Lue keskustelun säännöt.
Miten tätä säätämistä on lapsiperheessä näin paljon?
02.09.2016 |
Koulut on just alkaneet ja olen jo ihan puhki. Harrastusilmoittautumisissa ei suunnilleen yhdessäkään harrastuksessa yksikään netti-ilmoittauutminen toimi, poikkeusjärjestelyä on koulussa poikkeusjärjestelyn perään, KOLME leirikouluvarainkeruuta käynnistyi, oiontarauta hajosi.
Ensi viikoksi pitää muistaa laittaa ma eväät yhdelle koska Annantalo, ma yksi hakea kaverilta kello 17, ma toinen viedä puolen tunnin päähän tanssitunnille, tiistaina on vanhempainilta ja oiontalääkäri, keskiviikkona vanhempainilta ja kaksi harrastusta eri paikoissa ja liikuntapäivä yhdellä joka loppuu jo kaksi tuntia normaalia koulupäivää aikaisemmin paikassa, jossa lapsi ei ole ikinä käynyt eli bussireitti pitää katsoa, torstaina on kielen tukitunnit ja yhdellä kokeilutunti toisessa.
Jne. jne. jne.
Ja siihen päälle halutaan ainakin kahteen buffetiin syötävää, yhdelle pitää ostaa koulukirjoja koska Helsinki säästää eikä niitä anneta koulun puolesta, kolmannen silmälääkäri...
Kommentit (407)
Hei
ymmärrän ap:ta.
Ja huomaan, että omien lasteni koulussa tieto kulkee paljon helpommin. Ei todellakaan tarvitse jatkuvasti wilmaa vilkuilla. Kerran viikossa tulee viikkomailit ja jos jotain erikoisempaa häppeningiä, niin sitten useammin. Komppaan sitä, joka täällä jo kehotti juttelemaan koulun kanssa tuosta tiedottamispolitiikasta.
Espoossa, missä asun, on ehkä jo helpompaa kuin Hgin keskustassa. Lapset kulkee harrastuksiin itse pyörällä.
Mutta kolmen lapsen vanhenpana menoja on kyllä tosi paljon ja erilaiset neuvolat, hammaslääkärit vie aikaa. Pakko olla joustava työ. Meillä ratkaisu on myös ollut se, että varsinkin pienemmillä lapsilla ei ole harrastuksia juuri lainkaan.
Vanhempien jaksaminen on tärkeintä, jotta kaikilla on kivaa. Harrastukset, kuskaamiset ja kaikki muu ohjelma suunnitellaan kaikkien hyvinvointi edellä.
Mutta vinkkinä antaisin sen, että kannattaa yrittää tehdä lasten harrastusrumba yms. mahdollisimman kivaksi itselle. Esim. urheilla itse samalla reissulla, kun vie lapsen johonkin. Innostua lapsen jutuista, automatkat on tilaisuus olla lapsen kanssa kahden, tykätä vanhempainilloista. Ja ennen kaikkea pistää kalenteriin omat menot eli vanhempien oma aika ja oma urheilu.
Menojen määrää kannattaa arvioida uudelleen, kaikki ei vaan ole yhtä pakollisia kuin jotkut toiset menot.
Lisäksi omaa asennettaan voi muuttaa. Minä ainakin välillä oikein nautin päästä vanhempainiltaan, siellähän tapaa kivoja aikuisia. Ja kaikkiin vanhempainiltoihin ei ole mikään pakko osallistua.
t. life coach :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä maassa on tuhansia vähävaraisia äitejä, jotka tahtoisivat tarjota lapsilleen harrastuksia joissa juosta ja joihin kuskata. Miten kehtaatte valittaa siitä, että elämässä on asiat hyvin? Siis mikä vääryys, että lapsi saa käydä oikomishoidossa ja harrastuksissa ja leirikoukussa, siis kuolen tähän taakkaan...
First world problems, kerrassaan kuvottavaa kuinka emme näe miten etuoikeutettuja olemme.
