Lue keskustelun säännöt.
Nuoret "ikisinkut" teillä on toivoa!
23.08.2016 |
Olen 24 vuotias ja tältäkin palstalta lukenut ja jopa aloittanut miljoonat "miksi en kelpaa kenellekkään" aloitukset. En ollut ikinä seurustellut ja aloin jo luovuttamaan miesten suhteen kunnes vihdoin löysin super ihanan miehen joka ensimäistä kertaa ikinä halusi olla minun kanssa yhtä paljon, kuin minä halusin olla hänen kanssaan.
Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden. Mutta ihan sama homma jatkui oli mies minkä "tasoinen" vain. Aina viimeistään kuukauden tapailun jälkeen sain SEN viestin, viestin jossa minulle kerrottiin kuinka minussa ei ollut vikaa ja kuinka miehet eivät olleet valmiita vakavampaan jnejnejne. Kaikki varmasti tietävät kyseiset viestit.
Kunnes menin treffeille ennestään tietämäni miehen kanssa, ilman mitään etukäteisodotuksia ja siinä se sitten oli. Parin tunnin päästä olin jo aivan ihastunut ja palaset vain tuntuivat loksatavan kohdilleen kun vietimme seuraavan viikon yhdessä. Nyt päälle puoli vuotta myöhemmin olemme muuttamassa yhteen ja tuntuu tyhmältä miksi edes "tekohengitin" niitä aikaisempia juttuja koska näinhän sen pitäisikin mennä. Kaikki tuntui helpolta alusta saakka, ei ollut mitään pelejä ja oli selvää ensimmäisestä päivästä alkaen että pidimme toisistamme ja kummatkin näkivät yhtä paljon vaivaa suhteen muodostamisen eteen.
Yht äkkiä minulla oli se kaikki mistä olin haaveillut monen monta vuotta. Haluan siis vain sanoa että vaikka täälläkin moni tulee kertomaan kuinka on jäänyt oikeasti ikisinkuksi niin ei kannata kuitenkaan menettää kokonaan uskoaan. Ne aikasemmat miehet eivät vaan olleet teille ja jossain on mies joka on valmis tekemään ihan mitä vaan teidän eteen.
Minulla on nyt poikaystävä joka kaikilla teoillaan tahtomattaankin osoittaa haluavansa olla kanssani, on hyvänäköinen, älyttömän kiltti vaikka vähän keskeneräinen onkin, mutta haluaa oppia tuntemaan minut ja tekee parhaansa koko ajan. Meillä on samat kiinnostuksen kohteet ja hän on samalla minun paras kaverini, jolle voin olla täysin oma itseni.
Älkää siis luovuttako! Ja kun täälläkin joku sanoo että ei 24 vuotias voi olla ikisinkku, niin kyllä se lähes kymmenen vuotta on aika pitkä aika haluta löytää joku joka tykkäisi takaisin sinusta ja jonka kanssa voisi seurustella. On se tämän ikäiselle ikuisuus!
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Minä olen 52-vuotias, parisuhde loistaa yhä poissaolollaan ja selibaattikin on jatkunut jo nelisentoista vuotta, kun seksi tuntemattoman kanssa ei kiinnosta enää edes "jospa tällä kertaa olisi kivaa" -mielessä.
Sinä, ap, olet hädin tuskin ollut kuusi vuotta täysi-ikäinen. Ehdit moneen kertaan vielä erota ja löytää uuden. Suhteuta ihan mielenkiinnon vuoksi oma sinkkuutesi ja minun sinkkuuteni ja kuvittele, että kirjoitat täällä vuonna 2044, että ei sitä poikaystävää vieläkään ole löytynyt. Huomaatkos eron? :)
Hyvin ikävää että sinulle on tämä ikisinkkuus osunut nilkkaa mutta enkö minä saa iloita ja kannustaa muita pysymaan positiivisena, kun minun ei tarvitse ainakaan ikisinkuksi ryhtyä.
