Kyllä ennen koulunkäynnin aloittamista pitää osata pyöräillä ja uida.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kieltämättä aika outoa ettei lapsille näitä taitoja olla viitsitty opettaa ennen koulun alkua. Tietenkin jos on jokin tietty ymmärrettävä syy nii ei siinä mitään (esim. ei itse osaa uida, ei ole varaa pyörään yms..), mutta terve lapsi jolla ei ole mitään estettä näiden opetteluun ja siihen ei vaivauduta on kyllä aika huonoa tai paremminkin laiskaa vanhemmuutta. Koulussa onneksi uimataitoa opetetaan kaikille, mutta omasta lapsuudesta muistan, että meni sekin aika kloorausta opetellessa ja liukumäessä, kun puolet uimataidottomasta luokasta veti koko tunnin sukellusliitoalkeita pärskien ja henkeä haukkoen. Lapsenakin sitä mietti jo tuossa kohtaa hieman oudoksuen, että mitä nuo ipanat on tehnyt kaikki kesät kun itse on saanut aina iloisesti leikkiä, sukeltaa ja temmeltää vedessä.

Lisäyksenä vielä, että muistan uimisen ja luistelun tunneilla monen näistä oppilaista, joille vanhemmat eivät olleet opettaneet mitään olevan todella surullisia tunneilla. Väistämättäkin tuollainen varmasti luo tunteen ettei pärjää ja on jotenkin huonompi ja pahimmillaan voi aiheuttaa ikuisia negatiivisia tunteita liikuntaa kohtaan, mikä ei ole pitkällä tähtäimellä terveyden kannalta hyväksi. Sama pyöräilyssä, sillä varmasti aiheuttaa lapsessa häpeää ja epäonnistumisen tunnetta kun joutuu yli seitsemän vuotiaana kaatuilemaan tai käyttämään apurattaita kun kaikki kaverit jo osaa jne. Lapsen mieli nyt on vain sellainen...

Oma neuvo onkin, että opettakaa lapsillenne jos suinkin mahdollista mahdollisimman paljon osaamistanne. Saatte kivoja yhteisiä aikoja keskenänne, sillä itse ainakin muistan vieläkin sen tunteen kun apurattaat lähtivät pois ja isäni muka piti kiinni tarakasta, vaikka oikeasti pyöräilin jo aivan itse ilman apua. Se onnistumisen ilo oli kyllä jotain sellaista mikä painuu todella hyvin mieleen :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme aavikolla. Uimataito on tarpeellinen vain kangastuksessa.

Aivan, olet siis niitä vanhempia, jotka ilmeisesti olettavat ja painostavat lastaan asumaan siellä ikuisesti. Onko käynyt mielessä, että hän saattaa joskus lähteä sieltä pöpeliköstä maailmalle? Aikuisena nuo taidot on huomattavasti vaikeampi oppia. Harvinasen typerä ja lyhytnäköinen tuo sinun perustelusi.

Tottakai painostan :).

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, olen yli nelikymppinen eikä minulla ole yhtäkään lasta. Asun Helsingissä. Osaan jonkin verran räpiköidä, mutta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ei ole tullut tilannetta, että tarvitsisi uida. Ihan vilpittömästi haluaisin tietää, mihin tarvitsen uimataitoa. Pitääkö varautua tilanteeseen, että minut kaapataan ja heitetään mereen? Hyväkään uimari ei selviä siitä, jos on kolkattu tajuttomaksi. Kaikki ihmiset eivät tosiaankaan vietä vapaa-aikaansa veden äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin sitä pyöräilytaitoa koulussa tarvitaan ekaluokalla? Kun meillä saa pyöräillä kouluun vasta kolmasluokkalainen. Uintitaito on toki hyödyllinen, mutta ei sekään mikään pakko ole osata ekaluokalla.

Pakko kommentoida alapeukuttajille: mun omat lapset on osannu mm. kärrynpyörän 3 vuotiaana, ajaa pyörällä 4 vuotiaana, keskimmäinen oppi uimaan 2,5 vuotiaana kaksi muuta eskari-ikäisenä. Luistelemaan he oppivat 5 vuotiaana kiekkokoulussa. Eli en puhut omista lapsistani vaan siitä, että mihin oikeasti noita kyseisiä taitoja koulussa tarvitaan, kun tosiaan tuota pyörää ei saa sinne edes viedä ennen kuin kolmosella. Ja koulut järjestää uimaopetusta, kerkiäähän se varmaankin oppia sielläkin?

