Myötätunto on alhaista ja itsekästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei myötätuntoon tarvitse liittyä mitään sääliä. Itse esimerkiksi en ole ollenkaan mikään tunteilija-tyyppi, ja asia menee enemmänkin järjellä: ajattelen mitä toivoisin itselleni tehtävän tilanteessa, ja toimin sen mukaan. Näin siksi, koska tiedän että meillä ihmisillä kuitenkin on aika samanlaisten perustarpeet, joten ainakin isoissa asioissa he todennäköisesti haluavat samoja asioita.

Eli koska sinun täytyy ensin miettiä mitä itse toivoisit, eikö se ole osoitus siitä, että et tekisi mitään jos et kykenisi ajattelemaan omia toiveitasi? Ei myötätunto ole vielä sääliä, mutta onko se lopulta muuta kuin itserakkautta - olkoonkin että avun tarpeessa oleva hyötyykin siitä? Jamuutenkin, ihminen auttaa usein koska siitä tulee itselle hyvä olo.

Miksi itserakkaus sitten on jotenkin paha asia? Itse on ihan yhtä arvokas kuin muutkin, enkä näe yhtään mitään paheksuttavampaa itsen kuin lähimmäisten rakastamisessa. Minä rakastan kaikkia luotuja, niin itseäni, pikkulintuja, kedon kukkia, kuin muita ihmisiäkin. 

Ei itserakkaus ole pahaa, eikä muiden auttaminenkaan. Mutta muista välittäminen usein verhoillaan viattomaksi ja jaloksi teoksi, ja se taas lähentelee jo pahuutta. Otsikko on hieman provosoiva.

Minä olen varmaaan liian yksinkertainen tuollaiseen. En itse ainakaan viitsi mitään kellekään esittää, vaan teen mitä teen, miettimättä ollenkaan mitä muut siitä ajattelee. Ei ole siis mitään tarvetta naamioida mitään tekojani miksikään. Kai tämä on luontaisen introverttiyden ja epäsosiaalisuuden siunauksia, että ei tarvitse esittää kellekään mitään.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaloa? Jos pystyt tekemään jotakin, mikä vähentää maailman olioiden kärisimystä, on se mielestäni myönteistä. Mutta saat olla puolestani ihan miten monimutkaista mieltä haluat.

Lopputulos ehkä myönteinen, mutta motiivit ei ehkä niin viattomia kuin luullaan?

Minulle tulee hyvä mieli, toinen tulee autetuksi. Jos se ei ole riittävän hyvä motiivi, niin mikä on?

Toki voidaan kriteerit asetella niin, että vain avaruuden tyhjiössä kelluvasta jumaluudesta sinkoilevat spontaanit hyviä teot ovat kelvollisia, mutta sillä määrittelyllä koko kysymys katoaa horisontista (koska olemme vain ihmisiä), ja jälleen jäljelle jää vain tekoja ja niiden seurauksia.

Empatia on yhteyttä ja kommunikaatiota ruokkiva tapa katsoa toista ihmistä. Empatia on sitä, että rohkenee sanoa, etten tiedä mitä sanoisin, mutta olen tässä sinua varten. Ollaan yhdessä. Sympatia on yhteyttä ja kommunikatiota rikkova tapa katsoa toista ihmistä. Se on "ulkokultainen" "tekopyhä" tms. Se voi olla esim. päivittelyä "kylläpä sulla on vaikeeta!" Tai reaktio toisen parisuhdeongelmiin tyyliin "ainakin sulla on puoliso". (tämä varsin vapaasti suomennettuna ja lyhennetyna ajatuksina syyllisyys ja häpeä tutkija Brene Brownilta)

Itsemyötätunto on mitä hienoin asia. Lempeämpi suhtautuminen itseään kohtaan on monelle näinä aikoina varsin tarpeen. Itsesääliin taas tulee empatian sijaan mukaan kitkeryyttä, katkeruutta ja negatiivisuutta, paljon asioita, jotka estävät yhteyttä toisiin ihmisiin. Sääli ei houkuttele ketään. Myötätunto on liimaa ihmisten välillä. Siinä suurin ero. 

Tällä ajatusmallillahan on ihan filosofiassa nimikin: egoismi. Eli, ajatus siitä, että kaikki toiminnot ja päätökset ovat jollain tapaa itsekkäitä pohjimmiltaan.

Itse en kannata ko. teoriaa, koska tiedän itse pystyväni puhtaaseen altruismiin. Egoisti voisi sanoa, että tekisin sitä vain, jottei minulle tulisi moraalikäsitykseni rajoissa paha mieli, mutta tämä ei pidä paikkaansa, koska voisin yksinkertaisesti olla myös välittämättä. Minä haluan välittää, ja siinä on egoismilla ongelma.