Päiväkotiongelmat

Valitettavasti oma kokemukseni on, että päiväkodissa ei henkilökunnalla joskus ole juurikaan valmiuksia sietää erilaisuutta. Oma vilkas ja temperamentiltaan nopeasti tulistuva tyttäreni on saanut kuraa niskaan, kun ei jaksa istua pöydässä tai tehdä tehtävää yhtä kauan kuin muut, eikä sopeudu ryhmään yhtä helposti kuin moni muu.

Koska en luota pätkääkään kunnallisiin konsultoiviin erityislastentarhanopettajiin, psykologeihin ym., olemme käyttäneet lasta yksityisesti niin neurologisissa kuin psykologissa testeissä - joiden tulemana lapsi on todettu täysin normaaliksi, vilkkaaksi ja sosiaaliseksi tapaukseksi.

Tiedä sitten, onko tämä totta vai urbaani legenda, mutta olen kuullut, että päiväkodit saisivat lisää resursseja sen mukaan, miten paljon niissä on lapsia, joilla on diagnosoitu jokin poikkeavuus. Näin ollen siis olisi suorastaan päiväkodin intresseissä saada lapsiin lyötyä ehkä koko kouluajan mukana seuraavia leimoja, sillä kun saataisiin kaivattuja lisähoitajia ryhmiin.

Neuvoisin sinua, että ota asia esiin, ole napakka keskusteluissa - ja ota miehesi niihin mukaan, jos mahdollista. Meillä ainakin on niinkin, että hoitajat kuuntelevat isää ihan eri vakavuudella kuin äitiä...

Mietin voiko olla vaan, että minun läsnäoloni on se juttu, joka poikaa rohkaisee. Meillä on todella läheiset välit. Toisaalta, kun ollaan menty puistoon vapaa-aikana samaan aikaan, kuin päiväkotilaiset poika on alkanut melkein nyyhkyttää, eikä lähde yhtään leikkimään ja ainakin kymmenen minuuttia kestää, ennenkuin alkaa taas touhuamaan normaalisti. Ei tätien mukaan heidän kanssaan puistossa ollessaan tee siellä oikein mitään.ap

Et mahda mitään, jos joku niistä päiväkodin "kaikkien alojen asiantuntijoista" saa päähänsä, että pojallasi on jokin vialla.  Olen seurannut viereltä, kun lapsenlapseni joutui tollaisen uuvatin huomion kohteeksi.  Ensin mentiin toimintaterapeutille, joka oli onneksi täyspäinen henkilö.  Hän ilmotti,ettei lapsi ole mitenkään poikkeava, ainoastaan perusjantteria ehkä hiljaisempi ja harkitsevampi, mutta jos nyt lapsi pitää väkisin johonkin erikoiskäsittelyyn tunkea, niin hän ottaa tytön mielellään vaikkapa kerran viikossa.  Siitä seurasi vain, että alunperin touhun käynnistänyt hoitaja alkoi keksiä vaikka mitä omituisuuksia lapsesta, joka sen seurauksena oli siitten viisivuotiaasta kahdeksanvuotiaaseen saakka mitä erilaisimpien tutkimusten kohteena, kunnes yksi lääkäri lopulta katkaisi touhun ilmoittamalla, että terveen lapsen kiusaaminen tällä tavalla on paitsi julmaa, leimaavaa ja aikaavievää, niin myöskin ihan hiton kallista, ja siksi se loppuu nyt.

Eli kun ne päiväkodissa työskentelevät saavat jonkin jutun päähänsä, niin ne eivät anna periksi ihan vähin vaivoin.  Vaikka siis alussa sanoinkin, ettet mahda mitään, niin yritä silti estää lapsesi  kiusaaminen.  Lapsellasi on siihen oikeus.

Leikkii siis kotona ikäistensä kanssa mutta ei päiväkodissa? Oletko kysynyt lapselta itseltään millaista on päiväkodissa? Eikö ole sopivaa kaveria kenen kanssa leikkiä tms?

Jos on jo vuoden ollut päiväkodissa, eikö siinä ole ollut tarpeeksi aikaa tutustua muihin ja rohkaistua? Minusta ei kuulosta ihan terveeltä. Vaikka neuvolassa testi menisi hyvin, ei se neuvolan terkka tiedä lapsestasi lopultakaan mitään muuta kuin mitä itse kerrot. Päiväkodissa näkevät lastasi luultavasti enememän kuin sinä.