Upsala

Meillä ei osaa koululainen pyöräillä, opetettu on. Vanhempien vika varmaan?

Osaa kylläkin lukea todella sujuvasti ja matikassa myös erittäin hyvä. Ehkä hänellä lahjat enemmän pääkopassa kuin motoriikassa...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, jos ekaluokkalainen ei osaa vielä uida. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että vanhemmat katsovat uintitaidon tarpeettomaksi taidoksi! Sehän nyt on niitä halvimpia henkivakuutuksia mitä on!

Mulla on kaksi ystävää ja yksi tutun tuttu hukkunut. Kaikki osasivat uida. Siinä sitä henkivakuutusta

Kouluun eivät saa mennä pyörällä ennen kuin 4-luokalla, joten ei sitä taitoa koulussa tarvita. Jos ei kiinnosta eikä ole opetellut ennen kouluun menoa, opetelkoon myöhemmin. Uimakoulussa useimmat lapset käyvät joka tapauksessa eskarista ja alaluokilta, joten tulee se oppi sitä kauttakin hankittua.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä hämmästyin kun luin eilen keskustelua, jossa moni kertoi ettei kouluikäinen lapsi osaa vielä pyöräillä. Omassa lähipiirissäni pyöräily on aloitettu n. 2-vuotiaana, enkä ole tullut ajatelleeksi/seuranneeksi missä iässä muut, minulle tuntemattomat lapset ovat alkaneet pyöräillä.

Sama. Kaikki tuntemani lapset ovat oppineet ajamaan ilman apupyöriä viimeistään 4-vuotiaana. Tosin ovat harjoitelleetkin. Miten sellainen lapsi nyt oppisikaan, jonka vanhempi ei vie häntä ulos pyöräilemään...

Nuo taidot riippuu eniten lapsen tempperamentista. Rohkea lapsi oppii helpommin molemmat. Arka lapsi pelkää helpommin, vaikka fyysiset ominaisuudet riittäisikin taidon oppimiseen. Toiseksi lapsen motivaatio näiden taitojen oppimiseen vaikuttaa myös todella paljon.

Meillä lapsi oppi alkukesästä ajamaan pyörää, täytti loppukesästä kolme. Uida pystyy lyhyitä matkoja sellaisen haikellukeen kanssa, mutta mielummin lilluu vedessä uimarenkaan kanssa. Ensi kesänä saattaisi oppia uimaan, jos häntä kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Hupu kirjoitti:

5v pyöräilee ja ui vallan mainiosta ja rakastaa molempia. 8v:llä oli työn takana oppia pyöräily, koska vaatii itseltään että kaikki pitää osata heti eikä hyväksy epäonnistumisiaan. Sai olla aika teräshermo että jaksoi sen kitinän keskellä olla kannustava... Oppi kuitenkin eskari-ikäisenä. Ja tykkää pyöräilystä nyt paljon.

Mutta uiminen... Mitäs ap:n mielestä pitäisi tehdä kun 8v on käynyt useammat uimakoulut, uimahallissa käydään usein ja poika tykkää kyllä uida kellukkeilla, mutta ei halua kastella päätä. Eikä halua edes yrittää ilman kellukkeita uimista koska naama kastuu. Osaa uida kun joskus olen lahjonut kokeilemaan, mutta alkaa hysteerisesti huutaa jos edes pisara vettä tulee naamaan. Kerran on meinannut hukkua ja pari kertaa tippunut veteen jossa varpaillaan on pää veden yläpuolella. Terapiaanko pitäis viedä?

En ole ap, mutta miten teillä sujuu suihkussa käynti tai kylpeminen kotona? Kammoaako silloinkin kasvojen kastumista? Auttaisiko, jos totuttelisi kasvojen kastumiseen kotona vaikka uimalasien kanssa? Ja ihan ystävällisyyttäni vastasin, ei ole tarkoitus moittia! :)

Kiitos asiallisista kysymyksistä :)

Suihkussa käynti oli painajaista pojan kanssa ikävuosina 1-6. Sitten alkoi joten kuten sujua kun osasi tarpeeksi hyvin itse huolehtia pesuista, edelleenkään ei mene suinpäin veden alle vaan pesee hiukset niin ettei naamaan mene yhtään vettä. Naaman pesuun pitää aina puuttua ja siitä tulee joka kerta tappelu...