Olen hyvin hyvin pahoillani että sinulla näin, mutta kyllä minulle kymmenen vuotta tämän ikäisenä tuntui ikuisuudelta kun on ollut itse aktiivinen eikä tajua missä vika verrattuna muihin ikätovereihin. AP
Ymmärrän oikein hyvin sen, että olet haksahtanut kirjoittamaan samoin kuin niin moni muukin, siis "kun kerran minä löysin, niin kuka tahansa muukin voi löytää". Löytäjän itsensä kannalta on kyseessä iloinen asia, mutta on aika omahyväistä pitää itseään jonkinlaisena rajapyykkinä. Mikä kumma sinun uudessa parisuhteessasi määrittelee sen, että sama voi tapahtua muillekin?
Et oikeastaan kannustanut ketään palopuheellasi, vaan riemuitsit peräti puolen vuoden mittaisesta parisuhteestasi ja halusit muidenkin tietävän, että sellainen on löytynyt. Sadat kolmikymppiset sinkut ovat edelleen yksin, eikä heitä lohduta yhtään se, että nelitoistavuotiaasta pikkutytöstä lähtien parisuhteesta haaveillut ja läjäpäin miehiä aktiivisesti sarjatestannut yhä hyvin nuori nainen sellaisen on saanut. Osaatko katsoa tilannettasi muiden silmin vai onko vielä pakko-löytää-mies -vaihde päällä?
Vaikka olet onnesi kukkuloilla, muista huolehtia siitä, että pärjäät tulevaisuudessa myös ilman miestä. Kun olet kerran stressannut siitä, että kaikki muut seurustelevat, pääset stressaamaan sitäkin, että kaikki muut eroavat. Opiskele, tee töitä, viihdy myös itseksesi ja varmista, että et (mahdollisine lapsinesi) missään tilanteessa jää tyhjän päälle ja taivaan alle. Parisuhde ei nimittäin ole kiveen hakattu, vaikka ensi alkuun siltä tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden"
Haha :D joo oispa tämä ongelmana
Vierailija kirjoitti:
"Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden"
Haha :D joo oispa tämä ongelmana
Jep. Ja se, että saa pakkeja liian hienojen (= kalliiden) harrastusten ja liian kalliiden vaatteiden vuoksi on niin surkeaa, että on kiva koko teini-iän kestäneen rekrytoinnin jälkeen saada ihan yhtä rikkaasta perheestä oleva poikakaveri. Onneksi ap on nyt saanut korkeatasoisen, samasta yhteiskuntaluokasta olevan poikkiksen. Ja vaikka tämä onkin passattu ja itsekeskeinen, hyvä ulkonäkö kompensoi viat kyllä.
Pieni korjaus. Naiset, teillä on aina toivoa, olipa ikä mikä tahansa. Miehillä sen sijaan riippuu täysin että paljonko tienaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden"
Haha :D joo oispa tämä ongelmana
Jep. Ja se, että saa pakkeja liian hienojen (= kalliiden) harrastusten ja liian kalliiden vaatteiden vuoksi on niin surkeaa, että on kiva koko teini-iän kestäneen rekrytoinnin jälkeen saada ihan yhtä rikkaasta perheestä oleva poikakaveri. Onneksi ap on nyt saanut korkeatasoisen, samasta yhteiskuntaluokasta olevan poikkiksen. Ja vaikka tämä onkin passattu ja itsekeskeinen, hyvä ulkonäkö kompensoi viat kyllä.
Onpa katkeraa porukkaa:D
Tiesittekö että rikkaita ihmisiä on ihan oikeasti ja sen takia saa pakkeja ihan siinä missä työttömyyden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisella näin, että tapaillaan paljon miehiä, mutta kun ei saada sitä lääkäri-liikennelentäjää niin ollaan sitten ikisinkkuna vähän päälle parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Pieni korjaus. Naiset, teillä on aina toivoa, olipa ikä mikä tahansa. Miehillä sen sijaan riippuu täysin että paljonko tienaa rahaa.
