Mieheni sitten heitti lasten vauva-ajan tuttipullot ja rintapumpun pois

No niin. Tosiaan tuo juttu taisi katkaista kamelin selän. Pian on tapaaminen liittyen lasten huoltajuuteen ja jos saamme jonkun järkevän sopimuksen aikaan, niin muutan pois asap. Mies yrittää pitkittää tilannetta ja hän siis ei haluaisi erota ilmeisesti taloudellisista syistä. Jos voittaisin lotossa, niin antaisin miehelle niin paljon rahaa, että hän olisi tyytyväinen ja sitten ainakin pääsisin hänestä eroon, sillä hänelle aidosti rakasta on vain raha. Muuten hän ketkuilee ja juonittelee parin satasen vuoksi. :/ Tiedän yhden asunnon, joka voisi sopia. Täytyy yrittää hakea sitä. Tosin nyt on tiukka taloudellinen tilanne, mutta ehkä ne kulut saisin jotenkin järkättyä. Meillä ei ole avioehtoa, mutta mies on uhannut t****a mut, jos vaatisin ositusta. Joten en siis vaadi mitään ositusta. Henkeni ja terveyteni on kuitenkin rahaa tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kymmeniä kertoja pelastanut roskiksesta jopa satojen eurojen arvoisia pakkauksistaan avaamattomia tavaroita, joita hän heittelee roskikseen. Samoin valokuvia, saman päivän mulle tulleita kirjeitä/posteja ja pari päivää aiemmin ostettuja ruokia ja voimassaolevia lääkkeitä, lasten käyttökelpoisia vaatteita jne. Imuroidessaan hän melkein nauttii, kun imuriin menee sukkia tai leluja, eikä anna avata suodatinpussia, vaan vie sen roskikseen. Muuten mies on väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti sekä todella julma ja epäempaattinen. MIKSI hän käyttäytyy noin? En ymmärrä. Olen tosi surullinen. Kotona ei voi olla mitään nättiä tai kivaa, sillä hän rikkoo, kolhii tai heittelee pois kaiken.

Mulla oli esim. New Yorkista ostamani tosi nätit taulut seinällä joskus ennen ja mies suuttuessaan heitti ne pirstaleiksi joillain tavaroilla. Olin varovasti pakannut ne ja tuonut käsimatkatavarana jne. ja ne oli mun sinkkukämpässä olleet kymmenen vuotta, niin ne kestivät miehen kanssa samassa taloudessa noin puoli vuotta. Valokuvani ovat pääosin kadonneet jonnekin ja koskee siis ihan joitain lapsuusmuistojanikin. Miehelle mikään ei ole pyhää ja millään ei ole tunnearvoa. Mies ei edes taida ymmärtää sanaa tunnearvo. Olen ihan stanan katkera.

Miksi olet ukon kanssa edes yhdessä? Onko ollut alusta lähtien samanlainen?

Olemme molemmat yhdessä vain ja ainoastaan lasten vuoksi. Kun siis mies haluaisi lapset itselleen elatusmaksut välttääkseen (miestä motivoi oikeasti vain raha). Itse en haluaisi olla päivääkään erossa lapsista. Joten siksi meidän on ollut pakko olla yhdessä.

Olen myös itse miehrn seurassa onneton nössö tossukka nyrkin ja hellan välissä - en ole vain kyennyt lähtemään pois, kun pelkään miehen uhkailuja. Suhteemme syö minusta vähitellen kaikki voimat ja elämänilon pois. Kun mies on joskus ollut pari päivää poissa, niin olen ollut pitkästä aikaa ihan huippuonnellinen. Mies oli kesällä viikon poissa ja tullessaan takaisin jopa hän myönsi, että näytin nuortuneen noin kymmenen vuotta sekä näytin onnelliselta ja suorastaan hehkuvalta. Itsetuntoni kohosi normaalitasolle ja kävin tapaamassa mummoani ja isääni sekä soitin ulkomailla asuvalleni kaverille pitkästä aikaa. Olin jälleen onnellinen. Pari päivää sen jälkeen kun mies oli palannut kotiin, hän alkoi taas moittia, että miksi muutuin samaksi hirveäksi ämmäksi kuin aiemminkin. Noh, ne pari päivää mollaamista ja kiusaamista taas tekivät tehtävänsä ja mies itse ei tajua sitä.

