Mitä oppia sieltä korkeakoulusta/yliopistosta saa? Missä sitä tarvii?

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoista saa vain hyvin harva ammatin kuten lääkäri, psykologi tai opettaja. Suurin osa saa pätevyyden toimia jossain virassa, tehtävässä tms. Yliopiston tehtävä ei siis ole tuottaa työntekijöitä vaan osaamista.

Täällä vähätellään kirjastotätejä, sossun tai työkkärin työntekijöitä. Joo. Helppoa homma tekevät.... harmi vaan, että aika harva tietää, että esim 'kirjastotädin' hommiin kuuluu aika paljon sellaista, jota ei äkkiseltään arvaisi. Kuinka moni edes tietää, mitä informaatikko tekee?

Tai ne sossun tädit istuu vaan setelipinon päällä ja jakelee rahaa kelle huvittaa ja kiusaa ihmisiä. Just joo...

Joku suunnittelee, miettii, tutkii, arvioi ed mainittuja, toteuttaa, kartoittaa jne....

Pitää huolta,että on olemassa esimerkiksi järjestelmiä joihin palkataan lääkäreitä ja hoitajia. Ei esimerkiksi sairaala rakennu itsestään sillä että palkataan lääkäri. Joku suunnitelee ensin rakennuksen, toinen koneet, kolmas johtaa henkilöstön rekryä jne.

Näistä hommista vastaavat usein yliopistosta valmistuneet ihmiset. Ammattikorkeasta tulevat ne, jotka tulevat valmiisiin järjestelmiin töihin. Yksinkertaistettuna. Joten kaikkia tarvitaan ja kaikilla on sijansa.

"Tai ne sossun tädit istuu vaan setelipinon päällä ja jakelee rahaa kelle huvittaa ja kiusaa ihmisiä. Just joo..."

Suomessa tarvitaan siksi niin paljon näitä kaikkia sossun tätejä, työvoimavirkailijoita ym. julkisen hallinnon korkeakoulutettuja, että itse järjestelmä on tehty niin monimutkaiseksi tuhansine asetuksineen ja lakeineen. Asiat voitaisiin tehdä paljon vähemmilläkin velvoitteilla ja lakimääräyksillä, jolloin sitä työvoimaakaan ei tarvittais niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että lääkäriksi ei voi ruveta ilman että opiskelee kaikki sairaudet ja niiden hoitamiseen liittyvät asiat, ja ymmärrän sen, että lakimieheksi kun alkaa niin pitää opiskella vuosia niitä lakeja kun ne pitää osata. Ja no joo, kyllä varmaan jotain tosi monimutkaisia juttuja joita vaikka insinöörit tekee, suunnittelee isoja juttuja, joiden pitää oikeesti käyttää vähän pidemmälle menevää matikkaa, on hyvä opiskella lukiota enemmän.

Mutta muuten, aika moniin ammatteihin vaaditaan korkea koulutus mun mielestä ihan turhaan, suurin osa töistä on kuitenkin sellaisia että sun pitää se tietty ala opetella ja tietää just siihen sun omaan firmaan liittyvät asiat, mutta ei siihen tarvi vuosia kouluja käydä, riittää että on siinä firmassa töissä.

Mun mielestä ihmisen luontainen sopivuus ja maalaisjärjen käyttö on tärkeimpiä ominaisuuksia töissä, harvoin mikään työ jää tekemättä tiedonpuutteen vuoksi, ne kulloinkin tarvittavat tiedot saa vaikka netistä, pystyy vaikka apina tekemään. Jos on sosiaalisesti taitava voi tehdä lähes mitä vaan, jos saat muut ihmiset tekemään mitä sä haluat, luottamaan suhun ja sun ideoihin, niin mitä muuta sitä vaikka johtajana tarvii?

Olen täysin eri mieltä. Elämme nykysin tietoyhteiskunnassa, joten ilman tietoa ja osaamista on todella vaikea tehdä mitään varsinkaan vaativaa saati johtaa yritystä.

