Pettämistä ei pidä antaa anteeksi

Pettämiseen kantaa ottamatta mielestäni on todella epäreilua lapsia kohtaan tuoda pettäminen lehtiin!

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseen kantaa ottamatta mielestäni on todella epäreilua lapsia kohtaan tuoda pettäminen lehtiin!

Millätavalla se mielestäsi on epäreilua lapsia kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Minusta pettämisestä ei pitäisi koskaan katkeroitua. Siinä mielessä se pitäisi minusta aina antaa anteeksi. Riippuu ihmisestä voiko katkeroitumisen välttää jos jatkaa suhdetta vai onko parempi erota.

Näin minäkin ajattelen.

Uskoisin että tulisin lähinnä surulliseksi jos saisin tietää että mieheni pettää.

Ajattelen että parisuhde sekä antaa että ottaa energiaa.

Jos homma jossain kohtaa menee miinukselle pidemmäksi aikaa / kokonaan, on aika erota.

Pettäminen minun kohdallani veisi suhteen negatiivisen puolelle ja siksi parisuhde loppuisi.

Ja mikä sen veisi sinne miinukselle olisi se että olisi vaikea enää luottaa .

Joutuisi jatkuvasti olemaan hiukan huolissaan että missä ja kenen kanssa nyt ja milloin löytyy niin paljon parempi että minut jätettäisiin.

En vaan jaksaisi sitä, mieluummin olisin yksin.

Mutta en eroa haluaisi minkään moraalisen närkästyksen tai koston takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kunnioittaisi ihmistä joka ei edes itseään kunnioita sen vertaa että vaatii rehellisyyttä ja uskollisuutta toiselta?

Toisen puolesta harvoin voi edes tietää niitä syitä mikä saa jatkamaan. Voit päättää että itse et antaisi pettämistä koskaan anteeksi, mutta et voi päättää että niin ei pitäisi kenekään tehdä, miksi pitäisikään päättää toisten puolesta.

Eipä tuohon ole syitä kuin taloudelliset syyt, lapset tai se että ihmisellä on niin huono itsetunto että katsoo että jos tämä suhde kaatuu niin uutta ei saa.

Mitään järkeähän ei ole antaa anteeksi pettämistä. Sama kuin antaisi jollekkin anteeksi sen että on huijannut sinulta omaisuuden ja sitten sanoo vain sori.

Esimerkiksi taloudelliset syyt on useinkin ns. järjeviä vaikka tunne syitä jatkaa liittoa ei oliskaan.

Ja kyllä toisella on lupa hujaukseen sanoa vain sori.

Taloudelliset syyt eivät ole mikään oikea syy olla naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseen kantaa ottamatta mielestäni on todella epäreilua lapsia kohtaan tuoda pettäminen lehtiin!

Väärin. Päinvastoin on erittäin hyvä että se tuodaan lehtiin. Kaikki tietävät minkälainen ihminen se toinen oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän vaikea mennä ulkopuolisena tuomitsemaan heidän päätöstään. Pettämistäkin on monentyyppistä, onko kyseessä ollut jokin yhdenillan suhde, jossa alkoholilla on ollut osuutta asiaan vai pidempään jatkunut salasuhde. Katuuko pettäjä aidosti vai jatkaako hän pettämistä toisen selän takana? Riina-Maijalla ja Kallella on kuitenkin iso perhe ja pienet lapset. Tuollaisessa tilanteessa tulee varmasti miettineeksi myös lasten etua. Itse voisin kuvitella antavani anteeksi yksittäisen pettämiskerran toki tapauksesta riippuen, mutta salasuhdetta en voisi antaa anteeksi.

Lasten etu ei ole olla perheessä missä isä nussii ympäriinsä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu on kyllä huikea. En voi ymmärtää, miten aikuisilla ihmisillä on noin ehdottomia mielipiteitä. Minusta pettämistä tapahtuu hyvin harvoin onnellisessa parisuhteessa. Sellaisessa parisuhteessa voi tapahtua, jossa on ristiriitoja tai jopa sellaisessakin, jossa kaikki on ns "hyvin", mutta onnellisessa ei. Onnellisessa suhteessa oleva ei uskalla riskeerata. Eikä jaksa edes.

