Apua, en kestä enää!

Virtahepo kirjoitti:

Ap, normaali ihminen ei tule ilmoittamaan toiselle, että tämä on ruma. Sinua haukkuneiden ihmisten käytös kertoo ainoastaan heidän vinksahtaneesta käsityksestään siitä, miten toisten ihmisten kanssa käyttäydytään. Heillä on puutteellinen empatiakyky. Jos ihminen kuulee elämänsä aikana paljon tietynlaista palautetta, alkaa hän usein vuorenvarmasti uskoa siihen. Usein esimerkiksi kiusatut sisäistävät viestin siitä, että he ovat vääränlaisia ja huonoja ihmisiä. Kehon- ja minäkuva voi olla myös tällä tavoin – ja muutenkin – pahasti vääristynyt, vrt. langanlaiha syömishäiriöinen, joka uskoo vakaasti olevansa lihava. 

Suosittelisin sinulle ammattiapua. 

Olen pitänyt itseäni rumana, ennen kuin kukaan edes sanoi minulle mitään. :) Että tosiaan oikeasti rumia on. Ja LAPSET kadulla ovat sanoneet minulle, että näytän rumalta. He eivät edes halunneet minun kuulevan sitä, vaan tyttö sanoi parin metrin päässä ohitettuaan minut toiselle tytölle, että "toi nainen näyttää hirveeltä" ja olin ainoa, joka oli silloin siellä heidän lisäksi. Sitten toinen tyttö välillä vilkuili taakse. Että näin, ja tämmöstä kivaa jokapäivänen elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Virtahepo kirjoitti:

Ap, normaali ihminen ei tule ilmoittamaan toiselle, että tämä on ruma. Sinua haukkuneiden ihmisten käytös kertoo ainoastaan heidän vinksahtaneesta käsityksestään siitä, miten toisten ihmisten kanssa käyttäydytään. Heillä on puutteellinen empatiakyky. Jos ihminen kuulee elämänsä aikana paljon tietynlaista palautetta, alkaa hän usein vuorenvarmasti uskoa siihen. Usein esimerkiksi kiusatut sisäistävät viestin siitä, että he ovat vääränlaisia ja huonoja ihmisiä. Kehon- ja minäkuva voi olla myös tällä tavoin – ja muutenkin – pahasti vääristynyt, vrt. langanlaiha syömishäiriöinen, joka uskoo vakaasti olevansa lihava. 

Suosittelisin sinulle ammattiapua. 

Olen pitänyt itseäni rumana, ennen kuin kukaan edes sanoi minulle mitään. :) Että tosiaan oikeasti rumia on. Ja LAPSET kadulla ovat sanoneet minulle, että näytän rumalta. He eivät edes halunneet minun kuulevan sitä, vaan tyttö sanoi parin metrin päässä ohitettuaan minut toiselle tytölle, että "toi nainen näyttää hirveeltä" ja olin ainoa, joka oli silloin siellä heidän lisäksi. Sitten toinen tyttö välillä vilkuili taakse. Että näin, ja tämmöstä kivaa jokapäivänen elämäni.

Saako kysyä, millaista palautetta ulkonäöstäsi olet saanut lapsuudenkodissasi?

Virtahepo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virtahepo kirjoitti:

Ap, normaali ihminen ei tule ilmoittamaan toiselle, että tämä on ruma. Sinua haukkuneiden ihmisten käytös kertoo ainoastaan heidän vinksahtaneesta käsityksestään siitä, miten toisten ihmisten kanssa käyttäydytään. Heillä on puutteellinen empatiakyky. Jos ihminen kuulee elämänsä aikana paljon tietynlaista palautetta, alkaa hän usein vuorenvarmasti uskoa siihen. Usein esimerkiksi kiusatut sisäistävät viestin siitä, että he ovat vääränlaisia ja huonoja ihmisiä. Kehon- ja minäkuva voi olla myös tällä tavoin – ja muutenkin – pahasti vääristynyt, vrt. langanlaiha syömishäiriöinen, joka uskoo vakaasti olevansa lihava. 

Suosittelisin sinulle ammattiapua. 

Olen pitänyt itseäni rumana, ennen kuin kukaan edes sanoi minulle mitään. :) Että tosiaan oikeasti rumia on. Ja LAPSET kadulla ovat sanoneet minulle, että näytän rumalta. He eivät edes halunneet minun kuulevan sitä, vaan tyttö sanoi parin metrin päässä ohitettuaan minut toiselle tytölle, että "toi nainen näyttää hirveeltä" ja olin ainoa, joka oli silloin siellä heidän lisäksi. Sitten toinen tyttö välillä vilkuili taakse. Että näin, ja tämmöstä kivaa jokapäivänen elämäni.

Saako kysyä, millaista palautetta ulkonäöstäsi olet saanut lapsuudenkodissasi?

