Liian uteliaat ihmiset
Mikä pakottava tarve joillakin on udella muiden elämästä? Missä olit, kenen kanssa, minkä takia, mitä teit? Mitä se kenellekään kuuluu, varsinkaan niille, jotka eivät ole millään tavalla läheisiä. Jos näille ihmisille ei kerro tekemisistään, tai parhaimmassa tapauksessa suostu juoruamaan kolmannen osapuolen asioita, he suuttuvat. Joskus se uteliaisuuden määrä, ja varsinkin se pakottava tarve tietää, ei vaikuta lähellekään terveeltä. Joskus ne ovat vielä niitä, jotka eivät kerro itsestään yhtään mitään, mutta muiden asioiden pitäisi olla julkista tietoa.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Joillain on sellainen tapa jutella. Helpompi aloittaa juttelu jostain kun kyselee. Ehkä niitä ei kannata niin tosissaan ottaa, jos joku vieraampi utelee. Kerrot sen minkä kerrot. Voit esittää vastakysymyksiä.
tekosyy juoruamiseen
Mulla oli myös joskus tällainen tuttava. Kaikki olisi pitänyt tilittää ja kertoa ja kun en kertonut niin suuttui. Huh, olen niin paljon vapaampi kun nykyään olemme vaan ihan hyvän päivän tuttuja eikä ystävissäni enää ole tällaista utelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on sellainen tapa jutella. Helpompi aloittaa juttelu jostain kun kyselee. Ehkä niitä ei kannata niin tosissaan ottaa, jos joku vieraampi utelee. Kerrot sen minkä kerrot. Voit esittää vastakysymyksiä.
Joo, joillain tosiaan on, mutten tarkoittanut sitä. Normaali ihminen ei juttele ja kysele toisen henkilökohtaisista asioista ja menemisistä tivaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on sellainen tapa jutella. Helpompi aloittaa juttelu jostain kun kyselee. Ehkä niitä ei kannata niin tosissaan ottaa, jos joku vieraampi utelee. Kerrot sen minkä kerrot. Voit esittää vastakysymyksiä.
On kyselemistä ja "kyselemistä". On siis small-talk-tyyppistä kyselemistä ja tenttaamista...luulen että ap:n tapauksessa kyse on tenttaamisesta.
Voi hyvää päivää. Taas yksi jonka asiat ovat maailman tärkeimpiä ja ne pitää pitää salassa. Tulee mieleen työkaveri, vanhempi nainen, joka kertoi että isänsä oli ollut Martin seurakunnassa töissä ja asuivat siinä lähellä 40 vuotta sitten. Innostuin paikkaa tuntevana ja kysyin että missä kohtaa asuivat. Pitkä tuijotus ja kysymys: Mitähän sinä sillä tiedolla hyödyt.
Aha okei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on sellainen tapa jutella. Helpompi aloittaa juttelu jostain kun kyselee. Ehkä niitä ei kannata niin tosissaan ottaa, jos joku vieraampi utelee. Kerrot sen minkä kerrot. Voit esittää vastakysymyksiä.
tekosyy juoruamiseen
Ite en niinkään osaa puhua tuosta noin vain mistään ja inhoan hiljaisia hetkiä. Näinpä kyselen asioita jos saisin jutun juurta niistä. Nolottaa kyllä välillä, kun tunnun hirveän uteliaalta. Silti se ei ole tarkoitus eikä todellakaan juoruta asioita eteenpäin.
Tapailin miestä jonka mielestä seurustelukumppanilta ei voi kysyä että mitäs olet tehnyt tänään. Se on kuulemma epäkohteliasta eikä mieskään ikinä kysele keneltäkään noin. Ei tapailla enää.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Taas yksi jonka asiat ovat maailman tärkeimpiä ja ne pitää pitää salassa. Tulee mieleen työkaveri, vanhempi nainen, joka kertoi että isänsä oli ollut Martin seurakunnassa töissä ja asuivat siinä lähellä 40 vuotta sitten. Innostuin paikkaa tuntevana ja kysyin että missä kohtaa asuivat. Pitkä tuijotus ja kysymys: Mitähän sinä sillä tiedolla hyödyt.
Aha okei.
Tuntee sut ja näpäytti heti :D. Olet just tuota ärsyttävää tyyppiä.
Eivät ne ihmiset sitä pahalla tee, he vain ovat uteliaita. Ja kuten ykkönen sanoi, niin he ovat kiinnostuneet tutustumaan ja luomaan keskustelua. Sitten on se sarja, joka puhuu vain omista jutuistaan, eikä koskaan kysy mitään. Näiden tasapaino olisi toki hyvä olla kunnossa ja jokainen voi tahoillaan miettiä, että minkälainen vuorovaikuttaja todellisuudessa on.
Uusi työkaveri tinkasi kaiken minusta lyhyen keskustelun aikana. Missä asun? Minä kokoinen asunto? Oma vai vuokra? Minkä ikäinen olen, mitä olen opiskellut, olenko naimisissa, onko lapsia jne. jne. jne.
Vastaavanlaiseen ihmiseen törmäsin kirjoituskurssilla. Hän tinkasi minusta kaikki tiedot.
