Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tyttäreni on seurustellut saman pojan kanssa 14 vuotiaasta asti ja lauantaina he menevät naimisiin

Vierailija
25.08.2016 |

Tyttäreni on nyt 20v ja poika 21v. Ovat yhä kuin vastarakastuneet. Olen niin onnellinen tyttäreni puolesta ja saan ihanan vävyn. Ei tällaista enää nykypäivänä kauheasti tapahdu ja toivon, että heidän liitto kestää hautaan saakka.

Kommentit (35)

Vierailija
21/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Öh, no onnea vaan, toivottavasti onni kestää kauemmin kuin pari vuotta ;)

Vierailija
22/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun sukulaiseni alkoi seurustelemaan miehensä kanssa kun olivat 13-vuotiaita. 10 vuoden päästä siitä menivät naimisiin. Nyt ovat 27-vuotiaita ja edelleen yhdessä, lapsiakin löytyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onnea heille!

T. juuri 17v täyttäneenä miehensä tavannut, ensikuussa täytän 41v.

Vierailija
24/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liitto kestää tai on kestämättä. Toki kun aikaisin aloittaa niin sitä toista täytyy jaksaa katsella todella pitkään. Väittäisin että onnistuneen liiton salaisuus on antaa puolison kasvaa omaksi itsekseen yhdessä ja erikikseen. Ihan iästä riippumatta.

Kukaan ei ole sama ihminen 20-, 30-, 40-, 50- ja 60-vuotiaana. Myös suhde muuttuu ja kehittyy.

Vierailija
25/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon ap:n lapsen liittoon, jos molemmat ovat hyvin joustavia parisuhteen sääntöjen suhteen, esim. saa harrastaa seksiä ulkopuolisten kanssa. Luottamus ja kommunikointi on kai tärkein. Tai sitten täysi puhumattomuus ja kumpikin antaa hiljaisen luvan toisilleen tehdä mitä huvittaa, kunhan ei jää kiinni ja kulissit pysyy pystyssä. Itse en henkilökohtaisesti arvosta liittoja, joissa petetään ja joustetaan liikaa, varsinkin oman hyvinvoinnin kustannuksella. Mielestäni suhteissa pätee sama kuin monessa muussakin: ei se määrä vaan laatu. Muutaman vuoden hyvä suhde on parempi kuin loppuelämä kitkutella yhdessä hampaat irvessä. Mutta kukin tyylillään.

Vierailija
26/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tapasin mieheni 14-vuotiaana. Seurustelusta oli parin vuoden päästä vajaa vuoden tauko. Nyt olen 44 ja ihan onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onnea paljon nuorelle parille ja äidille myös! Ihanaa että olet noin onnellinen tyttösi puolesta :)

Mä tapasin mun miehen 14-vuotiaana, ollaan nyt 32 molemmat. Ei tosin vielä naimisissa, eikä varmaan koskaan mennäkään. Onnellinen olen näin. 

Vierailija
28/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

27 jatkaa, niille jotka väittävät nuoruuden menevän seurustellessa ohi, me ainakin käytiin parikymppisinä mun miehen kanssa opiskelijabileissä yhdessä ja erikseen. Mä käväisin  puolen vuoden vaihdossakin. Ei tunnu yhtään että olisin jäänyt jostain paitsi, mukavampi oli bileillan jälkeen kömpiä yhteiseen asuntoon :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun veli aloitti seurustelemaan 14v. nyt 55v. avioero. Sanoi, että olisi pitänyt aiemmin kun olivat kuin sisko ja veli vaimonsa kanssa.