En itse asiassa minkäänlaista paitsi vaatteita/hiuksia äiti joskus kehui. Ja pidin itseäni rumana jo n. 11-vuotiaana. Ap

Mikä siinä naamassa nyt sitten mättää? Meikillä saa paljon aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Virtahepo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virtahepo kirjoitti:

Ap, normaali ihminen ei tule ilmoittamaan toiselle, että tämä on ruma. Sinua haukkuneiden ihmisten käytös kertoo ainoastaan heidän vinksahtaneesta käsityksestään siitä, miten toisten ihmisten kanssa käyttäydytään. Heillä on puutteellinen empatiakyky. Jos ihminen kuulee elämänsä aikana paljon tietynlaista palautetta, alkaa hän usein vuorenvarmasti uskoa siihen. Usein esimerkiksi kiusatut sisäistävät viestin siitä, että he ovat vääränlaisia ja huonoja ihmisiä. Kehon- ja minäkuva voi olla myös tällä tavoin – ja muutenkin – pahasti vääristynyt, vrt. langanlaiha syömishäiriöinen, joka uskoo vakaasti olevansa lihava. 

Suosittelisin sinulle ammattiapua. 

Olen pitänyt itseäni rumana, ennen kuin kukaan edes sanoi minulle mitään. :) Että tosiaan oikeasti rumia on. Ja LAPSET kadulla ovat sanoneet minulle, että näytän rumalta. He eivät edes halunneet minun kuulevan sitä, vaan tyttö sanoi parin metrin päässä ohitettuaan minut toiselle tytölle, että "toi nainen näyttää hirveeltä" ja olin ainoa, joka oli silloin siellä heidän lisäksi. Sitten toinen tyttö välillä vilkuili taakse. Että näin, ja tämmöstä kivaa jokapäivänen elämäni.

Saako kysyä, millaista palautetta ulkonäöstäsi olet saanut lapsuudenkodissasi?

En itse asiassa minkäänlaista paitsi vaatteita/hiuksia äiti joskus kehui. Ja pidin itseäni rumana jo n. 11-vuotiaana. Ap

Okei, kysyin vain sitä silmällä pitäen, olisitko saanut jotain negatiivista palautetta josta olisi voinut jäädä traumoja yms. 

Ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa eläminen on kyllä todella vaikeaa, neuvot ovat vähissä. :/ Neuvoisin silti, että ammattiavusta saattaa olla apua, mikäli et ole jo kokeillut. Jos minäkäsityksesi aiheuttaa sinulle paniikkikohtauksia ja sinua uhkaa sen vuoksi jopa syrjäytyminen, ammattiavun kautta voi työstää näitä tunteita helpommin, jolloin ne eivät enää ehkä hallitsisi elämää samalla tavalla. 

Niin ja lisään vielä, kannattaa miettiä, tapahtuiko silloin kun aloit pitää itseäsi rumana jotain erityistä? Millainen käsitys sinulla oli itsestäsi ennen sitä, yms. 

Hymyile. Hymy kaunistaa kasvot.

Millainen ruokavalio sinulla on?

Esim. sokeri huonontaa ihon kuntoa.

Harmi, että olet saanut negatiivisia kommentteja. Liiku rohkeasti ulkona ja pyri nauttimaan elämästäsi.

Tsemppiä 😄

Mikä sinusta tekee ruman omasta mielestäsi?

Kerro jotain konkreettista, niin katsotaan, voimmeko auttaa? Kerro myös mitkä sinussa ovat hyviä puolia?

Muutama käytännön asia.

Sinulla ei ole mitään menetettävää, joten kokeile näitä esimerkiksi kahden kuukauden ajan. Jatka, vaikka tuntuisi kuinka vaikealta.

1.

Ajattele lähtökohtaisesti, että ajatuksia ja tunteita tulee ja menee. Voit itse vaikuttaa siihen, jäätkö niihin vellomaan koko päiväksi.

2.

Nyt et pääse vielä kauneusleikkauksiin, joten keskity niihin asioihin, joihin voit. Lopeta kokonaan yletön meikkaaminen ja uusiin peittäviin tuotteisiin tuhlaamien. Päätä, että et yritä olla kaunis, mutta olet siisti ja puhdas. Hommaa siis hyvät ihonhoitotuotteet ja shampoo sekä valkaiseva hammastahna. Päätä, että meikkisi on ripsiväri, huulikiilto ja  joku äärimmäisen kevyt bb-voide. Laita itsesi aamuisin vain käymällä suihkussa ja näillä perustarvikkeilla.

3.

Unohda korut ja härpäkkeet ja iloiset värit. Pukeudu erittäin neutraalisti.

4.

Siivoa kotisi.

5.

Aa harrastamaan joogaa tai muuta liikuntaa, jossa saat omaan kehoosi yhteyden.

6.

