Onko poikani kipeä vai laiska paskiainen?
Hän on valmistunut keväällä, nyt työttömänä. Hänen pitäisi tehdä hommia mummonsa remppa-apuna. Hänellä on diagnosoitu lastenreuma, lääkitys on vähäisellä tasolla, mutta hän sanoo, että nivelet on niin kipeät, ettei vaan pysty. Uskon kyllä, että voi ollakin. Toisaalta lääkäri on katsonut, että enempää lääkitystä ei tarvita ja tilanne on hanskassa, se reuma on ilmeisesti kuitenkin moniin verrattuna suht lievä. Hän sanoo myös että kipeys masentaa jne. Ja uskon kyllä, että niin se voitehdä.
Toisaalta kuitenkin hän pystyy ajamaan autoa ja jopa moottoripyörää isommitta ongelmitta eikä tilaa itselleen lääkäriaikaa, vaikka olen monta kertaa sanonut, että jos on noin kipeä, on mentävä lääkäriin ja pyydettävä lääkityksen rukkaamista. Mutta tätä on nyt jatkunut kolme viikkoa, eikä se vaan saa soitettua, ainakaan sellaiseen kellonaikaan, että polilla joku vastaisi.
Onko se oikeasti kipeä, vai vain laiska ja käyttää sairautta tekosyynä?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettet tunne poikaasi niin hyvin, että itse tietäisit. .
Niinpä. Venaas kun sun poikasi on pari vuotta asunut muualla kuin kotona, kuinka hyvin sinä hänen mielenliikkeensä tunnet...
Ei välttämättä ole kipeä, mutta itse sairaus varmasti masentaa ja vaikea saada asioista kiinni sen takia. Kaverit käy töissä ja opiskelee ja itse kärsii nuorena reumasta. Eikä sitä äidille sanota. Koita vaan tsempata soittamaan se lääkäriaika itse ja anna ajan kanssa tylsistyä olemiseen. Sillä näkee onko oikeasti kipuja vai pelkkä motivaation puute.
Jos kyse on aikuisesta, niin vaikea vaikuttaa. Eihän sitä voi pakottaa remppa-avuksi, jos on itsekäs eikä halua mennä.
Täysi-ikäisen pitäisi jo itse hoitaa asiansa , lääkärit ja työkkärit.
jep jep kiva äiti olet kun puhut pojastasi niiin kauniisti - NOT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettet tunne poikaasi niin hyvin, että itse tietäisit. .
Niinpä. Venaas kun sun poikasi on pari vuotta asunut muualla kuin kotona, kuinka hyvin sinä hänen mielenliikkeensä tunnet...
Kyllä mä haluaisin uskoa, että poikani perusluonne pysyy suhteellisen samana kun hän muuttaa pois kotoa sekä hänen tapansa tehdä päätöksiä. Voi tietenkin olla mahdollista, että hänestä tulee kokonaan uusi ihminen eikä hän muistuta yhtään sitä ihmistä, jonka olen tuntenut syntymästä asti. Minun on vain vaikea uskoa, että ihminen sekä hänen moraalinen koodistonsa muuttuu totaalisesti, jos ei taustalla ole sitten jotain merkittävää tapahtumaa.
Eihän se reuma lääkkeillä parane. Kipuja voi lievittää mutta ei niitä kokonaan saa pois. Hölmöä siis vetää herneet siitä ettei reunasta kärsivä lähde remppahommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettet tunne poikaasi niin hyvin, että itse tietäisit. .
Niinpä. Venaas kun sun poikasi on pari vuotta asunut muualla kuin kotona, kuinka hyvin sinä hänen mielenliikkeensä tunnet...
Kyllä mä haluaisin uskoa, että poikani perusluonne pysyy suhteellisen samana kun hän muuttaa pois kotoa sekä hänen tapansa tehdä päätöksiä. Voi tietenkin olla mahdollista, että hänestä tulee kokonaan uusi ihminen eikä hän muistuta yhtään sitä ihmistä, jonka olen tuntenut syntymästä asti. Minun on vain vaikea uskoa, että ihminen sekä hänen moraalinen koodistonsa muuttuu totaalisesti, jos ei taustalla ole sitten jotain merkittävää tapahtumaa.