Uimalaseja on kokeiltu, niillä sujui alkuun vähän paremmin, mutta nykyään vastustaa niitäkin jostain syystä...

Painostaminen varmasti vaan pahentaa asiaa, mutta turhautuessa tulee joskus sanottua kaikenlaista patistaakseen poikaa tässä asiassa... :/

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista tulee fiilis, että joko lasten ei anneta enää harjoitella näitä taitoja kun

a) ei jakseta omaa vapaa-aikaa käyttää siihen, että sinnikkäästi harjoiteltaisiin

b) ei anneta itsekään treenata esim. pyöräilyä, kiipeilyä yms. kun hysterisoidaan, että loukkaa

c) ei arvosteta monipuolisia liikuntataitoja ja motoriikan kehittämistä

Meillä on 2 lasta ja olemme aktiivisesti liikkuva perhe. Vapaa-aikana olemme paljon ulkona ja touhuamme yhdessä. Esikoinen on nyt 4v1kk. Osaa pyöräillä ilman apupyöriä (oppi huhtikuussa, lähtee itse ilman alkuvauhtia liikkeelle, osaa ohjata ja jarruttaa jo hyvin, liikenteeseen ei tietenkään voi yksin päästää). Osaa nyt uida tämän kesän jäljiltä n. 5-10 metriä, hyppää laiturilta matalaan veteen ja ui rappusille, sukeltaa pari metriä. Luistelu sujunut jo 2v. alkaen, silloin osannut nousta ylös ja päässyt etenemään. Nyt potkii lujaa, osaa myös hypätä, kyykyssä liukua jne. eli tasapaino jo aika kivasti kehittynyt luistimilla. Kiipeilee, hyppii yhdellä jalalla, tekee temppuja puolapuissa, renkaissa, kuperkeikan, seisoo käsillään seinää vasten. Viime talvena oppi laskettelussa auraamaan (valjaat varmuuden vuoksi kuitenkin kiinni) ja jarruttamaan itse hissijonoon, tänä talvena jatketaan isompiin rinteisiin. Trampoliinilla päjää hyvin, potkii palloa, tanssii jne.

Ei ole mikään ihmelapsi tai erityisen rohkea, tavallinen. Mutta hänen kanssaan on yhdessä tehty ja näytetty omalla osallistumisella esimerkkiä. Koskaan ei ole pakotettu kokeilemaan, mutta uskallus on löytynyt kun siihen on tarjottu mahdollisuus kerta toisensa perään rauhallisessa ilmapiirissä ilman hiillostamista tai tuputtamista.

Jännä miten entisaikoina lapset järjestäen oppivat aikaisin uimaan, pyöräilemään, hiihtämään jne. Silloin niitä asioita treenattiin ja motoriikan kehitys tuli siinä sivussa. Nyt lasten aika menee pelatessa ja lorviessa.

Kai lapsesi osaa jo lukea? Minä osasin lukea nelivuotiaana, enkä ollut todellakaan mikään ihmelapsi. Moni soittaa siinä iässä jo jotain instrumenttiakin, ja ihan tavallisia lapsia hekin ovat. Samoin ne, jotka harrastavat savitöitä. Vanhemmat vain ovat osanneet näyttää heille mallia.

Pointtini: vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, ja jos joku priorisoi etusijalle neljävuotiaan lasketteluopinnot, tulee jotakin väistämättä jäämään tekemättä.

