Kuinka monta henkilöä siunaustilaisuuteesi tulisi, jos se järjestettäisiin Sinun kuoltuasi?

Toivon, että mun siunaustilaisuuteni järjestetään todellakin vasta kun olen kuollut.

Hassu otsikko. Jos se järjestettäisiin Sinun kuoltuasi. Onko siis vaihtoehtona järjestää se vaikka ennen kuolemaani?

En varsinaisesti ymmärrä kysymyksiä. Mistä minä tiedän keitä paikalla tulee olemaan ja missä järjestyksessä. Minä olen tuolloin kuollut ja minun kuolemani ja hautajaisteni välissä ehtii tapahtua pahimmillaan vaikka ydinpommi.

Muistotilaisuudessani olisivat vanhempani ja yksi veli perheineen. Mahdollisesti kaksi tuttavaani, mutta heistä en menisi vannomaan, koska he saattaisivat hyvinkin löytää parempaa tekemistä. Arkunkantajia olisi niin vähän, että he olisivat lähinnä arkunraahaajia. No, en minä ole arkkuun aikonutkaan.

Ja kaksi koiraa olisi mukana myös.

EI hirveästi. Ehkä noin 17 aikuista ja 10 lasta. Muutama aikuisista on sellaisia, etten nyt niin kovasti haluaisi heitä nähdä pilven reunalta jättämässä minulle jäähyväisiä. 

Ei yhtään, siunaus on uskonnollista liibalaabaa.

Viisi. Mies, kaksi lastani ja kaksi veljeäni. Olen itse asiassa tehnyt jo sellaisen hautaustestamentin epävirallisesti, että muita ei kutsuta. Eikä varmaan tulisikaan kuin ehkä miehen veli ja mun enon perheestä muutama lisäksi, ehkä joku serkkuni. Mutta en halua heitä, kun ei olla tekemisissä. 

Niin ja kutonen tuhkataan ja muistolaatta muuriin, ei jää hauta kenenkään vaivoiksi. 

N. 39 ihmistä saattaisi olla paikalla. Lähin suku. Veljeni kantaisivat arkkua ja myös jotkut serkkuni.

Tuo vois olla mahdollista jos oisin halunnut kuolla mutta oon sinnitellyt.

Väkeä olisi varmaan noin 150. Meillä maalla on sellainen tapa, että hautajaiset on juhla, ei välttämättä rento ja vapaa, vaan sellainen vainajaa kunnioittava ja muisteleva. Nauretaan paljon! Ja jossain välissä sovitaan, kuka tulee avuksi missäkin tehtävässä, kun minua ei enää ole. Kuka käyttää naapurin mummoa kaupassa, kuka vie toisen naapurin lapset kerhoon ja kuka ennättää lukemaan ääneen lehtiä vanhustentaloon.

Kantajat voi muuten olla silloinkin, kun tuhkataan, jos ei olla krematorion kappelissa eli kyllä ne olisi joka tapauksessa, omat pojat, kummipojat ja veljeni.

Arkun perässä tulisi ensin tytär (ne pojathan kantaa arkkua), sitten siskoni taluttaa äitiäni, sitten veljien perheet. Sen jälkeen varmaan ensin kummityttö perheineen, serkkujani, miehen sukulaisia, ystäviäni, työkavereita ja naapureita.

Hyvät juhlat niistä tulee, vainaja on täyttänyt koko kesän pakastinta. Tarjolla on ainakin suklaamoussea ja vadelmajuustkakkua. Ruokana on hirvipaistia, röstiperunoita tai muussia ja uunijuureksia. Ja raikas vihersalaatti ynnä paljon muuta. Ja muistojuhlat on kotona, tänne mahtuu kyllä.

Olen kieltänyt hautajaiset. Kaverit voi kotonaan ottaa viskipaukun muistolleni jos haluavat. En tiedä moniko ottaa.

Tosissaan tilaisuus mielellään kuoltuani, kait arkkua kantaisi mies ja kolme poikaamme, ehkä isäni ja pikkusiskoni, mutta en voi tietää. Suku on iso, mutta rahaa tilillä hintsusti ja toiveena olisi vain lähiomaiset, mutta ei voi tietää

Toivottavasti ei ketään. Suksikoot kuuseen.

0 -3.

Vierailija kirjoitti:

Hassu otsikko. Jos se järjestettäisiin Sinun kuoltuasi. Onko siis vaihtoehtona järjestää se vaikka ennen kuolemaani?

En varsinaisesti ymmärrä kysymyksiä. Mistä minä tiedän keitä paikalla tulee olemaan ja missä järjestyksessä. Minä olen tuolloin kuollut ja minun kuolemani ja hautajaisteni välissä ehtii tapahtua pahimmillaan vaikka ydinpommi.

Juu ei toi aloittajan kysymys sulle olekkaan tarkoitettu, kun et kerta ymmärrä, niin ohita hyvä ihminen kokolailla aloittajan kysymys.

Itseasiassa olisi kiva jos muistotilaisuus järjestettäisiin silloin, kun ihminen olisi vielä hengissä. Saisi kuulla kivaa palautetta itsestään.

Nythän sillä ei tee mitään, kun ei päähenkilö ole kuulemassa.

Vähän niinkuin kertoisi aviomiehelle rakastavansa vasta sitten kun eropaperit on kirjoitettu.

Mä haluaisin, että poltettaisiin ja tuhkista tehtäisiin timantti. Tällöin, jos jälkikasvu joutuisi vaikeuksiin, musta voisi olla vielä vähän apua, vaikka pelkkää hiiltä olisinkin.

Tavoitteeni on saada aikaiseksi testamentata ruumiini lääketieteelle, ja joka tapauksessa läheiseni tietävät, etten halua hautajaisia (en edes kuulu kirkkoon). Mutta jos ohitetaan muodollisuudet ja mietitään, keitä muistotilaisuuteeni tulisi jos nyt kaatuisin saappaat jalassa niin lasketaanpa...

- lähisukulaisia (vanhemmat + sisarukset perheineen + oma lapsi puolisoineen) 8

- elämänkumppaneita 1

- ystäviä 1-3

Yhteensä siis 10-12 ihmistä. Tämä on se "ydinverkosto", joka tuntee toisensa ja jonka kautta tieto muistotilaisuudesta leviäisi.

Jos itse ehtisin olla järjestelemässä kutsuja, niin bileisiin tulisi ainakin toiset 10. Lähiomaiseni eivät nimittäin millään osaisi kutsua niitä ystäviäni, joita he eivät koskaan ole tavanneet, eivätkä kaikki ystäväni tunne toisiaan. Ja mitään kallista lehti-ilmoitustahan en edes haluaisi, eli osalle ystävistäni ja tuttaville kuolemani selviäisi vasta joskus muistotilaisuuden jälkeen.

Mutta paljon viskiä ja  kasvisruokaa ja kepeät mullat!

Ei ketään, koska vihaan kirkkoa, eikä minua todellakaan saa siunata kuoltuani tai haudata kirkkomaahan, vaan minut tulee polttaa. Pitäisin moisia vääräuskoisia rituaaleja ruumiini häpäisynä ja tulisin kummittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että mun siunaustilaisuuteni järjestetään todellakin vasta kun olen kuollut.

Ihanko näin ajattelit, mutta hiusten halkojat saatetaankin haudata jo elävältä;):D

Luulen että n. 60 henkilöä, samat jotka oli häissä ja muutama uusi ystävä. Enimmäkseen sukua.

E.V.V. K.

Musta jätesäkki riittäisi ilman sen kummempia seremonioita.