Kyllä ennen koulunkäynnin aloittamista pitää osata pyöräillä ja uida.

Hupu kirjoitti:

5v pyöräilee ja ui vallan mainiosta ja rakastaa molempia. 8v:llä oli työn takana oppia pyöräily, koska vaatii itseltään että kaikki pitää osata heti eikä hyväksy epäonnistumisiaan. Sai olla aika teräshermo että jaksoi sen kitinän keskellä olla kannustava... Oppi kuitenkin eskari-ikäisenä. Ja tykkää pyöräilystä nyt paljon.

Mutta uiminen... Mitäs ap:n mielestä pitäisi tehdä kun 8v on käynyt useammat uimakoulut, uimahallissa käydään usein ja poika tykkää kyllä uida kellukkeilla, mutta ei halua kastella päätä. Eikä halua edes yrittää ilman kellukkeita uimista koska naama kastuu. Osaa uida kun joskus olen lahjonut kokeilemaan, mutta alkaa hysteerisesti huutaa jos edes pisara vettä tulee naamaan. Kerran on meinannut hukkua ja pari kertaa tippunut veteen jossa varpaillaan on pää veden yläpuolella. Terapiaanko pitäis viedä?

En ole ap, mutta miten teillä sujuu suihkussa käynti tai kylpeminen kotona? Kammoaako silloinkin kasvojen kastumista? Auttaisiko, jos totuttelisi kasvojen kastumiseen kotona vaikka uimalasien kanssa? Ja ihan ystävällisyyttäni vastasin, ei ole tarkoitus moittia! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole täällä turvallista paikkaa missä pyöräillä. Eikä pyörällä voi mennä minnekään koska se varastetaan. Koulumatka on 15 kilsaa eikä kouluun saa edes alle kymmenvuotias pyöräillä.

Uida osaavat.

Teilläpä on kivan ja viihtyisän kuuloinen asuinpaikka. Kannattaisiko vähän ajatella sen lasten parasta eikä vain jotain asumiskustannuksia (kiva lyhentää pientä lainaa kun asutaan jossain kelvottomassa paskaloukossa missä lapsi ei voi edes kasvaa normaalisti).

En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta haistapa sinä vittu. Asumme isolla tontilla uudessa 340m2 talossa, taajaman ulkopuolella. Ei meilläkään mene pyörätietä tms kotitiellä, joten pyöräily pienen kanssa hankalaa.

Olen viimeksi eilen kysynyt isommilta lapsilta, haluavatko asua täällä omassa rauhassa vai muuttaa " kirkolle". Kuulemma haluavat asua täällä. Iso piha, iso talo, pihassa saa viuhahdella vaikka nakuna ja kukaan ei nää.

Ja kyllä, lapset ovat osanneet uida, hiihtää, luistella ja pyöräillä ennen koulua. Kaikki ovat myös osanneet lukea ja kirjoittaa hyvin.

Minusta on erikoista, että uimataidottomuus voi olla noinkin yleistä. Omasta koulustani muistan että oli yksi Ruotsista takaisin muuttanut poika, joka ei osannut uida. Olimme silloin toisella luokalla ja tuota ihan oikeasti ihmeteltiin ympäri kyliä.

Kaikilla perheillä oli jonkinlainen vene, kun rannikolla asuttiin.

Lapset oppivat k.o taidot sitten kun ovat valmiita,vanhempien tehtävä on vain mahdollistaa harjoittelu. Asuinpaikka vaikuttaa harjoittelun määrään ja tottakai vanhempien aktiivisuus sekä arjen realiteetit. Ikärajaa kyseisten taitojen oppimiselle ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Asumme aavikolla. Uimataito on tarpeellinen vain kangastuksessa.

Aivan, olet siis niitä vanhempia, jotka ilmeisesti olettavat ja painostavat lastaan asumaan siellä ikuisesti. Onko käynyt mielessä, että hän saattaa joskus lähteä sieltä pöpeliköstä maailmalle? Aikuisena nuo taidot on huomattavasti vaikeampi oppia. Harvinasen typerä ja lyhytnäköinen tuo sinun perustelusi.

