Te, joiden vanhemmat hoitavat lapsenlapsia useita päiviä kerrallaan?

tuli tosin surullinen olo, kun itse ei apua saada koskaan. Edes synnytys ei ole ollut sellainen asia, että jommankumman vanhemmat olisivat tulleet auttamaan muiden lasten hoidossa.

Meillä on juuri tulossa 10.vuotis hääpäivä, ja yhtään yötä emme ole tänä aikana viettäneet ilman lapsia. Olisipa mukavaa lähteä edes yhdeksi yöksi jonnekin reissuun, mutta kaikki isovanhemmat ovat jo ilmoittaneet, että ei tule kuuloonkaan, että miksikään lapsenvahdeiksi alkaisivat. Eivät ole hekään kuulemma apua saaneet, niin eivät myöskään meitä auta.

ovat molemmat viettännet aina kesät maalla mummolassa jo 3v. saakka sekä talvisin viikonloppuja jne. Nykyään asumme ulkomailla ja lapset 9 v ja 7 v ovat koko kesän (3 kk) mummolassa. Vanhempani ovat hiukan alle 60v.



Ikinä emme ole pakottaneet vanhempiani lapsia hoitamaan päinvastoin, isovanhemmat aina kärttävät lapsia luokseen. Ja lapset viihtyvät hyvin.

Täällä sama tilanne, nyt tulee 5-vuotta naimisissa meillä...te olette sentään vielä naimisissa..me tuskin olemme kun tuo 10v olisi ajankohtainen. Yhtään sukulaista ei meillä ole näkynyt avuksi missään vaiheessa Nytkin on lapset vesirokossa ja molemmat isovanhemmat vaan voivottelee ja puhuu omia asioitaan. Jos on kerran ollut oma perhe-elämä niin rankaa niin viettäköön vanhuudenkin ihan yksin..apua ei meiltä heru.

Hän on yksinäinen (ei miestä siis) joten hoitaa yksin silloin kun hoitaa. Mutta mielellään on pojan kanssa koska vaan. Poika vasta 1v2kk, joten myös sitä raskasta vaippaikäistä on hoitanut. Äitini on 60v ja kyllä loistavassa fyysisessä kunnossa.



Seuraavaksi hoitaa poikaa pääsiäisenä pidemmän pätkän kun lähdemme miehen kanssa 3vrk ulkomaille. Muuten hoitaa 1-2krt viikossa lyhyitä aikoja.

Molemmat muutaman vuoden päälle 50, urheilullisia... Pappa harrastaa kaiken moista liikuntaa päivittäin (hiihtää, juoksee) myös mummu lenkkeilee yms...



Kertaakaan eivät ole valittaneet, päinvastoin! Meillä tyttö sarjassa oikein helppo lapsi! Monesti ovat hoitoon pyytäneet ja vielä valittavat kun pitää niin aikaisin palauttaa kotiin...

Omat vanhempani (61 vuotiaita) ovat hoitaneet lastamme (nyt 5v) joskus 4 päivää ja 3 yötä putkeen, lapsemme oli silloin about 2v.

Silloin sanoi äitini, että huh, olipas se aluksi raskasta, ennen kuin tottui taas lapsiperheen hulinaan. Ja sanoi, että oli jälkikäteen niin hiljaista, että ihan itketti ja harmitti, että hoitoaika meni niin nopeasti lapsemme kanssa.



Anoppi 65v. ja appi 70v. eivät ole hoitannet lastamme kuin max. yhden yön yli, kun se on NIIN raskasta ja rankkaa.

Kerran olin heillä yötä kaksin lapsemme kanssa ja kysyin voisiko anoppi vahtia lastamme, että kävisin ystävätterini kanssa syömässä raflassa. Minä olisin ennen lähtöä nukuttanut lapsemme.

Anopin vastaus oli, että hän ei nyt jaksa. =(



Mieheni (hänen poikansa) oli ollut jo kolmatta viikkoa työkomennuksella ulkomailla ja minä olin ollut pienen lapsen kanssa koko tämän ajan kaksin kotona. Ajattelin, että edes yhtenä iltana olisin päässyt juttelemaan mukavia ystäni kanssa jota harvoin tapaan, kun kerrankin nyt olin samassa kaupungissa ja olisi ollut lapsenvahtikin paikalla. Mutta eipä ollut....



