Olen ilmeisesti tunne-elämältäni epänormaali nainen, mikä diagnoosi?

Olen kuullut usein minulle sanottavan lähinnä miesten toimesta että olen jollain tapaa viallinen tunne-elämältäni. Viime aikoina olen pohtinut asiaa enemmän itsekin ja mietin mikähän tämän kaiken takana on. Syystä että vielä enemmän koen olevani outo, koska kukaan ei tiedä todellisia ajatuksiani mistään.

Jos haluan jotain, esim ihmistä tiedän että saan mitä haluan. En kaipaa mitään muuta kun hetken läheisyyttä tai seksiä, en koskaan anna ymmärtää mitään muuta enkä ota yhteyttä kehenkään jälkeenpäin itse ensin. Joidenkin kanssa kenet olen mieltänyt sopiviksi jatkan yhteydenpitoa ja aikani tutkailtua millainen ihminen on kyseessä alan puhua kaikkea sellaista joka saa monet jäämään pikkusormen ympärille ja menen kuulema tunteisiin. Suurin osa ylipäätään miehistä on sellaisia etten vastaa tai jotain lyhyesti korkeintaan jos yrittävät tutustua/lähestyä vaikkapa somessa. Sitten ne yksittäiset on niitä jotka koen hyödyksi sillon kun on tarve jollekin.

Ystäviä en halua kuin ne muutamat mitä elämässäni on. Jos joku on vuosien päästä alkanut "ärsyttää" pystyn pyyhkimään ihmisen elämästäni ja mielestä noin vain. Sama koskee olipa ihminen kuka hyvänsä. "Kavereita" minulla ei ole ollenkaan enkä niitä halua, kaikki muut jotka eivät kuulu siihen muutaman ihmisen joukkoon on ihan sama mitä minusta ajattelevat. Minua pidetään vaikeasti lähestyttävänä ja "mulkkuna" ihmisenä. Ne jotka lähemmäs tätä pääsevät, ovat ihmeissään kuinka voin olla niin erilainen ihminen pohjimmiltani mitä ulkopuoli antaa ymmärtää.

Menestyn työssäni hyvin, en tarvitse mihinkään ketään rahallisesti tai muutenkaan avuksi elämässäni. Osaan paljon asioita itse ja on ne tietyt keneltä neuvoa kysyn tarvittaessa, pääsääntöisesti teen nopeita itsenäisiä ja rohkeitakin ratkaisuja. Työyhteisössäni olen pidetty esimies, minulla on erittäin hyvät välit kaikkiin ja muutaman miespuolisen kanssa vähän muitakin juttuja. Yleisesti ottaen olen aina kiinnostunut nuoremmista (7-10v) ja he myös jostain syystä minusta.

Työ ja lapset on ainoa asia joita vilpittömästi voin sanoa rakastavan ja teen kaikkeni niiden eteen. Työssä en kaihda myöskään "likaisia keinoja" jos koen jonkun tekevän vääryyttä minua kohtaan. Enkä myöskään siviilissä, olen näpäyttänyt mutkien kautta jopa yli 10v takaisia asioita ja koen siitä onnistumisen tunnetta vaikka se ihminen jota se koski ei tule koskaan tietämään mikä iski.

Tässä jotain pääpiirteittäin, kysykää jos joku olennainen asia vaikuttaisi että mitä tämä on.