Kaikista jyrkistä mielipiteistä kuvastuu se taustaolettama, että toinen osapuoli on täysin auvoisista lähtökohdista ottanut ja pettänyt. Kaikkien uskottomuuskriisin osapuolien kannattaisi kysyä itseltään, mitä MINÄ tein väärin. Missä MINÄ olisin voinut olla parempi. Jollei mitään kehitettävää itsestä löydy, kannattaa erota. Kukaan ei ansaitse eikä tarvitse täydellisen ihmisen seuraa.

Kyllä sitä vaan petetään niisä onnellisissa suhteissa ihan yhtä lailla. Ei sitä pettäjää haittaa pätkääkään tuollaiset asiat. Se haluaa kaiken.

Käyttäjä2569 kirjoitti:

Pisti silmään se, että Riina-Maija sanoo, ettei voi antaa pettämistä anteeksi, pitää vain hyväksyä se, että se on tapahtunut. Se, että antaa anteeksi ei tarkoita sitä, että hyväksyy toisen tekemiset. Mun mielestä anteeksiantamattomuus sitoo petettyä. Niin kauan, kun ei voi antaa anteeksi on ikäänkuin pettäjän vallassa. Asia pyörii mielessä ja saattaa aiheuttaa katkeruutta. En myöskään ajattele, että anteeksiantaminen on joku automaatio, joka tapahtuu sormia napsauttamalla vaan se voi kestää kauankin. Ja vaikka asia olisikin anteeksi annettu, niin pettäminen on niin iso juttu ettei sitä kukaan noin vain unohda. Jos uskottomuuden jälkeen haluaa jatkaa parisuhdetta, niin luottamus on rakennettava uudestaan alusta puhtaalta pöydältä ja asiasta pitää voida puhua aina uudestaan ja uudestaan.

Eikä pidä voida.  Jos haluaa jatkaa parisuhdetta pettämisen jälkeen niin se pettäminen jätettään sinne menneisyyteen. Samoin on kaiken muunkin kanssa.

Kaikista paras tapa tuhota avioliitto on jauhaa vanhasta asiasta uudestaan ja uudestaan. Jos ei osaa jättää asioita taakseen niin silloin kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu on kyllä huikea. En voi ymmärtää, miten aikuisilla ihmisillä on noin ehdottomia mielipiteitä. Minusta pettämistä tapahtuu hyvin harvoin onnellisessa parisuhteessa. Sellaisessa parisuhteessa voi tapahtua, jossa on ristiriitoja tai jopa sellaisessakin, jossa kaikki on ns "hyvin", mutta onnellisessa ei. Onnellisessa suhteessa oleva ei uskalla riskeerata. Eikä jaksa edes.

Kaikista jyrkistä mielipiteistä kuvastuu se taustaolettama, että toinen osapuoli on täysin auvoisista lähtökohdista ottanut ja pettänyt. Kaikkien uskottomuuskriisin osapuolien kannattaisi kysyä itseltään, mitä MINÄ tein väärin. Missä MINÄ olisin voinut olla parempi. Jollei mitään kehitettävää itsestä löydy, kannattaa erota. Kukaan ei ansaitse eikä tarvitse täydellisen ihmisen seuraa.

Kyllä sitä vaan petetään niisä onnellisissa suhteissa ihan yhtä lailla. Ei sitä pettäjää haittaa pätkääkään tuollaiset asiat. Se haluaa kaiken.