Nojaa. Vuosipalkka kasvoi noin 40 k€ eikä menestys naisrintamalla muuttunut miksikään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni korjaus. Naiset, teillä on aina toivoa, olipa ikä mikä tahansa. Miehillä sen sijaan riippuu täysin että paljonko tienaa rahaa.
Nojaa. Vuosipalkka kasvoi noin 40 k€ eikä menestys naisrintamalla muuttunut miksikään
Salaat sen liian hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Naisella näin, että tapaillaan paljon miehiä, mutta kun ei saada sitä lääkäri-liikennelentäjää niin ollaan sitten ikisinkkuna vähän päälle parikymppisenä.
En päässyt jatkoon vuosiin minkään tasoisten miesten kanssa. En kertaakaan lopettanut tapailua kun se lopetettiin jo minun puolestani.
Tietenkin jotain miehiä on roikkunut mukana tahtomattakin mutta kaikki vähän reppanoita ja yksinkertasia ja sellaista en nyt kuitenkaan halua kumppaniksi.
Eli tiputin tasoa ja mitään ei tapahtunut kunnes löysin miehen joka oli jopa oman tason yli ja kemiat kohtasivat. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden"
Haha :D joo oispa tämä ongelmana
Jep. Ja se, että saa pakkeja liian hienojen (= kalliiden) harrastusten ja liian kalliiden vaatteiden vuoksi on niin surkeaa, että on kiva koko teini-iän kestäneen rekrytoinnin jälkeen saada ihan yhtä rikkaasta perheestä oleva poikakaveri. Onneksi ap on nyt saanut korkeatasoisen, samasta yhteiskuntaluokasta olevan poikkiksen. Ja vaikka tämä onkin passattu ja itsekeskeinen, hyvä ulkonäkö kompensoi viat kyllä.
Onpa katkeraa porukkaa:D
Tiesittekö että rikkaita ihmisiä on ihan oikeasti ja sen takia saa pakkeja ihan siinä missä työttömyyden takia.
Ei täällä katkeria olla, vaan muuten vain pilaillaan ap:n lapsellisen rehvastelun kustannuksella. Rikas (tai rikkaasta suvusta kotoisin oleva perinnönodottelija) harvoin saa pakit juuri omaisuutensa vuoksi. Käyttäytyminen on se ongelma, ei raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella näin, että tapaillaan paljon miehiä, mutta kun ei saada sitä lääkäri-liikennelentäjää niin ollaan sitten ikisinkkuna vähän päälle parikymppisenä.
En päässyt jatkoon vuosiin minkään tasoisten miesten kanssa. En kertaakaan lopettanut tapailua kun se lopetettiin jo minun puolestani.
Tietenkin jotain miehiä on roikkunut mukana tahtomattakin mutta kaikki vähän reppanoita ja yksinkertasia ja sellaista en nyt kuitenkaan halua kumppaniksi.
Eli tiputin tasoa ja mitään ei tapahtunut kunnes löysin miehen joka oli jopa oman tason yli ja kemiat kohtasivat. AP
Määrittelepä nyt oma tasosi vaikka viidellä väittämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista että älä kuitenkaan kaikille tuputa tuota "kyllä sinäkin löydät jonkun" koska kaikki ei halua suhdetta
No joo, nää on näitä. Riippuu aina ihmisestä kuvitteleeko toisen olevan "vähän reppana ja yksinkertainen" vai ajatteleeko ihmisiä olevan vain erilaisia ja jokainen on oma persoonansa.
Onnea AP:lle niin kauan kuin sitä kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella näin, että tapaillaan paljon miehiä, mutta kun ei saada sitä lääkäri-liikennelentäjää niin ollaan sitten ikisinkkuna vähän päälle parikymppisenä.
