Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa, millaisessa tilanteessa aikuisena olette hävenneet omia vanhempianne
25.08.2016 |
Ei tarvitse kertoa, jos ette ole koskaan aikuisena hävenneet vanhempianne (isää/äitiä/molempia). Ei tarvitse myöskään tulla kertomaan, että omien vanhempien häpeäminen on väärin/rumaa/inhottavaa/tyhmää tms.
Kommentit (28)
Häpeän usein vanhempieni sivistymättömyyttä ja kielitaidottomuutta. He ovat kouluttamattomia ja minä korkeasti koulutettu. Minua kiinnostavat politiikka, kulttuuri, kielet ja taide. He eivät ymmärrä niistä mitään. Kadehdin jo lapsena ystäviäni, joiden kotona oli kunnollista kirjallisuutta ja ruokapöydässä keskusteltiin lasten kanssa fiksusti asioista. Tämän voin onneksi tarjota omille lapsilleni nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä häpesin nyt jo edesmenneitä vanhempiani, lähinnä äitiä, koska he olivat kovin vanhoja. Kun synnyin, äitini oli 47 v. Eli vamhempani olivat kavereiden isovanhempien ikäisiä ja myös näyttivät vanhuksilta.
Häpesin köyhyyttä ja sen myötä äidin kuluneita vaatteita sekä hänen harvaa, hiirenhäntämäistä tukkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti vanhempi ihminen saattaa kovaan ääneen kommentoida vaikka "onpa siinä lihava nainen" tai "miten ruma koira, näitkö"
Ihan vaikka kohdillaan ollessa.
Onko aina tehnyt noin? Jos ei, niin saattaa olla alkavan muistisairauden oire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti vanhempi ihminen saattaa kovaan ääneen kommentoida vaikka "onpa siinä lihava nainen" tai "miten ruma koira, näitkö"
Ihan vaikka kohdillaan ollessa.Onko aina tehnyt noin? Jos ei, niin saattaa olla alkavan muistisairauden oire.
Oma vanhempani on jo nuorena ja terveenä laukonut ihmisille suoraan päin kasvoja kommenttejaan tyyliin "oot ihan possun näköinen". Hän ei tunne mitään rajoja, joten hävettävää on ollut paljon muutakin.
Alue: Aihe vapaa
Isäni, 54 vuotta, pyyteli aina kavereideni numeroita ja kysyi, ovatko he sinkkuja. Olen itse 22-vuotias. Emme ole väleissä enää.