Muuttaakko yhteen uusperheeksi vai ei?
Kysyn nyt asiaan muiden mielipiteitä, kun en osaa päättää mitä tehdä. Olen seurustellut pian kolme vuotta miehen kanssa ja rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta aiemmin. Ongelmana on kuitenkin se, että meillä molemmilla on lapsia/lapsi ennestään. Lapset tykkäävät toisistaan paljon ja viihtyvät erinomaisesti yhdessä. Ongelmana on, että miehellä on vain yksi lapsi, joka on saanut kasvaa kuin pellossa. Itse olen aina ollut rajat ja rakkautta -kasvatuksen vaalija. Minun lapsillani on siis esim. säännölliset nukkumaanmenoajat ja niinpä nukkuminen sujuu ongelmitta (vaikka kaikki olleet pieninä kovia heräilemään). Miehen 6-vuotias sen sijaan on edelleen kuin vauva nukkumisen kanssa. Hänen annetaan kuusivuotiaana nukkua jopa kahden tunnin päiväunet ja sitten lapsi kukkuu arki-iltoinakin yhteentoistakin kun uni ei tule ja herää viikonloppuisinkin pahimmillaan viideltä! Lapsi myös herää yöllä ja hänelle tarjoillaan juotavaa, laitetaan valoja jne. Ja sitten mies vain toteaa, että kun lapsi ei vain nuku enempää. Ei kai, kun ei tuon ikäinen tarvitse päiväunia! Olen sanonut hänelle asiasta vuosikausia ja kuvitellut päiväunien jäävän, mutta ei. Nyt mies halusi meidän vihdoinkin muuttavan yhteen. Minäkin haluaisin muuttaa hänen kanssaan, mutta en jaksa käydä töissä, jos yksi lapsi kukkuu yölläkin ja herättää viikonloppuisinkin talon aamuyöstä. Olen vauvojen kanssa valvonut riittävän monta vuotta, että "isojen" lasten kanssa en enää jaksa "pelleillä". Mitä tehdä ja miten (taas kerran) sanoa tästä miehelle loukkaamatta häntä?
Kommentit (22)
Asioista pitää pystyä juttelemaan, myös miehen lapseen liittyvistä. Ota tämä hyvänä testina: jos mies ei kestä kritiikkiä tai asiallista keskustelua tästä aiheesta, olisi myös tuleva yhteiselo hänen ja lapsensa kanssa ongelmallista.
Anteeksi nyt, mutta tämä lähes täsmälleen sama tarina on ollut täällä ainakin kahdesti lyhyen ajan sisällä. Toki näitä voi olla useampia, mutta näissä on aina ollut miehellä yksi lapsi, naisella useita ja miehen lapsi muun huonon käyttäytymisen ohella herää uskomattoman aikaisin.
Oli miten oli, voin tiivistää aiempien ketjujen lopputuleman: älä.muuta.yhteen. Pätee vaikka olisitkim aito tapaus.
En minäkään muuttaisi yhteen ihan vielä. Tai sitten talon pitää olla niin hervottoman iso, että saat oman sopin, jossa jaksat.
Mitä järkeä tuossa on? Kuka ehtii päivisin lasta passaamaan ja nukuttamaan?? Ettekö te ole töissä?
Ei sitten mitään järkeä muuttaa yhteen..riitaa ja hampaitten kiristelyä luvassa.
Ei kannata muuttaa. Itse oon uusioperheen lapsi ja vaikka nyt ihan ok kaikki tultiinkin toimeen niin onhan siitä jäänyt vähän traumoja. Aina on sun lapset ja mun lapset. Itse oon päättänyt että lapsia max yhdelle isälle ja jos ero tulee niin lapsellista miestä en ota ainakaan niin kauan kun omat asuu kotona.
Ei kuulosta hyvältä, mutta voihan olla, että miehen lapsi opppii tapoja sun lapsilta ja omaksuu teidän rytmin, ehkä? En tiedä, itse en muuttaisi yhteen.