Suomessa ihmisten elämä perustuu tieteelle, tietämättömät eivät vaan sitä tajua. Jo ennen kuin vauva syntyy ja joskus edes ennen kuin lapsi siitetään, niin tiede puuttuu asiaan (hedelmöityshoidot, sikiönseuranta, jne.). Joka askeleella suomalaista seuraa ja hoivaa tieteelliseen tietoon perustuvat järjestelmät, päiväkodissa varhaiskasvatussta ei vedetä hatusta, koulussa ei todellakaan opettajat ole kadulta repäistyjä tyyppejä, jotka googlavat että "mitähän tää opettaminen ja kasvattaminen on?". Vaatteet, esineet kuten teknologia, ruoka, yms. yms. joita käytämme, perustuvat monella tasolla tieteelle. Aamulla heräät tieteellisesti muotoillulta niskatyynyltä, ja avaat radion, josta kuuntelet säätiedotuksen, joka ei perustu meteorologien mielikuvitukseen. Yhteiskunnassa myös poliittisten päätösten ja lakien pitää perustua tutkitulle tiedolle, eikä millekään mutulle. On aika vaikea edes keksiä jotain elämän osaaluetta, jota tiede ei tavalla tai toisella koskettaisi.

Tieto ei ole myöskään mikään valmis paketti, jota kuka tahansa voi käyttää, vaikka se löytyisikin googlesta. Keskeistä monessa työssä onkin se, että osaa hahmottaa tietoa ja arvioida sitä lähdekriittisesti. Mitäs jos löydät googlesta kaksi tai kolme keskenään ristiriitaista vastausta kysymykseesi? Historia esim. ei ole asioita jotka tapahtuvat ja joita kuka tahansa sitten tajuaa ja muistaa. Ei, valtaosa siitä miten me Suomessa esim. katsomme sotiemme tapahtumia ei perustuu neuvostoliittolaiseen propagandaan vaan suomalaisten historiantutkijoiden tuottamaan tietoon. Vai uskoitko sinä aina 1990-luvulle todella Suomen ampuneen Mainilan laukaukset?

Mutta ehkä sun mielipide kertoo jotain syistä, miksi Suomella menee niin huonosti taloudessa --- taitaa olla aika ruveta arvostamaan koulutusta ja tietoa, koska se on ainoa resurssi, jolla Suomi pystyy rakentamaan tulevaisuutta. Jos johtajien ja työntekijöiden taso on sama kuin apinoilla, niin eipä siinä paljon hurraamista ole.

"Yhteiskunnassa myös poliittisten päätösten ja lakien pitää perustua tutkitulle tiedolle, eikä millekään mutulle."

Niin pitäisi, mutta Suomessa hyvin monia lakeja tehdään todellisuudessa siten, että ensin tehdään jokin laki ja jälkikäteen katsotaan sen vaikutukset. Asiat pitäisi tehdä juuri toisinpäin. Tästä on Ylelläkin laaja juttu.

"Asiantuntijat kritisoivat lainvalmisteluun liittyvän ennakkoarvioinnin tasoa. Hallituksen esitysten vaikutuksia ei heidän mukaansa tutkita kunnolla, vaan asiat on päätetty valmiiksi jo ennalta."

http://yle.fi/uutiset/ensin_tehdaan_sitten_mietitaan__lakien_saataminen…

Se on tapa erotella ihmisiä eri luokkiin ja hankkia erottelulle legitimaatiota. Yli 90%:lla ihmisistä äly riittää sinänsä maisterinpapruihin, ei ne niin vaikeat ole saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jotenkin koomista, että aina kun sanotaan, että netistä löytyy kyllä tietoa, joku tulee määkimään, että kaikki 'tieto' ei ole totta. No shit Sherlock! Nykyään onkin juuri loistavaa se, että kukaan ei istu oikean tiedon päällä ja pimitä sitä harvoille ja valituille.

Älykkyys on 75% periytyvä ominaisuus, sitä ei missään koulussa opita. Älykäs ihminen ei myöskään tarvitse koulua tajutakseen, mikä on humpuukia ja mikä ei. Tyhmä taas ei tule yliopistokoulutuksesta yhtään sen fiksummaksi, mikä Suomessakin selvästi näkyy. Harmillista on, että moni oikeasti älykäs jättää leikin sikseen, koska yliopistokoulutuskin on nykyään suunnattu älyllisesti hyvin keskinkertaisille opiskelijoille.

Tämä puheenvuorokin oli loistava esitys siitä, miltä ihmisen ajattelu kuulostaa silloin, kun se on omien asenteiden, ennakkoluulojen ja yleistysten vietävissä, ja järkeilystä puuttuu pohjalta aiheeseen liittyvien käsitteiden hallinta.

