Mahdollinen taantuminen uuden vauvan myötä: mitä odotettavissa?
Meillä on nyt 1v 11kk tyttö, ja ensi viikolla on laskettu aika uudelle tulokkaalle. Mietin tässä lähitulevaisuuden odotettavissa olevia juttuja, ja kyselisin teiltä: millaisia "vauvaksipalaamis"-juttuja taaperoillenne on tullut, jos ylipäätään on?
Oletan, että
- mukavasti edennyt pottailu ainakin saattaa ottaa kunnon taka-askelen, kun tyttö näkee uuden vauvan saavan rutkasti huomiota vaipattamisen ja pepunpesujen kautta?
- tutista luopumiseen voi tulla pidempi viive? nyt se on enää nukahtamisväline, mutta kun se otetaan vauvalla käyttöön (tissi-imutekniikan vakiinnuttua) voi olla että typykin tahtoo tuttejaan takaisin myös päiväkäyttöön... olisipa kannattanut tiukemmin vieroittaa tarpeeksi aikaisin, mutta oli välistä tosi vaikeaa rajoittaa nukuttamiseenkin, niin eipä tullut edettyä nopeammin.
- varmaan myös takertumista ja sylittelyikävää tiedossa? Se lienee itsestään selvää.
Mutta mitäs muuta? Kaikkea ei tietenkään voi ennakoida, mutta jos on hyviä vinkkejä, olen kovasti kiitollinen!
Kommentit (7)
Meillä aikoinaan "nelosen" ja "vitosen" ikäero oli 1v4kk, ja oikeastaan ainut taantuminen tapahtui puheen kanssa. Nelonen oli toki niin pieni, ettei vielä oltu Vieroitettu vaipoista/tutista. Sanoja puhui jo jonkin verran pikkuveljen syntyessä, mutta kaikki puhe loppui vauvan syntymään ja alkoi taas vain "ääntelemään" ja sormella osoittamaan.Neuvolassa meinasivat huolestua, kun 2-vuotis-käynnilläkin puhe oli vielä kovin "vaiheessaan", mutta hitaasti ja varmasti puhe tuli takaisin. Muuten kaikki sujui mukavasti, enkä muista, että mitään mustasukkaisuuskohtauksiakaan olisi ollut; Toisaalta taas, se eka puoli vuotta on aika hämärän peitossa muuteskin, että hommaa riitti, kun oli kolme vanhempaakin lasta.
Kaikkea hyvää teille ja onnellisia hetkiä pikkuistenne kanssa!
Truutta
Meillä esikoinen oli 1v10kk, kun kuopus syntyi.
Tuolloin oli jo päiväkuiva, mutta muutaman viikon ajan alkoi tehdä pisut housuun. Kakat teki kyllä edelleen pottaan.
Peukun imeminen alkoi myös tuolloin, eikä olla vieläkään päästy siitä eroon.
Muita juttuja ei tullut. Kovasti halusi ja haluaa edelleen auttaa kuopuksen hoidossa, ja tietenkin annetaan, niin paljon kuin mahdollista.
Kaikki ovat olleet hyviä tietoja!
Lohdutukseksi, että meillä ainakin em. tavalla 95% ajasta menee oikein mukavasti. Taapero on vain 3 kertaa lyönyt vauvaa ja kun asiaan on puututtu jämäkästi, se loppui. Ja kannatta pukea taaperon tunteita sanoiksi: esim. harmittaako sinua, että vauva itkee? / äiti joutuu nyt kantamaan vauvaa koko ajan? / ei voida nyt leikkiä sinun suosikkileikkiä? Meillä ainakin se on auttanut, että taapero on reilusti sanonut tiettyinä hetkinä, ettei tykkää vauvasta.
Tämän poimin erikseen siitä syystä, että lyömishomma on meilläkin aavistuksissa. Tyttö mätkäisee aina välillä koiraparkaamme, kun harmistuu johonkin (koira melkein poikkeuksetta harmiin täysin syytön). Jonkin verran tätä voi ennakoida, mutta ei näemmä ihan kokonaan. Tästä on kielletty tiukasti ja tyttöä viety saman tien toiseen huoneeseen kuin koira. Lyömisten suhteen pyritään olemaan täysin yksiselitteisen torjuvia, mutta niitä silti aika ajoin tulee. Vielähän ne eivät ketään satuta, mutta se ei ole olennaista vaan periaate. Kuinka te puutuitte lyömisiin - siirtämällä muualle? (Tietysti kieltämisen lisäksi.)
