Äidille synttärit - isälle ei järjestetty

Jotenkin  surullista, että te lapset koette isänne noin.

Tuli mieleen kaverin juttu, kun aina se isäänsä parjasi ja äitiään ylisti. Ihan se, että isä tuli ulkomaan kommenuksilta, niin talo piti putsata kiiltäväksi, että isä on tyytyväinen..

Kaveri lähti psykoterapiaprojektiin mukaan, rankkoja jaksoja ja paljon hyvääkin. Esim oppi näkemään isänsä uudessa valossa. Eihän se isä ollut koskaan vaatinut sitä siivousta, vaan äiti. Äiti oli halunnut mielestellä ja tehdä isää varten kaiken valmiiksi. Lapsille jäänyt sitten mielikuva, että isä pakottaa tekemään noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää juttu haisee.

Sä haiset

Voi kyllä. Tulin just duunista ja juoksin neljä kilsaa himaan. Nyt odotan sun seurassas löyhkäten saunan lämpeämistä. :) Pusipusi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin  surullista, että te lapset koette isänne noin.

Tuli mieleen kaverin juttu, kun aina se isäänsä parjasi ja äitiään ylisti. Ihan se, että isä tuli ulkomaan kommenuksilta, niin talo piti putsata kiiltäväksi, että isä on tyytyväinen..

Kaveri lähti psykoterapiaprojektiin mukaan, rankkoja jaksoja ja paljon hyvääkin. Esim oppi näkemään isänsä uudessa valossa. Eihän se isä ollut koskaan vaatinut sitä siivousta, vaan äiti. Äiti oli halunnut mielestellä ja tehdä isää varten kaiken valmiiksi. Lapsille jäänyt sitten mielikuva, että isä pakottaa tekemään noin.

Surullista on se, että isä ei ole koskaan tajunnut, mitä on olla isä. En lähde avaamaan, mitä kaikkea meillä on tapahtunut, mutta mitään kaunista se ei todellakaan ole. Jos joku tarvitsee psykoterapiaa, se olisi isä, mutta eihän jumala keltään neuvoja ota vastaan....

Ja siis 84/83 oli Ap

Koska te ajattelette äidillenne kertoa? Kun kutsut on lähetetty? Kivaa, äiti ei voi perua enää siinä vaiheessa. :)

Vierailija kirjoitti:

Koska te ajattelette äidillenne kertoa? Kun kutsut on lähetetty? Kivaa, äiti ei voi perua enää siinä vaiheessa. :)

Taidan olla tosi huono selittämään asioita. Äidille kerrotaan heti sen jälkeen, kun isälle on asia kerrottu ja kuulosteltu, mitä hän on asiasta mieltä. Jos äiti ei sitten ihan oikeasti halua juhlaa, niin sitten sitä juhlaa ei järjestetä.

On vain kaikkien yo-/rippijuhlien + äidin sisarusten juhlien jäljiltä sellainen olo, että äitikin haluaisi edes kerran koota porukat yhteen, niin että hän ei olisi passaamassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Asia kömpelösti otsikossa eli tilanne on se, että meidän äiti täyttää 50 vuotta joulukuussa. Isä täytti jo kesällä. Silloin ei pidetty mitään juhlia, vain isän veli kävi kakkukahvilla. Isä väitti, ettei hän halua mitään kummempaa.

Nyt me lapset (4 kpl) haluttaisiin järjestää äidille kunnon juhlat. Äiti ei halua, että hänen synttäriään muistettaisiin mitenkään, mutta me haluttaisiin tehdä juhla hänelle yllätyksenä. Äiti on sellaisesta suvusta, jossa kaikki muut sisarukset ovat juhlineet kunnolla omia synttäreitään.

Äidin yksi sisko (hänelle on asiasta kerrottu) on lupautunut maksamaan osan kustannuksista, osan me lapset pystymme maksamaan itse. Kutsuttuja olisivat sukulaiset sekä isän että äidin puolelta, perhetuttuja + äidin työkavereita.

Nyt ongelmaksi tuli se, että miten isä tulee suhtautumaan asiaan? Kotona kun on keskusteltu, äiti on koko ajan sanonut, ettei halua juhlia, mutta samalla on tullut sellainen olo, että ihan oikeasti hän haluaisi edes kerran (ennen hautajaisiaan!) olla yhden päivän ajan huomion kohteena. Äiti ja isä on vihitty maistraatissa, eikä silloinkaan ollut mitään juhlaa.

Niin - miksi ei järjestetty isälle juhlia? On meille aika etäinen ja saa työssään käydä matkoilla + kaiken maailman tapahtumissa. Äiti ei koskaan pääse mihinkään.

Siis voidaanko järjestää äidille - kun ei järjestetty kesällä isälle??

Kyllä viisikymppinen osaa jo itse päättää, haluaako synttäreitään suuremmin juhlia. Noloa olisi mitään yllätysjuhlia ruveta järjestämään.

t. N51