Lue keskustelun säännöt.
Nuoret "ikisinkut" teillä on toivoa!
23.08.2016 |
Olen 24 vuotias ja tältäkin palstalta lukenut ja jopa aloittanut miljoonat "miksi en kelpaa kenellekkään" aloitukset. En ollut ikinä seurustellut ja aloin jo luovuttamaan miesten suhteen kunnes vihdoin löysin super ihanan miehen joka ensimäistä kertaa ikinä halusi olla minun kanssa yhtä paljon, kuin minä halusin olla hänen kanssaan.
Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden. Mutta ihan sama homma jatkui oli mies minkä "tasoinen" vain. Aina viimeistään kuukauden tapailun jälkeen sain SEN viestin, viestin jossa minulle kerrottiin kuinka minussa ei ollut vikaa ja kuinka miehet eivät olleet valmiita vakavampaan jnejnejne. Kaikki varmasti tietävät kyseiset viestit.
Kunnes menin treffeille ennestään tietämäni miehen kanssa, ilman mitään etukäteisodotuksia ja siinä se sitten oli. Parin tunnin päästä olin jo aivan ihastunut ja palaset vain tuntuivat loksatavan kohdilleen kun vietimme seuraavan viikon yhdessä. Nyt päälle puoli vuotta myöhemmin olemme muuttamassa yhteen ja tuntuu tyhmältä miksi edes "tekohengitin" niitä aikaisempia juttuja koska näinhän sen pitäisikin mennä. Kaikki tuntui helpolta alusta saakka, ei ollut mitään pelejä ja oli selvää ensimmäisestä päivästä alkaen että pidimme toisistamme ja kummatkin näkivät yhtä paljon vaivaa suhteen muodostamisen eteen.
Yht äkkiä minulla oli se kaikki mistä olin haaveillut monen monta vuotta. Haluan siis vain sanoa että vaikka täälläkin moni tulee kertomaan kuinka on jäänyt oikeasti ikisinkuksi niin ei kannata kuitenkaan menettää kokonaan uskoaan. Ne aikasemmat miehet eivät vaan olleet teille ja jossain on mies joka on valmis tekemään ihan mitä vaan teidän eteen.
Minulla on nyt poikaystävä joka kaikilla teoillaan tahtomattaankin osoittaa haluavansa olla kanssani, on hyvänäköinen, älyttömän kiltti vaikka vähän keskeneräinen onkin, mutta haluaa oppia tuntemaan minut ja tekee parhaansa koko ajan. Meillä on samat kiinnostuksen kohteet ja hän on samalla minun paras kaverini, jolle voin olla täysin oma itseni.
Älkää siis luovuttako! Ja kun täälläkin joku sanoo että ei 24 vuotias voi olla ikisinkku, niin kyllä se lähes kymmenen vuotta on aika pitkä aika haluta löytää joku joka tykkäisi takaisin sinusta ja jonka kanssa voisi seurustella. On se tämän ikäiselle ikuisuus!
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Minä olen 52-vuotias, parisuhde loistaa yhä poissaolollaan ja selibaattikin on jatkunut jo nelisentoista vuotta, kun seksi tuntemattoman kanssa ei kiinnosta enää edes "jospa tällä kertaa olisi kivaa" -mielessä.
Sinä, ap, olet hädin tuskin ollut kuusi vuotta täysi-ikäinen. Ehdit moneen kertaan vielä erota ja löytää uuden. Suhteuta ihan mielenkiinnon vuoksi oma sinkkuutesi ja minun sinkkuuteni ja kuvittele, että kirjoitat täällä vuonna 2044, että ei sitä poikaystävää vieläkään ole löytynyt. Huomaatkos eron? :)
Hyvin ikävää että sinulle on tämä ikisinkkuus osunut nilkkaa mutta enkö minä saa iloita ja kannustaa muita pysymaan positiivisena, kun minun ei tarvitse ainakaan ikisinkuksi ryhtyä.
