Lue keskustelun säännöt.
Minkä ihmeen takia lapseton aikuinen pitää kutsua lasten synttäreille?
22.08.2016 |
Kaverini järjestää joka vuosi lapsilleen synttärit, joihin kutsuu myös omat lapsettomat kaverinsa. Tilanne on sitten se, että juhlissa on mammoja, perheitä, lapsen sukulaisia ja ne pari lapsetonta ihmistä, jotka ovat selvästi vaivaantuneita eivätkä viihdy yhtään. Ymmärrän että kutsutaan, jos kyseessä on lapsen kummi, mutta muuten en tajua. Mitä ihmettä lapseton aikuinen tekee jossain 4-vuotiskutsuilla, jossa hänellä ei välttämättä edes ole ketään tuttuja kutsujan itsensä lisäksi? Tämä mainitsemani kaveri sattuu vielä olemaan sellainen, että loukkaantuu herkästi, jos joku vieras ei pääse paikalle eli lapsettomat eivät välttämättä kehtaa kieltäytyä.
Kommentit (36)
Oisko aiheellista kuitenkin keskustella sen kutsujan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minkä takia ei? Kyllä mä olisin ennen lapsia ollut hieman hämmentynyt, jos ystäväni eivät olisi kutsuneet mua lastensa synttäreille.
Vierailija kirjoitti:
Oisko aiheellista kuitenkin keskustella sen kutsujan kanssa?
Mahtaako noin pölvästien kutsujien kanssa saada mitään asiallista keskustelua aikaan. Olettavat kuitenkin koko maailman pyörivän heidän muksujensa ympärillä. Parempi vaan kieltäytyä ja jättää menemättä, loukkaantukoon jos loukkaantuu.
Ei mua kiinnostais mamman loukkaantuminen. En menis mihinkään kakarakutsuille.
Kyllä multa on kysynyt lapsettomat ystävät että onko millon synkkärit ja tuleeko kutsua. Ei kai ole pakko tulla jos kutsu tuleekin? Ja jos joku suuttuu niin siinäkö sihisee yksinään raivosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mua kiinnostais mamman loukkaantuminen. En menis mihinkään kakarakutsuille.
Sä taidat olla vielä lapsi itsekin ;)
Eiköhän tuo riipu tilanteesta. Mulle lapsettomana yhdestä kaverin lapsesta on tullut tosi läheinen ja on ihan luontevaa mennä hänen synttäreille. Keltä tahansa muulta kaverilta kutsu lasten kekkereihin olisi vähän outo, koska tunnen heidän lapsensa paljon huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsun omat lapsettomat sisarukseni aina. Ja se ei muille kuulu. Jos tunnet olosi vaivautuneeksi, kerrohan, niin voin laittaa sinut kotimatkalle..
Vierailija kirjoitti:
Kutsun omat lapsettomat sisarukseni aina. Ja se ei muille kuulu. Jos tunnet olosi vaivautuneeksi, kerrohan, niin voin laittaa sinut kotimatkalle..
Sukulaiset taitaa olla vähän eri asia kuin lapsettomat kaverit... Ap:n viestissäkin oli sukulaiset mainittu erikseen, osaatko lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mua kiinnostais mamman loukkaantuminen. En menis mihinkään kakarakutsuille.
En kutsuis kyllä noin rumasti muista puhuvaa ihmistä millekkään muillekkaan kutsuille. T. Vela
Onko tässä nyt taas kyse siitä, että halutaan antaa stereotyyppinen kuva lapsettomista ihmisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjat, tietenkin...
Tää on ihan höpöhöpöä. Oon kohta 10 juhlat järjestänyt ja aina oon jäänyt tappiolle juhlissa.
Lapsi tietenkin tykkää lahjoista mutta kun lasten mitä kaikki tarjottavat, synttärikrääsä jne tulee maksamaan, se on pitkä penni.
Tänä vuonna lapsi piti kaverisynttärit keilahallilla. Juhlat maksoi n 35 e per vieras ja max summa lahjasta joku oli maksanut oli 20 e, valtaosa oli +- 10 e.
Jotkut vaan tykkää järjestää juhlia.
Kyllä mä mielelläni menen hyvien ystävieni lasten juhliin. Näen niitä lapsia lähes yhtä usein kun ystäviäni, ja ne lapset ovat minulle tärkeitä.
Olen joskus jopa tuntenut oloni vähän loukatuksi, jos olen jäänyt ilman kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin! Minulla on kaveri, joka kutsuu kahden lapsensa synttäreille aina kaikenmoista sakkia, sinkkuystäviään( ei kummeja), naapureita lapsineen, kummit. Kukaan ei tunne toisiaan kun kokoonpano aina vaihtelee. Pieni kämppä on ahdettu tupaten täyteen kiusaantuneita vieraita, jotka sitten ihailevat 5 v päivänsankaria avaamassa lahjavuortaan. Kaverini, hauska ihminen kaksin, ei osaa ottaa huomioon vieraita vaan pakenee keittiöön. Miehensä ei puhu mitään.
Joskus on haukkunut näitä sinkkukavereita kun eivät ole tulleet 200 km päästä näihin juhliin. Eikö ihminen osaa lukea toisten kehonkieltä että eivät ole mieluisia juhlia. Kummit tietty asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua kiinnostais mamman loukkaantuminen. En menis mihinkään kakarakutsuille.
Itse tykkään synttäreistä ja tulisin mielelläni. Tuntemattomiin ihmisiin on pääsääntöisesti kiva tutusta - vaikka edes pintapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua kiinnostais mamman loukkaantuminen. En menis mihinkään kakarakutsuille.