Hyvä muistaa myös tuo, että harmistusten ääneen sanominen on tärkeää, sillä valkenee lapselle että vanhemmat
tajuavat
hänen tuntemuksiaan olevan olemassa.
J66
Itse pelkäsin että meidän taapero tulisi olemaan järjettömän mustasukkainen kun vauva syntyy. En saanut pitää ennen vauvan syntymään mitään toista vauvaa sylissä... kuitenkin mitään mustasukkaisuutta poika ei (ainakaan suoraan) meille ilmaissut. Muutaman kerran halusi tulla syliin kun vauvakin oli ja tietenkin pääsi (onhan minulla kaksi kainaloa ;)
Mielestäni on tärkeä korostaa sitä, että vauva on TAAPERON pikku-veli tai -sisko. Tosi usein kuulen varsinkin odottavien äitien puhuvan taaperolla vauvasta "äitin vauvana... yksikin meidän puistossa jaksaa jankuttaa 1v. 6kk taaperolle päivittäin "äitilläkin on vauva mahassa", vaikka tuo taapero ei taatusti tajua kuin sanat "äitillä ja vauva = äitin vauva".
Kun vauva tuotiin laitokselta kotiin laitoimme vauvan keskelle olohuoneen lattiaa kaukalossaan (ei siis äidin tai isän sylissä) ja sanottin " Katso Pertti, mitä äiti ja isä toi! Pertti sai Pikku-veikan! Nostetaanko veikka kaukalosta?" Sitten nostin vauvan kaukalosta ja otin taaperon samaan syliin polvelle paijailemaan vauvaa. (meillä taapero ei ehtinyt käydä sairaalassa katsomassa) ...olin aivan äimänä kun poika ei ollutkaan mustasukkainen kun vauva oli sylissäni.
Meidän lapsilla on ikäeroa 1 v 9 kk, nuorempi on nyt jo yli 1-vuotias. Jännitin isosiskon suhtautumista vauvaan melkein enemmän kuin synnytystä, mutta tosi hyvin meni. Oltiin kyllä alussa tosi tarkkoja siitä, että isosisko sai huomiota vähintään yhtä paljon kuin aiemmin. Vauva oli onneksi rauhallinen ja antoi meidän puuhailla isosiskon kanssa. Alkua helpottaa, kun vauva nukkuu paljon ja on aikaa isommalle. Ihan ensimmäisen illan jälkeen, jolloin isompi sanoi hämmennyksisssään "äiti pois" ja "vauva pois" ei ollut mustasukkaisuutta. Ehkä kerran tyttö itki, kun ei päässyt syliin, kun imetin vauvaa. Muuten hän tyytyi tulemaan viereen vaikka lukemaan kirjaa, kun imetin.
Otimme heti siskon mukaan auttamaan vauvan hoidossa, antamaan vaippaa ym. Meillä varmasti helpotti se, että tyttömme osasi jo puhua aika paljon ja varsinkin ymmärsi, joten hänelle saattoi selittää asioita ja viihdyttää myös puhumalla, jos ei aina voinut puuhailla yhdessä. Meidän esikoinenkin on aika rauhallinen luonne, tosin aina tarvinnut paljon seuraa. Jotenkin tuntui, että hän alkoi jopa puuhailla enemmän itsekseen vauvan syntymän jälkeen.
Me ainakin olimme tosi tyytyväisiä tähän ikäeroon, vauvavaihe meni mainiosti. Nyt se "vauva" on jo tosi vauhdikas ja utelias taapero, joka osaa jo leikkiä isosiskon kanssa, ainakin jonkin verran. Tavaroista tulee tosin tappelua, mutta se kai kuuluu ikään.
Onnea teille uuteen elämänvaiheeseen!
[i
Meillä kyllä isompi ikäero kun edellisillä vastaajlla, eli 2v3kk. Me kyllä tehtiin ihan tietoinen päätös että mun loppuraskauden aikana ei mitään suurempia muutoksia tytön elämään tehdä. Eli emme ottaneet tuttia pois (tosin tsempattiin sen eteen että tutti oli vaan unilla mukana), emme pitäneet unikoulua (tai siis ajaneet tyttöä pois meidän sängystä jonne oli tottunut yön aikana tulemaan), tai ryhtyneet suurella tamolla kuivaksi opettamaan.