Suuri osa olettaa, ettei lapselle opeteta esim. pyöräilytaitoja vanhempien toimesta. On juu, varmaan niitäkin perheitä. Syynä voi olla myös lapsen huono motivaatio. Jos ei kiinnosta opetella ja/tai on arka, ei siinä vanhempien opetushalukkuus paljon auta. Lapsi oppii kyllä, ennemmin tai myöhemmin, kunhan motivaatio on kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista tulee fiilis, että joko lasten ei anneta enää harjoitella näitä taitoja kun

a) ei jakseta omaa vapaa-aikaa käyttää siihen, että sinnikkäästi harjoiteltaisiin

b) ei anneta itsekään treenata esim. pyöräilyä, kiipeilyä yms. kun hysterisoidaan, että loukkaa

c) ei arvosteta monipuolisia liikuntataitoja ja motoriikan kehittämistä

Meillä on 2 lasta ja olemme aktiivisesti liikkuva perhe. Vapaa-aikana olemme paljon ulkona ja touhuamme yhdessä. Esikoinen on nyt 4v1kk. Osaa pyöräillä ilman apupyöriä (oppi huhtikuussa, lähtee itse ilman alkuvauhtia liikkeelle, osaa ohjata ja jarruttaa jo hyvin, liikenteeseen ei tietenkään voi yksin päästää). Osaa nyt uida tämän kesän jäljiltä n. 5-10 metriä, hyppää laiturilta matalaan veteen ja ui rappusille, sukeltaa pari metriä. Luistelu sujunut jo 2v. alkaen, silloin osannut nousta ylös ja päässyt etenemään. Nyt potkii lujaa, osaa myös hypätä, kyykyssä liukua jne. eli tasapaino jo aika kivasti kehittynyt luistimilla. Kiipeilee, hyppii yhdellä jalalla, tekee temppuja puolapuissa, renkaissa, kuperkeikan, seisoo käsillään seinää vasten. Viime talvena oppi laskettelussa auraamaan (valjaat varmuuden vuoksi kuitenkin kiinni) ja jarruttamaan itse hissijonoon, tänä talvena jatketaan isompiin rinteisiin. Trampoliinilla päjää hyvin, potkii palloa, tanssii jne.

Ei ole mikään ihmelapsi tai erityisen rohkea, tavallinen. Mutta hänen kanssaan on yhdessä tehty ja näytetty omalla osallistumisella esimerkkiä. Koskaan ei ole pakotettu kokeilemaan, mutta uskallus on löytynyt kun siihen on tarjottu mahdollisuus kerta toisensa perään rauhallisessa ilmapiirissä ilman hiillostamista tai tuputtamista.

Jännä miten entisaikoina lapset järjestäen oppivat aikaisin uimaan, pyöräilemään, hiihtämään jne. Silloin niitä asioita treenattiin ja motoriikan kehitys tuli siinä sivussa. Nyt lasten aika menee pelatessa ja lorviessa.

Juurikin näin. Lapsi oppii, kun annetaan mahdollisuus ja esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme aavikolla. Uimataito on tarpeellinen vain kangastuksessa.

Aivan, olet siis niitä vanhempia, jotka ilmeisesti olettavat ja painostavat lastaan asumaan siellä ikuisesti. Onko käynyt mielessä, että hän saattaa joskus lähteä sieltä pöpeliköstä maailmalle? Aikuisena nuo taidot on huomattavasti vaikeampi oppia. Harvinasen typerä ja lyhytnäköinen tuo sinun perustelusi.

Tottakai painostan :).

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, olen yli nelikymppinen eikä minulla ole yhtäkään lasta. Asun Helsingissä. Osaan jonkin verran räpiköidä, mutta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ei ole tullut tilannetta, että tarvitsisi uida. Ihan vilpittömästi haluaisin tietää, mihin tarvitsen uimataitoa. Pitääkö varautua tilanteeseen, että minut kaapataan ja heitetään mereen? Hyväkään uimari ei selviä siitä, jos on kolkattu tajuttomaksi. Kaikki ihmiset eivät tosiaankaan vietä vapaa-aikaansa veden äärellä.

Kaikki eivät tosiaankaan vietä aikaansa veden äärellä, mutta mahdollistamalla lapsen uimaopetuksen, mahdollistaa myös lapselle paremmat valinnanmahdollisuudet tulevaisuuden suhteen. SINÄ et ole ehkä tarvinnut, mutta lapsesi (puhun nyt yleisesti, vaikka olet lapseton) ei ole sinä ja saattaa tarvita tai myöhemmin harmitella ettei vanhemmat sinnikkäästi opettaneet. Hän ehkä haluaisi asua veden äärellä, lomailla saaristossa, viettää rantaelämää lastensa kanssa, harrastaa vesilajeja, osallistua veneretkiin jne. ilman pelkoa hukkumisesta tai siitä, ettei osaa uida jos jotain menee pieleen.

