Lue keskustelun säännöt.
Isäni uhkaa jättää minut heitteille
27.08.2016 |
Hän uhkailee heittävänsä minut pihalle kodistamme vaikka en ole kyennyt hankkimaan itselleni omaa asuntoa. Olen itsekin sitä mieltä että minun olisi korkea aika muuttaa omilleni (olen tällä hetkellä 25-vuotias) mutta se ei vaan ole Suomessa niin helppoa. Suomi ei ole niin hyvä maa elää kuin yleensä luullaan. Olen nyt virallisesti koditon ja taistelen oikeudestani jäädä isäni kotiin asumaan.
Tällaisina synkkinä hetkinä ainoa valopilkku on haaveeni siitä, että voisin muuttaa vielä jonakin päivänä Romaniaan ja saada Romanian kansalaisuuden.
Kommentit (79)
Miksi isäsi pitäisi sietää itsemaksamassaan kodissa sinun sinne päästämiä couchsurfereita? Jos ymmärsin taloudellisen asetelmanne oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinainen maan toivo. Miten voi olla tuollainen nahjus 25-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Mä muutin vuokrayksiöön samantien ku täytin 18 joten miten joillakin on niin vaikeeta se yksin muuttaminen? Ei mulla ollu sillo ku opintotuki+asumislisä "tuloina" ja silti sain asunnon samantien.
Jännä juttu. Itse olen ollut parikin kertaa virallisesti "vailla vakinaista osoitetta" kun niitä vuokrayksiöitä Helsingissä tavoittelee niin suuri porukka suhteessa tarjontaan.
Kerropa vielä minä vuonna ja millä paikkakunnalla tämä oma muuttosi tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romaniaan? Onko luottotietosi menneet,vai miksi et saa asuntoa?
Ei vaan koska ei ole töitä niin ei ole opiskelijana varaa asua omillaan.
AP
Aivan helposti on varaa. Muutin 18-vuotiaana omilleni opiskeleen ja ekat 2 vuotta olin ilman töitä ja silti oli varaa enkä nähnyt nälkää. Ihan puhdas tekosyy ja kermaperseisyyttä, että ei muka pysty.
Sä oot varmaan henkinen kermaperse, kun tuohon pystyit. Mikä ap:n tilanteessa on hivellyt häntä oikein?
Onko asunto isäsi oma vai onko hänkin köyhä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan hae toimeentulotukea ja muuta opiskelijayksiöön koulusi loppuajaksi ja sitten valmistuttuasi ja töitä saatuasi hommaa parempaa kämppää?
Anteeksi, mutta elämmekö samassa maassa? Viimeksi kun tarkistin tämä oli Suomi, ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla opiskelijayksiön saaminen on melkein verrattavissa lottovoittoon.
Toimeentulotukea ei saa jos on päätoiminen opiskelija, joka saa opintotukea ja asumislisää (varsinkaan jos ei ole nostanut edes opintolainaansa).
- sivullinen
Minun isä heitti minut pihalle viime vuonna. Valmistuin toukokuussa lukiosta, en päässyt opiskelemaan, pienellä paikkakunnalla ei töitä. Hain koko ajan, mutta ei. Yhtenä päivänä hän tuli ja sanoi että ei jaksa katsoa minua enää, ala mennä. Pakkasin kahteen reppuun tavarat ja kävelin poikaystävän luo ja sanoin ettö mulla ei enää ole kotia. Sain olla poikaystävän luona, mutta joitakin öitä jouduin yöpymään metsässä. Joulukuussa. Oma vikani oli kyllä, valehtelin poikaystävälle että menen johonkin, kun oikeasti olin "kadulla" koska halusin olla yksin.
Puolen vuoden "kodittomuuden" jälkeen sain töitä. Siskoni kertoi isälle ja isä alkoi anella minua takaisin kotiin. En mennyt. Silloin kun eniten tarvitsin isää ja tulea, hän heitti minut kadulle.
Sinä olet pitkälti yli 2 kymppinen, miksi asut kotona? Mitä teet? Kyllä sossut sun muut aina jotain hommaa. Minulla ei ylpeys antanut mennä kerjäämään rahaa. Menin mielimmin metsään.
T. Nyt 20-vuotias nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt mee läpi tää sun provosi. Kirjoitat ihan liian hyvin ollaksesi kuvailemasi toivoton pösilö. Mutta ihan viihdyttävää tämä oli.
En voi uskoa että tähän on tullut näinkin paljon asiallisia vastauksia!