Kun vauva syntyi, tehtiin kaikkemme että tytön normaalit rutiinit säilyi, mm nukutuksen suhteen. Itse tein myös sitä, että jätin kaikki suuremmat vauvan hellimiset ja lellimiset niihin tilanteisiin, kun tyttö ei ollut paikalla. Jos tyttö esim kiljui kurkku suorana, ei sanottu että älä huuda, vauva pelästyy, vaan ennemmin, älä huuda, äidin korviin sattuu. Toisin sanoen ei käytetty vauvaa tekosyynä /perusteluna ellei ollut ihan pakko.
Nyt vauva on jo 4 kk, tytöstä on tullut ihan itsekseen reipas isosisko joka ei syö tuttia juuri ollenkaan ja jätti vaipan oma-aloitteisestiu pois kuukausi sitten. Tyttö myös pitää huoltaa että pikkuveljestä huolehditaan ja on mukana hoitamassa. Edelleen meidän arkirutiinit pyörii pitkälti tytön tahdissa, mutta tuo vauva onkin ollut tosi rauhallinen ja rento tyyppi, joka on tyytyväinen kunhan saa olla mukana tapahtumien keskipisteessä :-)
Paljon onnea ja tsemppiä teille. Tärkeimpänä olen itse pitänyt sitä muistisääntöä, että isosisaruus ei tee lapsesta isoa :-)
ja seuraavanlaista on tässä 5 kk aikana tullut:
- taapero kulkee käsi suussa, kun vauvakin saa laittaa kädet suuhun
- taapero syö hiekkaa ulkona, jotta saa huomiota, kun äiti hyssyttelee itkevää vauvaa
- taapero tunkee kaikki omat (ja vauvan) lelut suuhunsa, kun vauvakin laittaa kaiken suuhun
- taapero haluaa maata vauvan jumppamatolla ja leikkiä vauvan leluilla mielummin kuin omillaan
- taapero vie vauvan jumppamatolta ja lelukaaresta kaikki lelut omaan huoneeseensa ja jättää ne sinne, sitten jatkaa omia leikkejään tyytyväisenä
- välillä haluaa olla vauva (sylissä tuuditellaan ja lauletaan tuutu-laulua) ja välillä haluaa olla iso ja hoitaa vauvaa
- kovasti taapero kaipaa syliä, kehumista, huomiota ja kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Näitä yritämme antaa mahdollisimman paljon.
- myös se auttaa, että saa olla apuna vauvan hoidossa (tuo ja vie vaippoja, pyyhkeitä, saa harjata vauvan tukkaa, laulaa vauvalla tai keinuttaa sitteriä jos vauva itkee yms. pientä)
Eli suosittelen, että huomioita ja osallistutat taaperoa mahdollisimman paljon. Meillä taapero ei ikinä itse syönyt vauvanakaan tuttia (ei huolinut), nyt vauvan tutti kiinnostaa kovasti. Onneksi tämäkään vauva ei huoli tuttia vaan imee sormiaan mielummin!
Meillä ei vielä pottailu suju, joten siihen ei tullut takapakkia, mutta eipä ole asian opettelu edistynytkään.
Imettämishetkiin kannattaa varata taaperolle puuhaa: lastenohjelmaa dvd:ltä, värityskirjoja, katselukirjoja yms. hiljaisempaa puuhaa. Ja varautua siihen, että rauhassa ei saa imettää kuin yöllä.
Lohdutukseksi, että meillä ainakin em. tavalla 95% ajasta menee oikein mukavasti. Taapero on vain 3 kertaa lyönyt vauvaa ja kun asiaan on puututtu jämäkästi, se loppui. Ja kannatta pukea taaperon tunteita sanoiksi: esim. harmittaako sinua, että vauva itkee? / äiti joutuu nyt kantamaan vauvaa koko ajan? / ei voida nyt leikkiä sinun suosikkileikkiä? Meillä ainakin se on auttanut, että taapero on reilusti sanonut tiettyinä hetkinä, ettei tykkää vauvasta.