Luulisi, että pyöräillä ainakin osaisi. Sitä kun voi opetella kotipihassakin. Ellei ole tasapaino-ongelmista kärsivä.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole täällä turvallista paikkaa missä pyöräillä. Eikä pyörällä voi mennä minnekään koska se varastetaan. Koulumatka on 15 kilsaa eikä kouluun saa edes alle kymmenvuotias pyöräillä.

Uida osaavat.

Sieltä tontilta tai lähinurkistako ette pysty poistumaan? Ei kenttää koko pitäjässä tai naapurikunnassakaan? Ei ainoatakaan pyörätietä, metsätietä, pihatietä, nurmikkoa, muuta kuin valtatietä? Ei myöskään varmuuslukkoja pyöriin (niitä muuten saa ihan netistäkin)? Ihan mielenkiinnosta kysyn missä asutte? Vaikuttaa ikävältä ja kaikin puolin sopimattomalta paikalta lapsiperheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole täällä turvallista paikkaa missä pyöräillä. Eikä pyörällä voi mennä minnekään koska se varastetaan. Koulumatka on 15 kilsaa eikä kouluun saa edes alle kymmenvuotias pyöräillä.

Uida osaavat.

Sieltä tontilta tai lähinurkistako ette pysty poistumaan? Ei kenttää koko pitäjässä tai naapurikunnassakaan? Ei ainoatakaan pyörätietä, metsätietä, pihatietä, nurmikkoa, muuta kuin valtatietä? Ei myöskään varmuuslukkoja pyöriin (niitä muuten saa ihan netistäkin)? Ihan mielenkiinnosta kysyn missä asutte? Vaikuttaa ikävältä ja kaikin puolin sopimattomalta paikalta lapsiperheelle.

Jos kotoa ei voi lähteä pyöräilemään miksi se taito olisi tärkeä oppi ennen koulua? ... ehtii sen myöhemminkin.

Vastauksista tulee fiilis, että joko lasten ei anneta enää harjoitella näitä taitoja kun

a) ei jakseta omaa vapaa-aikaa käyttää siihen, että sinnikkäästi harjoiteltaisiin

b) ei anneta itsekään treenata esim. pyöräilyä, kiipeilyä yms. kun hysterisoidaan, että loukkaa

c) ei arvosteta monipuolisia liikuntataitoja ja motoriikan kehittämistä

Meillä on 2 lasta ja olemme aktiivisesti liikkuva perhe. Vapaa-aikana olemme paljon ulkona ja touhuamme yhdessä. Esikoinen on nyt 4v1kk. Osaa pyöräillä ilman apupyöriä (oppi huhtikuussa, lähtee itse ilman alkuvauhtia liikkeelle, osaa ohjata ja jarruttaa jo hyvin, liikenteeseen ei tietenkään voi yksin päästää). Osaa nyt uida tämän kesän jäljiltä n. 5-10 metriä, hyppää laiturilta matalaan veteen ja ui rappusille, sukeltaa pari metriä. Luistelu sujunut jo 2v. alkaen, silloin osannut nousta ylös ja päässyt etenemään. Nyt potkii lujaa, osaa myös hypätä, kyykyssä liukua jne. eli tasapaino jo aika kivasti kehittynyt luistimilla. Kiipeilee, hyppii yhdellä jalalla, tekee temppuja puolapuissa, renkaissa, kuperkeikan, seisoo käsillään seinää vasten. Viime talvena oppi laskettelussa auraamaan (valjaat varmuuden vuoksi kuitenkin kiinni) ja jarruttamaan itse hissijonoon, tänä talvena jatketaan isompiin rinteisiin. Trampoliinilla päjää hyvin, potkii palloa, tanssii jne.