AP:n juttu paisuu kuin pullataikina viesti viestiltä. Ensin oli vaan vanhoja tuttipulloja, sitten laskuja, valokuvia, ruokaa, vaatteita, avaamattomia pakkauksia ja kaikkea muuta mahdollista. Jopa uusi vauvakin harkinnassa tuohon hullujenhuoneeseen. 

Ei nyt ihan mee läpi ...

Vierailija kirjoitti:

No niin. Tosiaan tuo juttu taisi katkaista kamelin selän. Pian on tapaaminen liittyen lasten huoltajuuteen ja jos saamme jonkun järkevän sopimuksen aikaan, niin muutan pois asap. Mies yrittää pitkittää tilannetta ja hän siis ei haluaisi erota ilmeisesti taloudellisista syistä. Jos voittaisin lotossa, niin antaisin miehelle niin paljon rahaa, että hän olisi tyytyväinen ja sitten ainakin pääsisin hänestä eroon, sillä hänelle aidosti rakasta on vain raha. Muuten hän ketkuilee ja juonittelee parin satasen vuoksi. :/ Tiedän yhden asunnon, joka voisi sopia. Täytyy yrittää hakea sitä. Tosin nyt on tiukka taloudellinen tilanne, mutta ehkä ne kulut saisin jotenkin järkättyä. Meillä ei ole avioehtoa, mutta mies on uhannut t****a mut, jos vaatisin ositusta. Joten en siis vaadi mitään ositusta. Henkeni ja terveyteni on kuitenkin rahaa tärkeämpi.

Sano nämä asiat ääneen lastenvalvojalla. "Olemme sopineet asioista miehen mielipiteiden mukaan, koska hän on uhannut tappaa minut ellen suostu hänen tahtoonsa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. Tosiaan tuo juttu taisi katkaista kamelin selän. Pian on tapaaminen liittyen lasten huoltajuuteen ja jos saamme jonkun järkevän sopimuksen aikaan, niin muutan pois asap. Mies yrittää pitkittää tilannetta ja hän siis ei haluaisi erota ilmeisesti taloudellisista syistä. Jos voittaisin lotossa, niin antaisin miehelle niin paljon rahaa, että hän olisi tyytyväinen ja sitten ainakin pääsisin hänestä eroon, sillä hänelle aidosti rakasta on vain raha. Muuten hän ketkuilee ja juonittelee parin satasen vuoksi. :/ Tiedän yhden asunnon, joka voisi sopia. Täytyy yrittää hakea sitä. Tosin nyt on tiukka taloudellinen tilanne, mutta ehkä ne kulut saisin jotenkin järkättyä. Meillä ei ole avioehtoa, mutta mies on uhannut t****a mut, jos vaatisin ositusta. Joten en siis vaadi mitään ositusta. Henkeni ja terveyteni on kuitenkin rahaa tärkeämpi.

Sano nämä asiat ääneen lastenvalvojalla. "Olemme sopineet asioista miehen mielipiteiden mukaan, koska hän on uhannut tappaa minut ellen suostu hänen tahtoonsa"

Tuo olisikin rohkea veto. Tosin siinä tapauksessa pelottaisi ne seuraamukset miehen taholta (=en saisi siis kertoa mitään negatiivista hänestä julkisesti tai...). Mietin juuri, että pitäisiköhän mun laittaa sinne etukäteen viestiä tms. :/ Ärsyttää kun pitäisi olla joku verbaalifakiiri ja -akrobaatti itse, että pärjäisin miehen kanssa. Muuten se uunottaa mua 6-0. :(

Heittääkö mies menemään myös omia tavaroitaan?

Porvoo haiskahtaa tänne asti.

Vierailija kirjoitti:

Heittääkö mies menemään myös omia tavaroitaan?

