Mulla ei ole yhtään mitään enää

Hommaa hyvä ihminen joku edunvalvoja itelles! Eihän tosta tuu mitää!

Jos tuon kirjoitti Tuksu, niin ei yhtään säälitä

Mitä siis olet hankkinut itse? Ansaitsetko jotakin?

Jännämies on jännämies.

Vierailija kirjoitti:

Hommaa hyvä ihminen joku edunvalvoja itelles! Eihän tosta tuu mitää!

Mitä tarkoitat? Yritän olla järkevä ja hommaan asunnot jne., mutta mies vain ei päästä mua minnekään. Sitten vähän aikaa jaksan taas tsempata, mies kohtelee kuin roskaa ja kyllästyn sekä sisuunnun ja taas mies pitää mua kuin lelunaan, jota härnää ja kiusaa. Yritän rukoilla ja pyytää, että saisin ihan oikeasti muuttaa pois, niin sitten mies muuttuu taas vähäksi aikaa ystävälliseksi.

Mä kuitenkin käyn töissä, harrastan, yritän olla sporttinen ja ihan nätti, oon ihan siististi pukeutunut, maksan laskut ajallaan jne. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mikä hlvetti mun "kotini" on. Vtuttaa olla jonkun talutusnuorassa ja kiusattavana. Jos jossain onnistun joskus, niin mies naureskelee ja mitätöi ja patistaa taas "omaan huoneeseeni" (=sinne patjan päälle istumaan niiden parin laatikon viereen).

Jossain vaiheessa voimat vain loppuvat, kun on tsempannut pitkään. Olen yrittänyt erota miehestäni jo noin 2,5 vuotta, tuloksetta ja kukaan ei ymmärrä mua. :( Olen jopa parilta taholta pyytänyt apua ja kertomut, että mun pitäisi päästä täältä pois asap oikeasti, mutta eivät ne ymmärrä! Tarjoavat vain parisuhdeterapiaa jne. Mutta vihaan miestäni. Hän on haukkunut ja lyönyt mua liian monta kertaa. Pelkään häntä. Haluan vain kauas pois hänestä ja nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon kirjoitti Tuksu, niin ei yhtään säälitä

Mitä siis olet hankkinut itse? Ansaitsetko jotakin?

En ole Tuksu. Mulla on ihan kohtalainen palkka ja olen velaton & luottotiedot kunnossa.

...ja tyttö on aina uhri... kirjoitti:

Jännämies on jännämies.

No joo. Haksahdin väärään ihmiseen. Hänellä oli niin "ihanan" temperamenttinen luonne ja "anarkistinen" huumorintaju. Sain kyllä nähdä ko. seikkojen pimeän puolen aika pian. :(

Ensin laatikot mukaan ja taksilla turvakotiin kun mies on poissa.

Haleudu turvkotiin, hae googlesta lähimmän paikan osoite ja puh ja soita ja/tai mene paikan päälle.

Nyt keräät viimeiset itsekunnioituksen rippeesi ja muutat pois ja aloitat elämän uudelleen! Älä jää.

Hassua tosiaan, mutta jopa ulkona puistonpenkillä istuessa on turvallisempi ja kotoisampi olo kuin ns. "kotonani". Tosin mies sanoo, että tämä ei ole koskaan edes ollut kotini, sillä hän omistaa asunnon. Maksan siis vastikkeen ja puolet kuluista, mutta silti olen hänelle "loinen", joka ei saa omistaa mitään ja jonka loputkin tavarat uhataan heittää roskiin sillä välin kun olen töissä. :(

No mikä sinua sitten pidättelee? Otat ne laatikot ja muutat pois. Vaikka silloin kun mies ei ole kotona. Tai jos sulla on lapset, niin mene turvakotiin. Siellä he osaavat auttaa. Pian muuten kuihdut ja kuolet pois. Eihän noin voi elää.

Mikä sitten estää lähtemästä? Estääkö miehesi sua fyysisesti menemästä? Mitä esim olisi tapahtunut jos olisit ottanut patjasi ja laatikkosi ja muuttanut siihen kakkosasuntoon? Oisko mies tullut kirveen kanssa hakemaan vai?

