Onko terve mies ihastuessaan tällainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo nyt ole ihastuneelle ihan normaalia? Jos minuun on joku ihastunut, niin kyllä ne on kaikki jonkinverran ns. sekoilleet. Paitsi yksi suomalainen, joka yritti negata vähän väliä. Siihen mieheen meni usko nopeasti, en tajua miksi se edes piti yhteyttä kun viestistä oli samanlaista kuin työkaverille eli asiallista ja tylsää.

Ei todellakaan ole normaalia.

Olen itse tällä hetkellä aivan tajuttoman ihastunut ellen jopa rakastunut ja mies on mun mielessä 24/7. Tekisi mieli laittaa vaan sydämiä ja pusi pusi hanipöö- viestejä jatkuvalla syötöllä, mutta en todellakaan laita, sen verran normaalilla ihmisellä on oltava itsehillintää. Tuollainen pommitus on vain ja ainoastaan ahdistavaa!

No on sairas elämä jollakin ja vielä ilmeisesti ylpeä siitä. Minäpä sanon sulle, että jos ihastun niin totta ihmeessä pommitan, ja pidän miestä ihan uunona jos se ei pommita. Itselläni on helppo työ asiantuntijatehtävissä eli usein viestittelen työpäivän aikanakin ja olen lähtökohtaisesti myös kiinnostunut miehistä, joilla on aktiivinen mieli ja paljon virtaa. En käsitä miten joku viitsii pidätellä tunteitaan (varsinkin positiivisia) ja väittää sitä normaaliksi.

Miten sulla nämä pommittelusuhteet on sitten edenneet? Kyllä itsekin mieheni kanssa alkuaikoina viestittelimme koko ajan mutta se oli molemminpuolista, oltiin molemmat kiinnostuneita toistemme asioista. Mutta tollanen monta kertaa päivässä tapahtuva viestittely ja kesken työpäivän soittelu on jo häiriköintiä. 

Heh, minullakin on ulkomaalainen mies, ja me kyllä pommitetaan välillä vieläkin toisiamme viesteillä päivän aikana 20 vuoden jälkeenkin, ja usein ovat ihan hanipöö, pusipusi-tasoa. En tajunnutkaan, että tämä ahdistaisi jotakuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo nyt ole ihastuneelle ihan normaalia? Jos minuun on joku ihastunut, niin kyllä ne on kaikki jonkinverran ns. sekoilleet. Paitsi yksi suomalainen, joka yritti negata vähän väliä. Siihen mieheen meni usko nopeasti, en tajua miksi se edes piti yhteyttä kun viestistä oli samanlaista kuin työkaverille eli asiallista ja tylsää.

Ei todellakaan ole normaalia.

Olen itse tällä hetkellä aivan tajuttoman ihastunut ellen jopa rakastunut ja mies on mun mielessä 24/7. Tekisi mieli laittaa vaan sydämiä ja pusi pusi hanipöö- viestejä jatkuvalla syötöllä, mutta en todellakaan laita, sen verran normaalilla ihmisellä on oltava itsehillintää. Tuollainen pommitus on vain ja ainoastaan ahdistavaa!

No on sairas elämä jollakin ja vielä ilmeisesti ylpeä siitä. Minäpä sanon sulle, että jos ihastun niin totta ihmeessä pommitan, ja pidän miestä ihan uunona jos se ei pommita. Itselläni on helppo työ asiantuntijatehtävissä eli usein viestittelen työpäivän aikanakin ja olen lähtökohtaisesti myös kiinnostunut miehistä, joilla on aktiivinen mieli ja paljon virtaa. En käsitä miten joku viitsii pidätellä tunteitaan (varsinkin positiivisia) ja väittää sitä normaaliksi.

Miten sulla nämä pommittelusuhteet on sitten edenneet? Kyllä itsekin mieheni kanssa alkuaikoina viestittelimme koko ajan mutta se oli molemminpuolista, oltiin molemmat kiinnostuneita toistemme asioista. Mutta tollanen monta kertaa päivässä tapahtuva viestittely ja kesken työpäivän soittelu on jo häiriköintiä. 

