Mieheni sitten heitti lasten vauva-ajan tuttipullot ja rintapumpun pois

Miksi olet vielä hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan heittäisi rintapumppua roskikseen? Nehän viedään käsistä lastenkirppiksissä. Itsekin vein ihan halvan käsikäyttöisen ja sekin ostettiin heti. (Nehän voi kiehauttaa eli ovat täysin hygieenisiä myös käytettyinä)

Toisekseen en kyllä ymmärrä miksi laadukkaita tuttipullojakaan heitettäisiin pois? Tuttiosat tietysti on tapana uusia mutta mitä niille pulloile  muka käytössä tapahtuu?

Tein elämäni erehdyksen sekaantumalla ko. mieheen. Ihastuin, kun hän oli jotenkin niin outo ja aspergertyyppinen...kutsuin häntä " hiomattomaksi timantiksi" ja pidin häntä suunnilleen nerona, vaikka ne hänen meriittinsä opiskeluissa ja työelämässä ovat syntyneet aivan hirvittävällä puurtamisella sekä osittain jopa vedättämällä/huijaamalla ihmisiä. Hän on jopa aika keskinkertainen, mutta ego ja itsevarmuus ovat vain valtavat. Niiden voimin hän saa tuloksia aikaan, mutta siten, että siinä uhrataan raa'asti kaikki vähänkin eri mieltä olevat. Mun mies on niin totaalisen jääkylmä, että hän pystyy olemaan niin julma sen turvin. Siksi hän menestyy.

Mutta kotona hän on aivan hirveä perheelleen. Vihaan häntä ja haluaisin erota asap. Mutta hän on niin umpikiero ja ovela ketku, että en vain pärjää hänelle. Esim. mulla olisi ollut mahdollisuus tehdä rikosilmoitus hänen tietyistä teoistaan, mutta mies yhtäkkiä alkoikin kohdella mua inhimillisesti, jolloin pyörsin aikeeni. Nyt kun mies tajusi pääseensä pinteestä, niin on taas hirviö mua kohtaan. :(

Kyllä tulisi synnytyssairaaloissa aika kalliiksi jos tuttipullot ja rintapumput heitettäisiin käytön jälkeen pois :D

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli mennä junan alle. En nimittäin kestä enää tätä.

...

Mikä tuollaisen käytöksen aiheuttaa vai liittyykö sekin johonkin outoon? Hänellä on joku määrittelemätön syndrooma ja/tai persoonallisuushäiriö aivan varmasti, sillä hän käyttäytyy hyvin oudolla, kylmällä, tahallisella ja vastuuttomalla tavalla muutenkin.

Mikä tuollaisen käytöksen aiheuttaa, että sietää mokomaa? Onko se äärimmäisen huono itsetunto ja olet tottunut kaltoinkohteluun pienestä pitäen? Naapurin kakarat rikkoivat sinun lelusi ja rakkaimmat tavarasi annettiin pois? Onko sinulla joku määrittelemätön syndrooma ja/tai persoonallisuushäiriö?

Nautitko siitä, kun saat olla marttyyri ja "parempi ihminen kuin tuo toinen"? Kai sillekin syndroomalle on joku nimi.

Anteeksi nyt, mutta oletko muuten jotenkin "rajoittunut", jos et näe mitään muuta ratkaisua kuin junanalle menon? Ajattele kuitenkin , kuinka kivaa sinun elämäsi olisi, kun kaikki sinun omaisuutesi pysyisi tallessa ja saisit elää ihan oman mielesi mukaan, varomatta ja pelkäämättä, mitä se toinen taas on keksinyt.

Ensiavuksi hanki omille tavaroillesi lukollinen laatikko, josta mies ei laita mitään "vahingossa" roskiin. Sellaisia on myös tavallisissa kirjoituspöydissä.

Soita poliisille tai turvakotiin ja toimi ohjeiden mukaan. Et tarvitse miehen lupaa poismuuttamiseen ja sinulla on oikeus ottaa lapset mukaasi. 

Jos odotat sitä että mies muuttuu kiltimmäksi tai antaa sinulle luvan erota, odotat turhaan. Mies ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Olet huono äiti. Olet risteyksessä seissyt jo aika kauan. Päätä haluatko olla hyvä äiti ja kasvattaa itsetunnon vai täysin kelvoton äiti? Tekisi mieli käskeä nörttikaveri selvittämään sun ip ja tehdä lasu asap.

