Myötätunto on alhaista ja itsekästä

Jaloa? Jos pystyt tekemään jotakin, mikä vähentää maailman olioiden kärisimystä, on se mielestäni myönteistä. Mutta saat olla puolestani ihan miten monimutkaista mieltä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Jaloa? Jos pystyt tekemään jotakin, mikä vähentää maailman olioiden kärisimystä, on se mielestäni myönteistä. Mutta saat olla puolestani ihan miten monimutkaista mieltä haluat.

Lopputulos ehkä myönteinen, mutta motiivit ei ehkä niin viattomia kuin luullaan?

Mistä olet kehittänyt tuollaisen teorian? Sulla on varmaan teorioita monista muistakin asioista?

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet kehittänyt tuollaisen teorian? Sulla on varmaan teorioita monista muistakin asioista?

Miettimällä asioita ja lueskelemalla. Pohdiskelen usein kaikkea köyttäytymiseen liittyvää. Eräs tunnettu filosofi kehoittikin, että silloin kun pitää auttaa muita ja esiintyä empaattisena, kannattaa se tehdä hienovaraisesti. Ja minusta tuntuunettä moninrehellinen ihminen tajuaakin tämän jollain tasolla. Yleensähän paheksustaan sitä kun otetaan avoimesti kunniaa jostain "hyvästä" teosta.

Ei myötätuntoon tarvitse liittyä mitään sääliä. Itse esimerkiksi en ole ollenkaan mikään tunteilija-tyyppi, ja asia menee enemmänkin järjellä: ajattelen mitä toivoisin itselleni tehtävän tilanteessa, ja toimin sen mukaan. Näin siksi, koska tiedän että meillä ihmisillä kuitenkin on aika samanlaisten perustarpeet, joten ainakin isoissa asioissa he todennäköisesti haluavat samoja asioita.

Kävelet kadulla, edelläsi kävelee köyhästi puettu vanha nainen hieman ontuen. Hänellä on virttynyt kassi kädessään, joka äkkiä hajoaakin ja perunat ja lanttu vierivät pitkin katua ja kaksi kananmunaa menee rikki. Etkö todella tunne myötätuntoa?!

Vierailija kirjoitti:

Ei myötätuntoon tarvitse liittyä mitään sääliä. Itse esimerkiksi en ole ollenkaan mikään tunteilija-tyyppi, ja asia menee enemmänkin järjellä: ajattelen mitä toivoisin itselleni tehtävän tilanteessa, ja toimin sen mukaan. Näin siksi, koska tiedän että meillä ihmisillä kuitenkin on aika samanlaisten perustarpeet, joten ainakin isoissa asioissa he todennäköisesti haluavat samoja asioita.

Eli koska sinun täytyy ensin miettiä mitä itse toivoisit, eikö se ole osoitus siitä, että et tekisi mitään jos et kykenisi ajattelemaan omia toiveitasi? Ei myötätunto ole vielä sääliä, mutta onko se lopulta muuta kuin itserakkautta - olkoonkin että avun tarpeessa oleva hyötyykin siitä? Jamuutenkin, ihminen auttaa usein koska siitä tulee itselle hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

Kävelet kadulla, edelläsi kävelee köyhästi puettu vanha nainen hieman ontuen. Hänellä on virttynyt kassi kädessään, joka äkkiä hajoaakin ja perunat ja lanttu vierivät pitkin katua ja kaksi kananmunaa menee rikki. Etkö todella tunne myötätuntoa?!

Voihan se olla että tunnen, tai sitten en. Enhän minä ole väittänyt ettenkö itse alentuisi joskus tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan. Ja saattaa olla että auttaisin häntä, koska sosiaalinen paine pakottaisi siihen, jos siis yleisöä on paikalla. Olisi häpeällistä kävellä ohi.

Hauskaa pohdintaa ja itse asiassa oletkin mielestäni oikeilla jäljillä! Oletko kuullut sanontaa että road to hell is paved with good intentions? Kaikessa toisen ihmisen auttamisessa todellakin täytyy tiedostaa, auttaako enemmän itseään vai aidosti toista ihmistä. Esimerkiksi autat toista, koska samalla hoidat (ja kenties etupäässä) omaa ahdistustasi. Läheisriippuvaiset tekee niin. Ja toisaalta jollakin ihmisellä on kenties tietoa, kokemusta tai koulutusta jonkun asian ratkaisemiseen ilman mitään sen kummempaa tunne elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelet kadulla, edelläsi kävelee köyhästi puettu vanha nainen hieman ontuen. Hänellä on virttynyt kassi kädessään, joka äkkiä hajoaakin ja perunat ja lanttu vierivät pitkin katua ja kaksi kananmunaa menee rikki. Etkö todella tunne myötätuntoa?!

