Mitä yksinäisyys aiheuttaa nuorelle tai nuorelle aikuiselle?

Masenusta ja sosiaalisten taitojen heikkenemistä. Ahdiutusta ja pelkoja.

Tai sitten ei. Riippuu aika paljon myös siitä, mitä muuta lapsella tai nuorella on elämässään.

No mulle ei aiheuttanut mitään kielteistä. Sai oppimaan hyvin itsenäiseksi ja toisista ja niidne mielipiteistä riippumattomaksi, mistä on ollut myöhemmin  erityisesti työelämässä valtavasti etua. 

Itseäni siis kiusattiin koko ala- ja yläaste ja lukiossa ja yliopistolla jätettiin vaan täysin yksin. Eipä se enää lukiossa edes haitannut mitään, olin jo oppinut elämään muista riippumatta enkä edes kaivannut ketään. Tietokonepelejä ja lukemista harrastin kotona, ja koirani hoitamista. Tietokoneista tuli sitten mulle ihan ammattikin, nykyisin projektipäällikkönä it-alalla parinkymmenen koodarivuoden jälkeen.

Jos on elämässä jotain tukiverkkoja(vanhemmat, sukulaiset) ja omia mielenkiinnon kohteita, se auttaa paljon. Kaikki meistä eivät lopultakaan ole laumasieluja. 

Ihminen ahdistuu -varsinkin jos koko ajan paasataan miten pitäisi olla kavereita. Itseluottamusta voi aina silti rakentaa ja itseään kehittää. Lapsille löytyy myös erilaisia tukimuotoja, mieskavereita yms ja itsekin voi hakeutua vapaaehtoistoimintaan.

Tsemppiä!

minkä ikäisestä puhutaan?toki aiheuttaa teinille vaikka mitä mutta lähemmäs 18-vuotiaat usein kestää jo vaikeuksia paremmin(ei aina kuitenkaan).mulla esim se on aiheuttanut vaikeutta luottaa ihmisiin ja ehkä pientä ihmisvihaakin.se on myös aiheuttanut sen että tunnen itseni jotenkin vialliseksi.en ole totaalista yksinäisyyttä kohdannut, mutta olen hyvin sosiaalinen ja avoin joten pienetkin torjunnat voi olla mulle vaikeita.musta ei hirveesti ole ikinä tykätty ja kyllähän se on vähän masentanut, mutta on tosi yksilöllistä mitä kenellekin tapahtuu.mä opiskelen ja elän ihan normaalisti eikä mitään vakavia mielenterveysongelmia ole ollut, mutta jotain lieviä masennusjaksoja ollut(ei ole ihan selvää että johtuis tosta yksinäisyyden tunteesta)

Ei aiheuta mitään jos ei kärsi siitä ts vapaaehtoinen yksinäisyys on valinta ei sairaus.

Sosiaalinen nuori kärsii yksinäisyydestä varmasti eniten.

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1392696050934

Tutkimus: Yksinäisyys on terveydelle haitallisempaa kuin ylipaino

Olin itse aika yksinäinen juuri nuorena aikuisena. En esimerkiksi seurustellut ennen kuin täytin kolmekymmentä. Ainakin tällaisiin seurustelujuttuihin kokemattomuuteni läheisistä ihmissuhteista vaikutti suuresti. Olin jotenkin aivan pihalla miehistä. En osannut rakentavaa vuorovaikutusta, en kestänyt epävarmuutta suhteiden alussa, vähättelin itseäni, suorastaan poljin itseni maanrakoon, tekemällä tein itsestäni mahdotonta kumppania. Siis just sellaista käyttäytymistä, joka on tyypillistä epävarmalle ihmiselle, joka ei usko omiin mahdollisuuksiinsa olla rakastettu, vaan katkaisee suhteen alkutekijöihinsä, jotta välttyisi myöhemmältä suuremmalta pettymykseltä. 

No minä olen lähes täysin erakoitunut. En enää edes usko, että voisin saada ystäviä. Olen luovuttanut. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä (ei mt-syistä) ja poistun kotoani harvoin. Olen aika ahdistunut ja kyllästynyt. Varsinaisia kavereitakaan ei ole koskaan ollut, yksi hyvä nettikaveri oli, mutta tämä hylkäsi alkuvuonna. N25

Mulle aiheutti keskivaikean masennuksen, paniikkihäiriön ja surkeaakin surkeammat sosiaaliset taidot/sos. tilanteiden pelon.