Ei ole mikään ihmelapsi tai erityisen rohkea, tavallinen. Mutta hänen kanssaan on yhdessä tehty ja näytetty omalla osallistumisella esimerkkiä. Koskaan ei ole pakotettu kokeilemaan, mutta uskallus on löytynyt kun siihen on tarjottu mahdollisuus kerta toisensa perään rauhallisessa ilmapiirissä ilman hiillostamista tai tuputtamista.

Jännä miten entisaikoina lapset järjestäen oppivat aikaisin uimaan, pyöräilemään, hiihtämään jne. Silloin niitä asioita treenattiin ja motoriikan kehitys tuli siinä sivussa. Nyt lasten aika menee pelatessa ja lorviessa.

Mitäs jos on motorisen kehityksen häiriö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole täällä turvallista paikkaa missä pyöräillä. Eikä pyörällä voi mennä minnekään koska se varastetaan. Koulumatka on 15 kilsaa eikä kouluun saa edes alle kymmenvuotias pyöräillä.

Uida osaavat.

Sieltä tontilta tai lähinurkistako ette pysty poistumaan? Ei kenttää koko pitäjässä tai naapurikunnassakaan? Ei ainoatakaan pyörätietä, metsätietä, pihatietä, nurmikkoa, muuta kuin valtatietä? Ei myöskään varmuuslukkoja pyöriin (niitä muuten saa ihan netistäkin)? Ihan mielenkiinnosta kysyn missä asutte? Vaikuttaa ikävältä ja kaikin puolin sopimattomalta paikalta lapsiperheelle.

Jos kotoa ei voi lähteä pyöräilemään miksi se taito olisi tärkeä oppi ennen koulua? ... ehtii sen myöhemminkin.

Tottakai mitä vaan voi oppia myöhemminkin. Mutta huomattavan paljon helpompaa se on pienenä lapsena. Kuten kielten oppiminenkin, uimaan oppiminen, notkeuden kehittäminen, silmä-käsi-yhteistyön harjoittaminen.... Lapsena monet taidot opitaan nopeasti ja turvallisesti, massaa on vähemmän, kolhuista toipuu nopeammin, aivot ovat herkistyneitä uuteen tietoon eri tavalla... Aikuisena monet eivät enää uskalla tai kehtaa edes harjoitella, ajattelevat vaaraa liian pitkälle, nolottaa jos muut näkevät, eivät vain saa aikaiseksi, tippuvat korkeammalta, kokevat monet asiat epämiellyttävimpinä kuin lapsena, epämukavuus saa luovuttamaan nopeasti. Sen takia aikuisten uimakoulujakin monessa hallissa järjestetään vasta virallisen sulkemisajan jälkeen. Sitäkö haluatte lapsillenne?

Mun vanhemmilla oli joku outo kasvatusperiaate, että lapsen pitää itse opetella kaikki asiat itsenäisesti ja omaan tahtiin, mitään ohjausta tai neuvoja en saanut. Joten mä olin tuollainen lapsi, joka ei osannut kumpaakaan ekaluokalle mennessä.

Pyöräilytaidon puute rupesi sitten nolottamaan itseäkin, enkä kertonut siitä kavereille. Opettelin sen sitten muistaakseni viidennellä luokalla vähän salassa.

Uimataidon puute oli aika yleistä mun koulussa, eikä siitä sen kummempia puhuttu. Opin jonkinlaisen uimataidon sitten koulussa.

Toisaalta osasin lukea ja kirjoittaa ennen koulua, vaikka ihan kotikasvatettu olinkin.