Sinuna veisin testeihin. Monesti lapset käyttäytyvät kotona  äidin kanssa erilailla kuin esim. lapsiryhmässä tai koulussa. Mielummin testit nyt kuin sitten ekalla luokalla, jos tuleekin  samat ongelmat luokassa.

Jos lapsesi kerran kotona ja muualla kommunikoi, leikkii ym. hyvin niin miksi ei suju päiväkodissa, onko sinulle jotain tarkemmin kerrottu? Ollut siellä kuitenkin aika pitkään jo.

T. LTO

Jos lapsi tosiaan käyttäytyy vuoden jälkeenkin noin syrjäänvetäytyvästi hoidossa niin kyllä minusta henkilökunnan tuleekin puuttua asiaan. Ja myös sinuna ap kertoisin että lapsi on täysin erilainen kotioloissa. Yhdessä voitte sitten pohtia mistä käyttäytyminen hoidossa johtuu ja voisiko lapsen oloa siellä parantaa jotenkin. Lapsi ei varmaankaan hoidossa viihdy jos ei leiki ollenkaan eikä myöskään ole hoitajiin "kiintynyt" ollenkaan (tarkoitan siis että ei esim. luota, jos ei puhu edes). Ei mene enää alkujännityksen piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin voiko olla vaan, että minun läsnäoloni on se juttu, joka poikaa rohkaisee. Meillä on todella läheiset välit. Toisaalta, kun ollaan menty puistoon vapaa-aikana samaan aikaan, kuin päiväkotilaiset poika on alkanut melkein nyyhkyttää, eikä lähde yhtään leikkimään ja ainakin kymmenen minuuttia kestää, ennenkuin alkaa taas touhuamaan normaalisti. Ei tätien mukaan heidän kanssaan puistossa ollessaan tee siellä oikein mitään.ap

Siis kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun päiväkotiporukka on lähtenyt. ap

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi tosiaan käyttäytyy vuoden jälkeenkin noin syrjäänvetäytyvästi hoidossa niin kyllä minusta henkilökunnan tuleekin puuttua asiaan. Ja myös sinuna ap kertoisin että lapsi on täysin erilainen kotioloissa. Yhdessä voitte sitten pohtia mistä käyttäytyminen hoidossa johtuu ja voisiko lapsen oloa siellä parantaa jotenkin. Lapsi ei varmaankaan hoidossa viihdy jos ei leiki ollenkaan eikä myöskään ole hoitajiin "kiintynyt" ollenkaan (tarkoitan siis että ei esim. luota, jos ei puhu edes). Ei mene enää alkujännityksen piikkiin.

Se tässä ehkä pahinta onkin, kun olen mielestäni hyvinkin selvästi esim. vasukeskustelussa ja muutenkin tuonut ilmi millainen poika muualla kuin päiväkodissa on. 

Kovin nuoria hoitajia?

Meillä kuopus ujo ja hitaasti lämpenevä ja joutui yhdessä paikassa hampaisiin. Nuoria hoitqjia jotka ottivat sen varautuneisuuden henk koht loukkauksena.

Meillä poika oli 2 vuotta päiväkodissa 4-6v ja ei ikinä oikein sopeutunut sinne.

Oli pienenä ujo, hiljainen, varautunut ja rauhallinen. Mutta hän sai olla sellainen kuin oli ja häntä ei väkisin pakotettu mihinkään valmiiseen muottiin. Häntä toki rohkaistiin ja hänet otettiin aina huomioon siinä missä muutkin mutta ei väkisin pakotettu esim. näyttelemään...sai olla vaikka joku kukka tai aurinko taustalla ;)

Eskari meni jo paremmin ja koulu sujuu nyt todella hyvin. Ei poika vieläkään ole mikään seuran keskipiste mutta kaikki ok.

Jos saa rauhassa kypsyä ja olla oma itsensä niin yleensä hyvä tulee.

Lähteekö lapsii esim naapuriin leikkimään ilman sinun seuraasi? Ja leikki sujuu siellä hyvin?

Up

Vierailija kirjoitti:

Jos on jo vuoden ollut päiväkodissa, eikö siinä ole ollut tarpeeksi aikaa tutustua muihin ja rohkaistua? Minusta ei kuulosta ihan terveeltä. Vaikka neuvolassa testi menisi hyvin, ei se neuvolan terkka tiedä lapsestasi lopultakaan mitään muuta kuin mitä itse kerrot. Päiväkodissa näkevät lastasi luultavasti enememän kuin sinä.

