Päiväkotiongelmat

Lapsesi voi tarvita sosiaalista kuntoutusta, jotta päiväkoti ei tuntuisi kaaokselta ja ahdistavalta. Hänellä voi olla aistiyliherkkyyksiä tms.

Hanki apuja nyt jos vain saat, jotta koulun alku sujuu hyvin.

Leikittekö myös vanhemmat lapsen kanssa paljon? Annatteko viedä leikkiä oman mielensä mukaan? Onko ainut lapsi?

Tartun tuohon kun sanoit että läsnäollessasi on erilainen.. ja kuulostaa siltä että on tottunut olemaan paljon aikuisten seurassa? Aikuiset monesti menevät lapsen mielen mukaan leikeissä, kun ei itseä leikki oikeasti kiinnosta (joka on siis ok ja normaalia).

Voisiko olla niin että nyt päiväkodissa lapsi ei ole enää jakamattoman huomion kohteena ja joutuu pieneen paniikkiin muiden lasten keskellä eikä näin osaa toimia "normien mukaan". On oudossa tilanteessa kun säännöt ovatkin erit kuin kotona ja menee lukkoon eikä halua osallistua ollenkaan.

Tuskin pahaa haluavat missään nimessä, kuulostaa vaan että ovatko huolissaam ja toivovat lapsesi viihtyvän paremmin. TAI sitten on kyllä alan vaihdon paikka jos tuulesta temmattua kiusan tekoa.

ovat* huolissaan

Onko täysin poissuljettua, että poikaa esim. kiusataan päiväkodissa tai olosuhteissa on muuten jotain sellaista, mikä aiheuttaa vaikeuksia sopeutua sinne? Jos pojan käytös on selkeästi erilaista kaikkialla muualla ja hän ahdistuu noin kovasti jo päiväkotilaisten näkemisestä?

Meillä myös lto alkoi leipomaan erityislasta ujosta tytöstämme, oikein etsimällä etsi vikoja. Hyi hitto mikä akka se olikaan. Nykyään tyttömme on täysin normaali 14 vuotias. Ja tuo akka kylvää yhä myrkkyjään..

Kuinka pystymetsästä toukan vääntänyt äiti on parempi kasvattaja kuin 1.000 lasta hoitanu ammattilainen? 9 kk käynyt ei valmistu aivokirurgiksi.

Sama rallatus jatkuu koulussa, opettajat eivät ymmärrä kuinka hieno ja älykäs Niko-Petteri onkaan. Kyllä äiti tietää.

Vierailija kirjoitti:

Leikittekö myös vanhemmat lapsen kanssa paljon? Annatteko viedä leikkiä oman mielensä mukaan? Onko ainut lapsi?

Tartun tuohon kun sanoit että läsnäollessasi on erilainen.. ja kuulostaa siltä että on tottunut olemaan paljon aikuisten seurassa? Aikuiset monesti menevät lapsen mielen mukaan leikeissä, kun ei itseä leikki oikeasti kiinnosta (joka on siis ok ja normaalia).

Voisiko olla niin että nyt päiväkodissa lapsi ei ole enää jakamattoman huomion kohteena ja joutuu pieneen paniikkiin muiden lasten keskellä eikä näin osaa toimia "normien mukaan". On oudossa tilanteessa kun säännöt ovatkin erit kuin kotona ja menee lukkoon eikä halua osallistua ollenkaan.

Tässä on kyllä paljon ihan järkeenkäypää asiaa, on tosiaan paljon vanhemmat isoveljet, ei muita pikkulapsia perheessä. Myönnän, että on hemmoteltu, ei tavaralla, mutta kaikkien "lemmikki". Vieraat aikuiset siis muut kuin päiväkodin tädit ovat yleensä aika myytyjä, poika on todella herttainen ja hauska. Osaa hyvin leikkiä itsekseen ja mahtava mielikuvitus hänellä kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Onko täysin poissuljettua, että poikaa esim. kiusataan päiväkodissa tai olosuhteissa on muuten jotain sellaista, mikä aiheuttaa vaikeuksia sopeutua sinne? Jos pojan käytös on selkeästi erilaista kaikkialla muualla ja hän ahdistuu noin kovasti jo päiväkotilaisten näkemisestä?

Lähinnä hoitajien näkemisestä. Täytyy vielä sanoa, että kun poika aloitti, ryhmässä työskenteli puoli vuotta hoitaja, joka oli todella herkkä huutamaan ja tiuskimaan lapsille, siis silloin huomasin, kun olimme siellä tutustumassa. Onneksi jäi sitten eläkkeelle. Mutta alku ei siis ollut paras mahdollinen. Kiusaamiseen en oikein usko.

