En uskalla mennä perhekerhoon..

Voit etukäteen soittaa perhekerhon ohjaajille ja kertoa tilanteesta. Ohjaaja varmasti on tukenasi ja ohjaa sinut mukavien ihmisten pariin.

Ei siihen taida auttaa muu kuin että vaan menet sinne.

Sinne vaan, jos paikalla on osaavia työntekijöitä niin tulevat kyllä jututtamaan mikäli itse meinaat sulkeutua. Kun alat aktiivisesti käymään niin muista vanhemmista voi parhaimmillaan saada hyviä loppuelämän ystäviä.

Pommilla sisään vaan. Voit etukäteen soittaa ohjaajalle ja kerro tilanteesta, jos haluat. Lapsen kannalta on hyvä, että menette, niin hänestä ei toivon mukaan tule niin ujoa.

Voiko sinne mennä ihan noin vaan? Ei siis tarvitse ilmottaa minnekään? Ap

Sen kun kävelet sisään vaan, voithan sanoa, että olet uusi täällä, mites täällä toimitaan?

Mene rakas ihminen, mene! Itselläni rohkeuden kerääminen kesti kolme vuotta. Sitten lopulta ymmärsin, että kyllä minäkin voin sinne mennä, vaikken tunne ketään - paitsi oman lapseni. Ota siis vaikka se rohkaisuna, on siellä sulla yks tuttu paikalla. Perhekerhosta muodostui lopulta elämäni henkireikä viiden vuoden ajaksi. Nyt nuorimman aloitettua eskarin, kaipaan kerhon tunnelmaa niin kovasti, että pitänee käydä joskus paikalla ilman lapsiakin. Toivon sinulle supervoimia ja rohkeutta toteuttaa tämä haaste, uskaltaa avata kerhon ovi!

Vierailija kirjoitti:

Voiko sinne mennä ihan noin vaan? Ei siis tarvitse ilmottaa minnekään? Ap

Meillä ainakin joo.

Saa mennä ilman ilmoittautumisia. Mitä menetettävää sinulla on? Pääsette lähtemään pois jos jotain kamalaa sattuisi tapahtumaan.

Ohjaajat ovat tosiaan juttuseuraksi ja jos uskallat jollekulle ohjaajalle paljastaa olevasi tosi ujo, niin hän osaa suhtautua niin että rupeaa vaikka juttelemaan sinun ja jonkun kanssa kolmisin jotta saat vähän matalamman kynnyksen alkaa jutella jonkun kanssa.

Tsemppiä! :)

Menet vaan, ei tartte ilmottautua. Ohjaajat kyllä aina tulee jutustelemaan sellaisten kanssa joilla ei ole muuta juttuseuraa ja aina voit keskittyä leikkimään lapsesi kanssa jos ei muutakaan ole.

Muiden äitien kanssa pääset kätevimmin juttuun ihastelemalla niiden lapsia(onpa kiva paita, ihanat kiharat, puhuupa se hyvin jne)

ok.

Vierailija kirjoitti:

Menet vaan, ei tartte ilmottautua. Ohjaajat kyllä aina tulee jutustelemaan sellaisten kanssa joilla ei ole muuta juttuseuraa ja aina voit keskittyä leikkimään lapsesi kanssa jos ei muutakaan ole.

Muiden äitien kanssa pääset kätevimmin juttuun ihastelemalla niiden lapsia(onpa kiva paita, ihanat kiharat, puhuupa se hyvin jne)

Jatkan vielä, itsellä esim uimahalliin meno on ison kynnyksen takana kun olen ylipainoinen mutta sitten ajattelen että minun lapseni ei ainakaan mun vajavaisuuteni takia jää yhtään mistään paitsi. Ehkäpä sellainen ajattelutapa auttaisi suakin.

Menet vaan etkä turhaan mieti, noissa perhekerhoissa on niin helppo tutustua muihin kun lapsista riittää aina puhuttavaa.ja toisaalta siellä ei ole mikään pakko avata suutaan, ei sitä kukaan ihmettele.eikä tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Juu ja itse taas pohdin koko perhekerhoon menemistä sen takia, kun oma 3vee on tuhottoman vilkas - ryhmän ainoa villi ja vauhdikas tapaus,  kaikkien muitten äitien lapset olivat niin rauhallisia kuin olla ja voi.   Jopa sen yhdenkin äidin rasavilli muksu oli kesän mittaan muuttunut rauhalliseksi.   Joten minulla on enää ainoastaan tuollainen vilivilperi.  

Lisäksi minulla on myös liikkeelle lähtenyt vauva ja vauva tuskastuu kun joutuu kerhotilassa olemaan sylissä, kun en uskalla häntä liiemmin pienen ja ahtaan oloisen kerhotilan lattialla antaa mönkiä & kontata.   Kun tilassa kulkee edestakaisin äidit ja lapset.

Hei, ota selville otetaanko sinne eväät mukaan. Meillä on aina omat eväät mukana. Tsemppiä.

Perhekerhot, avoimet päiväkodit jne ovat Taivaan lahja kotona oleville. Minulle kävi juuri niin, että sain elinikäisiä ystäviä avoimesta päivökodista.

Ujoa ehkä helpottaa se, että aina on puhuttavaa: Lapset. Voitte kertoa toisillenne lapsen unesta, syömisestä jne ja antaa vertaistukea.

vilivilperin äiti kirjoitti:

Juu ja itse taas pohdin koko perhekerhoon menemistä sen takia, kun oma 3vee on tuhottoman vilkas - ryhmän ainoa villi ja vauhdikas tapaus,  kaikkien muitten äitien lapset olivat niin rauhallisia kuin olla ja voi.   Jopa sen yhdenkin äidin rasavilli muksu oli kesän mittaan muuttunut rauhalliseksi.   Joten minulla on enää ainoastaan tuollainen vilivilperi.  

Lisäksi minulla on myös liikkeelle lähtenyt vauva ja vauva tuskastuu kun joutuu kerhotilassa olemaan sylissä, kun en uskalla häntä liiemmin pienen ja ahtaan oloisen kerhotilan lattialla antaa mönkiä & kontata.   Kun tilassa kulkee edestakaisin äidit ja lapset.

I feel you

Entä avoin päiväkoti? Perhekerhon lopetuksesta seurasi aikoinaan sossukyttäystä mutta meillä oli meidän rytmit eikä käyneet yksiin. Ruuan jälkeen lapsia "nukutettiin" parikin tuntia ja aina joku pentu karjui joten omani unista ei tullut yhtään mitään. 

Mieti tarkkaan, eikä kannata olla tosiaankaan liian avoin. Tuon ikäiselle riittää äiti ja hiekkis.

Lapsen takana on hyvä piileskellä, jos jännittää.

Terveisin toinen ujo äiti

Minua helpotti se, että en mennyt sinne etsimään ystäviä itselleni. Toki puhuin takaisin, jos joku puhui minulle, mutta muuten annoin muitten tehdä omia asioitaan. Lapsen takia menin ja kivaa oli. Eipä se siis jännittänytkään, kun tiesi, miten lapsi oli innoissaan menossa ja niillä muilla äideillä nyt ei ollut mitään sen suurempaa väliä.