Sen jälkeen en ole enää ikinä kysynyt anoppia lapsenvahdiksi. Ja siitä on nyt aikaa kohta se 4 vuotta......

Ikää on heillä vähän päälle 60, ja kokemusta lastenhoidosta hyvin vähän, koska olin heidän ainokaisensa ja olennaisesti helpompi kuin meidän riehupetterit. Hyvin ovat käsittääkseni pärjänneet.

hoitavat aina tarvittaessa lapsiamme (3 kpl) ja välillä vaikkei olisi tarviskaan. Lapset ovat nyt keskimäärin eskari-ikäisiä, mutta vanhempani ovat hoitaneet heitä kaikkia jo vauvasta asti. Joskus sanovat että on ollut kova meno päällä mutta koskaan eivät valita. Haluavat itse ottaa lapsemme hoitoon (joskus tarpeen vaatiessa tulevat myös kotiimme hoitamaan) ja lapset ovat heidän kanssaan todella mielellään. Asumme n. 10 km päässä toisistamme.

Mun omat vanhemmat on tottuneet lapsiin ja luulen että juuri siksi he haluavat lapsiani mahdollisimman useasti kylään ja mielellään useammaksi yöksi. Mun vanhemilla on kaikkiaan 16 lastenlasta. Minun lapset niitä nuorimpia.



Miehen vanhemmat taas eivät ota lapsia koskaan. Ei vaikka kysyisi. Aina on joku syy miksei voi olla lasten kanssa. Meillä esikoinen 7v. kysyi minulta että koska mummo voisi lähteä mun kanssa jätskille kaupungille?! Ihan täpinöissään halusi heti soittaa ja kysyä. Mummo taas hienosti kieltäytyi vedoten tällä kertaa olkapääkipuun. Paha mielihän siitä tuli mutta onneksi toinen mummo sai tytön piristymään.



Mun omat vanhemmat ovat iältään 60v. ja 67v. Miehen vanhemmat 59v. ja 64v.



Meillä ei erityisemmin pyydetä hoito-apua. Haluaisin että myös toiset isovanhemmat viettäisivät aikaa lasten kanssa. Omat vanhemmat asuvat 300km:n päässä,miehen vanhemmat 2km:n päässä. Silti näen omia vanhempiani useammin.



Surullista :(

Luulisi seitsemänvuotiaan jo tietävän, että juuri tämän mummon kanssa ei ole tapana käydä missään.

Vierailija:

Meillä esikoinen 7v. kysyi minulta että koska mummo voisi lähteä mun kanssa jätskille kaupungille?! Ihan täpinöissään halusi heti soittaa ja kysyä. Mummo taas hienosti kieltäytyi vedoten tällä kertaa olkapääkipuun. Paha mielihän siitä tuli mutta onneksi toinen mummo sai tytön piristymään.

töissä ja kaikki asuvat meidän lähellä.



Omat vanhempani ottavat lapsemme 2-4 krt vuodessa pariksi päiväksi kerrallaan hoitoon. Valitettavasti tämä tapahtuu keskellä viikkoa, joten minä ja mieheni emme tästä varsinaisesti hyödy, sillä työaikana on vaikea pitää vapaata.



Vanhempani ovat 58 v, erittäin aktiivisia, mutta silti ovat todenneet, että rankkaa on ja että eivät enää jaksaisi hoitaa pieniä lapsia=)

Nyt ottivatkin vain toisen lapsistamme hoitoon ja ensi viikolla toisen.

meillä hoittaa niin mun porukat ssekä ex ukon porukat jopa viikonlopun.mun vanhemmat tosin jo yli 60v..että ainoastaan nuorin 4kk ollu siel.ja kaks muuta 3v ja 2v ovat toisella mummolla.kyl mulle on joskus sanottu että eivät nyt jaksaym mutta en siitä loukkaannu :)niin paljon ovat mua auttaneet ku olen yh. kiitos heille siitä.

