Olisiko hienoa jos poikasi avioituisi kotiäidin urasta haaveilevan naisen kanssa?

Ei olisi hienoa. Toki se olisi heidän elämänsä, joten en anoppina ottaisi kantaa asiaan, mutta hiljaa mielessä ihmettelisin, millainen nainen haluaa jäädä täysin miehen varaan.

Rehellisesti sanottuna ottaisi päähän. Olen kasvattanut poikani ottamaan omatoimisesti vastuuta kodin ja arjen hoitamisesta, joten kokisin kasvatustyöni menneen tavallaan hukkaan, jos poikani ottaisi vaimon kantamaan vastuun kodista ja arjen sujumisesta. En kuitenkaan sanoisi mitään, jos poikani olisi ihan tyytyväinen ja onnellinen. 

Itse olen aina haaveillut kotiäitinä olemisasta mutta opiskelijana on pakko palata koulun penkille heti. Eli tukisin päätöstä. Kotiäitiys on mielestäni tärkeää työtä sekin.

Ei ota päähän. Poikani on ottanut ulkomaalaisen (eteläeurooppalaisen) vaimon, joka on nyt Suomessa kotiäitinä. Uskon, että poikani on juuri onnellisin tilanteessa, jossa nainen tekee perinteiset naisten työt ja hän saa keskittyä tienaamiseen, ja perinteisiin miesten töihin.  Molemmat vaikuttavat erittäin onnellisilta elämässään. 

Tuo itse kotiäitiys ei sinällään kaataisi maailmaa mutta sellaisesta haaveileva nainen on yleensä muutenkin hieman konservatiivinen ja nykymaailmasta irtautunut hihhuli. Eli en tykkäisi.

Kotiäidin "ura"?

Olisi :) Itse olen kotiäiti, äitini oli kotiäiti ja anoppini myös :) Ja huom! Kukaan meistä ei näin alun perin valinnut vaan asiat vaan menivät niin. Ja se tosiasia, että meidän kaikkien miehet tienaavat/ovat tienaneet niin hyvin, että se on ollut jossain vaiheessa helppo päätös. Kenenkään varaan ei kukaan ole jäänyt vaan meillä kaikilla perhe on yksikkö, jonka eteen molemmat tekevät osuutensa. Avioehtoa ei ole, joten avioerossa omaisuus puoliksi. Eläke joo, ehkä pieni mutta miehen eläke iso, joten taas pärjätään hyvin. Ja, jos mies haluaisi siinä vaiheessa erota/kuolisi, niin hyvin kaikki eläisimme pienelläkin eläkkeellä.

Ei sovi tosiaan kaikille mutta meille erittäinkin hyvin :) Ai, niin. Äitini kuoli ollessaan 63-v. Pääsi siis nauttimaan lapsenlapsistaan täysillä vaikka kuolikin noin nuorena . Ei olisi ehtinyt nauttimaan eläkepäivistään :(

Ei. Olisin ilahtunut, jos poikani arvostaisi naisessa älyä ja yritteliäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olisin ilahtunut, jos poikani arvostaisi naisessa älyä ja yritteliäisyyttä.

Miten kotiäitiys sulkee pois nuo? Esim. oma äitini oli kotiäiti ja kotirouva, mutta korkeasti koulutettu ja älykäs. Jos yritteliiäisyydellä tarkoitetaan vain halua tienata rahaa, niin sitten toki kotiäiti ei ole yritteliäs. Mutta muuten voi tehdä kaikenlaista. Oma äitini aina sanoi, että kotirouvuus mahdollistaa hänelle sellaisen luovuuden, johon ei ole olisi aikaa eikä energiaa jos täytyisi käydä palkkatöissä. Hän mm. taidemaalasi, teki käsitöitä myös myyntiin, opiskeli ja onpa voittanut erään runokilpailunkin runokirjallaan.