Jos juttelisit alkuun pojan kanssa ja keskustelisit tilanteesta. Mikä ahdistaa tai harmittaa. Ja kerrot sitten kuinka kaikki lapset ovat erilaisia ja pitävät eri jutuista. Kannusta lasta hankkimaan kaveri hoidosta. Miettikää vaikka yhdessä olisiko siellä joku toinen hiljaisempi yksilö jonka kanssa leikki sujuisi. Kannusta häntä menemään juttelemaan tälle tai vaihda vaikka muutama sana lapsen vanhempien kanssa. Onnistuisiko leikkitreffit kotona tämän kanssa, tutustuisivat siellä ensin rauhassa. Luulen että kun poika saa vähän "jalkaa oven väliin" tässä kaveriasiassa niin jutut alkaa rullaamaan. 😊

Oletan että poika osaa jakaa leluja ja leikkiä muiden kanssa normaalisti, eli mitään käytöshäiriöitä ei kuitenkaan ole leikin suhteen. Ei ala mököttämään tai kiukutteleen jos ei voita peliä tai saa määrätä. Jos on ongelmia tällä alueella niin luonnollisesti siitäkin täytyy jutella, että aina ei voi voittaa ym.

Juttele myös päiväkodissa, että olette ottaneet asian käsittelyyn kotona ja koitatte saada poikaa aktivoitumaan. Voitte pyytää myös henkilökuntaa kiinnittämään huomiota siihen että veisivät poikaa leikkiin mukaan ja esim kysyä kenen kanssa voisi yrittää ensin löytää yhteistä säveltä.

Entäpä jos ihan arkipäiväisesti ne päiväkodin ihmiset eivät ole samanhenkisiä lapsesi kanssa? Kerroit ettei vuodenkaan jälkeen ole löytynyt hyvää kaveria eikä lapsi ilahdu päiväkotilaisten näkemisestä. En minä aikuisenakaan aina erityisesti pidä kaikista ihmisistä ja porukoista eikä siihen auta aikakaan. Ei se tarkoita että ne muut ovat pahoja, mutta aina ei vaan tykkää. Ja ryhmässä on aina tietynlainen ilmapiiri - siitä voi olla pitämättäkin. Ei niiden lastenkaan tartte olla kaikkeen joustavia ja kaikista tykkääviä. Itse ehkä miettisin toista päiväkotia ainakin jossei tuosta lapsen olot hoidossa parane. Ja nyt heti joku hyökkää että ammattilaisia ne on ja ei se vaihtamalla parane. No ihan sama, voi se parantuakin. Ehkä uudesta paikasta löytyisi lempitäti jolle jutella ja hyvä ystävä jonka näkemistä odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikittekö myös vanhemmat lapsen kanssa paljon? Annatteko viedä leikkiä oman mielensä mukaan? Onko ainut lapsi?

Tartun tuohon kun sanoit että läsnäollessasi on erilainen.. ja kuulostaa siltä että on tottunut olemaan paljon aikuisten seurassa? Aikuiset monesti menevät lapsen mielen mukaan leikeissä, kun ei itseä leikki oikeasti kiinnosta (joka on siis ok ja normaalia).

Voisiko olla niin että nyt päiväkodissa lapsi ei ole enää jakamattoman huomion kohteena ja joutuu pieneen paniikkiin muiden lasten keskellä eikä näin osaa toimia "normien mukaan". On oudossa tilanteessa kun säännöt ovatkin erit kuin kotona ja menee lukkoon eikä halua osallistua ollenkaan.

Tässä on kyllä paljon ihan järkeenkäypää asiaa, on tosiaan paljon vanhemmat isoveljet, ei muita pikkulapsia perheessä. Myönnän, että on hemmoteltu, ei tavaralla, mutta kaikkien "lemmikki". Vieraat aikuiset siis muut kuin päiväkodin tädit ovat yleensä aika myytyjä, poika on todella herttainen ja hauska. Osaa hyvin leikkiä itsekseen ja mahtava mielikuvitus hänellä kyllä on.

Meillä ainokaisella oli vähän samaa päiväkodissa, ja kiinnitin huomiota tuohon, että teet osapäivä/vuorotöitä. Meillä myös lapsi oli vapaapäivinä kotona, eli päiväkodissa hieman epäsäännöllisesti ja vein hänet myös aika myöhään paikalle. Minulle suoraan sanottiin, että tämä epäsäännöllisyys ja myöhään vieminen ei ole hyvä lapsen ryhmäytymiselle. Aluksi suhtauduin skeptisesti, mutta huomattavaa edistystä tapahtui, kun epäsäännölliset vapaapäivät jäivät lapsen arjesta pois, ja pääsi heti aamusta touhuihin mukaan. Muutaman kuukauden päästä sanottiin, että nyt lapsikin voi taas alkaa pitää vapaita keskellä viikkoa, kun oli jo niin hyvin sopeutunut ja saanut kavereita. Ehkä kannattaisi kokeilla, jos teilläkin tätä epäsäännöllisyyttä on.

