Suhde huomattavasti nuoremman naisen kanssa?

Bastian kirjoitti:

Täällä taas yksi neljänkympin kriisissä kituuttava ukkomies, jos järkytyit jo niin älä lue pidemmälle.

Oma avioliittoni on jo käytännössä tuhoon tuomittu, kaikki tunne, lämpö, yhteiset jutut on haudattu. Pääosin siksi että en ole pystynyt rahoittamaan meille rouvan haaveilemaa elämää, vaikka kaikkea mahdollista ja mahdotontakin on saatu aikaiseksi. Mutta en vaivu katkeruuteen, ja heti tähän väliin totean objektiivisesti että en varmasti itsekään ole täysin syytön nykytilanteeseen.

Noh, on kuitenkin käynyt niin että vaimon puolelta sukua olemme iskeneet silmämme toisiimme erään erittäin viehättävän nuoren naisen kanssa, jolla alkaa elämää olla takana neljännesvuosisata. Vuosi toisensa jälkeen kun katseemme kohtaa niin siinä silmissä leiskuu molemmilla pahemmin kuin menninkäisellä ja päivänsäteellä. Muutenkin kyseessä on erittäin fiksu, tasapainoinen, hyväkäytöksinen ja niiiiin naisellinen nainen että oksat pois, ja meidän ei tarvitse edes puhua mitään niin sen tuntee miten olemme samalla aaltopituudella. Puhumattakaan sitten siitä kun puhutaan.

No enivei, ymmärrän mitä meidän mahdollinen suhde tarkoittaisi omalta osaltani (ei tarvinne selityksiä), mutta lähinnä olen huolissani tästä nuoresta neidistä. Minulle on tehty vasektomia, eli mitään perhettä en voisi hänen kanssaan perustaa, ja mahdollisen avioeron seurauksena myöskään taloudellisesti minulla ei olisi kertakaikkiaan mitään annettavaa. Eli mitään "järkeä" koko jutussa ei voisi koskaan olla, mutta tunteet > järki, eli houkutus on suuri. Eli jos me jonkunlaisen suhteen aloittaisimme, olisiko meillä mahdollisuutta onnelliseen ja täysipainoiseen suhteeseen (jopa loppuelämään) yhdessä, vai ryöstäisinkö vain häneltä mahdollisuuden pullantuoksuiseen perhe-elämään?

Mielipiteitä puolesta ja vastaan otettaisiin mielellään vastaan.

Vaikka tämä trolli onkin niin vastaan silti, koska kyseisestä aiheesta melko tuoretta kokemusta. Noin pienellä ikäerolla ei ole juuri mitään merkitystä seurustelun kannalta. Lapsensaanti jutut sitten ihan toinen juttu, enkä siihen nyt ota sen kummemmin kantaa.

Itsellä oli ikäeroa 27 vuotta, eli olin 47-50 ja neiti 20-23. Suhde kesti siis kolme vuotta. Alunperin ei mitään suhdetta pitänyt alkaakaan, mutta sellaiseksi se kuitenkin kehittyi vaivihkaa. Henkisellä puolella ei mitään ongelmaa. Toki monissa asioissa erilaiset kiinnostuksen kohteet, mutta niinhän se on ollut kaikkien naisten kanssa, eli tässä suhteessa ei mitään poikkeavaa. Yhteisiä juttuja kuitenkin oli ihan riittävästi.

Henkisestä tasosta sen verran, että kun on ollut melko paljon kokemusta eri ikäisistä naisista, niin itseäni vanhemmista, kuin reippaasti nuoremmistakin, niin on kyllä sanottava, että yllättävän vähän ikä korreloi henkistä tasoa. Itse asiassa henkisesti epäkypsin kumppaneistani oli minua useamman vuoden vanhempi.

On tietysti huomioitava sekin, että koska en ole julkkis, eikä rahaakaan juuri ole, niin minuun ei teinipissikset ihastu, vaan ne nuoremmat kenen kanssa olen seurustellut, ovat jo lähtökohtaisesti henkisesti ikäisiään vanhempia ja ovat siis kiinnostuneet ylipäätään vanhemmista miehistä, eivät siis rahasta, tai julkisuudesta. En tosiaankaan voisi kuvitella seurustelevani aivottoman teinipissiksen kanssa.