Moni lapsi kärsii ja häpeää uintitaidon/hiihto-, luistelu- ja pyöräilytaidon puutetta (tiedän, koska olen alakoulun ope ja opetan liikuntaa) ja koittaa vältellä kouluiässä näitä tilanteita kaikin keinoin. Oppiminen sen ikäisenä on tuon häpeänkin takia jo vaikeaa. Epäonnistumisen pelko on suuri.

Niinpä he jäävät paitsi monesta asiasta kun kaveriporukalla lapset touhuavat. Varsinkin pikkupaikkakunnilla lapset liikkuvat pyöräillen, ei ole kiva olla se epävarma polkija joukon jatkona. Rannalle, myöhemmin esim. leireille tai tuttavien/opiskelukavereiden kanssa venereissuille/uimaan/rannalle/avantouintiin (mihin ikinä nyt voisi uimataitoa travitakaan) yms. ei voi ehkä stressaamatta osallistua jos pitää pelätä uintitaidon puutetta tai jopa sen paljastumista. Kyllähän se voi tulevaisuudessa paljonkin rajoittaa osallistumismahdollisuuksia, vaikka nyt ajattelisi ettei sillä ole väliä ja ilmankin pärjää. Aiheuttaa siis ulkopuolisuuden tunnetta ja sitä ei voi vielä tietää millaisiin tilanteisiin aikanaan päätyy.

Pienemmillä paikkakunnilla monet myös käyvät maksullisten harrastusten puuttuessa pelaamassa kiekkoa, ikävää sille joka ei ole oppinut luistelemaan. Opiskeluporukat käyvät usein laskettelemassa, tämäkin on ihan kiva taito osata edes alkeiden suhteen niin pääsee porukalla lähtemään jos touhu vielä silloin kiinnostaa. Kuten niin monet muutkin lajit, jotta voi aikanaan itse valita osallistuuko vai ei. Ei tarvitse jäädä paitsi vain siksi, ettei aikanaan kukaan opettanut.

Älkää vanhemmat valitko ja päättäkö lapsenne puolesta mitä tämä ehkä myöhemmin tarvitsee ja mitä ei. Lapsenne elämä voi olla ihan toisenlainen kuin itsellänne, antakaa hänelle lahjaksi monipuoliset taidot, joiden tarpeen voivat itse aikanaan määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei osaa koululainen pyöräillä, opetettu on. Vanhempien vika varmaan?

Osaa kylläkin lukea todella sujuvasti ja matikassa myös erittäin hyvä. Ehkä hänellä lahjat enemmän pääkopassa kuin motoriikassa...

Pääkopan lahjat eivät sulje pois motorista osaamista. tavoiteltava asia varmasti olisi, että pärjäisi molemmissa. Normaali tavisälyinen lapsi kyllä oppii sekä pyöräilemään ennen kouluikää, että lukemaan ja laskemaan sujuvasti kun sen aika on.

Mitä iloa on derivoinnista jos on niin köntys, että normaalit arkielämään liittyvät taidot puuttuvat? Turvallisen loppuelämän kannalta itse asiassa on varmasti oleellisempaa hallita vartaloaan ja osata mm. uida, kuin että pärjää matikassa vaikkapa keskivertoa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei osaa koululainen pyöräillä, opetettu on. Vanhempien vika varmaan?

Osaa kylläkin lukea todella sujuvasti ja matikassa myös erittäin hyvä. Ehkä hänellä lahjat enemmän pääkopassa kuin motoriikassa...

Pääkopan lahjat eivät sulje pois motorista osaamista. tavoiteltava asia varmasti olisi, että pärjäisi molemmissa. Normaali tavisälyinen lapsi kyllä oppii sekä pyöräilemään ennen kouluikää, että lukemaan ja laskemaan sujuvasti kun sen aika on.

Mitä iloa on derivoinnista jos on niin köntys, että normaalit arkielämään liittyvät taidot puuttuvat? Turvallisen loppuelämän kannalta itse asiassa on varmasti oleellisempaa hallita vartaloaan ja osata mm. uida, kuin että pärjää matikassa vaikkapa keskivertoa paremmin.