Entä jos nainen ei haaveilisi kotiäidin urasta, vaan olisi kotiäitinä, koska

a) Miehen työ olisi vaativaa uraa ja matkatyötä?

b) Suku ei olisi tukemassa pikkulapsiaikana, mukaan lukien sinä rakas anoppi?

c) Lapset syntyisivät pienin ikäeroin ja perhe huomaisi, että lähipiirin työssäkäyvien lapset ovat sairastelukierteessä (räkänokat menevät silti hoitoon), johtuen päivähoidossa tarttuvista taudeista? Työstä poissaolopäiviä tulisi jopa 100/vuosi? (tutkimus alle 2 v sairastelusta)

d) Naisen pää kestäisi kaikki moitteet sekä paineet kotiäitinä olosta? Olisi ilman työpaikan suomaa omaa aikaa ja rauhaa?

e) Hintalappu, jonka äiti laittaisi lastensa hyvinvoinnille olisi pieni, koska naisen menetetty palkka olisi keskitasoinen, perheeltä menisi päivähoitomaksut ja miehen palkka taas toisi jo runsaan elannon koko perheelle? Miehen ura ei etenisi ilman, että nainen kantaisi suuremman vastuun kotona?

Mä ajattelen, että ei ole mun asiani puuttua lasten elämänvalintoihin tai pettyä niihin. Mutta olisin kyllä yllättynyt. Isänsä on ollut 2v hoitovapaalla ja annamme mielestäni erittäin tasa-arvoisen kuvan (onnellisesta) parisuhteesta ja olemme myös pyrkineet tasa-arvokasvatukseen. Ja itse nautin työstäni ja kerron siitä mielellään pojalleni.

On myös sellaisia neuvojia, jotka ovat sysänneet oman poikansa hoitovastuun itseltään pois ja toivovat poikansa ajattelevan samanlaista elämäntapaa vaimoa valitessaan. Ura, ura ja vielä kerran URA ensin ja verovaroin lapsille hoito!

Kotiäitiys ei ole ura. Kaikki naiset eivät ole äitiydessä saati kotiäitiydessä luonnostaan hyviä. Jotkut kotiäidit keskittyvät lähinnä itseensä ja hoidattavat lopulta sekä kodin että lapsen miehellään, avoimella päiväkodilla ja esim. siivousfirmalla. Etukäteen on myös vaikea tietää, selviääkö kotiäitiydestä vai hajoaako pää kotona olemiseen, vaikka kuinka ajattelisi olevansa äitiyden ruumiillistuma, täydellinen kasvattaja, hidastempoisesta elämästä nauttiva ehtoisa emäntä.

Riippuisi siis ihan naisen luonteesta ja siitäkin, olisiko poikani tarpeeksi hyväpalkkainen elättämään koko perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että ei ole mun asiani puuttua lasten elämänvalintoihin tai pettyä niihin. Mutta olisin kyllä yllättynyt. Isänsä on ollut 2v hoitovapaalla ja annamme mielestäni erittäin tasa-arvoisen kuvan (onnellisesta) parisuhteesta ja olemme myös pyrkineet tasa-arvokasvatukseen. Ja itse nautin työstäni ja kerron siitä mielellään pojalleni.

Miten kotiäitiys tai työssäkäynti ja tasa-arvo ovat suhteessa toisiinsa? Itse koin olevani ihan yhtä tasa-arvoinen kun olin kotiäiti (9 vuotta) kuin nyt kun käyn töissä. Kysehän on vain työnjaosta ja ansaintamallista, joka on perheen sisällä sovittu. Sopijaosapuolet ovat tasa-arvoisesti, vapaasta tahdostaan päättäneet toimia niin, joko tilapäisesti tai pysyvästi. En näe siinä mitään epätasa-arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nainen ei haaveilisi kotiäidin urasta, vaan olisi kotiäitinä, koska

a) Miehen työ olisi vaativaa uraa ja matkatyötä?

b) Suku ei olisi tukemassa pikkulapsiaikana, mukaan lukien sinä rakas anoppi?

c) Lapset syntyisivät pienin ikäeroin ja perhe huomaisi, että lähipiirin työssäkäyvien lapset ovat sairastelukierteessä (räkänokat menevät silti hoitoon), johtuen päivähoidossa tarttuvista taudeista? Työstä poissaolopäiviä tulisi jopa 100/vuosi? (tutkimus alle 2 v sairastelusta)

d) Naisen pää kestäisi kaikki moitteet sekä paineet kotiäitinä olosta? Olisi ilman työpaikan suomaa omaa aikaa ja rauhaa?

