Lue keskustelun säännöt.
Nuoret "ikisinkut" teillä on toivoa!
23.08.2016 |
Olen 24 vuotias ja tältäkin palstalta lukenut ja jopa aloittanut miljoonat "miksi en kelpaa kenellekkään" aloitukset. En ollut ikinä seurustellut ja aloin jo luovuttamaan miesten suhteen kunnes vihdoin löysin super ihanan miehen joka ensimäistä kertaa ikinä halusi olla minun kanssa yhtä paljon, kuin minä halusin olla hänen kanssaan.
Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden. Mutta ihan sama homma jatkui oli mies minkä "tasoinen" vain. Aina viimeistään kuukauden tapailun jälkeen sain SEN viestin, viestin jossa minulle kerrottiin kuinka minussa ei ollut vikaa ja kuinka miehet eivät olleet valmiita vakavampaan jnejnejne. Kaikki varmasti tietävät kyseiset viestit.
Kunnes menin treffeille ennestään tietämäni miehen kanssa, ilman mitään etukäteisodotuksia ja siinä se sitten oli. Parin tunnin päästä olin jo aivan ihastunut ja palaset vain tuntuivat loksatavan kohdilleen kun vietimme seuraavan viikon yhdessä. Nyt päälle puoli vuotta myöhemmin olemme muuttamassa yhteen ja tuntuu tyhmältä miksi edes "tekohengitin" niitä aikaisempia juttuja koska näinhän sen pitäisikin mennä. Kaikki tuntui helpolta alusta saakka, ei ollut mitään pelejä ja oli selvää ensimmäisestä päivästä alkaen että pidimme toisistamme ja kummatkin näkivät yhtä paljon vaivaa suhteen muodostamisen eteen.
Yht äkkiä minulla oli se kaikki mistä olin haaveillut monen monta vuotta. Haluan siis vain sanoa että vaikka täälläkin moni tulee kertomaan kuinka on jäänyt oikeasti ikisinkuksi niin ei kannata kuitenkaan menettää kokonaan uskoaan. Ne aikasemmat miehet eivät vaan olleet teille ja jossain on mies joka on valmis tekemään ihan mitä vaan teidän eteen.
Minulla on nyt poikaystävä joka kaikilla teoillaan tahtomattaankin osoittaa haluavansa olla kanssani, on hyvänäköinen, älyttömän kiltti vaikka vähän keskeneräinen onkin, mutta haluaa oppia tuntemaan minut ja tekee parhaansa koko ajan. Meillä on samat kiinnostuksen kohteet ja hän on samalla minun paras kaverini, jolle voin olla täysin oma itseni.
Älkää siis luovuttako! Ja kun täälläkin joku sanoo että ei 24 vuotias voi olla ikisinkku, niin kyllä se lähes kymmenen vuotta on aika pitkä aika haluta löytää joku joka tykkäisi takaisin sinusta ja jonka kanssa voisi seurustella. On se tämän ikäiselle ikuisuus!
Kommentit (47)
Entäpä kun ei ole enää "nuori" ikisinkku vaan kolmekymppinen... Ei ole kiva kuunnella parikymppisen "ikisinkun" huutelua, ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun koulukaveri ikisinkku 43v tuskin ikinä löytää ketään.
Onnea! Elän itse nyt samaa elämänvaihetta, seurustelen ensimmäistä kertaa ja ikää on 26. Suhde on vielä tuore mutta kuten sinullakin, kaikki vain loksahti kohdalleen heti ensitreffeistä alkaen :) Ennen tätä minäkin olin se epätoivoinen ikisinkku joka vain ihmetteli miten ihmiset oikein löytävät seurustelukumppaneita toisensa perään, kun itse en ollut onnistunut löytämään sitä ensimmäistäkään.
Ei myöskään ollut kivaa kuunnella sitä vähättelyä "olet vielä niin nuori, ihan turhaan murehdit, löydät varmasti jonkun". Jos en ollut seurustellut koskaan aikaisemmin niin olihan se vaikea uskoa että sitä tapahtuisi jatkossakaan. Helppo se on niiden sanoa, joilla on suhteita takana tai seurustelevat parhaillaan. Vaikka siis itse löysinkin suhteen niin ymmärrän hyvin, että reilusti yli parikymppisillä alkaa jo tulla epätoivo, jos ei ole vielä kertaakaan seurustellut.
Toivoa ei silti saa heittää eikä saa lakata yrittämästä, etsimällä tämäkin löytyi!
Noin naisella.
Miehellä vastassa on vain tympeitä ja nyrpeitä katseita eikä kukaan varmasti yritä miellyttää sinua (sillä sehän on miehen työ).
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että löysit sopivan puolison. :)
Voisitko kertoa, mitä tämä tarkoittaa: "älyttömän kiltti vaikka vähän keskeneräinen onkin".
Sitä että ei ole valmis paketti, vaan on vähän itsekeskeinen jne (on rikkaasta perheestä ja tottunut että muut passaa ja saanut kaiken juuri niin kuin haluaa, eikä ole tosissaan seurustellut aikasemmin) Mutta yrittää parhaansa ja se riittää minulle. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että löysit sopivan puolison. :)
Voisitko kertoa, mitä tämä tarkoittaa: "älyttömän kiltti vaikka vähän keskeneräinen onkin".