Eli summa summarum, ikä on pitkälti vain numeroita ja pissiksiä ja henkisesti kypsymättömiä on kaiken ikäisissä. Jos ihmiset tulee keskenään juttuun, niin mitäpä niistä numeroista välittämään.

No mikäpä ettei, jos molemmat on ihastuneita, kunhan vaan oot tulkinnut naista oikein. Eroa ensin vaimostasi ja ole yksin hetken aikaa, että olet varma tunteistasi. Vaimoni on mua 17 v vanhempi ja onnellisia ollaan oltu jo vuosia ja toivottavasti ollaan koko loppuelämäkin.

Miksi haluat pilata nuoren ihmisen elämän. Häntä takuulla tulisi myöhemmin harmittamaan esim tuo lapsettomuus. 

Ei ole mitään niin oksettavaa kuin juurikin tuommoinen nelikymppinen mukanuori joka haikailee nuorien likkojen perään - yöööökkks!

Mieheni on minua 19 vuotta vanhempi ja avioliittoa takana nyt 14 vuotta ja onnellisia olemme edelleen, ja tunteet yhtä kuumina kuin suhteen alussakin. Tuo lapsiasia kannattaa puhua ennen kuin alatte suunnitella yhteistä tulevaisuutta, ja onhan nykyään hyvin mahdollisuuksia adoptoida tai käydä hedelmöityksessä jos te molemmat lapsen haluaisittekin? Meillä arki on toiminut hienosti, rakastan ja arvostan miestäni ja hän on paras ystäväni. Kaikessa tasapainotamme toisiamme ja arvomaailmamme on sama, se tekee paljon. Aina on ulkopuolisia epäilijöitä, mutta olemme todistaneet heidän olevan väärässä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tämä trolli onkin niin vastaan silti, koska kyseisestä aiheesta melko tuoretta kokemusta.

*clip*

Henkisestä tasosta sen verran, että kun on ollut melko paljon kokemusta eri ikäisistä naisista, niin itseäni vanhemmista, kuin reippaasti nuoremmistakin, niin on kyllä sanottava, että yllättävän vähän ikä korreloi henkistä tasoa.

Ensinnäkin, jos olisin trolli, niin usko huviksesi että keksisin kyllä paljon mehevämmän tarinan.

Tuosta henkisestä iästä, miten sattuikin että se on juuri yksi isoimpia kiviä tässä kengässä. Nykyinen vaimoni ei ole mitenkään nätisti sanottuna kypsimmästä päästä ihmisiä, vaikka onkin suunnilleen saman ikäinen passin mukaan. Sitten taas kun puhun tämän nuoren neidin kanssa, tuntuu pitkästä aikaa siltä että puhun jonkun omanikäiseni kanssa! Erittäin kypsä, älykäs, itsenäinen, keskustelutaitoinen.

Mutta asian puolesta vielä sukuun palatakseni, niin muuten ei olisi mitään ongelmaa kenenkään suunnalta, mutta kyseisen nuoren neidin isän mieltä en haluaisi pahoittaa. Meillä on erittäin syvä kunnioitus ja arvostus toisiamme kohtaan, ja luulisin että hän ei kovin hyvällä katsoisi tilannetta jossa minut viedäänkin heille kylään uutena vävykokelaana. Ei sillä että omasta puolestani asialla olisi väliä, mutta hän on oikeasti hieno mies, enkä haluaisi tehdä sitä hänelle. Miten "sattuukin" että hieno mies on kasvattanut vielä hienomman nuoren naisen.

Ei oo helppoo sanoisi Helmisen Raipe.

Bastian kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tämä trolli onkin niin vastaan silti, koska kyseisestä aiheesta melko tuoretta kokemusta.

*clip*

Henkisestä tasosta sen verran, että kun on ollut melko paljon kokemusta eri ikäisistä naisista, niin itseäni vanhemmista, kuin reippaasti nuoremmistakin, niin on kyllä sanottava, että yllättävän vähän ikä korreloi henkistä tasoa.

Ensinnäkin, jos olisin trolli, niin usko huviksesi että keksisin kyllä paljon mehevämmän tarinan.

Tuosta henkisestä iästä, miten sattuikin että se on juuri yksi isoimpia kiviä tässä kengässä. Nykyinen vaimoni ei ole mitenkään nätisti sanottuna kypsimmästä päästä ihmisiä, vaikka onkin suunnilleen saman ikäinen passin mukaan. Sitten taas kun puhun tämän nuoren neidin kanssa, tuntuu pitkästä aikaa siltä että puhun jonkun omanikäiseni kanssa! Erittäin kypsä, älykäs, itsenäinen, keskustelutaitoinen.