Kerran päädyttiin naimisiin ja nykyisen pommittelijan kanssa ollaan pommiteltu viestein nyt kolmatta vuotta. Tänään meni btw 28 whatsapp-viestiä. Miehet ovat kyllä olleet ehdottomasti paljon keskimääräistä älykkäämpiä ja verbaalisempia kuin ns. tavisjamppa, jotka eivät minua kestä päivääkään.

Vai silviisii.. vai silviisii.   

Miust hää kovasti vaikuttais narsistilta, mutta enhä mie etkä sie sitä päältä päin näe.

Sen mie neuvon, jotta kysele entiseltä akalta tai vaikka hänen kavereiltais, jotta millainen mies hää oikein on.  Jos ei oo kavereita, niin ei o hyvä.  

63 lisää, että tämänpäiväiset viestit käsittelivät pornokuvaa, filosofiaa, kundaliinijoogaa, happikännejä ja masokismia eli ei ihan pelkkää hanipöö-juttua. Terkkuja vaan tutulle...

Laitoin miehelle viestin etten todellakaan ole vihainen ja että on kiirettä perjantaihin asti. Vastasi vain että "ok :(" Nyt tuntuu tyhmältä kun tavallaan haluaisin olla hänen kanssaan, mutta ehkä hyvä testi jos nyt flippaa.

Ap

Nykyinen avopuolisoni oli myös hyvin innokkaasti mukana kehkeillä olevassa suhteessamme alusta lähtien. Hieman jopa (näin niukkatunteisen ja varsin järkiperäisen ihmisen näkökulmasta) selkäpiitä karmivalla tavalla. Viestitteli jatkuvasti aamusta iltaan, halusi soitella monta kertaa päivässä asuessamme eri paikkakunnilla, ja katseli minua koiranpentumaisen intensiivisesti joka kerta herätessäni hänen vierestään... Muun muassa. Olin hyvin vähällä jättää leikin kesken, koska moinen yli-innokkuus kalskahti perverssiltä ja omituiselta, vaikka mies oli komea, mukava ja suorastaan tavoiteltu poikamies omassa kaupungissaan. Tunnusti kaiken kukkuraksi palavan rakkautensa JO kolmen kuukauden kuluttua tapailumme aloittamisesta, mikä todellakin sai minut takajaloilleni ja epäileväiseksi. Varmasti jokin kontrolloiva narsisti tai läheisriippuvainen!

Jatkoin kuitenkin seurustelua orastavista epäilyksistäni huolimatta, koska mies oli muuten fiksu sekä sosiaalisesti sulava, ja näin 5 vuotta jälkikäteen voin sanoa, että kannatti. Vaikka tilanne on nykyisin yhteenmuuton, kaupunginvaihtoni aiheuttamien haasteiden (uusi opiskelu- ja työpaikka, sekä uusien ihmissuhteiden luominen), yhteisen ison remonttiprojektin sekä minulle annetun autokouluopetuksen - eli yhdessä eletyn elämän - myötä rauhoittunut ja normalisoitunut, mies on yhä edelleen hellä, huolehtiva, rakastava, kaipaa läheisyyttä ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. On myöhemmin kertonut menneensä ensimmäistä kertaa 30-vuotisen elämänsä aikana niin sekaisin tunteiden ja välittämisen määrästä, ettei oikein osannut olla normaali rauhallinen itsensä.

Sinuna katsoisin vielä lisää kortteja; jos mies tuntuu muuten mukavalta, ja hänellä on normaaleja ihmissuhteita, oma kaveripiiri, harrastukset ja elämä, ei hän välttämättä ole hassumpi tapaus. Miehet saattavat vain olla rakastuessaan hiukan omituisia. Jos kontrollointia, omistushalua, mustasukkaisuutta tai muita huolestuttavia oireita ei esiinny lainkaan, voi olla, että olet napannut oikean kultakimpaleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähettelee viestejä:

"Näytät enkeliltä. Voisin katsella sua tunteja kun nukut, sun hymykuopat on mielettömät! Haluaisin vaan silittää sun pehmeitä käsivarsia ja näykkiä nättejä huuliasi. En oikeasti tiedä miten löysin noin ihanan naisen!"

"Miten on päivä mennyt? Yritin ruokkiksella soittaa muttet vastaa? Onko kaikki ok? Haluaisin vaan kuulla sun äänen, kuulostat niin söpöltä kun yrität puhua hiljaa"

"Ehditkö kahville kahvitunnille?? Olis piristävää nähdä!"