Kenen mielestä se suhde sitten oli onnellinen? Minusta tuo on käsitteellisesti mahdotonta. En puolustele pettäjiä, mutta järki lähtee tästä perusolettamasta että petetyissä ei ole mitään syytä tapahtuneeseen. On heissä. Ja nimenomaan petettyjen tulisi tätäkim puolta pohtia. Ei parisuhde ole sota tai hyvyyden excel joka pitää saada täsmäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu on kyllä huikea. En voi ymmärtää, miten aikuisilla ihmisillä on noin ehdottomia mielipiteitä. Minusta pettämistä tapahtuu hyvin harvoin onnellisessa parisuhteessa. Sellaisessa parisuhteessa voi tapahtua, jossa on ristiriitoja tai jopa sellaisessakin, jossa kaikki on ns "hyvin", mutta onnellisessa ei. Onnellisessa suhteessa oleva ei uskalla riskeerata. Eikä jaksa edes.

Kaikista jyrkistä mielipiteistä kuvastuu se taustaolettama, että toinen osapuoli on täysin auvoisista lähtökohdista ottanut ja pettänyt. Kaikkien uskottomuuskriisin osapuolien kannattaisi kysyä itseltään, mitä MINÄ tein väärin. Missä MINÄ olisin voinut olla parempi. Jollei mitään kehitettävää itsestä löydy, kannattaa erota. Kukaan ei ansaitse eikä tarvitse täydellisen ihmisen seuraa.

Kyllä sitä vaan petetään niisä onnellisissa suhteissa ihan yhtä lailla. Ei sitä pettäjää haittaa pätkääkään tuollaiset asiat. Se haluaa kaiken.

Kenen mielestä se suhde sitten oli onnellinen? Minusta tuo on käsitteellisesti mahdotonta. En puolustele pettäjiä, mutta järki lähtee tästä perusolettamasta että petetyissä ei ole mitään syytä tapahtuneeseen. On heissä. Ja nimenomaan petettyjen tulisi tätäkim puolta pohtia. Ei parisuhde ole sota tai hyvyyden excel joka pitää saada täsmäämään.

Onko huijattu syyllinen jos häntä huijataan. Onko raiskauksen uhri syyllinen jos hänet raiskataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kunnioittaisi ihmistä joka ei edes itseään kunnioita sen vertaa että vaatii rehellisyyttä ja uskollisuutta toiselta?

Toisen puolesta harvoin voi edes tietää niitä syitä mikä saa jatkamaan. Voit päättää että itse et antaisi pettämistä koskaan anteeksi, mutta et voi päättää että niin ei pitäisi kenekään tehdä, miksi pitäisikään päättää toisten puolesta.

Ihminen joka antaa anteeksi pettämisen menettää ikuisesti moraalisen oikeuden ystäviensä ja sukulaistensa tukeen. Turha valittaa kun itse on syyllinen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kaikki ei ota pettämistä samalla tavalla raskaasti. Tai vaikka ottaa, niin antaa arvon myös muille perhe-elämään liittyville asioille. Ei kaikki aina pyöri aikuisten seksin ympärillä. Puolison kanssa voi synkata muutenkin.

Avioero on iso taloudellinen riesa, puhumattakaan sen vaikutuksista lapsiin.

Eli tyttölapset näkee esimerkin siitä miten perhe toimii: mies nussii ketä huvittaa, valehtelee ja pettää. Vaimo kiltisti kotona odottamassa miestä ruoka valmiina.

Minä en ainakaan tuollaista haluaisi omille lapsilleni opettaa

Naiset pettää yhtä paljon kuin miehetkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken antaa anteeksi, jos vaan pystyy siihen. Jos ei pysty, niin se kerää katkeruutta.

Ihminen joka antaa anteeksi huijaamisen ja pettämisen on ihminen jota huijataan ja petetään uudestaan.

Nii, jos ei opi mitään kokemuksistaan. Vaikka pystyykin antaan anteeksi, niin ei se tarkota että hyväksyisi teon.

Jos sinä jäät suhteeseen jossa toinen on pettänyt niin se pettää varmasti uudestaankin. Se ei vaan jää kiinni enään.