Asia on monipiippuinen. Ymmärrän kantasi, mutta. Suomen julkisissa kouluissa ja monissa päiväkodeissa ei lähtökohtaisesti saa järjestää päivän aikana maksullista harrastustoimintaa, koska tasapuolisuuden nimissä kaiken toiminnan tulisi olla ilmaista. Tämä on johtanut siihen, että ne joilla on varaa ja halua tukea lastensa harrastustoimintaa, ovat pakotettuja roudaamaan lapsiaan iltaisin ja viikonloppuisin harrastuksiin. Samalla harrastustoiminnan järjestäminen on luisunut yksityisille tahoille ja harrastamisen hinnat kallistuneet. Ja näin ollen yhä useampi lapsi jää kokonaan harrastustoiminnan ulkopuolelle. En näe nykyisessä systeemissä mitään hyvää, en "rikkaiden" enkä "köyhien" lasten näkökulmasta.
On aivan oikeutettua valittaa siitä, että omien töiden lisäksi vapaa-aika ja rahat kuluvat harrastuksiin, koska ko. harrastukset voitaisiin järjestää myös päiväsaikaan ja halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostais, miten 79 ennakoi noi Wilmaan edellisenä iltana tulevat muutosviestit, lisävarusteet tai hankittavat eväät.
En ole 79, mutta vastaanpa kuitenkin:
Wilmaan edellisenä iltana tulevista muutosviesteistä lähtisi erittäin äkäinen palaute suoraan opettajalle. Eihän tavallisia ihmisiä voi velvoittaa vahtimaan wilmaa joka päivä! Se on vähän niin kuin tuli, hyvä renki mutta huono isäntä, eikä kenenkään tarvitse alkaa wilman tai minkään muun järjestelmän orjaksi.
Kyllä opettajan on pystyttävä suunnittelemaan toimintaa useammaksi päiväksi etukäteen! Jopa minä epäpätevänä sijaisena olen kyennyt siihen. Eri asia äkilliset muutokset, jos vaikka koulu palaa...
Eväitä voi pitää ns. kotivaraan kuuluvina aina sen verran, että ei tarvitse erikseen lähteä hankkimaan, jos huomaa että seuraavana päivänä tarvitaan. Ei nimittäin onnistu ihan helposti, jos lähikauppaan on n. 40 km ja lasten koulunkäynnistä vastaava vanhempi tulee iltavuorosta noin kymmeneltä illalla.
Ei lisävarusteita tarvitse päivän varoitusajalla hankkia. Jos tarvitaan suksia ja luistimia, niitä saa lainata koululta.
Aloittajasta saa vaikutelman, että hän tavoittelee Vuoden Täydellisin Äiti-titteliä. Onnea yritykselle, mutta toivottavasti edes lastesi isä(t) on jollakin tavalla apuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä tekemistä riittää itse kullakin monilapsisessa perheessä, mutta ap:n asenne on niin kauhea, että hävettää. Ei me kaikki monilapsiset perheet olla tuollaisia, tietäkää se!
Mikä asenne? Minusta on aika lammasmaista jos aina pitäisi ottaa kaikki vain niin kuin annetaan ja mitään kehitystä ei saisi vaatia. Esim. jonkun ilmoittautumislomakkeen tekeminen on aivan naurettavan helppoa, ei ole nykyaikaa että lomake ei nyt toimi, ilmoittautumiset otetaan vastaan puhelimitse tai jopa paikanpäällä käymällä.
Monen opettajan olisi myös syytä miettiä että mitä sinne wilmaan postaillaan ja mitä ei. Yhden lapseni opettajalla on tyyli että ilmoittelee sinne milloin mitäkin päähänpistoja "ensi ke menemme käymään eläinmuseossa", seuraava viesti "eipäs mennäkään, eläinmuseo on ensi ke suljettu", "eläinmuseon sijaan mennään kiasmaan", "kiasmassa on yksityistilaisuus aamupäivällä, joten menemme iltapäivällä ja koulupäivä venyy neljään",
Jep. Ja sitten ne viestien otsikot. Esim tuo eläinmuseoreissu voi olla omalla otsikolla "eläinmuseoreissu", sitten seuraava on "terveisiä koululta", jossa se eläinmuseoreissu itse asiassa perutaan. Sitten tulee uusi viesti otsikolla "biologian koe 30.9." Ja sen alussa on ilmoitus että eläinmuseoon ei pääsekään mutta mennään uimaan 11.9. Sitten tulee ns muistutusviesti 23.05 10.9. etttä muistakaa ottaa uikkarit kun huomenna mennään uimaan ja tämän viestin otsikko "viime hetken kuulumisia".
Ja sotten tulee viesti 12.9. että voisiko kotiväki hieman terästäytyä kun koskaan ei ole oikeita varisteita.
