Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ollut huonoin/kaduttavin/omituisin parisuhde, joka sinulla on ollut?
27.08.2016 |
Kärsin nuorena huonosta itsetunnosta ja ajauduin epäonnisiin ja epätyydyttäviin parisuhteisiin, jotka onneksi olivat usein lyhyitä. Niitä tulee vanhempana ja vähän viisaampana muisteltua aika ristiriitaisin tuntein.
Yksi, jota juuri itsekseni päivittelin oli sinänsä hurmaava nuori mies, joka käytännössä muutti luokseni ensimmäisten treffien jälkeen. Hänellä oli ihmeellinen taito esittää vääryyttä kärsivää uhria ja jollain ilveellä huomasin, että tuo kavereiden nurkissa joitakin viikkona majaillut heebo asuikin yhtäkkiä opiskelijayksiössäni.
Miehellä oli työssäkäynnistä huolimatta krooninen rahapula ja päädyin vielä maksamaan opintotuestani ja pienistä säästöistäni asumiskulumme ja vielä lainaamaan hänelle rahaa "elämiseen" eli suomeksi sanottuna baareissa käymiseen. Meillä oli keskenämme kuitenkin aika kivaa, joten jotenkin siedin tätä sankaria useamman kuukauden. Lemppasin hänet ulos vasta, kun sattuman kautta selvisi, että hänellä oli on-off tyttöystävä toisella paikkakunnalla ja on-vaihetta oli jo lämmitelty jonkin aikaa. Tämän luokse hän kai sitten seuraavaksi lähti kitaroineen ja paria nyssäkkää olallaan kantaen. Kukahan onnellinen häntä tällä hetkellä majoittaa?
Kertokaa kokemuksianne - varmaan näitä epätäydellisempiä kumppaneita on sattunut muidenkin kohdalle!
Kommentit (189)
seurustelin 5-vuotta peliriippuvaisen kanssa.
Tuona aikana mies ikuisuusopiskeli ja minä Olin vakiduunissa pienellä palkalla ja maksoin kaiken. Vuokran yksin, ruuat, bensat, auton korjaukset, laskut jne. Mies pelasi ja valehteli, valehteli ja vakuutteli. Mies varasti käteistä minulta, varasti luottokorttini ja käytti sitä, pelasi puhelinlaskuuni, vakuutti käyvänsä A-klinikalla kun uhkasin että tulee ero, ja lopetti A-klinikan hoidon. Lopulta tajusin ettei siihen tule muutosta vaan saan loputtomiin maksaa kaiken ja hänen pelaamisessa, eikä se lopu koskaan. Erosin ja olen onnellinen. Onneksi ei tehty lasta, exä yritti painostaa minua siihen. Oksettaa kun ajattelen miten toinen ihminen voi olla ällöttävyyden itsekeskeinen.
Exä onnellisesti kihloissa uuden naisen kanssa, säälittävä hänen puolestaan, koska Tiedän että exä jatkaa samalla tavalla. Yritin varoittaa exän nyxää, mutta hän suuttui ja sanoi minun olleen paska tyttöystävä ja kuinka hän on hoivannut exääni kuntoon kun minä pilasin sen elämän.
Älkää koskaan uskoko peliriippuvaisen, älkääkä koskaan perustako perhettä sellaisen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtumastani on jo hyvän aikaa: Tapasin kolmekymppisenä muutamaa vuotta vanhemman miehen. Esittäytyi lääkäriksi ja sanoi sairaalan nimenkin, jossa kuulemma työskenteli. Asuimme lähellä toisiamme, joten muutaman kerran tavattiin. Mutta koska ammattinikin puolesta pengon ihmisten taustoja, aloin heti ottaa selvää tästä kaverista. Soitin hänen ilmoittamalleen työpaikalle, eikä siellä tunnistettu ko. henkilöä. Minua hämäsi se, että yksi hänen kavereistaan meni hämäysjuoneen mukaan ja tästä kaverista löytyivät kaikki tiedot ihan avoimesti. Hän oli lääkäri.