Sä taidat olla vielä lapsi itsekin ;)
Millähän perusteella? Mä olen mamman, en mamman persehedelmän kaveri. Mamman synttäreille voin mennä, mutta en mamman kultamussukan.
Onneksi mun ystävät on sen verran fiksuja, että eivät kutsu minua jonkun kiljuvan apinalauman eteen ihmettelemään olemassaoloaan, kun en tunne paikalta ketään. Menen ystävälleni muina kertoina ja saatan silloin antaa lahjan lapselle, jos muistan. Edelleen mun pääprioriteetti ystävissä on ne ystävät, eikä lapset, vaikka toki nekin kuuluvat pakettiin. Mutta lapsisynttärit eivät kuulu diiliin. Eikä sitä kukaan ole olettanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin! Minulla on kaveri, joka kutsuu kahden lapsensa synttäreille aina kaikenmoista sakkia, sinkkuystäviään( ei kummeja), naapureita lapsineen, kummit. Kukaan ei tunne toisiaan kun kokoonpano aina vaihtelee. Pieni kämppä on ahdettu tupaten täyteen kiusaantuneita vieraita, jotka sitten ihailevat 5 v päivänsankaria avaamassa lahjavuortaan. Kaverini, hauska ihminen kaksin, ei osaa ottaa huomioon vieraita vaan pakenee keittiöön. Miehensä ei puhu mitään.
Joskus on haukkunut näitä sinkkukavereita kun eivät ole tulleet 200 km päästä näihin juhliin. Eikö ihminen osaa lukea toisten kehonkieltä että eivät ole mieluisia juhlia. Kummit tietty asia erikseen.
Suunnilleen tällaista tilannetta tarkoitin.
Selvennän vielä, että minulla on nykyään vuoden ikäinen lapsi, mutta silloin lapsettomanakin sain kutsuja alvariinsa. Tietenkin on olemassa tilanteita, että joku suvun ulkopuolinen aíkuinen, joka ei ole kummi, on lapselle läheinen ja hänet kutsutaan. Tässä ymmärrän vielä idean. Mutta ei ne lastenkutsut pääasiassa ole lapsettomalle aikuiselle mitään ihania juhlia, joista kauheasti nauttisi. Eikä se pieni lapsikaan millään tavalla loukkaannu tai mene rikki siitä, jos joku äidin/isän lapseton kaveri ei ole paikalla. Silloin kun kävin lapsettomana kaverin lasten synttäreillä, niin lasten vanhemmat lähinnä juttelivat keskenään ringissä, sukulaiset toisessa ringissä ja lapset leikkivät keskenään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin! Minulla on kaveri, joka kutsuu kahden lapsensa synttäreille aina kaikenmoista sakkia, sinkkuystäviään( ei kummeja), naapureita lapsineen, kummit. Kukaan ei tunne toisiaan kun kokoonpano aina vaihtelee. Pieni kämppä on ahdettu tupaten täyteen kiusaantuneita vieraita, jotka sitten ihailevat 5 v päivänsankaria avaamassa lahjavuortaan. Kaverini, hauska ihminen kaksin, ei osaa ottaa huomioon vieraita vaan pakenee keittiöön. Miehensä ei puhu mitään.
Joskus on haukkunut näitä sinkkukavereita kun eivät ole tulleet 200 km päästä näihin juhliin. Eikö ihminen osaa lukea toisten kehonkieltä että eivät ole mieluisia juhlia. Kummit tietty asia erikseen.
Suunnilleen tällaista tilannetta tarkoitin.
Selvennän vielä, että minulla on nykyään vuoden ikäinen lapsi, mutta silloin lapsettomanakin sain kutsuja alvariinsa. Tietenkin on olemassa tilanteita, että joku suvun ulkopuolinen aíkuinen, joka ei ole kummi, on lapselle läheinen ja hänet kutsutaan. Tässä ymmärrän vielä idean. Mutta ei ne lastenkutsut pääasiassa ole lapsettomalle aikuiselle mitään ihania juhlia, joista kauheasti nauttisi. Eikä se pieni lapsikaan millään tavalla loukkaannu tai mene rikki siitä, jos joku äidin/isän lapseton kaveri ei ole paikalla. Silloin kun kävin lapsettomana kaverin lasten synttäreillä, niin lasten vanhemmat lähinnä juttelivat keskenään ringissä, sukulaiset toisessa ringissä ja lapset leikkivät keskenään.
Ap
Mitä jos puhuisit vain omasta puolestasi etkä yleisesti lapsettomista aikuisista?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä mielelläni menen hyvien ystävieni lasten juhliin. Näen niitä lapsia lähes yhtä usein kun ystäviäni, ja ne lapset ovat minulle tärkeitä.
Olen joskus jopa tuntenut oloni vähän loukatuksi, jos olen jäänyt ilman kutsua.
Sama täällä. Itsekin lapsettomana kyllä ihan olen otettu jos minut kutsutaan ystävieni lasten juhliin. Muutenkin olen ihminen, etten hahmota perhettä/sukua vain verisukulaisuuden kautta, ja ystävät on mulle tärkeitä. Mielelläni menen ystävien lasten synttäreille, jos kutsutaan. Saatan kyllä silti näyttää vaivaantuneelta, kun en osaa olla täysin luonnollisesti lasten kanssa kun mulla ei ole omia lapsia, mutta nautin kyllä olostani silti. Olen aina ajatellut, että lasten synttäreille kutsutaan lasten kavereita mutta myös vanhemmille tärkeitä ihmisiä..
Lahjat, tietenkin...