Olisiko vinkkejä, miten pääsen miehestäni eroon. Olemme siis jo viranomaisten avun piirissä, mutta mies valehtelee siellä ummet ja lammet ja mä katson epäuskoisena vieressä ja kun yritän puolustautua tai sanoa jotain väliin, niin mies vain puhuu päälle entistäkin kovempaa. Olen hommannut kolme kertaa jo asunnon tässä kahden vuoden sisällä, mutta mies ei anna muuttaa. Nyt olemme menossa lastenvalvojalle sopimaan huoltajuudesta (erokin on vireillä), mutta mies ei suostu tulemaan sinne, jos olisin eri mieltä niistä lasten asumisten vuorotteluista ym. Siis ainoa keino saada mies sinne on olla hänen kanssaan samaa mieltä tai muuten taas lentää tavaroitani roskiin, kun olen poissa kotoa (=töissä tai kaupassa). Mun tavaroita ei enää edes ole juuri mitään, mutta ne loput jäljelläolevat ovat joko tärkeimpiä tai liittyvät lapsiin jollain tavalla.

:D :)

Tajuatko sinä viimein, että ei sinua pelasta sen pedon kynsistä koskaan kukaan muu kuin sinä itse.

Olet jo huomannut, että rikosilmoituksella uhkailu sai käyttäytymään toisin. Otapa sinä nyt käyttöön samat aseet. Hävitä kylmästi miehen tärkeimmät tavarat, mitä ne sitten ovatkaan. Sitten vaan rauhallisesti toteat, että sattuuhan näitä vanhinkoja, kun suuttuu sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Soita poliisille tai turvakotiin ja toimi ohjeiden mukaan. Et tarvitse miehen lupaa poismuuttamiseen ja sinulla on oikeus ottaa lapset mukaasi. 

Jos odotat sitä että mies muuttuu kiltimmäksi tai antaa sinulle luvan erota, odotat turhaan. Mies ei muutu.

Soittaessasi muista myös mainita että koet ettei miehesi anna sinulle lupaa erota, ja tuosta rikosilmoitusasiasta. Kerro rehellisesti että olet liian heikko etenemään asiassa itse niin saat apua. 

Soittaminen on ensimmäinen askel. Sinun ei tarvitse miettiä mistä saat asunnon, miten selviät muutosta, miten huoltajuuskiistassa käy tms. Keskity siihen että soitat ja pyydät neuvoa. Sen jälkeen keskityt seuraavaan asiaan. Selviät kyllä kaikesta kunhan otat vastaan kaiken tarjotun avun. Hyvinvointiyhteiskunta on olemassa juuri näitä tilanteita varten ja apua ON tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet huono äiti. Olet risteyksessä seissyt jo aika kauan. Päätä haluatko olla hyvä äiti ja kasvattaa itsetunnon vai täysin kelvoton äiti? Tekisi mieli käskeä nörttikaveri selvittämään sun ip ja tehdä lasu asap.

Olisiko vinkkejä, miten pääsen miehestäni eroon. Olemme siis jo viranomaisten avun piirissä, mutta mies valehtelee siellä ummet ja lammet ja mä katson epäuskoisena vieressä ja kun yritän puolustautua tai sanoa jotain väliin, niin mies vain puhuu päälle entistäkin kovempaa. Olen hommannut kolme kertaa jo asunnon tässä kahden vuoden sisällä, mutta mies ei anna muuttaa. Nyt olemme menossa lastenvalvojalle sopimaan huoltajuudesta (erokin on vireillä), mutta mies ei suostu tulemaan sinne, jos olisin eri mieltä niistä lasten asumisten vuorotteluista ym. Siis ainoa keino saada mies sinne on olla hänen kanssaan samaa mieltä tai muuten taas lentää tavaroitani roskiin, kun olen poissa kotoa (=töissä tai kaupassa). Mun tavaroita ei enää edes ole juuri mitään, mutta ne loput jäljelläolevat ovat joko tärkeimpiä tai liittyvät lapsiin jollain tavalla.

Tekstistäsi käy ilmi että annat miehen hallita sinua. Hän käskee sinua olemaan samaa mieltä kanssaan ja tottelet kiltisti. Ainoa tapa päästä tilanteesta eroon, on tehdä niin kuin sinun mielestäsi on parasta sinulle ja lapsille, välittämättä miehen mielipiteistä. Et tarvitse miehen lupaa muuttoon, et tarvitse miehen lupaa mihinkään.