Tämä puheenvuoro taas kuulostaa aivopestyn selvästi keskimääräistä vähä-älyisemmän ihmisen ulkoaopitulta oksennukselta, joka ei tarjoa mitään uutta tai mielenkiintoista keskusteluun, mutta ummehtuneisuudessaan sen tarkoitus onkin vain latistaa itsenäiseen ajatteluun perustuva tieteellinen asenne muissa.

Suomessa valmistuu joka vuosi tuhansia maistereita (tarkka luku ei muuten ole mikään nopea googlattava, jossain oli 15 000). Siihen joukkoon mahtuu melkomoisia tampioitakin. Onhan Heikki Lampelakin kandi.

Vierailija kirjoitti:

Aina joku vetää esiin sen ettei johtajaksi tarvita mitään koulutusta. No ei varmaan mihinkään 5 miehen maanrakennusfirman pomoksi tarvitakaan korkeakouluopintoja vaan siinä voi pärjätä ihan maalaisjärjellä ja tekemällä hulluna töitä.

Voi olla, että sen firman pomona pärjää. Mutta kyllä sekin pomo tarvitsee jonkun, joka osaa tehdä kustannuslaskelmat, tarjoukset, hoitaa kirjanpidon, palkanlaskennan, verotuksen, lakiasiat ja laskutuksen yms. Käytännössä ainakin se kirjanpito ja muut byrokratiat menee tilitoimistoon, jossa on pomona korkeakoulut käynyt henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muualla maailmassa tarvitakaan tutkintoa suurimpaan osaan töistä. Ihmisen oppimiskykyä pidetään arvossa, ja sen voi osoittaa mm. kandin tutkinnolla. Suomessa on myös hyvä koko ikäluokan tasoa kuvaava akateeminen taitokoe, nimittäin yo-kirjoitukset.

Olen itsekin FM ja pari muuta pienempää tutkintoa suorittanut (mm. kielenkääntäjä) ja aivan vilpittömästi uskon, että yliopistokoulutus meni omalla kohdallani pitkälti hukkaan. Ihan itse olen joutunut työt opettelemaan kussakin työpaikassa. En huomannut mitään ajattelukyvyn parantumista tai analyyttisyyden lisääntymistäkään yliopistossa, melkein päinvastoin. Kirjoitin aikanaan ylioppilaskirjoituksissa ällän paperit, ja kokemus yliopisto-opintojen vähäisestä hyödystä on yhteinen monille ns Mensa-älykkäille ihmisille.

Jaa, kirjoitin kuusi laudaturia ja kyllä yliopisto-opinnoista on ollut huomattavasti hyötyä työelämässäni - mutta olenkin vaihtanut työpaikkoja ja työtehtäväni/aiheeni ovat muuttuneet urani kehityksen aikana. Hyvin harva työskentelee vain yhdessä työpaikassa uransa, paikat muuttuu ja tehtävät muuttuu. Älykäs osaa etsiä tietoa mutta ylimielinen ihminen jumahtaa uskomaan omia ajatusrakennelmiaan ja tapojaan niinä parhaina. Aika lyhytnäköistä halveksia yliopiston tarjoamaa oppia.

Rehellisyydestä ei Suomessa juuri iloa ole. Jos oma henkilökohtainen kokemus on ristiriidassa kansanuskomusten, kuten koulutususkovaisuuden, kanssa, eiköhän aina joku ala haukkua ylimieliseksi. Enkä tajua miten lauseet 'älykäs osaa etsiä tietoa' ja 'ylimielinen ihminen jumahtaa uskomaan omia ajatusrakennelmiaan' saavat väliinsä sanan 'mutta'. Itsekö et ole siis ylimielinen kun olet jumahtanut omiin uskomuksiisi? Mutta muut ovat? Vain koska ovat tulleet eri tulokseen kuin sinä?

Tutkintotodistuksia sä tarttet kun sä haet julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin. Ne työt on sitten haistapaskahommia jota pystyy tekemään kuka tahansa täyspäinen.

Yksityiselle pääset jos sä osaat jotain. Ekan työpaikan jälkeen voit pyyhkiä todistuksilla hanuris. Sana kiirii ja jos olet hyvä sua tullaan kysymään töihin.

Tota vois verrata, että jos sä haet musiikinopettajaks niin sulla täytyy olla kaiken maailman pahveja. Jos sä haet bändiin niin ne pyytää sua soittaan jotain.