Joo, noin minäkin ajattelin vielä sillin kaksi vuotta sitten. Kaksi vuotta on nuoren elämässä kuitenkin ihan merkittävää jo ilman mitään erityisiä tapahtumia.
Ei oo varmaan kauhean vanha vielä tuo lapsesi? Ehkä hakee paikkaansa tässä maailmassa ja mummon remppa-apuna olo ja sinun nalkutuksesi ei ole juuri sitä mitä nuori mies kaipaa. Työttömyys on kurjaa, mutta senkin kanssa on opittava tuleen toimeen ja hoidettava hommansa esim työkkärin kanssa. Samoin kuin omat lääkärissäkäynnit.
Vaadit kovasti aikuisen ryhdikkyyttä mutta kohtelet kuin lasta. Ehkä pojallasi on kaikki ihan ok,mutta sinä et osaa hellittää.
T. 20v äiti joka on opetellut pitää suunsa kiinni vaikka oma aikuinen lapsi takoo päätään seinään. Virheitä minäkin tein nuorena ja ihminen minustakin tuli...
Saattaa olla kipeä tai/ja masentunut tai sitten vaan laiska tai ei mitään noista. Onko poikasi ennen auttanut mummoa remppatöissä? Mitä jos häntä ei vaan kiinnosta ja käyttää siksi sairautta tekosyynä? Ei siis välttämättä laiskuutta vaan kiinnostuksen puutetta. Onko hän ennen tarttunut hommaan kuin hommaan ja hoitanut ne mukisematta omaa avuliaisuuttaan? Valitettavasti niitä lapsia ei aina kiinnosta tehdä asioita, jotka me vanhemmat kokisimme heille hyödylliseksi tai jotka hyödyttäisivät muita. Puhu poikasi kanssa suoraan ja rehellisesti ja toivo, että hän pystyy myös samaan.
Kyllä sitä itse tietää jos on kipeä. Sairas yhteiskunta vaatii puoskareilta paperit joka v.t.n asiasta. Kunnolla lääkittynä voisi jotain jaksaa tehdä.
Laiska paskiainen ilmiselvästi. Oisko äitiinsä tullut?
Mummo voi palkata ammattilaisen "remppa-avukseen", eikä odottaa palveluksia sairaalta lapsenlapselta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se reuma lääkkeillä parane. Kipuja voi lievittää mutta ei niitä kokonaan saa pois. Hölmöä siis vetää herneet siitä ettei reunasta kärsivä lähde remppahommiin.
Höpönhöpön. Lääkityksen tarkoitus on nimenomaan saada reuma remissioon eli nivelet oireettomiksi. Ap:n pojan lääkitys pitää päivittää jos on kipua. Nykypäivänä on harvinaista että joku ei saisi lääkkeistä apua. Niitä pitää kyllä aika ajoin vaihtaa tai tehostaa jos/kun reuma aktivoituu.
Reumaatikko
Kuka on päättänyt että pojan "pitäisi" tehdä hommia mummolle?
Aikuinen ihminen tietää kyllä itse onko kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettet tunne poikaasi niin hyvin, että itse tietäisit. .
Niinpä. Venaas kun sun poikasi on pari vuotta asunut muualla kuin kotona, kuinka hyvin sinä hänen mielenliikkeensä tunnet...
Luulisi sen verran tietävän, onko lapsi laiska tai paskiainen. Nuo ominaisuudet ovat kuitenkin aika pysyviä, sairaudet sitten erikseen.
Lakkaa syöttämästä pojalle vehnää niin on jotain mahdollisuuksia saada reuma kuriin.
Harmi, ettet tunne poikaasi niin hyvin, että itse tietäisit. Näin ulkopuolisena ja kyseistä poikaa tuntematta vaikea sanoa mistä on kyse.