Olen osa-aikatyössä ja teen viikonloppuvuorojakin, en usko pojan olevan enemmän hoidossa kuin kotona. ap

Vierailija kirjoitti:

Lähteekö lapsii esim naapuriin leikkimään ilman sinun seuraasi? Ja leikki sujuu siellä hyvin?

Ei toki, asumme maalla ei tuollainen ole mahdollista. Aina olen mukana kun tapaamme, kavereiden äidit ovat ystäviäni. Joskus olen jättänyt hoitoon kaverille ja hyvin on mennyt esim. kaveri sanoo poikani juttelevan hänelle enemmän kuin oma lapsensa ja kehunut miten kivasti leikit ovat sujuneet.

Vierailija kirjoitti:

Leikkii siis kotona ikäistensä kanssa mutta ei päiväkodissa? Oletko kysynyt lapselta itseltään millaista on päiväkodissa? Eikö ole sopivaa kaveria kenen kanssa leikkiä tms?

Sanoo kyllä, että siellä on kivaakin, mutta ei tosiaan kuulemma ole oikein hyvää kaveria, pelkää huutamista ja riehumista. Kokee epämukavana, kun joku esim. käyttäytyy huonosti ruokailussa.

Vierailija kirjoitti:

Sinuna veisin testeihin. Monesti lapset käyttäytyvät kotona  äidin kanssa erilailla kuin esim. lapsiryhmässä tai koulussa. Mielummin testit nyt kuin sitten ekalla luokalla, jos tuleekin  samat ongelmat luokassa.

Anteeksi nyt en ihan tajua... Jos nelivuotias osaa kotona vaikkapa kävellä käsillään, muttei päiväkodissa niin on kuitenkin motorisesti kömpelö. Niinkö? ap

Vierailija kirjoitti:

Jos on jo vuoden ollut päiväkodissa, eikö siinä ole ollut tarpeeksi aikaa tutustua muihin ja rohkaistua? Minusta ei kuulosta ihan terveeltä. Vaikka neuvolassa testi menisi hyvin, ei se neuvolan terkka tiedä lapsestasi lopultakaan mitään muuta kuin mitä itse kerrot. Päiväkodissa näkevät lastasi luultavasti enememän kuin sinä.

Mitä noilla testeillä sitten on tekoa? Nelivuotisneuvolan testit ovat erittäin laajat ja mittaavat montaa eri osa-aluetta.  LTO kyllä niistä jo etukäteen puolisen vuotta aiemmin varoitteli varmana epäonnistumisesta. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkii siis kotona ikäistensä kanssa mutta ei päiväkodissa? Oletko kysynyt lapselta itseltään millaista on päiväkodissa? Eikö ole sopivaa kaveria kenen kanssa leikkiä tms?

Sanoo kyllä, että siellä on kivaakin, mutta ei tosiaan kuulemma ole oikein hyvää kaveria, pelkää huutamista ja riehumista. Kokee epämukavana, kun joku esim. käyttäytyy huonosti ruokailussa.

Lapsellesi päiväkodissa oleminen voi siis olla ahdistavaa ja siksi käyttäytyy eri lailla. Keskustele työntekijöiden kanssa tuosta asiasta, että lapsesi kokee ettei hänellä ole kaveria - kun pääsee mukaan leikkiin, voi päiväkodissa olo muuttua mukavammaksi.

Itse olen päiväkodissa töissä, ja huomaa kyllä myös että jotkut lapset hämmentyvät/ahdistuvat toisten meluisasta käytöksestä. Toisaalta melu kuuluu siellä ihan arkeen, mutta aikuisen tehtävänä on tietenkin tehdä esim. noista ruokailutilanteista rauhallisia ja sellaisia, että kaikilla on siellä turvallinen olo :) Kaikilla lapsilla tulisi olla pk:ssa juurikin myös se oma, turvallinen aikuinen jolle puhua.

Pitkähkö aika on hoidossa jo mennyt, niin ymmärrän pk:n näkökulman, että voivat olla lapsestasi huolissaan. Mene vaan ihan reilusti sanomaan hlökunnalle niin toivottavasti asiat järjestyisi. Juttele myös lapsesi kanssa asioista kotona ja kannusta juttelemaan ja hakemaan kaveria päiväkotipäivän aikana.