Onko tuollaisia viestejä lähettelevä opettaja nuori mies, joka ei ajattele muutenkaan edes omaa elämäänsä seuraavaa päivää pitemmälle?
Jos (!) viestittely on oikeasti tuollaista, on kyllä otettava yhteyttä sekä opettajaan että rehtoriin. Siinä koulussa on todella pahasti jotain pielessä, jos ei ensin selvitetä "eläinmuseon aukioloaikaa" ennen kuin ilmoitetaan, milloin sinne ollaan menossa. Eikä mene hyvin sillä opettajallakaan, joka lähettää viimehetken muistutuksia vähän ennen puolta yötä, jolloin aamulla töihin lähtevät pienten lasten vanhemmat ovat jo nukkumassa eivätkä vahtimassa älylaitteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme asu enää pk-seudulla, mutta ulkomailla 20 milj. asukkaan kaupungissa asuneena on kyllä tiedossa millaisia Ruuhkat ihan oikeasti ovat. Hieman kuulostaa liiottelulta, että stadissa seistäisiin alvariinsa tunti 100 m matkalla. Kehällä toki on nythankalat tietyöt jotka hidastaa, mutta noikin on osittain reitinvalintoja, ei ole pakko seustä kehällä, muitakin reittejä pitkin pääse, jos tilanne tosiaan nyt on se, että siellä edetään 100 m tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä tekemistä riittää itse kullakin monilapsisessa perheessä, mutta ap:n asenne on niin kauhea, että hävettää. Ei me kaikki monilapsiset perheet olla tuollaisia, tietäkää se!
Mikä asenne? Minusta on aika lammasmaista jos aina pitäisi ottaa kaikki vain niin kuin annetaan ja mitään kehitystä ei saisi vaatia. Esim. jonkun ilmoittautumislomakkeen tekeminen on aivan naurettavan helppoa, ei ole nykyaikaa että lomake ei nyt toimi, ilmoittautumiset otetaan vastaan puhelimitse tai jopa paikanpäällä käymällä.
Monen opettajan olisi myös syytä miettiä että mitä sinne wilmaan postaillaan ja mitä ei. Yhden lapseni opettajalla on tyyli että ilmoittelee sinne milloin mitäkin päähänpistoja "ensi ke menemme käymään eläinmuseossa", seuraava viesti "eipäs mennäkään, eläinmuseo on ensi ke suljettu", "eläinmuseon sijaan mennään kiasmaan", "kiasmassa on yksityistilaisuus aamupäivällä, joten menemme iltapäivällä ja koulupäivä venyy neljään",
Jep. Ja sitten ne viestien otsikot. Esim tuo eläinmuseoreissu voi olla omalla otsikolla "eläinmuseoreissu", sitten seuraava on "terveisiä koululta", jossa se eläinmuseoreissu itse asiassa perutaan. Sitten tulee uusi viesti otsikolla "biologian koe 30.9." Ja sen alussa on ilmoitus että eläinmuseoon ei pääsekään mutta mennään uimaan 11.9. Sitten tulee ns muistutusviesti 23.05 10.9. etttä muistakaa ottaa uikkarit kun huomenna mennään uimaan ja tämän viestin otsikko "viime hetken kuulumisia".
Ja sotten tulee viesti 12.9. että voisiko kotiväki hieman terästäytyä kun koskaan ei ole oikeita varisteita.
Onko tuollaisia viestejä lähettelevä opettaja nuori mies, joka ei ajattele muutenkaan edes omaa elämäänsä seuraavaa päivää pitemmälle?
Jos (!) viestittely on oikeasti tuollaista, on kyllä otettava yhteyttä sekä opettajaan että rehtoriin. Siinä koulussa on todella pahasti jotain pielessä, jos ei ensin selvitetä "eläinmuseon aukioloaikaa" ennen kuin ilmoitetaan, milloin sinne ollaan menossa. Eikä mene hyvin sillä opettajallakaan, joka lähettää viimehetken muistutuksia vähän ennen puolta yötä, jolloin aamulla töihin lähtevät pienten lasten vanhemmat ovat jo nukkumassa eivätkä vahtimassa älylaitteitaan.
Nuori lapseton nainen.
