" Älähän tädittele vieraita ihmisiä"
Ohhoijaa, kävin sitten kaupassa ja siellä joku ylikireä noin 40v mamma mätkätti kun häntä sanottiin tädiksi...
Taisi olla Av-mamma, ainakin tuollaisesta asiasta loukkaantumisen takia.
Ei huomannut kuinka me jono perässä ja kassa huvittuneesti virnuiltiin kun toinen meuhkaa..
Ihan oikeesti, ketä voi häiritä noin viaton sana noin paljon??
Kommentit (58)
Kun olin pieni, vanhempani kieltäytyivät käyttämästä moisia määreitä ihmisiä, kuten muutenkin lässyttämästä tai puhumasta " lasta" . Meillä ei oltu " pipejä" , vaan kipeitä - lapsi oppii ne sanat, joita hän kuulee (hyvässä ja pahassa). Hyvä periaate.
En kuitenkaan kuollaksenikaan muista, mitä meillä käytettiin noiden tädin ja sedän tilalla. " Nainen" ja " mies" todella kuulostavat siltä, että ko. henkilö olisi kauempana, ei ehkä kehtaisi puhua näin lähempänä olevasta tyypistä. Toisaalta tuolloin 1980-luvun alussa oli ehkä luontevampaa käyttää neitiä/rouvaa/herraa, kuin nykyään. Who knows.
Itse en kuitenkaan voi sietää, jos itseäni nimitetään tädiksi. Minulla ei ole sisaruksia, enkä siis ole kenenkään täti. Hän-pronomini on ihan käyttökelpoinen.
kukaan loukkaantuu lapsen ja äidin välisestä keskustelusta?
muista käyttäneeni noita lässysanoja itse (ts. olen ehkä käyttänyt noin 2-3-vuotiaana, jota en vielä muista). Nehän on tarkoitettu ihan pienille lapsille, kuinka monen kouluikäisen olette kuullut sanovan pipi tai poppa?! Älkää viitsikö aliarvioida lapsianne noin kauheasti.
Täti ja setä sen sijaan ovat eri kategoriaa, ne ovat kohteliaita ja lapsille soveliaita puhuttelusanoja. Jossain vaiheessa nekin karisevat, ja aikuisena harvat puhuvat itsekseen tädeistä ja sedistä! (Neuvolantädit tästä poikkeuksena ehkä.)
naisia löytyy siis vielläkin näin paljon!
eivät kestä tädittelyä! haloo, kyseessä on kuitenkin pienen lapsen ajatusmaailma, äidit ajattelevat ensisijaisesti lapsen kommunikointikykyä ja -tasoa. ei siinä ruveta miettimään että kuka kestää sanan täti ja kuka ei.
Miksi niille pitäis puhua eri tavalla kuin isommille ihmisille?
mielestäni hyvä tapa. En kylläkään tädittelystä hermostu.
aa johonkin, missä ei muita ihmisiä kohtaa.
JOs muuten mulle ois joku käynyt ojentamaan että " äläpäs tädittele" , niin mä oisin sanonut, että " oi anteeksi, pitikin sanomani että MULKKU" .
laulavampaa kieltä kuin aikuisille. Sanaleikit ja hassuttelusanat kehittävät luovuutta ja kielenymmärrystä. Jos sana on lapsenkin helppo sanoa (pipi, poppa), sana jää ehkä paremmin mieleenkin ja lapsi voi kommunikoida kielen kehityksen alkuvaiheissa helpommin. Ja pipi ja poppahan on molemmat ihan hyviä sanoja lapsen tietää. :)
Kyllä lapsi oppii, että yhdellä asialla voi olla monta nimeä, ja alkaa myöhemmin käyttämään niitä sanoja, joita huomaa aikusitenkin käyttävän.
Ja hölmöä on olettaa että " jos tädittely sallitaan niin saa kutsua miksikä vain" . Täti ei ole halventava eikä loukkaava nimitys (vrt. huora, typerys tms.), täti ei myöskään liity persoonaan (vrt. lihava, " tuo silmälasipäinen" jne. (vaikka joskus täytyykin tarkentaa ketä tarkoittaa " tuo punatakkinen täti" )), täti ei korosta sukupuolta niin voimakkaasti kuin sana " nainen" .
" Hän" taas istuu harvalle niin hyvin puhekieleen; etenkin kun puhutaan lapselle.
Tädittely tapahtuu tosiaan lähinnä pienille lapsille, jonka käsitemaailma ei ole niin suuri. Koululaiselle voi jo tarkentaa " vie myyjälle" , " opettaja tuolla pihalla" jne.