Voihan se olla että tunnen, tai sitten en. Enhän minä ole väittänyt ettenkö itse alentuisi joskus tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan. Ja saattaa olla että auttaisin häntä, koska sosiaalinen paine pakottaisi siihen, jos siis yleisöä on paikalla. Olisi häpeällistä kävellä ohi.

Sosiaalinen paine?? Olemme kyllä eri planeetoilta. Itse auttaisin vaikka yksinäisellä metsäpolulla. Olet kummallinen, lähes pelottavan kylmä :/

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa pohdintaa ja itse asiassa oletkin mielestäni oikeilla jäljillä! Oletko kuullut sanontaa että road to hell is paved with good intentions? Kaikessa toisen ihmisen auttamisessa todellakin täytyy tiedostaa, auttaako enemmän itseään vai aidosti toista ihmistä. Esimerkiksi autat toista, koska samalla hoidat (ja kenties etupäässä) omaa ahdistustasi. Läheisriippuvaiset tekee niin. Ja toisaalta jollakin ihmisellä on kenties tietoa, kokemusta tai koulutusta jonkun asian ratkaisemiseen ilman mitään sen kummempaa tunne elämää.

Niin, jokainen tekohan on lopulta itsekäs, ihminen tekee asioita koska ei kestä sitä tunnetta mikä syntyy, jos asian jättää tekemättä. Olisi luultavasti hyödyllistä jos kaikki ymmärtäisivät nämö seikat. Ensinnäkin siksi että ne ovat totta, ja toiseksi, välttyisimme kaikenlaisilta keikareilta, jotka nauttivat olostaan "hyvyyden" valokeilassa.

Aika moni ihmnen luettelee ansioitaan auttamisessa. Mun mielestä se on ärsytävää ja lapsellista. Jos oikeasti on sellainen hyväntekijä kuin antaa ymmärtää, siitä puhuvat muut eikä itse tarvitse mainita sanallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelet kadulla, edelläsi kävelee köyhästi puettu vanha nainen hieman ontuen. Hänellä on virttynyt kassi kädessään, joka äkkiä hajoaakin ja perunat ja lanttu vierivät pitkin katua ja kaksi kananmunaa menee rikki. Etkö todella tunne myötätuntoa?!

Voihan se olla että tunnen, tai sitten en. Enhän minä ole väittänyt ettenkö itse alentuisi joskus tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan. Ja saattaa olla että auttaisin häntä, koska sosiaalinen paine pakottaisi siihen, jos siis yleisöä on paikalla. Olisi häpeällistä kävellä ohi.

Sosiaalinen paine?? Olemme kyllä eri planeetoilta. Itse auttaisin vaikka yksinäisellä metsäpolulla. Olet kummallinen, lähes pelottavan kylmä :/

Mielessäni oli tilanne jossa joku juoppo esim kaatuu vaarattomati. Sen tietää ettei sitä mitenkään voi auttaa ja että jherää kyllä sitten omia aikojaan, mutta sosiaalinen paine saattaisi aiheuttaa sen, että menisin uteliaana kysymään onko kaikki hyvin, tietäen ettei vastausta tule. Enkä minä ole lainkaan kylmä luonteeltani, ainaakaan siinä perinteisessä mielessä.

Provo-narsistille tyypillistä potaskaa..

Mistä te tiedätte, miten paljon on niitä, jotka eivät "kerskaile" hyvillä töillään? Kun he tosiaan eivät tuo niitä tekojaan esiin.

Ei myötätunto itsessään ole ikinä alhaista. Ihminen, joka auttaa toista VAIN oman edun nimissä, ei ole myötätuntoinen, vaan itsekäs. Ilman myötätuntoa itseä ja muita kohtaan ihmiset olisivat ajat sitten tappaneet toisensa ja itsensä tältä planeetalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei myötätuntoon tarvitse liittyä mitään sääliä. Itse esimerkiksi en ole ollenkaan mikään tunteilija-tyyppi, ja asia menee enemmänkin järjellä: ajattelen mitä toivoisin itselleni tehtävän tilanteessa, ja toimin sen mukaan. Näin siksi, koska tiedän että meillä ihmisillä kuitenkin on aika samanlaisten perustarpeet, joten ainakin isoissa asioissa he todennäköisesti haluavat samoja asioita.

Eli koska sinun täytyy ensin miettiä mitä itse toivoisit, eikö se ole osoitus siitä, että et tekisi mitään jos et kykenisi ajattelemaan omia toiveitasi? Ei myötätunto ole vielä sääliä, mutta onko se lopulta muuta kuin itserakkautta - olkoonkin että avun tarpeessa oleva hyötyykin siitä? Jamuutenkin, ihminen auttaa usein koska siitä tulee itselle hyvä olo.