Mutta asian puolesta vielä sukuun palatakseni, niin muuten ei olisi mitään ongelmaa kenenkään suunnalta, mutta kyseisen nuoren neidin isän mieltä en haluaisi pahoittaa. Meillä on erittäin syvä kunnioitus ja arvostus toisiamme kohtaan, ja luulisin että hän ei kovin hyvällä katsoisi tilannetta jossa minut viedäänkin heille kylään uutena vävykokelaana. Ei sillä että omasta puolestani asialla olisi väliä, mutta hän on oikeasti hieno mies, enkä haluaisi tehdä sitä hänelle. Miten "sattuukin" että hieno mies on kasvattanut vielä hienomman nuoren naisen.

Ei oo helppoo sanoisi Helmisen Raipe.

Oletko nyt ihan varma, että vain ja ainoastaan tuo tytön isä olisi ainoa, joka pahastuisi? Muutko sukulaiset eivät olisi moksiskaan? Mieti nyt hyvä ihminen vielä, että haluatko oikeasti vahingoittaa tytön välejä sukulaisiinsa. Sinullehan asialla ei tosiaan ole mitään väliä, koska olet ilmeisesti vain vaimosi kautta sukuun tullut, eli avioeronne jälkeen mitään yhteyttä ei jääkään. Mutta ne ovat sen tytön perheenjäseniä ja lähisukulaisia, joita potentiaalinen suhteenne varmasti arveluttaisi, ja se heijastuu varmasti myös heidän väleihinsä tyttöön.

Vai mitäpä ajattelet, että jos itselläsi olisi parikymppunen tytär, niin olisitko mielissäsi jos joku keski-ikäinen sukulaismies solmisisi häneen aviokriisinsä jälkimainingeissa laastarisuhteen? Olisitko vain hyvilläsi, että tyttäresi on löytänyt hänelle "sopivan" seurustelukumppanin?

Bastian kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tämä trolli onkin niin vastaan silti, koska kyseisestä aiheesta melko tuoretta kokemusta.

*clip*

Henkisestä tasosta sen verran, että kun on ollut melko paljon kokemusta eri ikäisistä naisista, niin itseäni vanhemmista, kuin reippaasti nuoremmistakin, niin on kyllä sanottava, että yllättävän vähän ikä korreloi henkistä tasoa.

Ensinnäkin, jos olisin trolli, niin usko huviksesi että keksisin kyllä paljon mehevämmän tarinan.

Tuosta henkisestä iästä, miten sattuikin että se on juuri yksi isoimpia kiviä tässä kengässä. Nykyinen vaimoni ei ole mitenkään nätisti sanottuna kypsimmästä päästä ihmisiä, vaikka onkin suunnilleen saman ikäinen passin mukaan. Sitten taas kun puhun tämän nuoren neidin kanssa, tuntuu pitkästä aikaa siltä että puhun jonkun omanikäiseni kanssa! Erittäin kypsä, älykäs, itsenäinen, keskustelutaitoinen.

Mutta asian puolesta vielä sukuun palatakseni, niin muuten ei olisi mitään ongelmaa kenenkään suunnalta, mutta kyseisen nuoren neidin isän mieltä en haluaisi pahoittaa. Meillä on erittäin syvä kunnioitus ja arvostus toisiamme kohtaan, ja luulisin että hän ei kovin hyvällä katsoisi tilannetta jossa minut viedäänkin heille kylään uutena vävykokelaana. Ei sillä että omasta puolestani asialla olisi väliä, mutta hän on oikeasti hieno mies, enkä haluaisi tehdä sitä hänelle. Miten "sattuukin" että hieno mies on kasvattanut vielä hienomman nuoren naisen.

Vähän vaikea uskoa, etteikö muka muiden sukulaisten osalta olisi mitään ongelmia. Minkälainen suku se on? Minun on hyvin vaikea kuvitella, että ex-vaimon suku suhtautuisi täysin hyväksyvästi siihen, että vaihtaa lennossa vaimonsa tämän 20 vuotta nuorempaa serkkuun. Siinä vaan muka kaikki iloisina jatkavat sukutapaamisia, että kiva kun saatiin näin hyvä heppu pysymään suvussa. Ex-vaimokin siinä muiden mukana osallistuisi ilonpitoon.