Niin tuohon en muuta -kantaan minäkin alan kääntymään. En kerta kaikkiaan jaksa, jos työpäivinäkään ei saa edes illalla hengähtää hetkeä niin, että lapset nukkuvat. Ja seiskalle, yritetty on, mutta ei auta. Miehen lapsi vain valvottaa silloin minunkin lapsiani yöllä.
ap
Et missään tapauksessa muuta yhteen, hullun hommaa ja eroon johtavaa!!!
Ei koulu estä nukkumasta päiväunia. Naapurissakin nukutaan klo 16-18
Siis olette olleet yhdessä 3 vuotta ja olet jo vuosikausia sanonut miehelle, että lapsi ei tarvitse päiväunia?
Kokopäiväeskarissa joutuu nukkumaan/lepäämään 2 tuntia, vaikka ikää olisi 7 vuotta.
Ehdotton ei! Tuosta touhusta ei tule kuin pettymyksiä ja eripuraa. Väkisin ei kannata vääntää. Pitäkää omat kotinne, näin säilyy rauha ja tarvittaessa jokaisella on ns. omaa tilaa.
Missä eskarissa joutuu nukkumaan kahden tunnin päiväunet nro 11. Ei ainakaan yksikään tuntemani lapsi ole tuon ikäisenä edes itse suostunut nukkumaan päiväunia, vaan ne on ollut lopetettu jo vuosia aiemmin!
Itse uusperheessä yh-isän kanssa ja meillä menee hyvin, on yhteinen lapsikin, mutta meillä on kasvatuksesta hyvin samanlainen ajatusmaailma, eli ne rajat ja rakkautta ja tasapuolinen kohtelu.
Teillä ei ole, ja se että toinen on noin lepsu, niin ei tule asumiskuviot onnistumaan. Sen onnistumiseen vaikuttaa jotkin ihan muut asiat, kuin tunne rakkaudesta. Eli ne ajatusmaailmat ja toimintatavat, sopivatko ne yhteen vai ei. Koska mies on lepsu, niin se tulee käymään hermoillesi. Ei voi olla mitään sinun ja minun lapset jakoa saman katon alla, mitä tulee kasvatukseen. Lisäksi lapset hyvin tietävät, mistä naruista vedellä, ja erilainen kohtelu aiheuttaa sen, että tulee kateutta ja kapinaa, vaikka nyt viihtyisivät hyvin yhdessä. Omat lapsesi alkavat väistämättä vertailla asioita. Toinen saa ja minä en, siitä tulee se ongelma, joka nyt näyttäytyy vasta päiväunien muodossa. Siihen päälle vielä entiset kumppanit mielipiteineen, niin verenpaineesi onkin jo pilvissä.
terv. ent. kolmen yh
Asenteesi lasta ja miestäsi kohtaan kuulostaan niin ikävältä, että unohda. Et näe, että lapset on yksilöitä esim. tarpeiltaan. Ero ja lapsuuden kokemukset vaikuttaa lapseen niin, että kaikki ei aina käyttäydy tismalleen samalla tavalla kuin kaikki muut saman ikäiset.
6-vuotias on vielä lapsi herranjumala!
Annatte miehen lapsen huostaan niin teistä tulee yhtä onnellista perhettä, jossa lapset ei ole sinun mukavuuden tiellä.
Onko jossain joku pykälä missä on määritelty mihin ikään asti lapset nukkuu päiväunia, herää öisin, jne...
Mies ei käy töissä, eikä lapsi ole päivähoidossa? Olisitko valmis elättämään työttömän miehen ja samalla elättämään myös hänen lastaan?
Vierailija kirjoitti:
Missä eskarissa joutuu nukkumaan kahden tunnin päiväunet nro 11. Ei ainakaan yksikään tuntemani lapsi ole tuon ikäisenä edes itse suostunut nukkumaan päiväunia, vaan ne on ollut lopetettu jo vuosia aiemmin!
Ai että lopetettu päiväunet ihan vuosia aiemmin! Missä päiväkodissa ei ole 3v:lle päiväunia? Kerro ihmeessä, pienten ryhmässä unet on käytännössä ainoa lepohetki.
Ette muuta yhteen ennen kuin miehen lapsi aloittaa koulun, silloin päiväunet jäävät varmasti pois.