" Onko kaikki ok? Ootko suuttunut jostakin? Sori jos ahdistelen, halusin vaan että tiedät kuinka haluan sua ja seuraasi <3"

Oikeesti noi kaikki tänään. Ollaan tapailtu kuukausi.. Musta tuntuu, että aikalisä olis tarpeen. Onko normaalia? Sekoaako miehet noin?

Onko tällä miehellä muuta elämää tämänn suhteenalun lisäksi? Jos ei ole, voi käydä raskaaksi olla hänen elämänsä sisältö.

Kyse ei oo tunteista, niitä saa ja pitää tuntea vaan huomiota herättää se miten tuo tunteensa ja sisäisen elämänsä ilmi ja miten sovittaa suhteen muun elämän sekaan. Ja tunteiden pitää olla aitoja, ei pakotettuja.

Jos mies on aito ilmaistessaan itseään ja vastaanottaja tuntee samoja tunteita ja viestintä on molemminpuolista, mikäs sen parempaa. Kaksi samanlaista on löytänyt toisensa. Heillä voi olla edessään pitkä ja onnellinen suhde.

Millainen on aloittajan tapa ilmaista kiintymystään? Tunnetko olosi luoonnolliseksi ja turvalliseksi tämän miehen kanssa? Sehän se ratkaisee miten sovitte yhteen.

No en oikein osaa ilmaista itseäni. Tai olen tosi varautunut ja vähän ujo koskemaan fyysisesti. Mutta sitten kyllä, jos toinen tekee aloitteen. Tykkään kyllä kun mies koskee, ja musta on kiva kun harjaa hiuksia. Ehkä vähän outoa, mutta tuntuu kivalta. Olen myös tosi otettu että joku on noin kiinnostunut, mutta samalla varautunut, että onko oikeasti. Vai sanooko kaikille noi samat/ onko jotenkin liian riippuvainen.

On miehellä kaksi hyvää kaveria ainakin ja ihan normaali sisko. Mutta en heitä paremmin tunne.

Ap

Minun mies on tuommoinen <3 kultaisempaa miestä saa hakea, hellittelee minua päivittäin kauniilla sanoilla :) On ollut alusta asti selaimen, rakastu minuun niin lujasti ja haluaa sen kertoa monilla tavoilla. Ollaan siis jo naimisissa ja elellään tavallista lapsiperheen elämää

Kiva kuulla myös näitä positiivisia kokemuksia! Tosi paljon toivon, että tämäkin olisi sellainen 😊 Olisin oikeasti maailman onnellisin jos mulla kävisi niin hyvä tuuri.

Ei ole tuon ok-viestin jälkeen laittanut mitään. Nyt tekisi melkein itse mieli laittaa, kun en edes tajunnut kiittää noista kohteliaisuuksista 😞

Ap

Me ei voida tietää, onko nuo ihanan ja aidosti tunnepitoisen suhteen alkumetrit. Vai jotain ihan muuta.

Ap, sanoit että sulla ei ole paljon kokemusta miehistä. Sitä suuremmalla syyllä antaisin neuvoksi, että hankkisit tietoa riippuvuuden, kontrolloinnin sekä mustasukkaisuuden värittämistä parisuhteista. Sellaiset suhteet alkavat usein hyvin, hyvin suurella tunnekuohulla.

Katsele ja seuraile myös, miten kohtelee muita ihmisiä elämässään, varsinkin äitiään ja mahdollisia exiään ja miten puhuu heistä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni oli juuri tuollainen suhteen alussa, koska oli niin rakastunut minuun ja onnellinen. En ottaisi edes muunlaista miestä kuin sellaisen, joka on heti täysillä mukana. Nyt kymmenen vuoden jälkeen hän rakastaa edelleen ja sanoo sen joka päivä.

Minun mieheni ei ollut ihan noin paha kuin aloituksessa, mutta TODELLA päällekäyvä ja alkuun minua vitutti ja ahdisti. Mies aina lupaili antaa tilaa, muttei koskaan antanut :D Lopulta päässäni kuului *bling* ja aloin arvostamaan rasittavaa roikkujamiestä. Ihan normaali hän on, ei mikään vainoaja :)