Ehkä lapsesi ei siis osaa toimia muiden lasten kanssa? Tuon ikäiset ovat parhaimmillaankin vielä varsin kömpelöitä sosiaalisissa suhteissa  siinä missä aikuiset osaavat sopeuttaa toimintaansa paremmin. Jos lapsesi ei ole saanut tarpeeksi tilaisuuksia harjoitella lapsikontakteja ilman aikuista, ehkä hän kokee päiväkotimaailman "mä en leiki sun kaa, sä oot ihan tyhmä lällällää" -meiningin liian raa'aksi?

Mielestäni olet täysin oikeassa siinä, että itse tunnet lapsesi parhaiten. Kannattaa kuitenkin miettiä, että muu maailma ei koskaan näe teidän kahdenkeskisiä hetkiänne, vaan muulle maailmalle lapsi on juuri sellainen kuin hän niissä tilanteissa on. Eli jos lapsi on ikäistensä joukossa sosiaalisesti kömpelö, sitä ei oikein voi kompensoida sillä, että äidin kanssa kaikki toimii hyvin, vaan pitäisi löytää ratkaisuja niihin äitikuplan ulkopuolisiin tilanteisiin.

Tuli mieleeni lasteni toissavuotinen päiväkotiryhmä, joka oli täynnä mekastavia, töniviä, verbaalisesti ja fyysisesti aggressiivisia poikia, joiden joukossa yksi hiljainen, rauhallisista leikeistä pitävä (aivan normaali) poika. Voi että kun kävi sääliksi tuota poikaa, kun hän ei luonnollisesti viihtynyt muiden poikien paininujakoissa, mutta myös ryhmän tytöt olivat niin klikkiytyneitä, ettei siltäkään puolelta seuraa ollut helppo saada. Lisäksi meilläpäin tarhassa vielä oikein tahallisesti ylläpidetään tytöt-pojat-jakoa, joten henkilökunta ei mitenkään ohjannut lapsia leikkimään yli sukupuolirajojen esimerkiksi luonteen tai kiinnostuksenaiheiden mukaan. Toivottavasti pojalla on jatkossa parempaa tuuria! (tämä siis vähän ot, mutta vertaistueksi)

Mun tytöllä oli myös päiväkodissa aluksi vaikeuksia päästä mukaan porukkaan. Sanoin kyllä asiasta jo parin kuukauden kaverittomuuden jälkeen. Kävi ilmi, ettei päiväkodissa oltu tehty ryhmäytymisen eteen oikeastaan mitään. Muut lapset tunsivat siis entuudestaan ja tyttöni jäi ulkopuolelle kun oli sen verran ujo, ettei osannut mennä heti leikkeihin mukaan uudessa paikassa.

Ihan asiallisesti keskusteltiin päiväkodin henkilökunnan kanssa ja johan alkoi kavereita löytyä. Sitä vaan ihmettelen, että miten sitä ryhmäytymistä ei hoideta automaattisesti, jos huomataan, että joku jää ulkopuolelle?

Mäkin jäin miettimään onko lapsesi niin vähän päiväkodissa, ettei tavallaan pääse porukkaan mukaan? Varsinkin jos on hitaasti lämpeävää sorttia, niin se tutustuminen alkaa kyllä joka kerta alusta jos on ollut monta päivää välissä pois. Mitä poika itse sanoo?

Up

Olisikohan perhepäivähoitaja parempi ratkaisu pojallenne? Vähemmän lapsia joten rauhallisempaa. Sitten vaikka joku kerho, jossa saisi totutella pienissä määrin myös isompaan lapsiryhmään?

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan perhepäivähoitaja parempi ratkaisu pojallenne? Vähemmän lapsia joten rauhallisempaa. Sitten vaikka joku kerho, jossa saisi totutella pienissä määrin myös isompaan lapsiryhmään?

Olis ehdottomasti, mutta täällä ei ole sitä vaihtoehtoa, mikä tosiaan on aika uskomaton juttu.

Ap

Kannattaisi siirtyä perhepäivähoitoon tai vaihtaa päiväkotia jos pääsisi pienempään ryhmään tai jos henkilökemiat osuisi paremmin. Tekee hirveästi hallaa lapsen itsetunnolle jos siellä nykyisessä paikassa ei ole hyvä olla. Lapsii tarvii positiivisia kokemuksia ryhmässäolemidesta ja ilmeisesti ei nyt niitä saa.