Jumissa Amerikassa, ikävä poikaystävää Suomessa

AY006 klo 17:40

Sinnittele vielä muutama viikko ja jos ei muutu fiilis, tulet kotiin....

Eiköhän tuo ole vähän tarkoituskin. Elämä on vähän ikää välillä. Ei sitä pääse karkuun, se on opittava kestämään.

Up

Tunnusta pois että ikävä johtuu ainoastaan poikaystävästä ja jos ei olisi suhdetta olisit täysin tyytyväinen oloosi siellä. Raastaako mustasukkaisuus? Kannattaisikohan suhde laittaa tauolle ja kumpikin nautitte elämästänne tahoillanne. Olet vielä nuori ja elämässä pitää nähdä ja kokea monenlaista.

Tuli mieleen ajatus että olit sopinut menostasi sinne ennen kuin edes tapasit tämän poikaystäväsi jota nyt kaipaat. 

Yleensä ulkomaille muuttaessa kuukausi on aika lyhyt aika tottumiseen. Aluksi tuntuu että Suomessa kaikki oli paremmin ja ikävöit perhettä ihan hitosti. Ajan kanssa tunne yleensä helpottaa. :) 

Sopeutumiseen menee aikaa. Yleensä ulkomailla asuminen menee kolmen kuukauden sykleissä, välillä vituttaa enemmän ja välillä asiat sujuu paremmin.

Kulttuurishokki on ihan tosiasia, ja se voi myös tarkoittaa sitä että uuteen elämänrytmiin on vaikea sopeutua etenkin, jos kotona on jotain mitä ikävöidä. Etenkin, jos on ollut isot odotukset siitä, millaista uusi elämä olisi, voi arki iskeä aika litsarilla naamaan. Tai vaihtoehtoisesti, jos on maalaillut että matkasta tulee ihan kamala ja koko ajan on ikävä, sekin voi alkaa toteuttaa itseään.

Vuosi menee nopeasti, ja oon varma että sinä aikana sulle tulee vastaan asioita joita sitten vuoden kuluttua ikävöit kun palaat Suomeen. Maitojunalla pääsee aina jos olo tulee ihan kamalaksi, mutta mä uskon että sun ikävä fiilis on ihan tavallista koti-ikävää, etenkin jos et ole aiemmin ollut kaukana yksin kotoa.