Kertokaa, millaisessa tilanteessa aikuisena olette hävenneet omia vanhempianne

Äitini on sellainen kovaan ääneen päivittelijä, ihmettelee usein ihmisten vaatetusta yms. Oltiin kesällä uimarannalla, ja siellä oli down-tyttö. Siinäpä sitä sitten riitti ihmettelemistä. "Onkohan tuo mongoloidi? Kyllä se on mongoloidi, joo mongoloidi se on!" ja kailotti sellaisella volyymillä, että kuuli varmaan muutkin kuin minä. Tämä hävetti.

Kommentoi muiden ulkonäköä tai tekemisiä, patistaa minua puhumaan muille tai käymään vessassa (olen 33 v), on väärässä tai toinen ei aio muuttaa mieltänsä johonkin asiaan, mutta jatkaa oman asiansa jankkaamista

Rasistiset möläytykset, sekä isältä että äidiltä. Kumpikaan ei varmasti ole rasisti pahimmasta päästä: en esim. usko, että olisi ollut ongelmaa, jos vaikkapa seurustelisin tummaihoisen kanssa. Tosin he todennäköisesti kokisivat, että tämä täytyy erikseen sanoa ääneen - kaikille. Etenkin sille tummaihoiselle kumppanille.

Mutta puhutaan kyllä "niistä" - ihan sujuvasti yleisellä paikalla kovaan ääneen, mitenkä ne ulkomaalaiset ovat sellaisia ja tällaisia. Ei mitään pahaa haukkumista - mutta mitenkä "ne" puhuvat niin kovaa ja niin edelleen.

Ei tule mieleen, että aika moni niistä heidän ulkomaalaisistaan on ihan Suomessa syntyneitä ja kasvaneita. Ja että herrantähden ymmärtävät suomea!

Vanhemmat muuttivat peräkyliltä pääkaupunkiin viisi vuotta sitten. Kai se sitten on tottumus- ja sukupolvikysymys, mutta ahdistaa noissa tilanteissa silti.

Mentiin apteekkiin äitini kanssa ostamaan jotain aivan tavallista käsikauppalääkettä tyyliin burana. Äitini hoiti ostamisen tuijotellen pitkin hyllyjä ja lattiaa katsomatta kertaakaan farmaseuttiin, joka ensin palveli ja sitten osti rahat ja antoi kuitin. Äitini on ihan normaali ihminen, mutta jostain syystä hän käyttäytyi kuin olisi ollut ensimmäistä kertaa elämässään ostamassa jotain.

Isäni on aivan eri kaliiberia ja hän hävettää aivan kroonisesti, koska hän kohtelee kaikkia naisia mahdollisina seksikumppaneinaan. Jos nainen on liian vanha seksiin (hänen mielestään), hän saattaa juuri ja juuri olla asiallinen. Vieraatkin naiset pisteitetään seksikkyyden perusteella. Työpaikalla on tullut syytteitä seksuaalisesta ahdistelusta, jonka isäni kuittaa aina leikkinä eikä suostu ymmärtämään toista osapuolta ollenkaan. Jututkin ovat aina seksuaalisävytteisiä ja olen hävennyt sen takia itseänikin pitkään. Ei juurikaan olla tekemisissä. Vanhempani ovat eronneet ja osittain juuri isäni käytöksen vuoksi.

Isäni (82), muuten kaikinpuolin mukava, mutta todella saita. Hävettää joskus, kun olemme ostoksilla, niin hän rupeaa tinkimään kassalla.

Vanhoillinen suhtautuminen homouteen. Aina saa hävetä kun se kovaan ääneen kommentoi "saatanan homo" "hankkisi itselleen naisen" jne.

Oon miettinyt että shokkihoitona voisin pari vuotta esittää olevani lesbo.

Up

Isäni on saita, homokammoinen, rasisti, huonokuuloinen, konservatiivikristitty ja omaa huonot käytöstavat. Esimerkkeinä seuraavat kerrat: Bussissa suureen ääneen taivastelee tummaa miestä "tuokin muslimi". Ravintolassa ryystää keittoa kovaan ääneen ja puhuu ruoka suussa tarjoilijalle. Toisessa ravintolassa tivaa leipää ruuan kanssa vaikka kyseessä on lohkoperunat pihvillä. Suuttuu kun leipää ei ole edes koko ravintolassa. Puhuu maailmanlopusta tavatessaan mieheni vanhemmat ekan kerran. Käyttää teipillä paikattuja kenkiä ja likaisia housuja julkisesti.

Ja hyvinä puolin on kannustava, rakastaa ainoaa lapsenlastaan suunnatomasti ja nykyään osaa olla hiljaa mielipiteistään seurassamme jouduttuaan jälleen pari kertaa. Saituudelle ja huonolle käytöstavoille ei voi mitään mutta kyllä ne kerran kuussa juuri ja juuri kestää. Mieheni on pyhimys kun jaksaa isäni kaltaista appiukkoa.

Äiti kaivaa hampaitaan kynnellä aina ruokailun jälkeen, vaikka olisimme kahvilassa. Muutamia muitakin ällöttäviä tapoja on. Miksi pukeutua kivasti, jos käyttäytyy silti porsasmaisesti? Äiti on korkeakoulun käynyt, hyvissä töissä ollut (vieläpä ihmisten parissa!), vaikea ymmärtää tuollaista epäkohtaa.

