Lue keskustelun säännöt.
En uskalla mennä perhekerhoon..
24.08.2016 |
Tyttö on nyt 11 kk ja pitkään olen miettinyt että pitäisi alkaa käymään. Olen vaan niin ujo ja jännitän olla uusien ihmisten seurassa. Huomen aamulla olisi tuo kerho taas ja kovasti tekisi mieli mennä mutta varmaan taas jänistän.. Olisiko jotain vinkkejä kuinka voittaisin pelkoni?
Kommentit (30)
Missäs perhekerhossa nukutaan? Perhekerhoon voi mennä milloin vain ja lähteä kun siltä tuntuu joten jos et viihdy niin voit hyvin häipyä lapsen päivärytmin tms. varjolla kotiin. Mene ihmeessä , on ainakin minulle henkireikä tässä kotoilussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin viime vuonna vauvakerhossa, ja sehän on ihan parasta, kun on omasta takaa mukana seuraa, tekemistä ja (teko)syy lähteä kesken kaiken pois. Kiusallisen hiljaisuuden tai tekemättömyyden aikana voi höpötellä omalle muksulleen. Pikkuhiljaa vuoden aikana sitä sitten tuli vaihdettua sanoja äitienkin kanssa. Mulla nyt ei mitään syviä ystävyyssuhteita syntynyt, tunnen ihmisetkiin vaan "Mikon äitinä". Mutta onpahan jotain tekemistä arkeen. Nyt syksyllä sitten perhekerhon puolelle, siellä varmaan näkee samoja tyyppejä.
Kuulostaapa tylsältä. En menettänyt mitään vaikken käynytkään.
Kiitos kaikille tsempeistä! Ehkäpä minä huomenna uskallan jo sinne mennä. Päivitän tänne huomenna että miten kävi! Ap
Noniin, vihdoin ja viimein uskaltauduin mennä tänään sinne kerhoon. Ihan hyvät fiilikset jäi ja tyttö tykkäsi kauheasti. Ainut vaan että oli vähän ulkopuolinen olo kun kaikki tuntuivat tuntevan toisensa jo ennestään, olin myös selvästi nuorin kaikista äideistä, olen vain himpun verran päälle parikymppinen ja muut selkeästi kolmenkympin jo ylittäneitä sekä muut lapset olivat omaani jonkin verran vanhempia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus perhekoerhista uudella paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään: Kukaan, siis EI KUKAAN, todellakaan tullut juttelemaan, ei toiset äidit, eikö varsinkaan ohjaajat!! Istuin siellä sohvalla ja kiertelin lasteni kanssa eri paikkoja, yritin saada keskustelua aikaan äitien kanssa....
Ei mitään vastinetta....pari kertaa käytiin ja siihen loppui se "ura".
Enkä itse tosiaan ole edes mitenkään kauhean ujo!
Hyvä sinä. Nopeesti siihen porukkaan mukaan pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että uskalsit mennä. Älä lannistu ulkopuolisuuden tunteesta , kun sitkeästi jatkat käymistä pääset varmasti juttusille muiden kanssa ja aina tulee myös uusia äitejä jotka ei tunne muita ja joilla on samanikäisiä lapsia.
Itse olen äärimmäisen ujo ja muistan kun ensimmäisellä kerralla kaikki muut jutteli keskenään, edes ohjaaja ei tullut jutustelemaan mun ja lapseni kanssa. Meinasin jo jättää käynnit siihen mutta onneksi jatkoin. Sain parista äidistä juttuseuraa ja ohjaajatkin tuli tutuiksi. Lapsi viihtyi myös hyvin, nyt hän aloitti tarhassa ja harmittaa kun ei enää päästä perhekerhoon.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus perhekoerhista uudella paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään: Kukaan, siis EI KUKAAN, todellakaan tullut juttelemaan, ei toiset äidit, eikö varsinkaan ohjaajat!! Istuin siellä sohvalla ja kiertelin lasteni kanssa eri paikkoja, yritin saada keskustelua aikaan äitien kanssa....
Ei mitään vastinetta....pari kertaa käytiin ja siihen loppui se "ura".
Enkä itse tosiaan ole edes mitenkään kauhean ujo!
Voi ei, harmi että sinulle jäi noin huono kokemus. Minullekaan ei juurikaan kukaan äiti tullut juttelemaan, liekö johtuu siitä kun olen näin nuori sitä en tiedä, ohjaajat tosin onneksi tulivat. Kaipa tuota voisi vielä käydä katsomassa pääsisikö porukkaan mukaan, nyt ainakin jäi tosi ulkopuolinen olo mutta lapsi ainakin tykkäsi niin paljon että ihan hänenkin takia täytyy käydä uudestaan. Ap
Mene vain. Voit aina keskittyä lapsesi kanssa olemiseen ja leikkimiseen, jos tuntuu, että alkaa ahdistaa etkä halua jutella kenenkään kanssa. Näin voit vaikka ihan seurailla vain tilannetta, ei siellä ole pakko mihinkään osallistua. Pikku hiljaa, kun tilanne tulee tutuksi niin on helpompi olla aktiivisempi ja tutustua ihmisiin.
T. Myös ujo