Olen hyvin hyvin pahoillani että sinulla näin, mutta kyllä minulle kymmenen vuotta tämän ikäisenä tuntui ikuisuudelta kun on ollut itse aktiivinen eikä tajua missä vika verrattuna muihin ikätovereihin. AP
Kyllä se tuntui minusta ja varmaan tuosta 52-vuotiaastakin, jolle vastasit. Tuntui 24-vuotiaana, tuntui toisen kymmenen vuoden päästä 34-vuotiaana, tuntui kolmannenkin vuosikymmenen kuluttua ja itseäni vanhemmalla 52-vuotiaalla on pian 40 vuotta "tuntumaa" takana (jos siis aloitetaan lasku siitä 14v:sta). Eri ikäkausina se tuntuu eri tavoin, mutta tuntuu silti. Ymmärrätkö nyt, miksi tunnut meistä hiukan lapselliselta?
Enkö saa olla hiukan lapsellinen jos olen useamman kymmentä vuotta nuorempi? :O AP
Sinä kuulostat 14-vuotiaalta, et 24-vuotiaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden"
Haha :D joo oispa tämä ongelmana
Jep. Ja se, että saa pakkeja liian hienojen (= kalliiden) harrastusten ja liian kalliiden vaatteiden vuoksi on niin surkeaa, että on kiva koko teini-iän kestäneen rekrytoinnin jälkeen saada ihan yhtä rikkaasta perheestä oleva poikakaveri. Onneksi ap on nyt saanut korkeatasoisen, samasta yhteiskuntaluokasta olevan poikkiksen. Ja vaikka tämä onkin passattu ja itsekeskeinen, hyvä ulkonäkö kompensoi viat kyllä.
Onpa katkeraa porukkaa:D
Tiesittekö että rikkaita ihmisiä on ihan oikeasti ja sen takia saa pakkeja ihan siinä missä työttömyyden takia.
Ei täällä katkeria olla, vaan muuten vain pilaillaan ap:n lapsellisen rehvastelun kustannuksella. Rikas (tai rikkaasta suvusta kotoisin oleva perinnönodottelija) harvoin saa pakit juuri omaisuutensa vuoksi. Käyttäytyminen on se ongelma, ei raha.
No koita tapailla jotain amis autonrassaajaa kun itsellä pari hevosta ja halvin laukku monta kertaa kaalliimpi kuin jätkän auto. Miehelle tulee aikamoinen alemmuuskompleksi, voin sanoa vaikka itseäni ei juuri kiinnosta miesten rahat. En millään usko että käyttäytymiseni oli huonoa tuossa tapailu suhteessa.
Oma sukuni on myös hyvin konservatiivista, joten olen kyllä oppinut käyttäytymään. Mainiosti olen myös otettu osaksi perhettä poikaystäväni perheen puolelta ja ottavatkin mukaan kaikkiin mahdollisiin kissaristijäisiin. En millään usko että käyttäydyn siis huonosti.
Rahasta en puhu millään tavalla ensinäkään aloitus viestissäni, joten se ei ole tässä nyt millään tavalla pääasiassa. Mutta joo, ymmärrän teitä valittajia. Itsekkin olisin varmasti nauranut tälle vielä vuosi sitten.
Mutta eihän minulla olisi ollut silloin oikeutta nauraa koska olen liian nuori enkä tarpeeksi vielä kärsinyt sinkkuudesta. AP
Ilmaukset kuten "amis autonrassaaja" ja aiemmat puheesi alempitasoisista miehistä ja seurassasi roikkuneista reppanoista kertovat, että asenteessasi ja ajatuksissasi oli se vika, jonka vuoksi sinut dumpattiin kerta toisensa jälkeen. Ja varmasti myös käyttäytymisessäsi, koska harva "jätkä" huomaa sitä kyynärtaipeessa roikkuvaa vuittonia, saati sitten tietää sen arvoa, jollei hänelle kerrota sitä. Mistähän hän sai sen selville? Ja sen, että laukku oli omistamistasi se halvin?