Ja aika ällöttävä tuo sun tapa puhua ihastuksestasi "nuorena neitinä". 

AP, oletko ihan satavarma, ettet ole tulkinnut sen tytön käytöstä sinua kohtaan joksikin muuksi kuin mitä se oikeasti on? Meinaan vaan että se on todennäköisesti todella vastenmielinen yllätys, jos hän onkin kokenut olleensa ainoastaan ystävällinen ja kohtelias "Marja-tädin puolisolle Pertti-sedälle", ja joka sitten alkaakin vonkaamaan häneltä seksiä/suhdetta kun avioliitto "Marja-tädin" kanssa vetelee viimeisiään ja tyttö "ymmärtää" niin hyvin ja on se keskinäinen "yhteyskin".

Pahoittelen, mutta tällainenkin vaihtoehtoinen skenaario aloituksestasi tulee mieleen.

Bastian kirjoitti:

Täällä taas yksi neljänkympin kriisissä kituuttava ukkomies, jos järkytyit jo niin älä lue pidemmälle.

Oma avioliittoni on jo käytännössä tuhoon tuomittu, kaikki tunne, lämpö, yhteiset jutut on haudattu. Pääosin siksi että en ole pystynyt rahoittamaan meille rouvan haaveilemaa elämää, vaikka kaikkea mahdollista ja mahdotontakin on saatu aikaiseksi. Mutta en vaivu katkeruuteen, ja heti tähän väliin totean objektiivisesti että en varmasti itsekään ole täysin syytön nykytilanteeseen.

Noh, on kuitenkin käynyt niin että vaimon puolelta sukua olemme iskeneet silmämme toisiimme erään erittäin viehättävän nuoren naisen kanssa, jolla alkaa elämää olla takana neljännesvuosisata. Vuosi toisensa jälkeen kun katseemme kohtaa niin siinä silmissä leiskuu molemmilla pahemmin kuin menninkäisellä ja päivänsäteellä. Muutenkin kyseessä on erittäin fiksu, tasapainoinen, hyväkäytöksinen ja niiiiin naisellinen nainen että oksat pois, ja meidän ei tarvitse edes puhua mitään niin sen tuntee miten olemme samalla aaltopituudella. Puhumattakaan sitten siitä kun puhutaan.

No enivei, ymmärrän mitä meidän mahdollinen suhde tarkoittaisi omalta osaltani (ei tarvinne selityksiä), mutta lähinnä olen huolissani tästä nuoresta neidistä. Minulle on tehty vasektomia, eli mitään perhettä en voisi hänen kanssaan perustaa, ja mahdollisen avioeron seurauksena myöskään taloudellisesti minulla ei olisi kertakaikkiaan mitään annettavaa. Eli mitään "järkeä" koko jutussa ei voisi koskaan olla, mutta tunteet > järki, eli houkutus on suuri. Eli jos me jonkunlaisen suhteen aloittaisimme, olisiko meillä mahdollisuutta onnelliseen ja täysipainoiseen suhteeseen (jopa loppuelämään) yhdessä, vai ryöstäisinkö vain häneltä mahdollisuuden pullantuoksuiseen perhe-elämään?

Mielipiteitä puolesta ja vastaan otettaisiin mielellään vastaan.

Miksi sinä esität miestä?

Minullekin tuli eittämättä mieleen, että oletko nyt varmasti tulkinnut asiat oikein? Onko vaimosi nuori sukulaisnainen varmasti ihastunut sinuun eikä vain ystävällinen tuntemalleen setähahmolle? Jos kerta olet hyvät ystävät hänen isänsä kanssa, niin sittenhän välit niin isukkiin kuin tyttäreen (ainakin jollain tasolla) jatkuisivat senkin jälkeen jos otat vaimostasi eron.

Mutta niinhän se menee, että jos ei riskeeraa mitään, niin ei voitakaan mitään. Te olette molemmat aikuisia ja ratkaisette asianne niin kuin parhaaksi näette. Sinänsä ikäero tai lapsettomuus eivät tarkoita mitään, vaan se on kiinni vain ja ainoastaan yksilöistä, kuinka paljon ne vaikuttavat ja millainen painoarvo niille annetaan. Voi olla, että teidän välillenne syntyy vuosisadan rakkaustarina, tai voi olla, ettette ole yhdessä vuottakaan ja päädyt vielä rukoilemaan vaimoasi ottamaan sinut takaisin.