Olen 46-vuotias ja minulla on vasta yksi lapsenlapsi, 10 kk. He asuvat vain parin kilometrin päässä minusta ja tapaamme useamman kerran viikossa. Poika ollut minulla hoidossa yötä ehkä n. viisi kertaa elämänsä aikana. On helppohoitoinen ja hyvä nukkumaan. Oli juuri pari viikkoa sitten yökylässä luonani. Täytyy kyllä sanoa, että niin mielelläni kuin poikaa ja hänen vanhempiaan autankin, hoitaminen on väsyttävää. Olen kai jo vieraantunut noin pienen hoidosta ja rytmistä, vaikka oma nuorimmaiseni on vasta 7-vuotias. Raskaan työviikon jälkeen viikonloppuna en mielelläni poikaa ota luokseni, vaikka tietenkin autan, jos vanhemmat tarvitsevat lastenhoitoapua. Onneksi voin tyttärelleni suoraan sanoa, jos en jaksa poikaa ottaa eikä siitä tule mitään sen suurempaa mielipahaa kenellekään.

Minulle sitten valittaa heidän selkänsä takana, ettei jaksa, on niin raskasta, aina täytyy jne. Siksipä en omia lapsiamme pyydäkään koskaan katsomaan. Jos tulee omasta halusta hakemaan ulos, niin siitä vaan, mutta tahdota ei...

Hoitavat mielellään muutaman päivän. Ovat melko hyväkuntoisia. Lapsemme on nyt neljä vuotta.

Tyttäreni käy toisen mummon kanssa vaikka missä. Sai siis itse ajatuksen siitä jätskille lähdöstä. Ymmärräthän että pettymys oli valtaisa!!!



*8

Ja hoitaneet kaksivuotiastani lukemattomia kertoja aina muutamasta tunnista kolmen päivän yökyläilyyn asti. Eivät koskaan ole valittaneet, vaan päinvastoin ovat ikionnellisia aina kun poika tulee heille hoitoon. Pitäsivät häntä kuinka kauan tahansa. Äitini tosin on välillä pitkiäkin ajanjaksoja työttömänä, joten hänellä on aikaa ja voimavaroja autella lapsenhoidossa.



Miehenikin vanhemmat kyllä pyytelevät poikaa hoitoon, mutta en uskalla päästää poikaa anopin kanssa kaksin edes toiseen huoneeseen, puhumattakaan että jättäisin pidemmäksi aikaa.

Mutta vanhempana kyllä. Esikoinen ekaa kertaa 1v 7kk iässä. Äitini sanoo suoraan, jos ei sovi ottaa hoitoon tai ei jaksa. Ja on kertonutkin, että on mukavaa, että lapset ovat hoidossa, mutta ihan kiva, kun lähtevätkin. Seuraavana yönä nukuttaa kuulema hyvin:-) Vanhempani ovat noin kuusikymppisiä.

Oman isäni pinna lasten kanssa on kasvanut todella paljon sitten oman lapsuuteni. Ihanaa nähdä pehmentymistä joskus niin ehdottomassa ihmisessä:-)

Nykyisin, kun lapset jo 5,5- ja 6-vuotiaat äitini sanoo lapsiemme olevan niin helppoja. Ehkä joka toinen kuukausi ovat vanhemmillani hoidossa.

Lapset ovat ekalla ja tokalla. Nuorin 3 vuotias on niin äitiin ja isään kiinni jäänyt, ettei voi olla yökylässä yhtä yötä kauemmin, vaikka siskonsa oli saman ikäisenä viikon reissussa isovanhempien kanssa. Isommat eivät näe isänsä vanhempia ollenkaan. Nuorin ei myöskään ole toisilla isovanhemmillaan ollut koskaan hoidossa. Joskus ollaan pyydetty, mutta aina on jokin " este" , joten ollaan lakattu pyytämästä. Eikä olla mitään yökylää edes ehdotettu, vaan paria tuntia päiväaikaan. Lapsi ei vierasta, eikä ikävöi äitiä ja isää ennen iltaa. Ei ymmärrä ei, kun kyseessä on ainoa lapsenlapsi ja isovanhempiakaan ei ole iällä pilattu.

Mun äitini on opettaja, joten on kesällä pitkällä lomalla. Poikani on ollut nyt parin kesän ajan (n. 3 vuotiaasta) paljon kesällä mummin kanssa kunnes oma lomani alkaa. Käytännössä niin että ovat viikot joko täällä meidän kotona taikka mökillä taikka sekä että ja viikonloput ollaan yhdessä.



Äiti ei ole koskaan valittanut väsymystään, itseasiassa on tyytyväinen kun on tekemistä (on leski ja asuu meistä kaukana eli näemme vain pidemmillä lomilla), äitini on nyt 63 v.