Muuten hyvä mutta sana toivo viittaa siihen ikäänkuin parisuhde olisi itseisarvo ja että sinkkuja tulisi sääliä, ei ole mitään syytä moiseen sillä en näe että "otetaan nyt vaan joku"-tyyppinen ratkaisu olisi sen parempi kuin olla yksin. Miksi sinkkuutta kammoksutaan niin paljon? En vain käsitä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä mutta sana toivo viittaa siihen ikäänkuin parisuhde olisi itseisarvo ja että sinkkuja tulisi sääliä, ei ole mitään syytä moiseen sillä en näe että "otetaan nyt vaan joku"-tyyppinen ratkaisu olisi sen parempi kuin olla yksin. Miksi sinkkuutta kammoksutaan niin paljon? En vain käsitä tätä.
En minäkään, ikäänkuin sinkkuus olisi jokin kirous, joka on langetettu päälle ja josta täytyy päästä eroon :D Please, minua taas säälittää ne ihmiset jotka ovat onnettomissa tai mitäänsanomattomissa suhteissa, sitten on paljon niitä sarjaseurustelijoita, joilla kumppani vaihtuu tyyliin kahden viikon välein ja Facessa julistetaan palavaa rakkautta tätä ihmistä kohtaan kunnes kyseinen tyyppi katoaa maisemista aika pian ja taas uutta matoa koukkuun, liukuhihna-tekniikalla. Kyllä on naurussa pidättelemistä, aikuiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden"
Haha :D joo oispa tämä ongelmana
Jep. Ja se, että saa pakkeja liian hienojen (= kalliiden) harrastusten ja liian kalliiden vaatteiden vuoksi on niin surkeaa, että on kiva koko teini-iän kestäneen rekrytoinnin jälkeen saada ihan yhtä rikkaasta perheestä oleva poikakaveri. Onneksi ap on nyt saanut korkeatasoisen, samasta yhteiskuntaluokasta olevan poikkiksen. Ja vaikka tämä onkin passattu ja itsekeskeinen, hyvä ulkonäkö kompensoi viat kyllä.
Onpa katkeraa porukkaa:D
Tiesittekö että rikkaita ihmisiä on ihan oikeasti ja sen takia saa pakkeja ihan siinä missä työttömyyden takia.
Mistähän se mies tiesi sun laukkusi hinnan? Tuskin paljon on asiaan perehtynyt.
Ei täällä katkeria olla, vaan muuten vain pilaillaan ap:n lapsellisen rehvastelun kustannuksella. Rikas (tai rikkaasta suvusta kotoisin oleva perinnönodottelija) harvoin saa pakit juuri omaisuutensa vuoksi. Käyttäytyminen on se ongelma, ei raha.
No koita tapailla jotain amis autonrassaajaa kun itsellä pari hevosta ja halvin laukku monta kertaa kaalliimpi kuin jätkän auto. Miehelle tulee aikamoinen alemmuuskompleksi, voin sanoa vaikka itseäni ei juuri kiinnosta miesten rahat. En millään usko että käyttäytymiseni oli huonoa tuossa tapailu suhteessa.
Oma sukuni on myös hyvin konservatiivista, joten olen kyllä oppinut käyttäytymään. Mainiosti olen myös otettu osaksi perhettä poikaystäväni perheen puolelta ja ottavatkin mukaan kaikkiin mahdollisiin kissaristijäisiin. En millään usko että käyttäydyn siis huonosti.
Rahasta en puhu millään tavalla ensinäkään aloitus viestissäni, joten se ei ole tässä nyt millään tavalla pääasiassa. Mutta joo, ymmärrän teitä valittajia. Itsekkin olisin varmasti nauranut tälle vielä vuosi sitten.
Mutta eihän minulla olisi ollut silloin oikeutta nauraa koska olen liian nuori enkä tarpeeksi vielä kärsinyt sinkkuudesta. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkö saa olla hiukan lapsellinen jos olen useamman kymmentä vuotta nuorempi? :O AP