Vastasin kummallekin heistä, mutta pidin heitä ääliöinä. Ei tuollaisia asioita udella vieraalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Taas yksi jonka asiat ovat maailman tärkeimpiä ja ne pitää pitää salassa. Tulee mieleen työkaveri, vanhempi nainen, joka kertoi että isänsä oli ollut Martin seurakunnassa töissä ja asuivat siinä lähellä 40 vuotta sitten. Innostuin paikkaa tuntevana ja kysyin että missä kohtaa asuivat. Pitkä tuijotus ja kysymys: Mitähän sinä sillä tiedolla hyödyt.
Aha okei.
Se, että en halua tehdä ysityiskohtaista selontekoa elämästäni tai tekemisistäni, ei tarkoita sitä, että minulla olisi salattavaa. Ne utelijat ja tivaajat ovat useimmiten myös niitä, jotka juoruavat muista selän takana. Minkä takia haluaisin kertoa itsestäni sellaisille ihmisille? Suuttuvat siitäkin jos en kerro kolmannen osapuolen asioista. Juttelen kyllä elämästäni ja kerron itsestäni, mutta en noille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Taas yksi jonka asiat ovat maailman tärkeimpiä ja ne pitää pitää salassa. Tulee mieleen työkaveri, vanhempi nainen, joka kertoi että isänsä oli ollut Martin seurakunnassa töissä ja asuivat siinä lähellä 40 vuotta sitten. Innostuin paikkaa tuntevana ja kysyin että missä kohtaa asuivat. Pitkä tuijotus ja kysymys: Mitähän sinä sillä tiedolla hyödyt.
Aha okei.Tuntee sut ja näpäytti heti :D. Olet just tuota ärsyttävää tyyppiä.
Minä en koskaan juoruile ja tiedän kammottavia salaisuuksia joita en kerro ikinä kellekään. Mutta epäluuloiset juoruilijat nyt luulevat että kaikki ovat samanlaisia. Hän tuli muuten parin vuoden päästä kertomaan missä asuivat ja siitä tuli hyvä keskustelu Turun historiasta.
Olen kanssa ihmetellyt joitain ihmisiä, että miten kehtaavat kysellä joitain asioita toisilta esim. itse en koe, että esim. mun palkka tai paljonko mun sormukset tai talo on maksanut, kuuluisi muille enkä ikinä kehtaisi udella noita asioita keltään eikä kyllä kiinnostaisikaan.
Oli toi vastaaja mielestäsi hyväkäytöksinen? Jos haluaa salata näinkin merkittävän asian voi sen esittää kohteliaammin sanakääntein.
Aha okei.[/quote] Tuntee sut ja näpäytti heti :D. Olet just tuota ärsyttävää tyyppiä.[/quote]
Ap tarkentaa: Kyse ei ole tosiaan normaalista jutustelusta tai yleisestä kiinnostuksesta. Totta kai kyseleminen kuuluu normaaleihin keskusteluihin ja tutustumiseen. Mielelläni kerron itsestäni kysymättäkin. Erikseen on kuitenkin nämä, jotka haluavat tietää toisesta KAIKEN. Ei normaaleja kuulumisten vaihtamisia, vaan tivaamista ja tenttaamista. Ei ole normaalia kysellä uuden tuttavan palkkaa, painoa, sairauksia, kolmannen osapuolen perhevaikeuksia jne. Nyhtävät vain tietoa, mutta eivät kuitenkaan kerro itsestään edes kysyttäessä. Tykkäävät myös juoruta selän takana kenestä tahansa.
Mun anoppi on just tuollainen. Kyselee, tenttaa, utelee. Ja suuttuu, kun ei saa hyvin yksityiskohtaista selontekoa tapahtumista. Juoruaa ja puhuu pskaa selän takana minkä ehtii. Miksihän ei kerrota hänelle kuin pakolliset?
Aargh, mun työkavereissa on just näitä uteloita 😠 Kaikki pitäis kertoa ja jos/kun ei kerro niin keksitään/ tulkitaan itse ja juorutaan. Tällaisten ihmisten on näköjään täysi mahdottomuus uskoa, ettei kaikilla ole mitään tarvetta avautua kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Taas yksi jonka asiat ovat maailman tärkeimpiä ja ne pitää pitää salassa. Tulee mieleen työkaveri, vanhempi nainen, joka kertoi että isänsä oli ollut Martin seurakunnassa töissä ja asuivat siinä lähellä 40 vuotta sitten. Innostuin paikkaa tuntevana ja kysyin että missä kohtaa asuivat. Pitkä tuijotus ja kysymys: Mitähän sinä sillä tiedolla hyödyt.
Aha okei.
Kyllä minäkin ihmettelisin, jos jonkun tuntemattoman pitäisi tietää missä tarkalleen asun. Aika omituinen kysymys.
Niillä viiraa päässä. Jossain täytyy olla jotain vikaa jos ei ymmärrä ettei kaikki kuulu heille.
Joillain on sellainen tapa jutella. Helpompi aloittaa juttelu jostain kun kyselee. Ehkä niitä ei kannata niin tosissaan ottaa, jos joku vieraampi utelee. Kerrot sen minkä kerrot. Voit esittää vastakysymyksiä.