Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä sinulle iski ensimmäisen kerran vauva"kuume"?
23.08.2016 |
En oikeastaan pidä sanasta vauvakuume, mutta en keksinyt otsikkon muuta. :D Minkä ikäisenä siis ensimmäisen kerran tuli vahva tunne, että haluat lapsia ja lapsi olisi tervetullut? Vai tuliko sellaista tunnetta ikinä (jos esim. tulit vahingossa raskaaksi)?
Olen 27 v. nainen, enkä ole tähän asti halunnut lasta. Pidän siis kyllä lapsista, mutta ei ole ollut minkäänlaista kiinnostusta saada omia. Yksi varhainen keskenmenokin on ollut 24-vuotiaana, eikä se silloin tuntunut kauheasti miltään, henkisesti siis. Nyt ihan loppukesän aikana olen ensimmäistä kertaa huomannut haikailevani raskauden ja oman lapsen perään... Melkein pelästyin tajutessani, että minä oikeasti haluaisin lapsen perheeseemme. Avomies löytyy, parisuhde on kunnossa, taloudellisesti OK tilanne jne.
Ainoa kysymysmerkki asiassa on, että olen vasta toipumassa pahasta sairaudesta, joka vei todella heikkoon kuntoon pariksi vuodeksi. Tiedän ettei nyt ole hyvä hetki lapsen hankinnalle, vaan täytyy odottaa, että olen oikeasti toipunut ja paremmassa kunnossa. Miehelle en ole näistä lapsihaaveista sanonut vielä mitään, emmekä oikeastaan ole koskaan puhuneet raskauden yrittämisestä. En ole varma, haluaako mies lapsia vielä vähään aikaan, enkä tiedä, miten ottaa asia puheeksi.
Kommentit (26)
Jo 15 vuotiaana. Yritin ensi rakkauteni kanssa raskautua, häneltä tietysti salassa :D mutta luojan kiitos sitä ei tapahtunut.... tietysti meidän suhde ei kestänyt, mutta koskaan en ketään rakastanut yhtä paljon kuin häntä.
Kasvoin 5 vuotta lisää ja järkeä päähän, sain tämän unelmieni ensirakkauden kun olin nyt itsekkin aikuinen, ja meillä on 3 ihanaa lasta! unelmien täyttymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä 19, ja kyllä, yritystä koko ajan ja eka lapsi vasta 22 vuotiaana mutta kuume kova.
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 31, enkä ole koskaan potenut vauvakuumetta tai tuntenut muuta kiinnostusta lasten hankkimiseen. Toivottavasti saan sterilisaation tässä vuoden sisään, niin ei tarvitse ehkäisyasioita enää miettiä.
Sinun kannattaa ottaa asia puheeksi esimerkiksi kysymällä, mitä mieltä mies on lasten hankkimisesta. Kannattaa kuitenkinyhdessä pohtia, olisiko lapsi vain "ihan kiva" lisä perheeseenne vai asia, joka sinun on pakko saada ollaksesi onnellinen. Turha rikkoa hyvää parisuhdetta asian takia, jos ei ole oikeasti kynnyskysymys.
Ollaan kyllä onnellisia näinkin ja hyvän miehen olen löytänyt. Jaksoi hienosti tukea koko tuon ajan, kun sairaus vei minut heikoksi. En missään tapauksessa halua painostaa lapsen tekoon tai antaa miehen ymmärtää, että painostaisin. Siksi jännittääkin ottaa asia puheeksi, koska jos jännitän, niin puhetyylini saattaa olla vähän turhan töksähtävä.
Ei lapsi todellakaan olisi mikään pakollinen jatke, ei ikinä. Ja tottakai molempien pitäisi sitä haluta.
Pari vuotta on ollut jo tosi kova vauvan kaipuu! Nyt rupee oleen niin polttava vauvakuume, etten kohta enää kestä. Olen 23 ja ollaan miehen kanssa vähän reilu puoli vuotta yritetty mut ei kuulu :(
Vauvakuume iski ja lujaa heti naimisiinmenon jälkeen 25v.
Ei tärpännyt ihan heti vaan esikoinen syntyi kun olin 28v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25-vuotiaana. Olin jo tuolloin äiti, mutta vasta toista lasta aloin oikeasti kuumeilla
26-vuotiaana mutta silloin vielä vain lievä kuume. Tätä ennen ei lapset kiinnostanut lainkaan. Kolmekymppisenä varsinainen vauvakuume ja esikoinen syntyi kun olin 36 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 43-v ja ikinä ei ole vauvakuumetta ollut.
Ei koskaan, olen nyt 35 v. Esikoinen on kahden kuukauden ikäinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24-vuotiaana. Ja nyt 29-vuotiaana olen kahden lapsen äiti. Jos lapsia haluat niin tee se mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Itse olen tyytyväinen että rohkenimme ryhtyä siihen vaikka kavereilla ei vielä sellasia suunnitelmia ollut. Nyt kaikilla kavereilla on ne rankimmat vuodet vielä edessä hah ja nuorempana sen jaksaa parhaiten.