Joko ap on täysin latvasta laho tai tämä on ... uskallanko sanoa ... PROVO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun isä heitti minut pihalle viime vuonna. Valmistuin toukokuussa lukiosta, en päässyt opiskelemaan, pienellä paikkakunnalla ei töitä. Hain koko ajan, mutta ei. Yhtenä päivänä hän tuli ja sanoi että ei jaksa katsoa minua enää, ala mennä. Pakkasin kahteen reppuun tavarat ja kävelin poikaystävän luo ja sanoin ettö mulla ei enää ole kotia. Sain olla poikaystävän luona, mutta joitakin öitä jouduin yöpymään metsässä. Joulukuussa. Oma vikani oli kyllä, valehtelin poikaystävälle että menen johonkin, kun oikeasti olin "kadulla" koska halusin olla yksin.
Puolen vuoden "kodittomuuden" jälkeen sain töitä. Siskoni kertoi isälle ja isä alkoi anella minua takaisin kotiin. En mennyt. Silloin kun eniten tarvitsin isää ja tulea, hän heitti minut kadulle.
Sinä olet pitkälti yli 2 kymppinen, miksi asut kotona? Mitä teet? Kyllä sossut sun muut aina jotain hommaa. Minulla ei ylpeys antanut mennä kerjäämään rahaa. Menin mielimmin metsään.
T. Nyt 20-vuotias nainen
Sullakin oli poikaystävä ja kaikki. Vähänkö helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsi kulta! Miksi et mene äitisi luo? Voisit pikku hijåljaa ottaa vastuuta myös omasta eöämästäsi ja huomioida isääsi paremmin hänen luona asuessasi. Milläs rahoilla tupakkaa ostat?
En ole koskaan tullut juttuun äitini kanssa. Silloin kun vielä asuin äitini luona (alle 17-vuotiaana) niin äitini ja isäpuoleni komensivat minut jatkuvasti tekemään kotitöitä ja pahoinpitelivät minua, ihan sama olinko tehnyt jotakin väärin tai en. Lisäksi äitiäni ei voisi vähempää kiinnostaa huolehtia minusta vaikka hänellä ja isälläni on yhteishuoltajuus.
AP
Meinaat, että vanhemmillasi on edeleen yhteishuoltajuus sinusta, 25-vuotiaasta? =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan normaalia, että aikuiselle ihmiselle tulee riitoja vanhempiensa kanssa, jos joutuu asumaan pitkään saman katon alla. Se on tavallaan itsenäistymistä ja merkki siitä, että on aika muuttaa pois.
Miten 25-vuotias edes enää haluaa asua kotona? Eikö siinä kaadu jo seinät päälle, kun vanhemmat tietää kaikki menot ja kyttää ja käskee tehdä sitä ja tätä. Ei tuo oo pysyvänä ratkaisuna aikuiselle normaalia enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lapsi kulta! Miksi et mene äitisi luo? Voisit pikku hijåljaa ottaa vastuuta myös omasta eöämästäsi ja huomioida isääsi paremmin hänen luona asuessasi. Milläs rahoilla tupakkaa ostat?
En ole koskaan tullut juttuun äitini kanssa. Silloin kun vielä asuin äitini luona (alle 17-vuotiaana) niin äitini ja isäpuoleni komensivat minut jatkuvasti tekemään kotitöitä ja pahoinpitelivät minua, ihan sama olinko tehnyt jotakin väärin tai en. Lisäksi äitiäni ei voisi vähempää kiinnostaa huolehtia minusta vaikka hänellä ja isälläni on yhteishuoltajuus.
AP
Yhteishuoltajuus? Ootko sä jotenkin vammainen/mielenterveyspotilas vai miksi sulla on yhä holhoajat? Se huoltajuus on päättynyt tasan sillä sekunnilla kun täytit 18.
Teineillä tulee samasta syystä riitoja vanhempien kanssa, mutta rahkeet eivät vielä riitä asumaan omillaan.
Aikuinen ei halua noudattaa enää muiden sääntöjä siinä, miten asuu omassa kodissaan, vaan luoda omat. Vanhemmilla on kuitenkin yhä oikeus omiin sääntöihinsä oman kattonsa alla. Yleensä nuori tajuaa tämän ja muuttaa omilleen, kun alkaa tarpeeksi ärsyttää tai kun tulee eteen muutto toiselle paikkakunnalle. Sekä nuori että vanhemmat hyötyvät, kun nuori kehittyy normaalisti aikuiseksi ja haluaa muuttaa pois.