Kerran laitoin selkä seinää vasten, sillä rehellisyyden vaatimus on aina mennyt jopa tunteittenikin yli. Kaveri kertoi sitten, että oli joutunut loppuunpalamisen vuoksi jättämään lääkäriopintonsa kesken. (Minua hämäsi alussa juuri se, että hän tuntui kuitenkin tietävän jossain määrin lääketieteestä). Oli sitten hankkinut tavallisen kaupallisen peruskoulutuksen. Yllättävää oli se, että kaveri oli hyvässä johtotason työssä ja seurusteli kauniin naisen kanssa. Piti siis useita suhteita yllä. Ilmeisesti opintojen keskeytyminen oli aiheuttanut pysyvän trauman hänelle, jota täytyi kompensoida esiintymällä lääkärinä.
Kannattaa aina selvittää tapaamansa ihmisen taustat.
Ensimmäinen pitkä suhteeni. Seurusteltiin neljä vuotta ja se alkoi, kun olin 18 ja mies 26. Miehellä oli ikänsä puolesta jatkuvasti jonkinlainen valta-asetelma ja siedin häneltä ihan kamalaa kohtelua.
Ensimmäisen kerran mies kävi fyysisesti kiinni puolen vuoden seurustelun jälkeen ja siitä se sitten vain paheni. Mies vähätteli joka kerta tekemisiään ja pisti ne minun syykseni. Myös henkistä väkivaltaa oli paljon. Lähes joka viikonloppu meni minun itkiessä sohvalla samalla kun mies pelaa tietokoneella vieressä. Viikolla tietysti myös joskus. Mies raivostui hetkessä ja kohtauksiensa aikana lensi tavarat ja hän huusi niin, että korviini sattui. Fyysistä koskemattomuuttani loukattiin sylkemällä päälle, tönimällä tai lyömällä. Henkisesti hän satutti sanomalla mitä ilkeimpiä asioita, juuri ne millä tiesi satuttavansa eniten. Hänestä se oli normaalia, sanoa ilkeästi suuttuessa. Mutta jos minä tein niin, sain todellakin kuulla siitä koko loppuajan, kun yhdessä olimme. Se olikin vain hänen oikeus. Poliisit kävi niitä riitoja setvimässä muutamaan otteeseen myös.
Suhteen lopussa sitten petti, tavallaaan onnekseni niin pääsin sitten lähtemään viimein ja pysyvästi.
Nyt hänellä uusi, vielä nuorempi tyttö kierroksessa. Minä olen vain onnellinen, että uusi löytyi sillä muuten mies tuskin olisi jättänyt minua rauhaan.
Olimme rakastuneita yhden miehen kanssa, arvomaailmamme oli vain täysin eri joten siitä ei tullut mitään. Silti yritimme viimeiseen asti, vaikka se sattui.
Roikuin 1.5 vuotta suhteessa jossa seksi oli hyvää mutta mitään muuta siinä ei ollutkaan. Mies ei välittänyt, mutta jotenkin antoi toivoa aina sen verran että elättelin toivoa. Katkaisin suhteen pariinkin kertaan mutta mies ui takaisin liiveihin ja oli hetken verran vähän lämpimämpi. Noin pitkä aika elämästäni meni siihen että odotin häneltä merkkejä syvemmistä tunteista ja ylitulkitsin kaikkia hänen tekemisiään. Ja lopulta hän hylkäsi minut kokonaan suunnilleen yhdessä yössä ilman mitään selityksiä. Kaiken huipuksi juuri kun olin päässyt jotenkin yli, hän muutti vuokralle samaan rappuun josta olin juuri ostanut asunnon. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen suhde on hirvein. Narsisti nainen. Yritän päästä eroon ja en oikein keksi muuta keinoa kuin aloittaa samanaikaisesti toinen suhde. Miksi näin: koska rakastan tuota naista ja niitä superihania hetkiä, mitä on ollut.
Mutta se toinen puoli: yksinkertaisesti on täyttä helvettiä olla koko ajan varpaisillaan, kun saa pelätä sitä draamaa, huutoa ja syyllistämistä sekä uhriutumista, mitä sieltä joka kerta tulee. Nyt vasta ymmärrän mitä narsistit ovat ja miten vaikea heistä on päästä eroon.