Välillä. Tosin ei hänella ole juuri mitään kovin ihmeellistä ja millään ei ole myöskään tunnearvoakaan. Mun mielestäni mun tai lasten tavaroita ei silti saisi heitellä pois kysymättä tai muutenkaan. Mieluummin ne voisi viedä kierrätykseen tms., jos mahdollista. Miehen omaisuus on pankissa ja asunnon seinissä, mutta hän kulkee samoissa kulahtaneissa vaatteissa vuodesta toiseen. Tosin mullakaan ei saisi olla juuri mitään aineellista omaisuutta ja oikein mitään ei saisi säilyttää muistonakaan.

Oon melko varma, että mun miehellä on oikeasti jotain vikaa päässä ihan oikeasti. Hän käyttäytyy monesti niin oudosti ja huippuitsekkäästi nimittäin. Ensivaikutelma hänestä jo oli sellainen, että hän on vähän outo, mutta ihastuin häneen siitä huolimatta. Hän käyttäytyi eri tilanteissa jotenkin todella sopimattomasti ja tökerösti. Mä jotenkin ajattelin, että hän olisi sellainen kömpelö, hintelä nörtti kesytettäväksi, mutta hän olikin rahanahne ja persoonallisuushäiriöinen naistenhakkaaja sen viattoman oloisen ulkokuoren sisällä. Tosin painoakin hänellä alkoi kertyä nopeasti ja se hintelyys vaihtui mahakkuuteen jne. Se ihastuminen oli kyllä mun katala virheeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. Tosiaan tuo juttu taisi katkaista kamelin selän. Pian on tapaaminen liittyen lasten huoltajuuteen ja jos saamme jonkun järkevän sopimuksen aikaan, niin muutan pois asap. Mies yrittää pitkittää tilannetta ja hän siis ei haluaisi erota ilmeisesti taloudellisista syistä. Jos voittaisin lotossa, niin antaisin miehelle niin paljon rahaa, että hän olisi tyytyväinen ja sitten ainakin pääsisin hänestä eroon, sillä hänelle aidosti rakasta on vain raha. Muuten hän ketkuilee ja juonittelee parin satasen vuoksi. :/ Tiedän yhden asunnon, joka voisi sopia. Täytyy yrittää hakea sitä. Tosin nyt on tiukka taloudellinen tilanne, mutta ehkä ne kulut saisin jotenkin järkättyä. Meillä ei ole avioehtoa, mutta mies on uhannut t****a mut, jos vaatisin ositusta. Joten en siis vaadi mitään ositusta. Henkeni ja terveyteni on kuitenkin rahaa tärkeämpi.

Sano nämä asiat ääneen lastenvalvojalla. "Olemme sopineet asioista miehen mielipiteiden mukaan, koska hän on uhannut tappaa minut ellen suostu hänen tahtoonsa"

Tuo olisikin rohkea veto. Tosin siinä tapauksessa pelottaisi ne seuraamukset miehen taholta (=en saisi siis kertoa mitään negatiivista hänestä julkisesti tai...). Mietin juuri, että pitäisiköhän mun laittaa sinne etukäteen viestiä tms. :/ Ärsyttää kun pitäisi olla joku verbaalifakiiri ja -akrobaatti itse, että pärjäisin miehen kanssa. Muuten se uunottaa mua 6-0. :(

Jos voit laittaa viestiä etukäteen, tee se ihmeessä. Jostain sinun täytyy löytää rohkeus kertoa jollekin toiselle ihmiselle, mikä tilanteenne on.

Ap, EROA. Lopeta kynnysmattona oleminen.

Mars lastenvalvojalle, perheneuvolaan ja anomaan oikeuspua sillä miehesi tulee taistelemaan vaikka ei isäksi kelpaisikan. Aloita turvakodista. Kun pääset terapiaan, tulet lopulta ymmärtämäln missä helvetissä elät. Mutta jos et suojele lapsiasi, tullaan sinuakin syyttämään joskus siitä. Olet itsekäs jos et suojele lapsiasi. Tai sitten vaan tyhmä, koska antaudut sadistille ja annat lastenkin kasvaa kieroon.

Tee teistä aluksi vaikka lastensuojeluilmoitus ja ole rehellinen.