Mielestäni on toki hienoa, että mietit mahdollista suhdettanne myös tämän nuoren naisen kannalta (tuhlaako hän nuoruutensa sinun kanssasi, miten teillä sujuu sinun rollaattori-iässäsi jne.), mutta joskus raja huomavaisuuden ja holhoavaisuuden välillä on veteen piirretty. Aikuisena ihmisenä hän kykenee tekemään omat päätöksensä.

Luonnollisesti sinun kannattaa pyrkiä hoitamaan asiasi siististi ja kunniallisesti. Ota ensin ero vaimostasi ja katso sitten tilannetta uudestaan. Älä missään nimessä yritä pedata itsellesi tulevaisuutta uuden ihastuksesi kanssa ennen kuin olet lopettanut edellisen suhteen. Se on halpamaista teitä kaikkia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi hetken pitää vain hauskaa? Miksi on oltava luomassa jotain sen suurempaa heti? Itse olen ihastunut vanhempaan mieheen, meillä on tahoiltamme valitettavasti omat perheet ja muutenkaan mitään ei tunnu koskaan tapahtuvan välillämme mutta jos joskus molemmat erottaisiin nyt niin olisin heti valmis pitämään vähän hauskaa tämän miehen kanssa, pitemmänkin aikaa enkä suunnittelisi mitään erikoisia vaan antaisin virran vain viedä. Ehkä olenkin nyt pelkän intohimon perään itse, en tuosta sinun kohteestasi taas tiedä?

Jepjep, kannattakin nimenomaan pitää hauskaa jonkun sukuun kuuluvan henkilön kanssa! Haloo! Kuinka wt-meninkiä teidän piireissänne oikein harrastetaan, jos on ihan ok alkaa johonkin "hauskaan" menetettyä nuoruutta paikkaavaan seksisuhteeseen jonkun sukulaistytön kanssa, koska - niisk - oma vaimo on taas kerran se kylmä ja julma ihminen.

Kukahan tässä nyt kuuluu ja kenen sukuun? Ei meistä ainakaan kumpikaan. Ihastuminen ja intohimo ovat tunteita joita kokee ihan jokainen ihminen, oli sitten wt tai ei. Miksi tunteet täytyisi pitää tabuina? Eihän ap:kaan oman sukulaisensa kanssa ole silmiään iskenyt. Ei ainakaan minun ja mieheni suvut kuulu yhteen vaikka me yhdessä olemmekin, voisin hyvin ihastua mieheni serkkuun tai setään, eivät ne minulle sukua ole millään muotoa mutta vähän hassultahan se kuulostaa vaihtaa samansuvun mieheen mistä on omansakin haalinut joskus, mitään väärää siinä ei kyllä ole missään muotoa jos niin kuvittelet. Todella laukana insestistä tässä jo mennään ja paras niin.

No jos pilkkua aletaan viilaamaan, niin käsittääkseni sukulaisten aviopuolisot kyllä katsotaan sukuun kuuluviksi, vaikka varsinaista verisidettä ei olisikaan. Kyllä minusta kuulostaa silti kornilta, jos keski-ikäinen mies vaihtaa lennossa vaimonsa nuoreen veljentyttäreen, serkkuun tms.

Vierailija kirjoitti:

Oletko nyt ihan varma, että vain ja ainoastaan tuo tytön isä olisi ainoa, joka pahastuisi? Muutko sukulaiset eivät olisi moksiskaan? Mieti nyt hyvä ihminen vielä, että haluatko oikeasti vahingoittaa tytön välejä sukulaisiinsa. Sinullehan asialla ei tosiaan ole mitään väliä, koska olet ilmeisesti vain vaimosi kautta sukuun tullut, eli avioeronne jälkeen mitään yhteyttä ei jääkään. Mutta ne ovat sen tytön perheenjäseniä ja lähisukulaisia, joita potentiaalinen suhteenne varmasti arveluttaisi, ja se heijastuu varmasti myös heidän väleihinsä tyttöön.

Vai mitäpä ajattelet, että jos itselläsi olisi parikymppunen tytär, niin olisitko mielissäsi jos joku keski-ikäinen sukulaismies solmisisi häneen aviokriisinsä jälkimainingeissa laastarisuhteen? Olisitko vain hyvilläsi, että tyttäresi on löytänyt hänelle "sopivan" seurustelukumppanin?