e) Hintalappu, jonka äiti laittaisi lastensa hyvinvoinnille olisi pieni, koska naisen menetetty palkka olisi keskitasoinen, perheeltä menisi päivähoitomaksut ja miehen palkka taas toisi jo runsaan elannon koko perheelle? Miehen ura ei etenisi ilman, että nainen kantaisi suuremman vastuun kotona?

a) Jos miehen työ edellyttää niin pitkiä työkomennuksia, että perheen on muutettava mukana, eikä naisella olisi mahdollista työllistyä ja/tai lastenhoito ei järjesty muutoin kuin kotona olevan vanhemman avulla, niin ok. Jos taas on kyse työstä, jossa ollaan paljon työmatkoilla tai ylitöissä, niin näin työssäkäyvänä yksinhuoltajana en kyllä ymmärrä, miksi toisen vanhemman pitäisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos toinen on vain vähän kotona. 

b) Kuinka monella työssäkäyvällä on nykyisin  suku tukena pikkulapsiaikana? 

c) Ei kukaan voi olla niin tietämätön, ettei tajuaisi lasten sairastelevan. Lapsia hankitaan sellaisella ikäerolla kuin ne voidaan ja jaksetaan hoitaa. Jos tehdään hyvin pienellä ikäerolla, niin yleensä ollaan silloin äitiyslomalla/hoitovapaalla eikä kotiäitinä ( = nuorinkin lapsista yli 3 v eli oikeus hoitovapaaseen on päättynyt). En siis pidä hoitovapaalla olevaa henkilöä kotiäitinä/koti-isänä vaan vasta sitten, kun hoitovapaakin on jo ohi. 

d) Naisen pään tulee nyt yleensäkin kestää kaikki ne päätökset, joita elämässään tekee. Olivatpa ne mitä tahansa. Sama koskee miehiä. 

e) Tämä on sitten vähän mutkikkaampi juttu. Jos todellakin tilanne olisi se, että naisen ei olisi taloudellisesti järkevää mennä töihin vaan perheen elintaso laskisi, mikäli nainen kävisi töissä, niin ratkaisu kotiäitiydestä voisi olla perheen sen hetkisen tilanteen kannalta järkevä. 

Ei ottaisi, olisin iloinen hyvästä päätöksestä, mikäli tulevat rahallisesti toimeen. Lasten on mukavampaa kasvaa kotona kuin päiväkodin usein hyvin stressaavassa ympäristössä.

Ei, eihän asia edes kuulu minulle. Se ottaisi päähän enemmän, jos hankkisivat lapsia ja hoidattaisivat jatkuvasti minulla tai yhteiskunnalla. Jos lapsia hankkii, niin niiden kanssa myös vietetään aikaa, eikä sysätä laitoksiin kasvamaan.

Eniten harmittaisi, jos poikani ottaisi juntin, tyhmän, mielenvikaisen tai päihdeongelmaisen kumppanin. Noita puutteita ei voisi minkäänlaisella työssäkäynnillä mielestäni korvata.

Mutta ei ole vanhempien asia suoraan puuttua aikuisten lastensa valintoihin. Jos tekevät huonoja valintoja, ehkä kasvatuksessa meni joku vikaan? Peiliin katsomalla ehkä selviää.

Eihän tämä ole ongelma kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tämä ole ongelma kuin Suomessa.

Niinpä. Euroopassakin on paljon maita, joissa päinvastoin, kun nainen sanoo käyvänsä töissä, niin oletusajatus on, että hänen miehensä on varmaan köyhä, kun naisenkin TÄYTYY käydä töissä. Eivät ymmärrä ollenkaan ajatusta, että töissäkäynti on jotenkin hienoa ja ylpeys.

Vierailija kirjoitti:

Tuo itse kotiäitiys ei sinällään kaataisi maailmaa mutta sellaisesta haaveileva nainen on yleensä muutenkin hieman konservatiivinen ja nykymaailmasta irtautunut hihhuli. Eli en tykkäisi.

Minusta taas sinä kuulostat aika konservatiiviselta ns. kovien arvojen kannattajalta, joka mahdollisesti potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole lapsiaan kyennyt itse paljoakaan hoitamaan? No, mutta mikäs siinä, ne on näitä arvovalintoja!