En päässyt jatkoon vuosiin minkään tasoisten miesten kanssa. En kertaakaan lopettanut tapailua kun se lopetettiin jo minun puolestani.
Tietenkin jotain miehiä on roikkunut mukana tahtomattakin mutta kaikki vähän reppanoita ja yksinkertasia ja sellaista en nyt kuitenkaan halua kumppaniksi.
Eli tiputin tasoa ja mitään ei tapahtunut kunnes löysin miehen joka oli jopa oman tason yli ja kemiat kohtasivat. AP
Määrittelepä nyt oma tasosi vaikka viidellä väittämällä.
Näitä tuli "todisteltua" ihan tarpeeksi silloin kun oli sinkku ja itki sitä täällä. Onneksi ei tarvitse enää:) AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että löysit sopivan puolison. :)
Voisitko kertoa, mitä tämä tarkoittaa: "älyttömän kiltti vaikka vähän keskeneräinen onkin".
Sitä että ei ole valmis paketti, vaan on vähän itsekeskeinen jne (on rikkaasta perheestä ja tottunut että muut passaa ja saanut kaiken juuri niin kuin haluaa, eikä ole tosissaan seurustellut aikasemmin) Mutta yrittää parhaansa ja se riittää minulle. AP
Kannattaa olla varovainen jos mies vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Sosiopaatit ovat hyviä manipuloimaan ja saavat tahtonsa aina läpi. He osaavat esittää täydellistä sielunkumppania saadakseen toisen valtaansa. Itsekeskeisyys ja muiden passuuttaminen sekä suhteen nopea eteneminen ei kuulosta kovin hyvältä. Lisään vielä että sosiopaatit käyttävät hyväkseen ihmisten heikkouksia ja he osaavat mukautua vastaamaan manipuloitavan tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viimeiset pari vuotta jopa tapailin miehiä jotka eivät olleet tyyppiäni ja koin miesten olevan vähän "alempaa tasoakin" kuin itse olen, mutta koska kaikki kertoivat minulle että olen liian nirso annoin heille mahdollisuuden"
Haha :D joo oispa tämä ongelmana
Jep. Ja se, että saa pakkeja liian hienojen (= kalliiden) harrastusten ja liian kalliiden vaatteiden vuoksi on niin surkeaa, että on kiva koko teini-iän kestäneen rekrytoinnin jälkeen saada ihan yhtä rikkaasta perheestä oleva poikakaveri. Onneksi ap on nyt saanut korkeatasoisen, samasta yhteiskuntaluokasta olevan poikkiksen. Ja vaikka tämä onkin passattu ja itsekeskeinen, hyvä ulkonäkö kompensoi viat kyllä.
Onpa katkeraa porukkaa:D
Tiesittekö että rikkaita ihmisiä on ihan oikeasti ja sen takia saa pakkeja ihan siinä missä työttömyyden takia.
Ei täällä katkeria olla, vaan muuten vain pilaillaan ap:n lapsellisen rehvastelun kustannuksella. Rikas (tai rikkaasta suvusta kotoisin oleva perinnönodottelija) harvoin saa pakit juuri omaisuutensa vuoksi. Käyttäytyminen on se ongelma, ei raha.
No koita tapailla jotain amis autonrassaajaa kun itsellä pari hevosta ja halvin laukku monta kertaa kaalliimpi kuin jätkän auto. Miehelle tulee aikamoinen alemmuuskompleksi, voin sanoa vaikka itseäni ei juuri kiinnosta miesten rahat. En millään usko että käyttäytymiseni oli huonoa tuossa tapailu suhteessa.
Oma sukuni on myös hyvin konservatiivista, joten olen kyllä oppinut käyttäytymään. Mainiosti olen myös otettu osaksi perhettä poikaystäväni perheen puolelta ja ottavatkin mukaan kaikkiin mahdollisiin kissaristijäisiin. En millään usko että käyttäydyn siis huonosti.