Sinällään minusta on ihanaa että yrittää järjestää ekstraa ja on spontaani, mutta me ollaan missattu mm parit juhlat, useammat kokeet, pari retkeä jne. koska ei vaan ole löydetty tietoa siitä viestitulvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä tekemistä riittää itse kullakin monilapsisessa perheessä, mutta ap:n asenne on niin kauhea, että hävettää. Ei me kaikki monilapsiset perheet olla tuollaisia, tietäkää se!
Mikä asenne? Minusta on aika lammasmaista jos aina pitäisi ottaa kaikki vain niin kuin annetaan ja mitään kehitystä ei saisi vaatia. Esim. jonkun ilmoittautumislomakkeen tekeminen on aivan naurettavan helppoa, ei ole nykyaikaa että lomake ei nyt toimi, ilmoittautumiset otetaan vastaan puhelimitse tai jopa paikanpäällä käymällä.
Monen opettajan olisi myös syytä miettiä että mitä sinne wilmaan postaillaan ja mitä ei. Yhden lapseni opettajalla on tyyli että ilmoittelee sinne milloin mitäkin päähänpistoja "ensi ke menemme käymään eläinmuseossa", seuraava viesti "eipäs mennäkään, eläinmuseo on ensi ke suljettu", "eläinmuseon sijaan mennään kiasmaan", "kiasmassa on yksityistilaisuus aamupäivällä, joten menemme iltapäivällä ja koulupäivä venyy neljään",
Kannattaisikohan antaa vähän palautetta tuosta Wilman käytöstä...
Mistäköhän päättelet että ei olla annettu? Mutta kun opettaja kokee tuollaisen kasvattavan sitä kodin ja koulun vuorovaikutusta.
Kutsu se opettaja käymään kotonasi. Se nimittäin kasvattaa kovasti kodin ja koulun vuorovaikutusta, kun lapseton opettaja pääsee tutustumaan työssäkäyvien vanhempien lapsiperhearkeen!
Minä päättelen, että palaute ei ole ollut riittävää tai se ei ole mennyt opettajalle perille. Siinä "kodin ja koulun vuorovaikutuksessa" on kaksi osapuolta, eikä sitä voi toteuttaa pelkästään opettajan ehdoilla! Tämä kannattaa tehdä selväksi opettajalle tarvittaessa vähän isommilla kirjaimilla.
Mua ei ole vielä koskaan ikinä milloinkaan harmittanut, ettei ole tullut hankituksi lapsia. :-) Sen sijaan usein olen siitä tietoisesta päätöksestä itseäni kiitellyt. Viimeksi eilen, kun olin käymässä ystäväni luona, missä oli työpäivän jälkeen kahden lapsen yhteensä kahdeksan kaveria ja ihan hirveä sotku ympäri taloa.
T.N42.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan lapsiani, tykkään heidän kavereistaan, enkä voisi kuvitella eläväni lapsettomana.
Helsingin kaupungille olen vihainen surkeista lapsiperheiden palveluista, jatkuvasta säästönyhtämisestä ja siitä, että meistä vanhemmusta on tehty palvelujen valvojia. Moraali on hukkunut virkamiehiltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Emme asu enää pk-seudulla, mutta ulkomailla 20 milj. asukkaan kaupungissa asuneena on kyllä tiedossa millaisia Ruuhkat ihan oikeasti ovat. Hieman kuulostaa liiottelulta, että stadissa seistäisiin alvariinsa tunti 100 m matkalla. Kehällä toki on nythankalat tietyöt jotka hidastaa, mutta noikin on osittain reitinvalintoja, ei ole pakko seustä kehällä, muitakin reittejä pitkin pääse, jos tilanne tosiaan nyt on se, että siellä edetään 100 m tunnissa.
En ole se joka tuosta kirjoitti mutta eipä hän kirjoittanutkaan että alvariinsa olisi tuo tilanne. Se oli esimerkki. Ja noista kehien tietöistä: ihan hyvä neuvo että muitakin reittejä pitkin pääsee. Ainoa vaan kun tämän jipon on tajunnut muutama muukin, joten myös ne vaihtoehtoiset reitit ovat tukossa. Tukkeutuvat vielä helpommin, koska niitä ei ole tarkoitettu kovin suurelle liikennevolyymille juuri siksi koska tarkoitus olisi liikkua pidemmät etäisyydet kehiä pitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vaikeaa. Kannattaa ehkä muuttaa turvallisemmalle alueelle rikkaampaan kuntaan, jossa saa koulusta kirjat ja jossa lapset voivat kulkea itse harrastuksiin ja hammaslääkäreihin ja mitä niitä nyt oli, jos on noin vaikeaa teidän elämä siellä Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
On se vaikeaa. Kannattaa ehkä muuttaa turvallisemmalle alueelle rikkaampaan kuntaan, jossa saa koulusta kirjat ja jossa lapset voivat kulkea itse harrastuksiin ja hammaslääkäreihin ja mitä niitä nyt oli, jos on noin vaikeaa teidän elämä siellä Helsingissä.