No ei kyllä puolison pettäminen tee nollaksi muita kuin sen pettävän itsensä ja petturikumppaninsa. Ja hekin voivat teon jälkeen katua ja kasvaa ihmisinä.

Ensinäkin. Joskus ihmetyttää, että ihmiset ovat niin ehdottomia. Kun varsinkin harva tietää puolison pettämisestä. Itsekin silloin parikymppisenä (yli 30 vuotta sitten), kävin panemassa neljän naimisissa olevan miehen kanssa ja kenenkään vaimo ei tiedä siitä mitään. Voisivat aivan hyvin olla täällä kirjoittamassa, että jos mies kerrankin pettäisi, niin jättäisin hänet.

Nyt olen ollut naimisissa useamman kymmenen vuotta ja olen aina sanonut miehelle, että en asettele ehtoja. Jos tuntuu, että on pakko käydä vieraissa, niin sitten käyt. Mikä minä olen ketään pidättelemään.

En ainakaan tiedä, että olisi vieraissa käynyt. Toisaalta, en jaksa sellaista asiaa pohtiakkaan ja alkaa kyttäämään. Hänen ongelmahan se olisi.

Itse olen pysynyt uskollisena koko meidän suhteemme ajan.

En siis jaksa kovin vakavasti ottaa näitä "minä jättäisin mieheni heti, koska se on pahinta, mitä voi elämässä sattua"

Nuorena annoin pettämisen anteeksi miehelle, joka loppujen lopuksi kohteli minua huonosti vähän joka asiassa. En vaan pystynyt eroamaan kun rakastin häntä. Tuli sitten päivä jolloin huomasin, että rakkaus oli loppunut. Tämän jälkeen erosin nopeassa tahdissa. Lapsia ei ollut joten ero oli siinä suhteessa helpompi. Nykyään en enää hyväksy pettämistä. Aikuisen on tiedettävä mitä haluaa jos ei tiedä niin jatkakoon etsimistä. Anteeksi voi tietysti antaa, ihmiset ovat vajavaisia ja turha tuhlata elämäänsä vatkaamalla vanhoja juttuja.

Olen eri mieltä otsikon kanssa. Jos pettäjä vilpittömästi katuu tekoaan ja pyytää anteeksi, petetty voi antaa anteeksi. Tällaisessa tilanteessa on nähdäkseni tärkeää, että toisen naisen / toisen miehen teko irrotetaan siitä vääryydestä, mitä parisuhteessa ollut pettäjäosapuoli on tehnyt.

Jos petetty osapuoli syyttää toista naista / toista miestä siitä, mitä hänen puolisonsa on tehnyt (ja mahdollisesti tämäkin vierittää syytä toisen naisen / toisen miehen päälle), anteeksiannon prosessi vääristyy.

Meillä oli suhde loppumetreillään jo. Riipuimme toisissamme ja loukkasimme toisiamme jo tasaiseen tahtiin. Olimme väkivaltaisia toisiamme kohtaan, mustasukkaisuutta. Lopulta otin hajuraon. Se kannatti. Ihastuin toiseen mieheen, petin. Ilmoitin siitä heti. Mies olisi antanut anteeksi. Minä en itselleni enkä osannut ajatella tulevaisuutta miehen kanssa jolle olen tehnyt näin. Päätin päättää suhteen ja se oli kivuliasta mutta se ei voi jatkua. Olen siis samaa mieltä. Suhde ei millään voi jatkua tasapainoisena pettämisen jälkeen. Piste.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201711092200522811_ul.shtml 

Kaikkea ne naiset keksii että saa voi pettää

Kun suhde on pitkään ollut onnellinen, sitä alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Tämä luo pohjan pettämiselle. Pitää muistaa riidellä välillä!

Se että jatkaa pettäneen kanssa ei tarkoita sitä että on antanut anteeksi. Se tarkoittaa, että rakastaa sekä hyvinä että pahoina päivinä. Anteeksiantaminen ei ole mikään vuoden-kahden prosessi. 20 vuotta lienee sopivampi arvio.