Lue keskustelun säännöt.
Vuosien "lapsettomuus" takana, nyt odotan kaksosia, miten jaksaa pikkulapsiaika ns. vanhana äitinä?
25.08.2016 |
Ollaan oltu miehen kanssa 25v yhdessä, sillon kun olisi ollut lapsen/lasten aika sairastuin vakavasti ja se vei monta vuotta ja tuon jälkeen mahdollisuuteni tulla raskaaksi on ollut hyvin pieni. Oltiin jo ehditty tottua ajatukseen, ettei meille edes sitä yhtä lasta tule, koska en ollut raskautunut, vaikkei ehkäisyä käytettykään.
Jokin aika sitten tein positiivisen raskaustestin ja nyt selvisi, että yhden sijaan onkin tulossa kaksoset. Ikäni takia mietityttää jo se, että miten raskaus sujuu, mutta vielä enemmän ehkä pelottaa, että miten näin vanhemmalla iällä jaksaa kahden vauvan kanssa. Lähipiirissä on kahdet kaksoset ja heidän vanhemmat olivat vajaa 30v kaksostensa syntyessä ja hekin ovat myöhemmin sanoneet, että se pikkulapsiaika oli raskasta. Minä olen siis 44v ja mies 46v.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kuitenkin varmaan ihan eri perspektiivi asioihin kuin nuoremmilla. Tiedät jo kokemuksiesi ja eletyn elämän perusteella, että raskasta vaihetta kestää aikansa ja sitten tulee helpompi jakso. Se varmasti auttaa jaksamaan. Hieman kypsemmillä vanhemmilla voi olla jo eri tavalla itsevarmuutta kuin nuoremmilla. :) Sitäkin tarvitaan, ei pelkästään nuorta ikää. Sitä paitsi minusta 44-vuotias ei ole mitenkään erityisen vanha äidiksi, kun ottaa huomioon, että moni nainen elää tätä nykyä lähemmäs 100-vuotiaaksi.
Tämä! Mä sain esikoiseni 45-vuotiaana. Raskaus oli haastava/vaikea ennenaikaisten kivuliaiden supistusten sekä ympärivuorokautisen pahoinvoinnin takia. Loppujen lopuksi vauva syntyi kuitenkin pari päivää lasketun ajan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aivan kuule miten siihen asennoituu. Minun mielestäni pikkulapsiaika ei ole mitenkään erityisen raskasta, tai no onhan se raskaampaa kun vain makoilla sohvalla illat jos siihen vertaa mitä olisi ilman lapsia.
Itse olen yli 40v ja kolmen alle kouluikäisen äiti enkä ole koskaan kokenut olevani mitenkään ylivoimaisen väsynyt tai rasittunut vaikka yksi lapsista on erityislapsi eikä tukiverkkoja ole eikä muutakaan apua olla tarvittu. Luotte itse oman arkenne ja asennoitumisenne siihen valitsette itse. Jos kuuntelette arjen marttyyrien valituksia ja niitä neuvolan tätien voivotteluja kuinka teillä varmaan on raskasta ja saatko nukuttua jne. ja vielä orientoidutte niihin ja kieriskelette siinä saamassanne säälissä ja myötätunnossa niin tuleehan siitä raskasta silloin kun sen mieltää niin että se on raskasta. Mutta aivan oma valinta.
Sulla on kuitenkin varmaan ihan eri perspektiivi asioihin kuin nuoremmilla. Tiedät jo kokemuksiesi ja eletyn elämän perusteella, että raskasta vaihetta kestää aikansa ja sitten tulee helpompi jakso. Se varmasti auttaa jaksamaan. Hieman kypsemmillä vanhemmilla voi olla jo eri tavalla itsevarmuutta kuin nuoremmilla. :) Sitäkin tarvitaan, ei pelkästään nuorta ikää. Sitä paitsi minusta 44-vuotias ei ole mitenkään erityisen vanha äidiksi, kun ottaa huomioon, että moni nainen elää tätä nykyä lähemmäs 100-vuotiaaksi.