Kyllä varmasti koko tytön suku pahastuisi, mutta siis siitä suvusta omasta puolestani muista ei ole niin väliä, paitsi siitä isästä. Minun suku taas olisi lähinnä haltioissaan kun saisi kerrankin kunnolla jotain oikeasti paheksuttavaa ja päiviteltävää.

Ja minulla on lähes parikymppinen tytär, joka ON seurustellut yli 3-kymppisen miehen kanssa. En tykännyt ideasta yhtään, mutta en vastustanutkaan aktiivisesti. Se hoitui onneksi ihan omalla painollaan.

Mutta en pidä tilannetta laastarisuhteena, se on ihan riippumaton nykyisestä tilanteestani, siis niinkuin synnyltään. Osaan elää kyllä ilman laastareita oikein hyvin jos on tarvis.

Vierailija kirjoitti:

Minullekin tuli eittämättä mieleen, että oletko nyt varmasti tulkinnut asiat oikein? Onko vaimosi nuori sukulaisnainen varmasti ihastunut sinuun eikä vain ystävällinen tuntemalleen setähahmolle?

No sanotaanko vaikka näin että aina kun nähdään (julkisesti), niin kukaan täti tai setä tai muu sukulainen ei ole koskaan halannut minua siten että painautuu minua vasten koko ruumiinsa mitalla, rutistaa tiukasti ja kuiskaa korvaan että "tosi kiva nähdä". Ja luo pitkin päivää muiden huomaamatta tosi pitkiä katseita. Itse asiassa sen verran lämpöisen näköisesti ainakin, että hirvittää milloin vaimo alkaa haistaa palaneen käryä - koska tilanne tulee satavarmasti täysin puskista. Ja noin muuten voimme jutella loputtomiin hyvin intensiivisesti ja vaivattomasti.

Tokihan se mahdollista on että hän vain kokeilee kepillä jäätä, ja jos jää kestääkin niin kääntyy silti ympäri. Kyllähän naiset semmoistakin harrastavat. Mutta jotenkin ei tällä kertaa tunnu siltä. Tai ehkä olen vain puutteessa, en sitten tiedä.

Vierailija kirjoitti:

AP, oletko ihan satavarma, ettet ole tulkinnut sen tytön käytöstä sinua kohtaan joksikin muuksi kuin mitä se oikeasti on? Meinaan vaan että se on todennäköisesti todella vastenmielinen yllätys, jos hän onkin kokenut olleensa ainoastaan ystävällinen ja kohtelias "Marja-tädin puolisolle Pertti-sedälle", ja joka sitten alkaakin vonkaamaan häneltä seksiä/suhdetta kun avioliitto "Marja-tädin" kanssa vetelee viimeisiään ja tyttö "ymmärtää" niin hyvin ja on se keskinäinen "yhteyskin".

Pahoittelen, mutta tällainenkin vaihtoehtoinen skenaario aloituksestasi tulee mieleen.

Tämä mullekin tuli ekana mieleen. Ihmiset flirttaileekin ilman sen kummempaa toivetta mistään muusta.

Selvittele ensin oma avioliittosi, sitten vasta mieti muita.

Tunteet ja järki ei kulje käsikädessä, mutta se ihastumisen / rakastumisen tunne voi olla erittäin voimakas ja tulee ajatuksiin ja jopa uniin.

Jos oma parisuhde on huono ja vain enää muodollisuus lähinnä lasten takia, se altistaa houkutuksille ja kiusauksille.

Huonossa tapauksessa saattaisit menettää nykyisen ja sen ihastuksesi + jälkikäteen miettisit että kannattiko ? Ottaa tietoinen riski ja hairahtaa niinkuin "vanhanainen hunningolla "

Jos nykyinen parisuhde ei mielestäsi ole pelastamisen arvoinen , niin miksi et vain suoraan eroa ilman mitään kolmansia pyöriä ?

Yksinjäämisen pelkoa vai jotain muuta ?

Ei välttämättä ole järkevää sännätä suinpäin uuteen suhteeseen vaan siksi että olisi joku jonka kanssa olla ( toivotaan, toivotaan parasta ) se ikävä arki tulee aina .

Ihastuksia tulee ja menee.