Tervetuloa nykyaikaan. Oikeasti myös akateemiset taidot vaativat treenausta varsinkin niiltä, joilta ne eivät luonnostaan helposti tule. Valtaosa ekaluokkalaisista osaa nykyään lukea kouluun mennessään, ja kai jokainen haluaa lapsensa olevan mieluummin sitä porukkaa, joka osaa, kuin sitä, joka ei osaa. Herkkyyskausi lukutaidolle on useimmilla ennen kouluikää.

Eli lisätään pyöräilyn ja uinnin rinnalle vielä lukutaito ja matematiikan alkeet. Kuten täällä on monta kertaa todettu, oppiminen on terveen lapsen kohdalla vain vanhemman viitseliäisyydestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa olettaa, ettei lapselle opeteta esim. pyöräilytaitoja vanhempien toimesta. On juu, varmaan niitäkin perheitä. Syynä voi olla myös lapsen huono motivaatio. Jos ei kiinnosta opetella ja/tai on arka, ei siinä vanhempien opetushalukkuus paljon auta. Lapsi oppii kyllä, ennemmin tai myöhemmin, kunhan motivaatio on kohdallaan.

On myös asioita, joita lapsi ei päätä. Uimataidon opettelu nyt vain on sellainen, että se on turvallisuusasia. Lasta ei tarvitse pakottaa ja väkisin rääkätä, mutta uimakouluun tai vanhemman kanssa uimaan hänet voi kiikuttaa joka ikinen kevät ja syksy pienestä asti niin kauan kunnes osaa pitää itsensä hengissä jos laiturilta tai rantakalliolta tippuu. Kyllä se uskallus ja motivaatio löytyy jossain kohtaa kun mahdollisuus annetaan säännöllisesti. Nykyvanhemmat luovuttavat tässä lapsilähtöisessä kasvatuksessaan liian helpolla jos lapsi vähän nurisee tai heittää hanskat kerran tiskiin. Lapsi ei ole kykeneväinen päättäään loppuelämän osaamisistaan vielä alakouluiässä. Joitakin asioita on vain pakko opetella, halusi tai ei. Että kyllä, se on vanhemman vika jos ei saa lapselleen perustaitoja opetettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei osaa koululainen pyöräillä, opetettu on. Vanhempien vika varmaan?

Osaa kylläkin lukea todella sujuvasti ja matikassa myös erittäin hyvä. Ehkä hänellä lahjat enemmän pääkopassa kuin motoriikassa...

Pääkopan lahjat eivät sulje pois motorista osaamista. tavoiteltava asia varmasti olisi, että pärjäisi molemmissa. Normaali tavisälyinen lapsi kyllä oppii sekä pyöräilemään ennen kouluikää, että lukemaan ja laskemaan sujuvasti kun sen aika on.

Mitä iloa on derivoinnista jos on niin köntys, että normaalit arkielämään liittyvät taidot puuttuvat? Turvallisen loppuelämän kannalta itse asiassa on varmasti oleellisempaa hallita vartaloaan ja osata mm. uida, kuin että pärjää matikassa vaikkapa keskivertoa paremmin.

Matikan osaamisella tienaan elantoni ja tarvitsen matikan osaamista päivittäin. Osaan uida ja tehdä kuperkeikkoja, mutta taidoista ei ole ollut koskaan mitään hyötyä

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, jos ekaluokkalainen ei osaa vielä uida. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että vanhemmat katsovat uintitaidon tarpeettomaksi taidoksi! Sehän nyt on niitä halvimpia henkivakuutuksia mitä on!

Mulla on kaksi ystävää ja yksi tutun tuttu hukkunut. Kaikki osasivat uida. Siinä sitä henkivakuutusta

Voisi olla kaksitoista ystävää ja yksitoista tutuntuttua jos useampi olisi jättänyt lapsensa opettamatta.

Taidoiltaan heikko lapsi on tyhmien vanhempiensa luomus ja kertoo perheestä paljon. Antaa myös lapsesta omituisen kuvan jos ei osaa niinkin alkeellista taitoa kuin pyöräily ennen kouluikää. Jotain on pielessä jos ei terve lapsi opi pyöräilyä. Uimataidon puute kertoo vielä enemmän vanhempien viitseliäisyyden puutteesta.