Hei tahtomattaan lapsettomaksi jääneet kummitädit, nyt kysäisen teiltä seuraavanlaista?

Pystytkö kirjoittamaan uuden aloituksen selkeällä suomenkielellä?

Unohtuiko lääkkeet?

Vierailija kirjoitti:

Unohtuiko lääkkeet?

Aloittaja:  Ei, miten itselläsi? On näköjään kipeä kysymys sulle ja kolahti....

Oletan provoksi tämän.

Mutta jos ei ole, niin voi nyt s**tana mitä typeryyttä ja ylimielisyyttä.

t. kummitäti

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö kirjoittamaan uuden aloituksen selkeällä suomenkielellä?

Kyllä tuosta aloituksesta selvää saa, jos vaan osaat vastata, jos asia koskee sinua, muillehan tuo on turha kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Oletan provoksi tämän.

Mutta jos ei ole, niin voi nyt s**tana mitä typeryyttä ja ylimielisyyttä.

t. kummitäti

Noniin siihen mihin kalikka kalahtaa, niin osuu ja kilahtaa:D

Jollain on nyt joku ongelma.

Ilkein ja kaistapäisin aloitus pitkään aikaan. Pistää ajattelemaan onko kaikki ihan hyvin ap:llä? Noin niinku henkisessä mielessä.

Taitaa sulla ap itselläsi olla jotain hampaan kolossa kun tällaisia typeriä aloituksia teet. Onko lapsesi kummitädillä parempi parisuhde kuin sulla? Onko hän timmimpi, nuorekkaampi ja elämäniloisempi? Vai mistä olet katkera ja kateellinen hänelle?

Miksi sinä haluat noin ilkeästi kysyä keneltäkään? Olisit voinut muotoilla asian toisin, jos olisit halunnut ystävällisesti tietää, miltä lapsettomiksi jääneistä kummeista tuntuu.

Mikä vittu on parneri?

Minusta kummisuhde päättyy kummilapsen aikustumisen myötä. Olen itse naimaton ja lapseton (vastoin omaa alkuperäistä toivomustani, nyt jälkeenpäin katsottuna koen sen hyväksi "tieksi" itselleni) kummitäti ja sen vuoksi vastaan kysymykseesi.

Oma kummilapseni on hädin tuskin vielä leikki-iässä, joten kummilapsen aikuistuminen ei ole ajankohtaista minulle.

Olen silti sitä mieltä, että kummisuhde päättyy iän myötä. En esim. itse ole yli kymmeneen vuoteen ollut juuri tekemisissä kummivanhempieni kanssa, ja vaivihkainen etääntyminen on kaikesta päätellen ollut molempien toive.

Kummiushan alun perin säädettiin kahta tehtävää varten: kummivanhempi tutustuttaa kasvavan lapsen / nuoren kristilliseen uskoon ja toimii sijaisvanhempana, mikäli lapsen vanhemmat kuolevat tms. Nämä molemmat tehtävät päättyvät lapsen aikuistuttua.

Oletuksesi kummitädin kateudesta on halpamainen ja paljastaa ajatusmaailmasi pimeyden. En voi puhua kaikkien kummitätien puolesta, mutta sinä suuntasit kysymyksesi yleisesti kummitädeille, ja vastasin sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vittu on parneri?

Se on vissiin sellainen pienikokoinen lyhytkarvainen terrieri, aika äksy rotu. 

Ei.

Jos minulla olisikin ollut kummilapsi ennen oman lapsen saamista, olisin jättänyt lapsen tekemättä. Siis koska olen tiiviisti kummilapseen yhteydessä ja silloin olisin jo kerennyt nähdä, ettei lapset ole ihania tai lapsen saanti jotenkin tavoiteltavaa.

En ole koskaan halunnut omia lapsia, mutta kummitäti olen kyllä. Miksi se on joillekin niin vaikea ymmärtää, että kaikki ei todellakaan halua lapsia? Ihanaa, kun bussissa/junassa/kaupassa jonkun lapsi kirkuu/itkee/parkuu silmät päästään ja vanhempi siinä on joko välinpitämätön tai paniikin partaalla... Ja sama meininki jatkuu kotonakin lisättynä kakan/yrjön/rään pyyhkimisellä ym. mukavalla. Kiva sinkkuna lapsettomana kävellä vain ohi ja ajatella, että omat ovat valintani. Mieluummin teen ne n. 10 vuosittaista ulkomaanmatkaani oman mielenkiintoni mukaan, enkä vaella lapsilauman kanssa pomppulinnojen, huvipuistojen ja jäätelökioskien välillä koto-Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Ilkein ja kaistapäisin aloitus pitkään aikaan. Pistää ajattelemaan onko kaikki ihan hyvin ap:llä? Noin niinku henkisessä mielessä.

Tässä tuli juurikin sinun kipeä kohtasi esille, eli alat haukkumaan aloittajaa, vaikka hän kysyykin juurikin tuonkaltaisilta kummitädeiltä, kuten hän aloituksessaan esittää, niin miksi alennut haukkumaan aloittajaa, kun eihän kysymys koskenut edes aloittajaa?

Vastaa, jos olet lapseton kummitäti, ja sillä sipuli, jos et ole tuollainen lapseton kummitäti, niin älä vastaa sitten, ei kysymys kuulunutkaan sinulle! Tajuatko?

Vierailija kirjoitti:

Taitaa sulla ap itselläsi olla jotain hampaan kolossa kun tällaisia typeriä aloituksia teet. Onko lapsesi kummitädillä parempi parisuhde kuin sulla? Onko hän timmimpi, nuorekkaampi ja elämäniloisempi? Vai mistä olet katkera ja kateellinen hänelle?

Siis kenelle olisin kateellinen? Lapsiemme lapsettomille kummitädeillekö? Siis heidän lapsettomuudestaanko kade olisin ja sitten jostain tosta paikkansapitämättömistä muista listaamistasi asioista, jotka eivät päde nyt minun kohdallani lainkaan.

Miksi joku kummitäti taikka kummisetä haluaisi toisen perheen lapset omakseen? Siltähän tuo aloitus kuulosti.

Kummius päättyy konfirmaatioon tai viimeistään lasten aikuistumiseen. Jos välit ovat läheiset, kummit voidaan kutsua ehkä vielä häihin. Minulla on omiin kummeihini hyvin etäiset välit, mutta lähettelemme joulukortit ja he saattavat kerran vuodessa poiketa meillä, kun käyvät sukuloimassa täälläpäin.

Olen tahattomasti lapseton kummitäti. Kummipoika on ihana ja hänen äitinsä parhaimpia ystäviäni. Ei ole mitään syytä olla hänelle kateellinen. Jos kummipoika jonain päivänä saa omia lapsia, toivon, että olen vielä silloinkin osa heidän perheensä elämää ainakin jollain tavalla. Riippuu paljolti tietysti siitä miten kummilapsisuhde kehittyy vuosien saatossa. Jos omia lapsia ei ole, niin onhan se kiva, että pääsee silti sivusta seuraamaan läheisten lapsiperheiden elämää ja toisaalta pääsee myös pois oman kodin rauhaan tarvittaessa.

Alkuperäinen kysymys oli kieltämättä aseteltu hyvin asenteellisesti, joten voisitkohan ap kertoa, miksi tuollaisella asenteella asiaa kysyit? Luulitko oikeasti kummitätien ajattelevan noin? Eihän lapsettomuus ole mikään sairaus, joka sairastuttaa koko mielen tai ihmisen identiteetti, vaan vain yksi osa-alue elämässä.