Vierailija
30/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai saa olla onnellinen toisten puolesta ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Mutta sitä en ymmärrä, miksi suurin toive on vain että "liitto kestää". Miksi prioriteetti ei ole, että tytär on onnellinen, kasvoi sitten aikanaan erilleen kumppanista tai ei? En ymmärrä tätä yhteiskuntaa, jossa etsitään itselle vain sitä yhtä ja ainoaa, "toista puoliskoa" jota ilman ei voi elää. Tai jota ilman elämä olisi ainakin jotenkin vähemmän miellyttävää ja merkittävää. Miksei pyrkisi siihen, että on ihan kokonainen ihminen yksinäänkin ja jos rinnalle sattuu joku toinen kokonainen viereen kulkemaan, se on toki ihan mahtavaa mutta silti "ekstraa" jonka varaan ei tarvitse luottaa koko elämää? Mielestäni se on huono lähtökohta, oma tai jopa VANHEMPIEN onnellisuus/ylpeys riippuu jostain toisesta ihmisestä, sormuksesta tai sopimuksesta. Pitkä ikä, pitkä avioliitto tai mitkään muutkaan numerot eivät ole synonyymejä onnellisuudelle tai menestykselle. Ihminen muuttuu, kasvaa ja kehittyy kuitenkin koko ikänsä (toiset tietysti kehittävät itseään enemmän ja toiset vähemmän) joten olisi aika naiivia kuvitella että meidän olisi tarkoitus olla tietynlaisia ja tiettyä mieltä asioista koko elämämme ajan. Tiedän itse paljon pareja, jotka ovat "onnistuneet" ja olleet vuosikausia yhdessä, mutta toisaalta heistä ovat monet todella kaavoihinsa jämähtäneitä, tylsistyneitä ja elämäänsä tyytymättömiä eivätkä enää edes muista että on olemassa sellainenkin mahdollisuus kuin oma elämä. Jopa enemmän tuntuu valitettavasti olevan näitä muodon vuoksi-pareja kuin niitä puhtaasti rakkaudesta eteenpäin vuosikymmeniä porskuttavia.

Enkä nyt tähän loppuun toivota vain että toivottavasti tyttäresi ja hänen miehensä olisi yksi heistä - sanon mielummin, että toivottavasti tyttäresi on onnellinen ja rehellinen omasta onnellisuudestaan tulevaisuudessakin itselleen ja kumppanilleen. Se rehellisyys heijastuu elämässämme valintoina; joskus eroina, joskus yhdessä pysymisenä ja joskus jonain aivan muuna kompromissina. Ja niin kauan kun nämä valinnat tehdään oikeista syistä omaa ja toisen hyvinvointia kunnioittaen, ne ovat mielestäni oikeita. Elämä on ihan liian lyhyt siihen että eläisimme valmiiksi annettujen sääntöjen ja ohjenuorien mukaan, tai vaan niin että tekisimme anopin tai kumppanin (valheellisesti) onnellisiksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun serkku ja hänen miehensä ovat seurustelleet 16-vuotiaasta asti. Ovat olleet nyt yhdessä 16 vuotta, naimisissa kuutisen vuotta ja kolmas lapsi tulossa.

Vierailija
32/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikähän tyyppejä täällä vaivaa? Jo on kyynistä porukkaa. Paljon onnea lapsellesi! Itse tapasin mieheni 15-vuotiaana ja kuusi vuotta oltu yhdessä. Sisko tapasi miehensä saman ikäisenä, menivät tänä kesänä naimisiin. Jotkut vaan tapaa nuorena heti sen oikean ihmisen, eikä kaikilla ole tai tule tarvetta kokeilla muita kumppaneita. Itse olen hyvin sitoutunut mieheeni enkä halua edes kuvitella elämää ilman häntä. Onhan se harvinaista, että nuorena tavataan ja ollaan loppuelämä yhdessä, mutta sitä tapahtuu kyllä. Osa kasvaa erilleen, mutta me ainakin miehen kanssa kasvetaan koko ajan enemmän ja enemmän yhteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi eteenpäin ja ero. Ei noi vaan kestä. Viimeistään 23-25v alkaa tajuamaan että on kasvanut täysin erilleen siitä 14v kumppanista.

Ihanaa pessimismiä 😍

T. 14-vuotiaana miehensä tavannut,nykyään 31 ja edelleen yhdessä saman miehen kanssa. Ja edelleen ollaan kuin vastarakastuneita!

Vierailija
34/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paljon onnea koko teidän perheelle! On varmasti koskettava hääjuhla! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/35 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaapa ihanalta :) Me ollaan 20 ja 18, alettiin seurustelemaan 15 ja 17 vuotiaina. Vuoden päästä aiotaan mennä naimisiin. Tarkotuksissa ei oo vielä pitkään aikaan hankkia lapsia, joten meidän elämä ja nuoruus  ei oo hukkumassa mihinkään :D

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi seitsemän