Teini-ikäisenä on lyhyen jakson ajan todella vaikeaa, koska tavallaan on itsenäinen ja kykeneväinen omiin päätöksiin, tavallaan ei. Aikuiseksi vartuttuaan ihminen sen sijaan on kykeneväinen muuttamaan omilleen ja yleensä tajuaa tämän tehdäkin. Ei aikuinen jaksa enää asua vanhempiensa luona eikä vanhemmat elättää kauaa aikuista. Tämä johtaa aina riitoihin. Niin kuuluukin tapahtua, se on osa kasvamista. Se on jopa nuoren aikuisen kehitystehtävä. Tajuta, että hän voi hallita itse omaa elämäänsä, itsenäistyä ja ottaa vastuun itsestään. Tähän liittyy yleensä myös haaveita siitä, että kykenee itse elättämään itsensä haaveilemallaan työllä, kun on ensin opiskellut. Monet haluavat myös parisuhteen ja oman asunnon. Jos asuu vanhemmillaan, jää paitsi kaikesta tästä, vaikka elämä muiden siivellä saattaa vaikuttaa helpolta, olisi itse asiassa helpompi vain itsenäistyä. Lisäksi se on paljon kivempaa. Suurimmat nautinnot elämässä ovat sellaisia, että niihin vaaditaan vähän vaivaa.
Suurin osa aikuisista ei meinaisi olla omilla vanhemmillaan kylässä edes viikkoa, koska heillä on oma elämä. Asuminen yhdessä olisi heille täysin käsittämätön vaihtoehto ja sellainen, mihin turvauduttaisiin vain kun kerta kaikkiaan mikään muu ratkaisu ei ole mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Miten 25-vuotias edes enää haluaa asua kotona? Eikö siinä kaadu jo seinät päälle, kun vanhemmat tietää kaikki menot ja kyttää ja käskee tehdä sitä ja tätä. Ei tuo oo pysyvänä ratkaisuna aikuiselle normaalia enää.
"Vanhemmat tietää kaikki menot" No hui :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isä heitti minut pihalle viime vuonna. Valmistuin toukokuussa lukiosta, en päässyt opiskelemaan, pienellä paikkakunnalla ei töitä. Hain koko ajan, mutta ei. Yhtenä päivänä hän tuli ja sanoi että ei jaksa katsoa minua enää, ala mennä. Pakkasin kahteen reppuun tavarat ja kävelin poikaystävän luo ja sanoin ettö mulla ei enää ole kotia. Sain olla poikaystävän luona, mutta joitakin öitä jouduin yöpymään metsässä. Joulukuussa. Oma vikani oli kyllä, valehtelin poikaystävälle että menen johonkin, kun oikeasti olin "kadulla" koska halusin olla yksin.
Puolen vuoden "kodittomuuden" jälkeen sain töitä. Siskoni kertoi isälle ja isä alkoi anella minua takaisin kotiin. En mennyt. Silloin kun eniten tarvitsin isää ja tulea, hän heitti minut kadulle.
Sinä olet pitkälti yli 2 kymppinen, miksi asut kotona? Mitä teet? Kyllä sossut sun muut aina jotain hommaa. Minulla ei ylpeys antanut mennä kerjäämään rahaa. Menin mielimmin metsään.
T. Nyt 20-vuotias nainen
Sullakin oli poikaystävä ja kaikki. Vähänkö helppoa.
Ja kaikki? Mulla oli tosiaan poikaystävä. Rahaa en saanut mistään, oli vaan pienet säästöt. Poikaystävä eli pienellä opintotuella. En voinut tosiaankaan olla koko ajan siellä, koska koin kulujen tulevan liian isoiksi. Menin mielummin metsään nukkumaan kuin takaisin kotiin. Yhden yön nukuin isän ulkovarastossa koska oli kova myrsky.
Saisit oikeasti joutua samaan tilanteeseen. Kuinka helppoa se sitten olisi. Pimeässä löytää hyvä paikka mihin mennä ja siinä pysyä lämpimänä koko yö. Lokakuusta maaliskuuhun aina satunnaisen säännöllisesti metsässä. Sitä tosin ei kukaan tiedä että öitä siellä vietin. Ei edes poikaystäväni.
Hei Ap, kai sulla on tyttöystävä? Voitte tehdä lapsen, niin heti saatte asunnon ja paremman toimeentulon. Niin mun sisko teki ysiluokalla ja on nyt 15 vuoden jälkeen hyvin toimeentuleva työtön, kouluttamaton, kolmannen pienen lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten 25-vuotias edes enää haluaa asua kotona? Eikö siinä kaadu jo seinät päälle, kun vanhemmat tietää kaikki menot ja kyttää ja käskee tehdä sitä ja tätä. Ei tuo oo pysyvänä ratkaisuna aikuiselle normaalia enää.
"Vanhemmat tietää kaikki menot" No hui :D
Oikeasti haluat vanhempies tietävän kaikki treffit, baarireissut, työhaastattelut sun muut ja joko tulla kotiin kännissä tai todeta että et voi juoda, kun isi ei tykkää? Katkaise nyt helvetti se napanuora ja ota itseäs niskasta kiinni, aikuinen mies ja kokee tarvetta elää vanhempien valvonnassa. Säälittävää.
Ajatella! Mikä vääryys!