Vierailija kirjoitti:

Ei aiheuta mitään jos ei kärsi siitä ts vapaaehtoinen yksinäisyys on valinta ei sairaus.

Yksinäisyys on valinta? Haista vittu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aiheuta mitään jos ei kärsi siitä ts vapaaehtoinen yksinäisyys on valinta ei sairaus.

Yksinäisyys on valinta? Haista vittu!

Siinä meillä taas lukutaitoinen mamma. Jos se yksinäisyys vapaaehtoista niin kyllä se vaan on valinta.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1392696050934

Tutkimus: Yksinäisyys on terveydelle haitallisempaa kuin ylipaino

Ja kuinkahan paljon yksinäisyyden aiheuttamasta pahasta olosta aiheuttaa se, että joka paikassa koko ajan toitotetaan että yksinäisyys on negatiivinen asia, epänormaalia, ja sairastuttavaa...

Itsekin kärsin nuorena yksinäisyydestä. Kolmekymppisenä kuitenkin toteesin, että hmm, mihin minä oikeastaan niitä ihmisiä tarvitsisin. Ja totesin, että en mihinkään. Kun heitin huitsin nevadaan oletukset että pitäisi olla ystäviä tai ihmissuhteita, elämästäni tuli varsin onnellista. 

Vierailija kirjoitti:

minkä ikäisestä puhutaan?toki aiheuttaa teinille vaikka mitä mutta lähemmäs 18-vuotiaat usein kestää jo vaikeuksia paremmin(ei aina kuitenkaan).mulla esim se on aiheuttanut vaikeutta luottaa ihmisiin ja ehkä pientä ihmisvihaakin.se on myös aiheuttanut sen että tunnen itseni jotenkin vialliseksi.en ole totaalista yksinäisyyttä kohdannut, mutta olen hyvin sosiaalinen ja avoin joten pienetkin torjunnat voi olla mulle vaikeita.musta ei hirveesti ole ikinä tykätty ja kyllähän se on vähän masentanut, mutta on tosi yksilöllistä mitä kenellekin tapahtuu.mä opiskelen ja elän ihan normaalisti eikä mitään vakavia mielenterveysongelmia ole ollut, mutta jotain lieviä masennusjaksoja ollut(ei ole ihan selvää että johtuis tosta yksinäisyyden tunteesta)

En usko tuohon. Lähemmäs 18-vuotias voi olla hyvinkin herkässä iässä, silloin kaipaa jo muutakin kuin oman lapsuudenperheensä seuraa. Ja sitten jos on yksinäinen, se voi olla hyvin haitallista.

Sitten taas pienille lapsille, ala-asteikäisille riittää omanperheen seura, eikä yksinäisyys ole niin haitallista.

Pelkkää hyvää minulle, ihmiset ovat niin tyhmiä ja rasittavia.

Yksinäisyyden vaarallisuutta liioitellaan, jos pitää hyvät välit kaikkien ihmisten kanssa ei yksinäisyydestä juurikaan kärsi. Vaarallinen tie on ripustautua vain yhden sydänystävän varaan, kaikkea voi tapahtua, yksin jäädessään ripustautujan yksinäisyys muuttuu hengenvaaralliseksi.

Max Ehrmanin Desiderata runo antaa ohjeita

Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskellä ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen. Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa. Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi. Kuuntele muita, myös typeriä ja tietämättömiä; heilläkin on tarinansa kerrottavanaan.

Vältä äänekkäitä ja aggressiivisia ihmisiä, he ovat piina sielulle. Jos vertailet itseäsi muihin, sinusta voi tulla turhamainen ja katkera, sillä aina on olemassa sinua suurempia ja mitättömämpiä ihmisiä. Iloitse saavutuksistasi samoin kuin suunnitelmistasikin.

Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi, olipa se kuinka vaatimaton tahansa, se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa. Ole varovainen liiketoimissasi, sillä maailma on petkutusta täynnä. Mutta älä anna tehdä sinua sokeaksi olemassa olevalle hyvyydelle. Monet tavoittelevat korkeita ihanteita ja kaikkialla elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi, varsinkaan älä teeskentele kiintymystä. Älä myöskään ole ivallinen rakkauden suhteen, sillä kuivuuden ja turvattomuuden keskellä se on yhtä ikivihreää kuin ruoho.

 

Itselleni aiheutti sosiaalisten taitojen hitaan kehityksen(olen sillä sarallavarmasti vajaa vieläkin), masennusta ja huonon itsetunnon.

Ulkopuolisuuden tunteen.

Teininä kamppailin tosissani perustellakseni itselleni oikeuden olla olemassa.