Luulen, että toinen nainen herättää hänet tajuamaan, että homma on ohi. Pari kertaa olen aikaisemmin lähtenyt, mutta molemmilla kerroilla hän puhui minut ympäri/hurmasi uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
No oisko noita vastuutomia kuitenkin miehissä suurempi prosentuaalinen osuus? Jännänaisia on aika vähän. Naiset ovat kuitenkin yhteiskunnan kantava voima.
Kantakaapa ihan sitten keskenänne ilman miehiä koko yhteiskunta älkääkä tulko kyselemään yhdeltäkään mieheltä apua.
Voi, voi, kylläpäs sitä nyt ollaan niin katkerina, niin katkerina, että...:DD. Eihän se nyt naisten vika ole jos miehissä on enemmän hulttioita ym. omituisuuksia. Ja kyllähän tämä yhteiskunta aika pitkälle naisten varassa pyörii. Ajattelepa vain niitä yhteiskuntia, jossa naiset on teljätty neljän seinän sisälle, ei päästetä kouluun ja naiset ovat miesten omaisuutta, eikä heillä ole mitään valtaa mihinkään, ei edes omaan elämään. Nuo tuollaiset yhteiskunnat ovat kaikki yhtä takapajulaa, kehittymättömiä ja vailla minkäänlaista tulevaisuutta. Ja niin kauan kuin niissä naisia alistetaan, ne eivät koskaan tule menestymään tai kehittymään? Miksikähän eivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen pitkä suhde oli viedä mielenterveyden. Teini-ikä oli mennyt tietokoneen ääressä ujostellessa ja siihen ensimmäiseen yliopistossa löydettyyn naiseen tuli tietysti rakastuttua samantien. Pari vuotta olikin aika onnellista aikaa, mutta riitely alkoi pikkuhiljaa hiipiä mukaa kuvioihin.
Nainen oli minua muutaman vuoden vanhempi ja kokeneempi, ja osasi syyllistää minua kaikesta mikä ei mennyt hänen mielensä mukaan. Liian kilttinä uskoin pitkään vikojen tosiaan aina löytyvän minusta ; vasta kun hän päätti vaihtaa lähes valmis tutkintonsa nollasta aloitettaviin aivan toisen alan opintoihin, olla hakematta mitään apua masennukseensa ja odottaa että minä, itsekin opiskelevana, elätän meidät kummatkin aloin herätä tilanteeseen.Siltikin jatkoin suhdetta aivan liian pitkään, itselle vahingollisen vastuuntunnon takia lähinnä.
Masennuin itsekin huonosta suhteesta ja jatkuvista rahahuolista johtuen -- elämästä löytyy pari vuotta joista en muista yhtään mitään muuta kuin jatkuvan väsymyksen ja heti aamusuihkussa alkavat pohdinnat siitä, miksi tähänkin päivään piti herätä ja mitä pitäisi tehdä ettei huomenna enää tarvitsisi.
Kaiken kaikkiaan meni lähes kymmenen vuotta ennenkuin tajusin ns. laittaa pelastusliivit päälle ja hypätä uppoavasta laivasta. Elämä on sen jälkeen sujunut ihan mukavasti, mutta väärään ihmiseen rakastumiseen ja omaan typeryyteen hukattu vuosikymmen toki kaduttaa.
Jos tässä vielä joskus lapsia saa, minusta tulee varmaan kontrolloiva isä joka vahtii kenen kanssa mukulat alkavat seurustelemaan. Mutta parempi sekin on kuin oma kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
Paperilla oletkin varmasti tuhansia kertoja parempi vaihtoehto, mutta kun pillu ei vaan ole märkänä, kun olet liian tavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
Johtuiskohan siitä että isänmalli on ollut perinteinen jääräpää määrääjä joka on alistanut naisen. Tai hylkääjä. Tai vanhempien tunnekylmän avioliiton seuraamisen seuraus. Epäilen että kovinkaan moni meistä naisista ei hae naisenhakkaajaa tarkoituksella. Täydellisen parisuhteen omaavat vanhemmat on ollu aika harvalla. Sitten lisätään siihen epätäydellisyyteen vielä tää perus "älä kuvittele itsestäs liikoja"-kasvatus niin ei se kuule paljon muuta nuorelta tytöltä vaadi vähän eksyillä.