Sellaista tilannetta ei tule teidän elämässänne olemaan, jossa mies antaisi sinulle luvan erota ja hyväksyisi sinun mielipiteesi lastenne elämästä. Et pääse suhteesta koskaan eroon, jos odotat että se tapahtuu hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä.

Soita poliisille, soita turvakotiin, soita auttavaan puhelimeen.

Heittääkö mies menemään myös omia tavaroitaan?

Pyydä lastenvalvoja kotikäynnille nimenomaan siksi, että mies ei suostu tulemaan. Kirjoita paperille tärkeimmät asiat, kuten sinun tavaroittesi poisheittämisen ja sen, että "ei anna" tehdä sitä ja tätä. sen paperin annat lastenvalvojalle, jos mies ei anna sinun puhua.

Rikosilmoituksenkin voit tehdä tavaroittesi häviämisestä.

Olen pahoillani puolestasi, kun saat ikäviä kommentteja, mutta tämä tarina vaikuttaa siltä, että sinä jollakin oudolla tavalla nautit tästä kaikesta. Ajatteletko kuitenkin  että " mies rakastaa minua niin kovasti että ei anna minun muuttaa..."? Ei rakasta vaan kiusaa sinut hengiltä, mitä osoittaa ajatuksesi junan alle menosta.

0800 02400

Naisten Linjan maksuton tukinumero apunasi

ma-pe 16-20, la-su 12-16

Suomen turvakotien yhteystiedot

https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=8

Älkää lähtekö tähän mukaan. Tämä sama stoori eri versioina on ollut täällä vähän väliä.

Ylläpito aina välillä poistaa ketjun ja laittaa AP:n pannaan. Se on selvä osoitus sairaasta provoilijasta.

Vierailija kirjoitti:

Älkää lähtekö tähän mukaan. Tämä sama stoori eri versioina on ollut täällä vähän väliä.

Ylläpito aina välillä poistaa ketjun ja laittaa AP:n pannaan. Se on selvä osoitus sairaasta provoilijasta.

Olen itse pyytänyt jonkun ketjuni joskus poistettavaksi, kun on alkanut hävettää koko juttu ja pelkään jonkun tunnistavan mut.

As....

Asiasta puheenollen, oon varmaan "laverrellut"tässä ketjussa taas liikaa omista asioistani. Mutta on pakko jutella, kun ei ole ketään juttukaveria oikeasti...tai en uskalla puhua ikävistä asioista läheisille.

Vaikka tämä on provo, niin uskomattoman moni nainen kertoo täälläkin kantavansa miehen tavaroita roskiin, koska ei pidä niistä ja kokee, että ne ovat roinaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kymmeniä kertoja pelastanut roskiksesta jopa satojen eurojen arvoisia pakkauksistaan avaamattomia tavaroita, joita hän heittelee roskikseen. Samoin valokuvia, saman päivän mulle tulleita kirjeitä/posteja ja pari päivää aiemmin ostettuja ruokia ja voimassaolevia lääkkeitä, lasten käyttökelpoisia vaatteita jne. Imuroidessaan hän melkein nauttii, kun imuriin menee sukkia tai leluja, eikä anna avata suodatinpussia, vaan vie sen roskikseen. Muuten mies on väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti sekä todella julma ja epäempaattinen. MIKSI hän käyttäytyy noin? En ymmärrä. Olen tosi surullinen. Kotona ei voi olla mitään nättiä tai kivaa, sillä hän rikkoo, kolhii tai heittelee pois kaiken.

Mulla oli esim. New Yorkista ostamani tosi nätit taulut seinällä joskus ennen ja mies suuttuessaan heitti ne pirstaleiksi joillain tavaroilla. Olin varovasti pakannut ne ja tuonut käsimatkatavarana jne. ja ne oli mun sinkkukämpässä olleet kymmenen vuotta, niin ne kestivät miehen kanssa samassa taloudessa noin puoli vuotta. Valokuvani ovat pääosin kadonneet jonnekin ja koskee siis ihan joitain lapsuusmuistojanikin. Miehelle mikään ei ole pyhää ja millään ei ole tunnearvoa. Mies ei edes taida ymmärtää sanaa tunnearvo. Olen ihan stanan katkera.

Miksi olet ukon kanssa edes yhdessä? Onko ollut alusta lähtien samanlainen?