Kyllä antaa vähän yksinkertaisen vaikutelman lapsesta ja perheestä jos ei ole saatu uimaan, saatika pyöräilemään ja luistelemaan opetettua ennen kouluikää. Joko lapsi on toivottoman arka tai yksinkertaisesti ei järki riitä tajuamaan miten kroppaa hallitaan tai perhe on yksinkertainen kun ei lasten kanssa tehdä monipuolisesti asioita. Useimmiten kai kyse on aikaansaamattomista vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena monet eivät enää uskalla tai kehtaa edes harjoitella, ajattelevat vaaraa liian pitkälle, nolottaa jos muut näkevät, eivät vain saa aikaiseksi, tippuvat korkeammalta, kokevat monet asiat epämiellyttävimpinä kuin lapsena, epämukavuus saa luovuttamaan nopeasti. Sen takia aikuisten uimakoulujakin monessa hallissa järjestetään vasta virallisen sulkemisajan jälkeen. Sitäkö haluatte lapsillenne?

Jos lapsi ei osaa uida tai pyöräillä eihan se tarkoita sitä etteikö hänellä olisi jotakin muita taitoja. Eikä taidot pysy vaikka ne oppisikin jos ei ole mahdollisuutta harjoitella.

Perusteluja siihen miksi lapsen pitäisi osasta ennen kouluikää pyöräillä tai uida ei vielä ole ketjussa näkynyt. Huonoin perustelu on se mitä muutkin ajattelevat siitä että en osaa kaikkia taitoja.

Mihin sitä pyöräilytaitoa koulussa tarvitaan ekaluokalla? Kun meillä saa pyöräillä kouluun vasta kolmasluokkalainen. Uintitaito on toki hyödyllinen, mutta ei sekään mikään pakko ole osata ekaluokalla.

Meitä on 3, ja meidät vietiin uimakouluun kun olimme 4v. Opimme kaikki uimaan, ja suoritimme laili uintimerkit (1/kesä). Olemme siis promusmaistereita. Apupyörät jäivät minulta pois, kun olin 3 tai 4, ja pyöräilin matkat yksin, kun eskari alkoi. Nykyään tästäkin varmaan tehtäisiin lasu.

Onhan se kieltämättä aika outoa ettei lapsille näitä taitoja olla viitsitty opettaa ennen koulun alkua. Tietenkin jos on jokin tietty ymmärrettävä syy nii ei siinä mitään (esim. ei itse osaa uida, ei ole varaa pyörään yms..), mutta terve lapsi jolla ei ole mitään estettä näiden opetteluun ja siihen ei vaivauduta on kyllä aika huonoa tai paremminkin laiskaa vanhemmuutta. Koulussa onneksi uimataitoa opetetaan kaikille, mutta omasta lapsuudesta muistan, että meni sekin aika kloorausta opetellessa ja liukumäessä, kun puolet uimataidottomasta luokasta veti koko tunnin sukellusliitoalkeita pärskien ja henkeä haukkoen. Lapsenakin sitä mietti jo tuossa kohtaa hieman oudoksuen, että mitä nuo ipanat on tehnyt kaikki kesät kun itse on saanut aina iloisesti leikkiä, sukeltaa ja temmeltää vedessä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista, että uimataidottomuus voi olla noinkin yleistä. Omasta koulustani muistan että oli yksi Ruotsista takaisin muuttanut poika, joka ei osannut uida. Olimme silloin toisella luokalla ja tuota ihan oikeasti ihmeteltiin ympäri kyliä.

Kaikilla perheillä oli jonkinlainen vene, kun rannikolla asuttiin.

Onpa ollut vähän ihmettelyn aiheita:DDDDD

Huomaa ettei lasten kanssa tehdä nykyään mitään tai he istuvat peliensä kanssa illat.. Puolustella nyt lasta, joka ei omaa minkäänlaisia motorisia taitoja, paitsi nopeat sormirefleksit. 

Mites se oli, että monikaan alakouluikäinen ei osaa enää juosta. Eikös nämä mene vähän samaan kastiin.. Eikä 7v:n tarvitse uida mitään 200m, mutta sellainen syvässä vedessä pärjääminen olisi ihan hyvä taito.. Tiedä vaikka ajaisi apupyörineen lampeen. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedä vaikka ajaisi apupyörineen lampeen. 

Mihin lampeen jos niitä ei ole lähimaillakaan?