Mutta toisaalta ole varma päätöksestäsi. Onko miehesi sopiva lastesi isäksi? Onko hän itse kasvanut varmasti aikuiseksi? Auttaisiko sinua huutavan koliikkivauvan kanssa? Ymmärtääkö jos et halua seksiä raskauden tai vastasyntyneen takia? Onko teillä sama arvomaailma? Haluaako hän vielä bailata? Onko sinulla äitiystäviä? Tärkeitä kysymyksiä. Mieti tarkkaan kenen kanssa siihen ryhdyt jos ryhdyt .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26-27-vuotiaana, muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen. -Miksi et vain puhu suoraan miehelle tuntemuksistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 31, enkä ole koskaan potenut vauvakuumetta tai tuntenut muuta kiinnostusta lasten hankkimiseen. Toivottavasti saan sterilisaation tässä vuoden sisään, niin ei tarvitse ehkäisyasioita enää miettiä.
Sinun kannattaa ottaa asia puheeksi esimerkiksi kysymällä, mitä mieltä mies on lasten hankkimisesta. Kannattaa kuitenkinyhdessä pohtia, olisiko lapsi vain "ihan kiva" lisä perheeseenne vai asia, joka sinun on pakko saada ollaksesi onnellinen. Turha rikkoa hyvää parisuhdetta asian takia, jos ei ole oikeasti kynnyskysymys.
Ollaan kyllä onnellisia näinkin ja hyvän miehen olen löytänyt. Jaksoi hienosti tukea koko tuon ajan, kun sairaus vei minut heikoksi. En missään tapauksessa halua painostaa lapsen tekoon tai antaa miehen ymmärtää, että painostaisin. Siksi jännittääkin ottaa asia puheeksi, koska jos jännitän, niin puhetyylini saattaa olla vähän turhan töksähtävä.
Ei lapsi todellakaan olisi mikään pakollinen jatke, ei ikinä. Ja tottakai molempien pitäisi sitä haluta.
Jos sinulle on okei olla kokonaan ilman lasta, panoksethan ovat todella matalat. Pohjustat vain kysymystäsi sanomalla, että sinull on okei kummin päin vain. -1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vielä vauvakuumetta tullut. Ikää on 56 vuotta.
Ei koskaan. Lapsia tasan yksi. Olimme jo nelikymppisiä tuolloin.
Varmaan 18-vuotiaana. Sain esikoisen 22-vuotiaana.
Mulla on aina ollut vauvakuume, varmaan kun täytin 7 vuotta jo. Sain pikkusiskon, minusta tuli melkoinen isosisko ja sen jälkeen olin aina lääpälläni vauvoihin ja eläinvauvoihin.
24-veenä tapasin hyvän miehen ja 26 vuotiaana tulin raskaaksi. Kolme lasta, kolme keskenmenoa.
Yhä yhdessä. Vauvakuume laantui tuossa 38-veenä, en halunnut enää yhtään keskenmenoa. Tuhlaan koiraan sen hoitamisen tarpeen.
Olin 29 kun alkoi tulla mieleen se lapsen tekeminen. En välttämättä puhuisi kuumeesta, aika järkipuolisesti mietin hyviä ja huonoja puolia. Miehellä oli enemmän vauvakuumetta kuin itselläni. Päädyin sitten siihen lapsen tekoon, vaikka mikään itsestäänselvyys se ratkaisu ei ollut.
Ensimmäinen vauvakuume tuli itselleni kun ensimmäinen lapsi oli 6 kk. Hassu tunne, kun vaan halusi uutta lasta, vaikka järki sanoi että yksi riittää tai ainakin olisi hyvä olla vähän enemmän ikäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan, olen nyt 35 v. Esikoinen on kahden kuukauden ikäinen :)
Miten päädyit hankkimaan lapsen kuitenkin? Mä olen aina ajatellut että lapsia täytyy haluta, ja koska mulle sitä halua ei ole koskaan tullut (vaikka yhdessä vaiheessa halusin haluta), olen tajunnut jäädä lapsettomaksi. Olen nyt 38v.
Täytän tänä vuonna 31, enkä ole koskaan potenut vauvakuumetta tai tuntenut muuta kiinnostusta lasten hankkimiseen. Toivottavasti saan sterilisaation tässä vuoden sisään, niin ei tarvitse ehkäisyasioita enää miettiä.
Sinun kannattaa ottaa asia puheeksi esimerkiksi kysymällä, mitä mieltä mies on lasten hankkimisesta. Kannattaa kuitenkinyhdessä pohtia, olisiko lapsi vain "ihan kiva" lisä perheeseenne vai asia, joka sinun on pakko saada ollaksesi onnellinen. Turha rikkoa hyvää parisuhdetta asian takia, jos ei ole oikeasti kynnyskysymys.