Rahasta en puhu millään tavalla ensinäkään aloitus viestissäni, joten se ei ole tässä nyt millään tavalla pääasiassa. Mutta joo, ymmärrän teitä valittajia. Itsekkin olisin varmasti nauranut tälle vielä vuosi sitten.
Mutta eihän minulla olisi ollut silloin oikeutta nauraa koska olen liian nuori enkä tarpeeksi vielä kärsinyt sinkkuudesta. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että löysit sopivan puolison. :)
Voisitko kertoa, mitä tämä tarkoittaa: "älyttömän kiltti vaikka vähän keskeneräinen onkin".
Sitä että ei ole valmis paketti, vaan on vähän itsekeskeinen jne (on rikkaasta perheestä ja tottunut että muut passaa ja saanut kaiken juuri niin kuin haluaa, eikä ole tosissaan seurustellut aikasemmin) Mutta yrittää parhaansa ja se riittää minulle. AP
Kannattaa olla varovainen jos mies vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Sosiopaatit ovat hyviä manipuloimaan ja saavat tahtonsa aina läpi. He osaavat esittää täydellistä sielunkumppania saadakseen toisen valtaansa. Itsekeskeisyys ja muiden passuuttaminen sekä suhteen nopea eteneminen ei kuulosta kovin hyvältä. Lisään vielä että sosiopaatit käyttävät hyväkseen ihmisten heikkouksia ja he osaavat mukautua vastaamaan manipuloitavan tarpeita.
Mies on ennestään tuttu joten tiedän hänen historiaansa. Tunnen myös hänen parhaan kaverinsa monen vuoden takaa, joten en millään usko että olisi mikään sosiopaatti. Eikä poikaystäväni todellakaan ole liian hyvä ollakseen totta, on silti ihana mies vaikka ei ole täydellinen:D AP
Monessa kulttuurissa ihmiset pariutetaan toistensa kanssa, kuuluvat samaan yhteiskuntaluokkaan. Tässähän vähän sama tilanne. Win-win, eihän tämä ole keneltäkään pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Minä olen 52-vuotias, parisuhde loistaa yhä poissaolollaan ja selibaattikin on jatkunut jo nelisentoista vuotta, kun seksi tuntemattoman kanssa ei kiinnosta enää edes "jospa tällä kertaa olisi kivaa" -mielessä.
Sinä, ap, olet hädin tuskin ollut kuusi vuotta täysi-ikäinen. Ehdit moneen kertaan vielä erota ja löytää uuden. Suhteuta ihan mielenkiinnon vuoksi oma sinkkuutesi ja minun sinkkuuteni ja kuvittele, että kirjoitat täällä vuonna 2044, että ei sitä poikaystävää vieläkään ole löytynyt. Huomaatkos eron? :)
Hyvin ikävää että sinulle on tämä ikisinkkuus osunut nilkkaa mutta enkö minä saa iloita ja kannustaa muita pysymaan positiivisena, kun minun ei tarvitse ainakaan ikisinkuksi ryhtyä.
Olen hyvin hyvin pahoillani että sinulla näin, mutta kyllä minulle kymmenen vuotta tämän ikäisenä tuntui ikuisuudelta kun on ollut itse aktiivinen eikä tajua missä vika verrattuna muihin ikätovereihin. AP
Kyllä se tuntui minusta ja varmaan tuosta 52-vuotiaastakin, jolle vastasit. Tuntui 24-vuotiaana, tuntui toisen kymmenen vuoden päästä 34-vuotiaana, tuntui kolmannenkin vuosikymmenen kuluttua ja itseäni vanhemmalla 52-vuotiaalla on pian 40 vuotta "tuntumaa" takana (jos siis aloitetaan lasku siitä 14v:sta). Eri ikäkausina se tuntuu eri tavoin, mutta tuntuu silti. Ymmärrätkö nyt, miksi tunnut meistä hiukan lapselliselta?
Idea oli juuri siinä että en ole sitä enää ja sanoin "ikisinkku".AP