Yleisesti ottaen pieni ikäero ei haittaa siis jos itse olet 40v mies voisi nainen olla 30-50v toisinsanoen +-10v voisi ehkä toimia.

Kyllä joskus voi toimia isokin ikäero parien välillä , mutta yleensä ei paitsi jos olet rikas miljonääri tai joku julkkis yms.

Kaikki on tietysti omissa käsissäsi, valitse viisaasti tai ainakin niin ettei tarvitse jälkikäteen jossitella tai voivotella.

Itse olen myös 40v mies (leski ) en osaisi heti kuvitella itseäni 20v nuoren naisen kanssa , +30v mieluummin vähintään, tämä kuitenkin vain minun oma henkilökohtainen mielipide.

Voimia & viisautta sinulle päätitpä sitten mitä tahansa 👍

Bastian kirjoitti:

Paljon kiitoksia vastauksista, todella hyviä mielipiteitä eri näkökulmista. Itselläkin on toki käynyt mielessä että ei sen heti tarvitse olla se loppuelämän juttu - mutta mitä jos se onkin? Ja mitä jos häntä alkaa kaduttaa 4-kymppisenä ettei niitä lapsia ole? Ja totta tuokin, että mitä sitten kun minä kuljen rollaattorilla, ja hän haluaisi (ja kykenisi) vielä tansseihin? Ja toisaalta taas sopii hyvin jos siitä tulisi vaan vähäksi aikaa hauskanpito-suhde, mutta en haluaisi leimata häntä.

Ja sitten taas toisaalta aikuisia ihmisiähän me olemme molemmat, että varmaan tiedetään mitä tehdään. En ole ennenkään kovin paljon kiinnostunut muiden mielipiteistä. Eniten tässä mietityttää se miten ensimmäisen kerran tajusimme että "..het-t-t-kinen.." Täysin ennalta-aavistamatta ja oikeasti vahingossa, tuntuu kuin se olisi tarkoitettu tapahtuvaksi. Ja olen alkanut elämän varrella jo uskoa kohtaloon.

Putkia voi ilmeisesti kytkeä uudelleen yhteen. Kysy lääkäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Putkia voi ilmeisesti kytkeä uudelleen yhteen. Kysy lääkäriltä.

Juu, tiedän, mutta sen onnistumistodennäköisyys on aika pieni. Eräs työkaveri vastaavassa tilanteessa hoiti asian keinohedelmöityksellä, eli mieheltä kaivettiin jostain niitä siemeniä missä niitä vielä oli, ja sitten naiselta, ja laitettiin suoraan kohtuun. Tuli kaksoset, joista toinen kehitysvammainen. :-/ Sen lisäksi oli kallis operaatio, mutta se tapahtuikin jenkeissä jossa nämä tuppaavat maksaa.

25 kriisissä oleva epätoivoinen naikkonen - luineen ja nahkoineen joa vähän vanhempi vaikka puistossa/asemalaiturin varjossa roikkumassa - voi käydä koukkuun pariksi päiväksi, hyvällä väkäsellä. ota suomustinrauta mukaan.

Bastian kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin tuli eittämättä mieleen, että oletko nyt varmasti tulkinnut asiat oikein? Onko vaimosi nuori sukulaisnainen varmasti ihastunut sinuun eikä vain ystävällinen tuntemalleen setähahmolle?

No sanotaanko vaikka näin että aina kun nähdään (julkisesti), niin kukaan täti tai setä tai muu sukulainen ei ole koskaan halannut minua siten että painautuu minua vasten koko ruumiinsa mitalla, rutistaa tiukasti ja kuiskaa korvaan että "tosi kiva nähdä". Ja luo pitkin päivää muiden huomaamatta tosi pitkiä katseita. Itse asiassa sen verran lämpöisen näköisesti ainakin, että hirvittää milloin vaimo alkaa haistaa palaneen käryä - koska tilanne tulee satavarmasti täysin puskista. Ja noin muuten voimme jutella loputtomiin hyvin intensiivisesti ja vaivattomasti.

Tokihan se mahdollista on että hän vain kokeilee kepillä jäätä, ja jos jää kestääkin niin kääntyy silti ympäri. Kyllähän naiset semmoistakin harrastavat. Mutta jotenkin ei tällä kertaa tunnu siltä. Tai ehkä olen vain puutteessa, en sitten tiedä.

Voi olla että pitää sinua vähän niinkuin isähahmona ja siksi halailee ym?