Kun olisinkin tiennyt että tämä tällaiseksi menee. Ei näitä nyt enää täältä voi irti repiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ottaa vastuun omista valinnoistaan, niihin liittyvä harmikin yleensä vähenee huomattamasti tai häviää kokonaan.
hanska kirjoitti:
Kun ottaa vastuun omista valinnoistaan, niihin liittyvä harmikin yleensä vähenee huomattamasti tai häviää kokonaan.
Mitä minä olen tehnyt siis väärin? Jäänyt asumaan Helsinkiin joka on sukuni kotipaikka? Sekö on rikokseni?
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Kun ottaa vastuun omista valinnoistaan, niihin liittyvä harmikin yleensä vähenee huomattamasti tai häviää kokonaan.
Mitä minä olen tehnyt siis väärin? Jäänyt asumaan Helsinkiin joka on sukuni kotipaikka? Sekö on rikokseni?
Jos se toimii, niin tee sitä lisää.
Jos se ei toimi, niin tee muutos.
Te jotka kerrotte että oma lapsi kulkee itse jokapaikkaan niin teillä ei varmaankaan ole alle 8v lapsia? Vai kulkeeko muiden 5-vuotiaat kahdella julkisella hammashoitolaan?
Hassua myös että tässä ketjussa kehuskelun aihe on se ettei jaksa kuljettaa lapsia harrastuksiin ja hienoa on aukoa päätään sitten niille jotka kuljettaa (vaikka se välillä olisi rankkaa).
Kyllä ennen oli paremmin kun ei ollut oikomishoitoja ja lasten harrastus oli työnteko.
Äidit oli kotona kun navetasta ehtivät.
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että millaista työtä tekevät ne, jouden mielestä lasten koulu- ja harrastusasioiden muistaminen/merkkaaminen on hankalaa (siis muu kuin se asian käytännön toteutus)?
Minulla on töissä päivittäin monta muistettavaa asiaa. Kaikki on kalenterissa. Usein tulee muutoksia. En koe tätä vaikeaksi kuten en koe lasten asioiden muistamistakaan vaikeaksi. Se on hankalaa jos pitää viedä kesken työpäivän oikojalle tms. Mokkapalojen leipomiset ja lenkkareiden osaamiset on kalenterissa (siis milloin tehdään ja milloin tarvitaan).
Meillä on vain kaksi mm. lasta juuri siksi että paremmin ehditään kuskaamaan, osallistumaan talkoisiin jne.
Meilläkin on kaksi lasta, ja minustakin on usein vaikeaa muistaa lasten käytännön asioita.
Millaista työtä teen? Olen tutkija, ja tällä(kin) hetkellä töissäni varsin kuormitettu, joten myönnän kyllä että en aina ole skarpeimmillani siinä, pitikö torstain kouluretkelle vielä banaani ja pillimehu vai saiko ottaa karkkia, vai oliko se nyt sittenkin eskarin uimakoulututustuminen ensi viikon tiistaina johon ne karkit piti hommata.
Tietenkin olen muuten kiinnostunut lasteni asioista, mutta nämä pienet yksityiskohdat joihin ei sinällään liity mitään kovin mielenkiintoista, joutuvat kyllä usein jonnekin muistikapasiteetin marginaaliin.
Ja mokkapalojen leivonta on yhtä h-ttiä. (:
Minusta taas tuo asenne on kummallinen, että henkilöt, jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin (hankkineet koulutuksen, ammatin ja taloudellisen toimeentulon, tarjoavat lapsilleen mahdollisuuden harrastuksiin ja aktiviteetteihin ja muuten haluvat näiden parasta) eivät saisi valittaa mistään. Arki on rankkaa myös meille. Subjektiivisia nuo sinunkin ongelmasi on. Vertaan omaa tilannettasi johonkin pakolaisleirillä elävän äidin elämään niin helppoa ja mukavaa se sinullakin elämä on.