Äitini puhuu kaiken mikä mieleen juolahtaa, ja värittää asioita mielensä mukaan. Isäni on niin sivistymätön, ja jäänyt maailman menosta, että en ikipäivänä esittelisi heille miesystävääni, joka on herkkä arvostelemaan käytöstapoja + huomauttaa niiden puutteesta. Isäni mässyttää syödessä niin, että minuakin oksettaa.

Äiti vanhempi ihminen saattaa kovaan ääneen kommentoida vaikka "onpa siinä lihava nainen" tai "miten ruma koira, näitkö"

Ihan vaikka kohdillaan ollessa.

Mun äiti on vähän yksinkertainen, ja myös vilkas möläyttelemään. Esim. hän ei ymmärrä, vaikka isä ja minä ollaan toistuvasti sanottu, että myös mustaihoiset voi ymmärtää suomen kieltä ja yleensä suomessa ymmärtävätkin. Niinpä hän voi ravintolassa tai kauppakeskuksessa mustan ihmisen lähellä alkaaa paasata kovaan ääneen, miten hän sitten inhoaa noita n**kereitä, ne haisevatkin niin inhottavalle. 

Tämä rasismi jatkuu myös matkoilla. Äidin mielestä esim. välimeren maiden asukkaatkin on alkeellisia villi-ihmisiä, ja heitä pitää siksi puhutella ja kohdella kuin eläimiä tai pikkulapsia. On siinä jotkut italialaiset ihmeissään, kun suomalainen rouva yrittää vääntää ylimaireita tekohymyjä ja selittää oikein rautalangasta vääntäen, että primitiiviset villi-ihmisetkin ymmärtää :D

Kun vein espanjalaisen miesystäväni, nykyisen aviomieheni, näytille kotiin. Vanhemmat kertoivat suoraan päin miehen naamaa kaikki älyttömimmät vainoharhaiset pelkonsa, kuten että pelkäävät että mies lyö minua, varastaa mahdollisen tulevan lapsen ulkomaille, pettää yhtä mittaa, ja käännyttää islamiin (joo, mun yksinkertaisten maalaisvanhempien mielestä etelän ihmiset nyt on islamilaisia, vaikka tämä omani kyllä on ihan maallistunut katolilainen). Kertoivat myös halveksuntansa espanjalaista mañana mentaliteettia kohtaan ja että "meidän tytär ei sitten ala loista katsella vaan jos ei työtä tee, niin joutuu ulos". 

Joo, tuo mun mies kyllä on aika pelottava otus, hyvin ujo ja rauhallinen mikrobiologian alan tutkija. Vähän vaikea kuvitella häntä hakkaamassa ja pettämässä yhtään ketään.

Äitiä en ole hävennyt koskaan. Isää on saabut hävetä pienestä pitäen kun on juoppo ja muutenkin vähän omalaatuinen tapaus. Aikuisiällä ei enää niin paljon ole jaksanut hävetä, kun on kasvanut jotenkin irti siitä ja ajattelee että isä on oma yksilönsä ja minä omani enkä voi sille mitään. No yksittäisiä tilanteita on ollut jos isä on höpöttänyt esim jostain hankalista tai kiusallisista asioista muiden kuullen, mutta enemmän se on hänen puolestaan häpeämistä kuin omaa häpeää siitä että hän sattuu olemaan isäni.

Äidin kanssa on rasittavaa käydä missään isommissa kaupoissa, esim Prismassa. Tuijottaa suu auki kaikkia erilaisia ihmisiä ja kommentoi melko kovaan ääneen. "Kylläpä täällä on paljon lihavia ihmisiä!" "kannattaisiko tuon ostaa vähän isommat housut!". Sitten tuijottaa (varsinkin lihavien) ihmisten ostoksia ja arvostelee niitä minulle, mutta kuitenkin kaikki sen kuulevat. Ja tämä lihavien arvostelu on outoa, äitini ei itsekään ole mikään laiha ja isäni, kovin ylipainoinen, syö ihan mitä sattuu.

Narsistinen käytös.

Häpesin kun mutsi tuli ympärijuovuksissa siskoni pienten lasten synttäreille koko muun suvun eteen.

Voiko nää jutut olla tottakaan. Aika monella on vanhemmat jääneet lapsen asteelle. Typerän lapsen. Minä en ole kyllä reaalimaailmassa usein tuollaisiin ihmisiin törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Voiko nää jutut olla tottakaan. Aika monella on vanhemmat jääneet lapsen asteelle. Typerän lapsen. Minä en ole kyllä reaalimaailmassa usein tuollaisiin ihmisiin törmännyt.

Kyllähän niitä on kaikenlaisia ihmisiä. Ja läheiset rekisteröivät asioita eri tavalla. Minua esimerkiksi ärsyttää ja vähän hävettääkin, että äitini jauhaa purkkaa aivan jatkuvasti. Tuskin siihen muut kiinnittävät huomiota erityisemmin, mutta minua vain risoo, kun 7-kymppisellä naisella on aina jotain suussa.

Äitini osaa käyttäytyä, mutta isäni ei ymmärrä rajata puheenaiheita kuulijan ja tilanteen mukaisesti. Ilmankos ovat eronneet jo kauan sitten. Kyllä hävettää, kun hauskoiksi tarkoitetuissa tilanteissa ilmoille pääsee sairauskertomukset ja kaikki yhteiskuntaan ja ihmisiin kohdistuvat vanhat kaunat.