Sitä että ei ole valmis paketti, vaan on vähän itsekeskeinen jne (on rikkaasta perheestä ja tottunut että muut passaa ja saanut kaiken juuri niin kuin haluaa, eikä ole tosissaan seurustellut aikasemmin) Mutta yrittää parhaansa ja se riittää minulle. AP
Niin eli sait rikkaan miehen, se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että löysit sopivan puolison. :)
Voisitko kertoa, mitä tämä tarkoittaa: "älyttömän kiltti vaikka vähän keskeneräinen onkin".
Sitä että ei ole valmis paketti, vaan on vähän itsekeskeinen jne (on rikkaasta perheestä ja tottunut että muut passaa ja saanut kaiken juuri niin kuin haluaa, eikä ole tosissaan seurustellut aikasemmin) Mutta yrittää parhaansa ja se riittää minulle. AP
Niin eli sait rikkaan miehen, se riittää.
Olen itsekkin lähes yhtä rikkaasta perheestä eli kyllä se on plussaa että ollaan samasta yhteiskuntaluokasta, mutta aina olen ollut itsenäinen luonne ja kokeillut siipiäni ja myös tippunut useammin kuin poikaystäväni. Mutta joo rehellisesti, olen saanut pakkeja koska olen harrastanut liian "hienoja harrastuksia" tai ostanut liian kalliita vaatteita joten helpompaa näin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh heh, minäkin löysin 24-vuotiaana tuollaisen unelmamiehen. Sitten sekin jätti ihan samalla tavalla kuin ne aiemmatkin, vähän myöhemmin vain.
Vierailija kirjoitti:
Heh heh, minäkin löysin 24-vuotiaana tuollaisen unelmamiehen. Sitten sekin jätti ihan samalla tavalla kuin ne aiemmatkin, vähän myöhemmin vain.
Jättäessähän ei tajua miksi tulee jätetyksi jos mitään ilmiselvää syytä siihen ei ole mutta tajusitko myöhemmin että ei mies ollutkaan niin ihana tai suhde mahdollinen yleensäkkään? Ja miksi jätti, mitä sanoi syyksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 25 ja tuota ei ole vielä tapahtunut edes vaikka olen todella miesvaltaisessa ympäristössä. Nuoremmille olen jo liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Löytäähän ihmiset vanhainkodeissakin itselleen kumppaneita... Itse löysin mieheni 42-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Olen 25 ja tuota ei ole vielä tapahtunut edes vaikka olen todella miesvaltaisessa ympäristössä. Nuoremmille olen jo liian vanha.
Olet vuoden vanhempi kuin ap, oletko noin itsesäälissä rypenyt että uskot että se yksi vuosi lisää poisti viimeisetkin mahdollisuutesi löytää joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap:lle, mutta samalla ikävä muistutus, että 24 vuotias on ehtinyt saada vasta kepeän kosketuksen vastentahtoisesta sinkkuudesta. Yksinäisyys, epätoivo ja mahdollisuuksien hupeneminen iskevät aivan eri voimalla neljänkympin jälkeen.
Ehh no kyllä säkin vielä kerkeet eroomaan ja kokemaan millaista se sinkkuus on kolmekymppisenä
Vai niin. Minä olen 52-vuotias, parisuhde loistaa yhä poissaolollaan ja selibaattikin on jatkunut jo nelisentoista vuotta, kun seksi tuntemattoman kanssa ei kiinnosta enää edes "jospa tällä kertaa olisi kivaa" -mielessä.
Sinä, ap, olet hädin tuskin ollut kuusi vuotta täysi-ikäinen. Ehdit moneen kertaan vielä erota ja löytää uuden. Suhteuta ihan mielenkiinnon vuoksi oma sinkkuutesi ja minun sinkkuuteni ja kuvittele, että kirjoitat täällä vuonna 2044, että ei sitä poikaystävää vieläkään ole löytynyt. Huomaatkos eron? :)
Millä perusteella ap tituleeraa itseään ikisinkuksi? 24-vuotias vakavassa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ehh no kyllä säkin vielä kerkeet eroomaan ja kokemaan millaista se sinkkuus on kolmekymppisenä
En minä sitä parisuhteessa olemista tässä nytkään niin paistatellut vaan yleensä sitä että tajuaa että kelpaakin jollekin. Kaikkihan on joskus ainakin sinkkuja, nyt en ainakaan ole sitä AINA ja ikuisesti
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Minä olen 52-vuotias, parisuhde loistaa yhä poissaolollaan ja selibaattikin on jatkunut jo nelisentoista vuotta, kun seksi tuntemattoman kanssa ei kiinnosta enää edes "jospa tällä kertaa olisi kivaa" -mielessä.
Sinä, ap, olet hädin tuskin ollut kuusi vuotta täysi-ikäinen. Ehdit moneen kertaan vielä erota ja löytää uuden. Suhteuta ihan mielenkiinnon vuoksi oma sinkkuutesi ja minun sinkkuuteni ja kuvittele, että kirjoitat täällä vuonna 2044, että ei sitä poikaystävää vieläkään ole löytynyt. Huomaatkos eron? :)
Hyvin ikävää että sinulle on tämä ikisinkkuus osunut nilkkaa mutta enkö minä saa iloita ja kannustaa muita pysymaan positiivisena, kun minun ei tarvitse ainakaan ikisinkuksi ryhtyä.
Olen hyvin hyvin pahoillani että sinulla näin, mutta kyllä minulle kymmenen vuotta tämän ikäisenä tuntui ikuisuudelta kun on ollut itse aktiivinen eikä tajua missä vika verrattuna muihin ikätovereihin. AP
Hyvä, että löysit sopivan puolison. :)
Voisitko kertoa, mitä tämä tarkoittaa: "älyttömän kiltti vaikka vähän keskeneräinen onkin".