Eli miehillä on aina hyvät vanhemmat, kun eivät sorru kaikenmaailman örkkeihin niin usein?
Perheessä jossa isä on väkivaltainen lasten äitiä kohtaan, poikalapsista kasvaa yleensä samanlainen vaimonhakkaaja kuin isä ja tytöstä samanlainen kynnysmatto kuin äiti. Lisäksi mies on yleebsä fyysiseati vanhevempi kuin nainen.
-> Siksi meillä on vaimonhakkaajia mutta ei yleensä miehenhakkaajia.
Jälleen kerran http://yle.fi/uutiset/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_us…
Lyhyt suhde 15 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa. Mies oli silloin 45 ja sillä oli vanhan miehen roikkuva takapuoli. Hyh. Vaihdoin oman ikäiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin mies kirjoitti:
Nykyinen suhde on hirvein. Narsisti nainen. Yritän päästä eroon ja en oikein keksi muuta keinoa kuin aloittaa samanaikaisesti toinen suhde. Miksi näin: koska rakastan tuota naista ja niitä superihania hetkiä, mitä on ollut.
Mutta se toinen puoli: yksinkertaisesti on täyttä helvettiä olla koko ajan varpaisillaan, kun saa pelätä sitä draamaa, huutoa ja syyllistämistä sekä uhriutumista, mitä sieltä joka kerta tulee. Nyt vasta ymmärrän mitä narsistit ovat ja miten vaikea heistä on päästä eroon.
Luulen, että toinen nainen herättää hänet tajuamaan, että homma on ohi. Pari kertaa olen aikaisemmin lähtenyt, mutta molemmilla kerroilla hän puhui minut ympäri/hurmasi uudelleen.
Mitäpä jos kasvattaisit pallit ja olisit sotkematta kolmatta osapuolta tuohon soppaan?
Narsistin mies kirjoitti:
Nykyinen suhde on hirvein. Narsisti nainen. Yritän päästä eroon ja en oikein keksi muuta keinoa kuin aloittaa samanaikaisesti toinen suhde. Miksi näin: koska rakastan tuota naista ja niitä superihania hetkiä, mitä on ollut.
Mutta se toinen puoli: yksinkertaisesti on täyttä helvettiä olla koko ajan varpaisillaan, kun saa pelätä sitä draamaa, huutoa ja syyllistämistä sekä uhriutumista, mitä sieltä joka kerta tulee. Nyt vasta ymmärrän mitä narsistit ovat ja miten vaikea heistä on päästä eroon.
Luulen, että toinen nainen herättää hänet tajuamaan, että homma on ohi. Pari kertaa olen aikaisemmin lähtenyt, mutta molemmilla kerroilla hän puhui minut ympäri/hurmasi uudelleen.
On niin helppoa syyttää naista narsismista kun on itse munaton tossukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KoreyTaylor kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KoreyTaylor kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KoreyTaylor kirjoitti:
Kaiken tämän jälkeen onkin aivan luonnollista, että normaali suomalainen mies, joka hoitaa asiansa kunnialla, ei ole eläessään ollut työtön, ei lyö, dokaa, valehtele eikä petä - kuolee sukupuuttoon. Pelastakaa edes delfiinit.
Oot lukenut palstamiehen p**kanruskeiden lasien läpi tätä ketjua ja vieläpä unohtanut(?) soveltaa saamaasi tietoa. Nämä on nimenomaan niitä huonoja kokemuksia, suurin osa naisita on ollut kuitenkin suhtessa enemmän kuin kerran.
Voi taivahan talikynttilät näitä palstan - säännöllisesti - negatiivisia yleistyksiä. Älkää viittikö tehdä sitä. Olen tavannut ihmisiä jotka uskoo niitä. Voin sanoa, että niillä miehillä ei ole enää mitään toivoa päästä parisuhteeseen naisen kanssa. Asenteet ovat jo niin vinossa.