Minua sanoi tädiksi ensimmäisen kerran alle 3 vuotias poika, kun itse olin 16. Nauratti vain. Mutta olis se kamala jos joku sanois sedäksi.
Meillä taas on lässytetty, miten milloinkin huvittaa.
Ja kuinka ollakaan, tässä tuttavaperheessa lapset yhtä lukuunottamatta mokeltaa sellaista solkotusta, ettei selvää saa. Siis ei mitään vaikutusta, vaikka on PUHUTTU SELKEÄÄ YLEISKIELTÄ.
ämmästä olisi hänen kommenttinsa ollut aiheellinen. Tai akasta.
Täti ja setä ovat nimityksinä paljon neutraalempia. Kyllä minäkin käytän lapsilleni täti ja setä nimityksiä, mutta kouluikäiselle olen huomaamattani alkanut puhua miehistä ja naisista.
käytänkö vaan yhtä ja virallista nimitystä asioista (esim. koira), vai puhua pälätänkö niinkuin yleensä käyttäen ties mitä termejä (hauva, murre, huntti, koiruus, koirulainen...). Ajattelin, etten lähde aliarvioimaan lapsen kykyä omaksua kieltä, vaan höpötän mitä höpötän. En tiedä sitten, miten paljon tai onko tuo ollenkaan vaikuttanut lapsen puheeseen, mutta poika 1v 10kk on joka tapauksessa selvästi edellä ikätovereitaan. Itse sanoo tällä hetkellä koira, mutta esim. meidän kissalle hänellä on jo monta lempinimeä, joita käyttää varioiden.
Tähän tätiasiaan sen verran, että kun poika sanoo vanhempia miehiä papoiksi ja naisia mummoiksi, olen katsonut parhaaksi korjata " setä/täti" tai " herra/rouva" .
lähtiessä, että lapselle on puhuttava yleiskieltä. Ei saa sanoa hauva, kisu, pipi, masu jne.
Minusta tämä oli tosi outoa, sillä kaverini työskentelee mm. luovan ilmaisun ohjaajana! Ja sitten kieltää värikkään ja elävän kielen puhumisen lapselleen, tosi kummallista.
Itse kyllä käytän aina lasten kanssa värikästä kieltä, murresanoja ja jopa itse keksimiäni sanoja. Miten lapset oppivat käyttämään kieltä monipuolisesti jos heille puhuu vain kirjakieltä, höh...
Vai kuinka moni aikuinen puhuu hauvoista ja pipeistä? Silti he voivat olla verbaalisesti lahjakkaita ja kielenkäytöltään " eloisia" .
Mulle ei puhuttu lässyttäen vauvakieltä, mutta ei pelkkää yleiskieltäkään. Kieltä voivat elävöittää esim. murresanat. Oman kielitajuni kehitykseen tämä lastenkielen puuttuminen tuskin vaikutti: opin puhumaan ennen kuin kävelemään, lukemaan neljävuotiaana ja kirjoittamaan vähän sen jälkeen.
Nyt joku ajattelee tietysti, että onhan lapsille puhuttu ja heidän käyttämänsä kieli eräänlainen " murre" . Näin ehkä onkin, mutta vain lasten ja heidän vanhempiensa käyttämä, joka tippuu pois ajan myötä. Miksi sellaista siis välttämättä tarvitsisi käyttää? Mielestäni lasten aliarviointia on myös se, että heille puhuu eri lailla kuin muille ihmisille.
on monta merkitystä. Lapsille täytyy opettaa hyviä käytöstapoja ja vanhempien ihmisten kunnioittamista. Siksi opetan lapselleni sanan täti, enkä nainen. Te jotka vedätte herneen nenään tästä: lukekaa hyvää kirjallisuutta jotta ymmärtäisitte kielen rikkaan ilmaisun, että sanoilla voi olla monta merkitystä. Kun lapseni sanoo teitä tädiksi, se ei tarkoita että teillä on harmaa nuttura ja naama täynnä ryppyjä. Se tarkoittaa että hän haluaa olla kohtelias ja teidän tulisi osata ottaa kohteliaisuus vastaan asiaankuuluvalla tavalla. Aikuisina ihmisinä teidän kuuluu osata näyttää hyvää esimerkkiä, vaikka ette aina samaa mieltä olisikaan. Jos opetan lapseni sanomaan " nainen" , mikä on seuraava askel, huuteleeko hän jo murrosiässä teitä ämmiksi tai huoriksi. Sitäkö haluatte?
Vaihtoehtoiset ilmaisut ovat aika karseita, ja olette esittäneet hyviä pointteja.
Tokihan täti tarkoittaa naista, mutta se ei korosta sitä naiseutta niin voimakkaasti kuin suora " nainen" -nimitys.