Miksi itserakkaus sitten on jotenkin paha asia? Itse on ihan yhtä arvokas kuin muutkin, enkä näe yhtään mitään paheksuttavampaa itsen kuin lähimmäisten rakastamisessa. Minä rakastan kaikkia luotuja, niin itseäni, pikkulintuja, kedon kukkia, kuin muita ihmisiäkin. 

Se mikä on myös hienoa ja uskomatonta tässä elämässä on se että oikeaa, puhdasta ja aitoa hyvääkin on olemassa. Siitä olen varma. Joku voi kutsua sitä jumalan armoksi, toiset toisenlaisen henkisen kasvun tulokseksi. Jos ei ole hyvää, ei voi olla pahaakaan. Ei ole varjoja jos ei ole valoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei myötätuntoon tarvitse liittyä mitään sääliä. Itse esimerkiksi en ole ollenkaan mikään tunteilija-tyyppi, ja asia menee enemmänkin järjellä: ajattelen mitä toivoisin itselleni tehtävän tilanteessa, ja toimin sen mukaan. Näin siksi, koska tiedän että meillä ihmisillä kuitenkin on aika samanlaisten perustarpeet, joten ainakin isoissa asioissa he todennäköisesti haluavat samoja asioita.

Eli koska sinun täytyy ensin miettiä mitä itse toivoisit, eikö se ole osoitus siitä, että et tekisi mitään jos et kykenisi ajattelemaan omia toiveitasi? Ei myötätunto ole vielä sääliä, mutta onko se lopulta muuta kuin itserakkautta - olkoonkin että avun tarpeessa oleva hyötyykin siitä? Jamuutenkin, ihminen auttaa usein koska siitä tulee itselle hyvä olo.

Miksi itserakkaus sitten on jotenkin paha asia? Itse on ihan yhtä arvokas kuin muutkin, enkä näe yhtään mitään paheksuttavampaa itsen kuin lähimmäisten rakastamisessa. Minä rakastan kaikkia luotuja, niin itseäni, pikkulintuja, kedon kukkia, kuin muita ihmisiäkin. 

Ei itserakkaus ole pahaa, eikä muiden auttaminenkaan. Mutta muista välittäminen usein verhoillaan viattomaksi ja jaloksi teoksi, ja se taas lähentelee jo pahuutta. Otsikko on hieman provosoiva.

Vierailija kirjoitti:

Empatiahan tarkoittaa että ihminen asettuu toisen asemaan. Myötätunto edellyttää empatiaa, eli toisen saappaisiin astumista. Jos ihminen tuntee myötätuntoa toista kohtaan, hän tuntee sitä tietysti itseään kohtaan - onko tuo lopulta niin jaloa? Sääli menee vielä pidemmälle. Kaikki sääli on itsesääliä, se on tunne jonka pitäisi saada ihminen häpeämään itseään.

Pakko sanoa, että jos ihan oikeasti haluat ajatella fiksuja, niin kannattaa sensin lähteä kohtaamaan niitä omia sisäisiä ongelmiaan, niin ei mene elämä hukkaan tuollaista hevonpaskaa pyöritellessä. Toiset ihmisen kykenevät myötätuntoon premmin kuin toiset. Usein on niin että ihminen on sitä myötätuntoisempi, mitä enemmän on itse kokenut vaikeuksia ja niistä sitten selviytynyt. Myötätunnossa on kysymys siitä, että tunnistat toisessa jotakin kipua, jota itsekin olet kokenut- osaat siis hiukan kuvitlla miltä hänestä tuntuu, ja siksi kykenet olemaan  hänen puolellaan. Kun ihmisellä on vaikeaa, häntä auttaa suuresti se, että joku vain on hänen kanssaan, näkee hänen tuskansa ja suhtautuu hänenne hyväksyvästi, lämmöllä. Tähän kykenevät parhaiten ne, jotka ovat itse kokeneet samaa, siksi vertaistukiryhmät ovat kriiseissä parasta mitä ihminen voi löytää.  Myötätunto ei ole mitään itsekkyyttä, vaan herkkyyttä tunnistaa itsessään ja toisissa kipua ja hyvää tahtoa olla läsnä toiselle ihmiselle silloin kun hänen omat voimansa eivät meinaa riittää. Toki nämä hetket voivat olla myös pieniä ja ohikiitäviä nähdyksi tulemisen, jakamisen hetkiä. Joten ap, minusta tuntuu ettäolet vähintäänkin kuutamolla noiden pohdintojesi kanssa.