkua ruotsalaisia munattomiksi.

Lapselle huutaminen kuritusmielessä on henkistä väkivaltaa lapsipsykologian näkökulmasta. Ei siitä välttämättä jää "traumaa", mutta ei se ihanteellinenkaan kasvatuskeino ole, varsinkaan päiväkodissa. Mikä totuudessa oikein satuttaa noin kovin? Kasvattaminen onnistuu mainiosti ilman huutamista ja kuritusväkivaltaa.

Käsi ylös, kuka tahtoo, että hoitajat huutavat omalle lapselle päiväkodissa?

Öö. Minä. Jos syytä on.

Jos lapsellesi on syytä huutaa, kannattaisiko hänelle hankkia kuulokoje?

Voisi sitten hankkia samanlaiset koko hänen amerikkalaiselle suvulleen. He eivät valitettavasti pidä huutamista (siis kovalla äänellä puhumista) väkivaltana. Eikä edes lasten torumista ja jäähyjä huonosta käytöksestä.

Ehkä huutavalle aikuiselle tosiaankin tekisi hyvää jonkinlainen vahvistin, jotta hän saisi kuulla miltä se oma ääni kuulostaa lapsen herkkään korvaan.

Lapseni ilmoitti jo viisivuotiaana, että jos korotan ääntäni, hän ei ainakaan tottele. Lapseni isä on myös meluherkkä persoona. Siksi olen opetellut muita kommunikaatiokeinoja, vaikka itsekin tulen kovaäänisestä perheestä.

Erityisherkkyys on vaikea ominaisuus ihan missä hyvänsä päiväkodissa. Melu on kovempi kuin kotona. Onko lapselle kuitenkaan edullista melun eliminointi, vai kannattaisiko kuitenkin vähän karaista kestämään normaaleja elämän ääniä. Tämä on kestokysymys, johon jokainen miettii omat ratkaisunsa.

Vihjaatko nyt siis ihan tosissasi, että aikuisen pitäisi huutaa meluherkälle lapselle tämän karaisemiseksi?

Jos on tarkoitus lähteä pois Suomesta jossain vaiheessa, ehkä olisi ihan hyvä totutella vähän reippaampaan äänenkäyttöön. En minäkään tietenkään kannata mitään pää punaisena rääkymistä, mutta tiedän, että moni ummikkosuomalainen oikeasti pitää aivan normaalia, vaativaa äänensävyä huutamisena kun puhujana on amerikkalainen henkilö. Minullekin on lukemattomia kertoja suomalaiset avautuneet muutettuaan USA:han, että kamalia huutajia nämä amerikkalaiset... needless to say, asia ei ole ihan niin yksinkertainen.