Jos aloitus on totta, soitat heti poliisit paikalle,kun mies poistuu. He vievät sinut turvakotiin. Jos provo, niin häpeä.

Huomenna työpäivän aikana alat järkkäillä asioita.

Sulla on niin vähän tavaraa että saisit ehkä yksinkin ne taksiin ja helvetin kauas sieltä

Tekisi mieli ostaa joku hieno teltta tosiaan ja muuttaa metsään. Mä en jotenkin enää kohta jaksa tätä. Ok, ehkä realistisesti ajatellen voisin mennä vanhempieni luokse yöksi ja miettiä rauhassa tilannettani, mutta tällaisina yön/illan pimeinä hetkinä vain tuntuu niin ahdistavalta olla mieheni luona, että melkein mikä tahansa tuntuisi paremmalta. Nimittäin jos mies menee nukkumaan, niin en saa liikkua vapaasti asunnossa tai laittaa valoja tai esim. syödä edes iltapalaa. Tv:tä en saa katsoa koskaan, sillä mies ei anna mun katsoa omistamaansa televisiota. Oman tv:ni hän pakotti viemään pois aika pian sen jälkeen, kun olimme muuttaneet yhteen. Muutin aluksi kaikki normaalit tavarani, mutta mies vähitellen eri verukkeilla pakotti viemään niitä pois tai heitteli niitä vähissä erin roskiin, kun olin jossain käymässä.

Olet karmean henkisen väkivallan uhri ja ilmeisesti ajoittain myös fyysisen väkivallan. Soita huomenna esim. Naisten linjalle ja pyydä apua tilanteen purkamiseen. Ei ole mitään syytä jäädä tuohon suhteeseen eikä sinun tarvitse päätöstäsi ja tunteitasi kenellekään puolustella tai perustella. Sinulla on oikeus päästä pois ja saat ihan varmasti apua siihen. Turvakotikin voisi olla yksi vaihtoehto, mutta en tiedä miten hyvin niihin nykyään pääsee. Aina kannattaa kysyä. Tsemppiä, nyt ylös tuon kauhean ihmisen ikeestä, sulla on vain yksi elämä!

Pamm kirjoitti:

Mikä sitten estää lähtemästä? Estääkö miehesi sua fyysisesti menemästä? Mitä esim olisi tapahtunut jos olisit ottanut patjasi ja laatikkosi ja muuttanut siihen kakkosasuntoon? Oisko mies tullut kirveen kanssa hakemaan vai?

Tämä tilanne on mennyt vaivihkaa sellaiseksi, etten vain kykene lähtemään. Aina kun kykenen tsemppaamaan ja olen jopa keväällä-kesällä pitänyt toista asuntoa puolisen vuotta, niin mies tekee tyhjäksi haaveeni päästä pois. Mä oon jotenkim niin uhriutunut ja "laitostunut" tähän tilanteeseen, etten kykene pakenemaan tästä tilanteesta. Esim. näytin miehelle simloin kuvia siitä asunnosta( se oli nätti ja juuri remntoitu), niin mies naureskeli, kun siellä ei ollut keraamista liettä, joten keittiö oli kuulemma "surkean ja vanhanaikaisen näköinen". Mies käyttää ovelaa psykologista vallankäyttöä minua vastaan ja vaikka tiedostan sen, niin en enää osaa pyristellä vastaan. Välillä sitten ratkean itkuun ja epätoivoon..

Sitten taas tsemppaan, jonka mies tyrmää ja ottaa kaiken järjestämäni multa pois kuin lapselta tikkarin jne. Ja taas vaivun epätoivoon. Jne. Päivä päivältä olen syvemmällä tässä suossa. Enkä pääse pois.

Voi sua. Lähde. Älä jää, tuo tulee vielä pahenemaan. Voimia uuteen!!!

Tä aloitus oli täällä pari kk sitten lähes sanasta sanaan. Ap, hanki itsellesi apua.