Kaksi riviä, etkä ymmärtänyt sanaakaan lukemastasi. Jonkin sortin ennätys varmaankin.
Ilmeisesti sitten en, eikä ilmeisesti peukuttajatkaan, joten missä vika.
Onko sinulla neljä peukaloa?
Nyt näyttäs olevan 23... peukaloa mulla. Montas sulla?
Vierailija kirjoitti:
Exäni johon jossain mielenterveyshäiriössä hairahdin. Olen täysin vakuuttunut kaksi vuotta miehen kanssa surusteltuani että hän on joko homo tai bi. Jokainen uusi ihminen joka hänet tapaa, ajattelee automaattisesti hänen olevan homo, sillä hän on hyvin HYVIN neitimäinen. Ruumiinrakenne on kuin hyönteisellä, hän on laiha ja pitkä ja täysin lihakseton. Vaatteet viimeisenpäälle hipsteriä ja trendikästä.
Epätoivoinen suorittaja jonka ainoa tavoite elämässä on saada se rivitalonpätkä, farmarivolvo ja lapset. Joille voi sitten olla se "cool isä, joka hipsteriparrassa ja cousteau-pipossa työnnellä lastenvaunuja" - yeah, sitähän se vanhemmuus pääasiassa on.
Hänelle kaikki oli suorittamista ja esittämistä. Kaikki tehtiin sen takia että voitiin näyttää muille. Kodista ei tehty mieleistämme, vaan sellainen joka oli trendikäs ja cool. Ja jos ei huomiota muuten saanut niin exäni kulki Tom of Finlad- kangaskassin kanssa ja hykerteli kuinka "kaikki varmaan kaupassa luuli homoksi hihihi"
IUUH MENEE IHAN KYLMÄT VÄREET kun muistelen tuota neitimäistä dramaqueenia jota pari vuotta jaksoin katsella. Tänäkään päivänä en tajua miten olen voinut antaa sen koskea muhun sängyssä, tai ylipäätään miten olen jaksanut koko ihmistä. Ja hullua on että vaikkei hän varsinaisesti tehnyt minulle mitään pahaa, olen eron jälkeen alkanut inhota tuota miestä ja teennäisyyttä ja kaikkea sitä ällöttävää suorittamista mitä suhde oli.
...Niin erosta nyt muutama vuosi ja mä olen menossa naimisiin elämäni rakkauden kanssa (joka on tuon homohyönteisen vastakohta). Exäni metsästää epätoivoisena, lähes 40-v miehenä sitä hänen kulissiinsa sopivaa naista.
:D "Homohyönteinen" Repesin!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vain yksi parisuhde ja se kesti 1v ja 9kk. Se ei ollut huono vaan niin hyvä, että ei kiinnosta ettiä uutta suhdetta kun vaikea saada parempaa :´(
Miksi se sitten loppui?
Nykyinen, eli ensimmäinen parisuhteeni, kestänyt nyt 2,5v.
Henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa (kaikki kuitataan huumoriksi), ei tykkää yhdestäkään kaveristani, haukkuu minua, triggeröi tahallaan syömishäiriötäni, huonoa seksiä jota harrastetaan vain kun hän haluaa, kohtelee mua ylipäätään todella huonosti. Manipuloiva.
Aion lähteä parin viikon päästä, toivottavasti onnistun. Vaikeaa, mutta sen arvoista. Eniten pelottaa yksin jääminen. Ottakaa ne red flagit tosissanne, ja muistakaa että parisuhdeväkivalta alkaa hiljalleen ajan kuluessa
Mulla on ollut peräti kaksi parisuhdetta, joissa on ollut henkistä väkivaltaa. Molempia kadun.
Nyt kun on pms niin kadun kaikkia muitakin suhteita ja ajatus miehistä tuntuu vähän ällöttävältä.
Kantakaapa ihan sitten keskenänne ilman miehiä koko yhteiskunta älkääkä tulko kyselemään yhdeltäkään mieheltä apua.