Syö erittäin terveellisesti. Ravinnolla on todella suuri vaikutus ulkonäköön. Esimerkiksi ihon ja hiusten kuntoon ja silmien kirkkauteen.

7.

Älä tuhlaa energiaa tilanteisiin, joita et nyt kestä. Sovi itsesi kanssa, että tulevat 2 kk riittää, että selviät töistä ja tuosta liikuntaharrastuksesta.

Virtahepo kirjoitti:

Niin ja lisään vielä, kannattaa miettiä, tapahtuiko silloin kun aloit pitää itseäsi rumana jotain erityistä? Millainen käsitys sinulla oli itsestäsi ennen sitä, yms. 

Meikillä ei tämän näköisenä saa paljon aikaa. Meikkaan tosiaan joka päivä, minulla on laadukkaita meikkejä. Silti saan kommentteja rumuudestani. Meikki on kauniille ja tavallisen näköisille oiva ehostusväline, mutta oikeasti rumille melko lailla hyödytön.

Ja ei mitään erityistä tapahtunut sillon kun rupesin pitämään itseäni rumana.

Syön terveellisesti, vältän sokeria, juon tarpeeksi vettä. Mutta mulla on todella ohut iho, jonka läpi näkyy verisuonet yms hyvin helposti. Olen myös perinyt hyvin tummat silmänaluset. Jos mulle finnejä tulee, ne on paisefinnejä, just niitä pahimpia. Harvemmin kyllä tulee enää, koska olen ihotautilääkärillä käynyt.

Musta tekee ruman raju epäsymmetria, ohut iho, kasvojen muoto, nenä on vino ja myös epäsymmetrinen ja littana, purenta hieman väärä (mutta jos tämä korjattaisiin, leuastani tulisi entistäkin suurempi, joten siinä ei ole järkeä), leukani on hyvin pieni eikä sulaudu kasvoihini, olen hyvin kalpea ja omaan ne erittäin tummat silmänaluset jotka meikinkin läpi paistavat. Kulmakarvat alhaalla ja saavat minut näyttämään vihaiselta. Huulet tosi ohuet ja väärässä kohdassa sen purennan takia. Amorinkaarta ei oikeastaan näy ollenkaan. Sitten vielä paksu ja lyhyt kaula. Ainoa hyvä piirre minussa on varmaan paksu tukka, mutta toisaalta se on huono siinä mielessä, että takkuuntuu äärettömän helposti.

Onneksi kohta on talvi, toivottavasti mahdollisimman kylmä, niin voin piilottaa itseni kaulaliinojen, pipojen ja huppujen alle..

Vierailija kirjoitti:

Virtahepo kirjoitti:

Niin ja lisään vielä, kannattaa miettiä, tapahtuiko silloin kun aloit pitää itseäsi rumana jotain erityistä? Millainen käsitys sinulla oli itsestäsi ennen sitä, yms. 

Meikillä ei tämän näköisenä saa paljon aikaa. Meikkaan tosiaan joka päivä, minulla on laadukkaita meikkejä. Silti saan kommentteja rumuudestani. Meikki on kauniille ja tavallisen näköisille oiva ehostusväline, mutta oikeasti rumille melko lailla hyödytön.

Ja ei mitään erityistä tapahtunut sillon kun rupesin pitämään itseäni rumana.

Syön terveellisesti, vältän sokeria, juon tarpeeksi vettä. Mutta mulla on todella ohut iho, jonka läpi näkyy verisuonet yms hyvin helposti. Olen myös perinyt hyvin tummat silmänaluset. Jos mulle finnejä tulee, ne on paisefinnejä, just niitä pahimpia. Harvemmin kyllä tulee enää, koska olen ihotautilääkärillä käynyt.

Musta tekee ruman raju epäsymmetria, ohut iho, kasvojen muoto, nenä on vino ja myös epäsymmetrinen ja littana, purenta hieman väärä (mutta jos tämä korjattaisiin, leuastani tulisi entistäkin suurempi, joten siinä ei ole järkeä), leukani on hyvin pieni eikä sulaudu kasvoihini, olen hyvin kalpea ja omaan ne erittäin tummat silmänaluset jotka meikinkin läpi paistavat. Kulmakarvat alhaalla ja saavat minut näyttämään vihaiselta. Huulet tosi ohuet ja väärässä kohdassa sen purennan takia. Amorinkaarta ei oikeastaan näy ollenkaan. Sitten vielä paksu ja lyhyt kaula. Ainoa hyvä piirre minussa on varmaan paksu tukka, mutta toisaalta se on huono siinä mielessä, että takkuuntuu äärettömän helposti.

Onneksi kohta on talvi, toivottavasti mahdollisimman kylmä, niin voin piilottaa itseni kaulaliinojen, pipojen ja huppujen alle..

Leuastani tulisi toiselta puolelta siis entistäkin suurempi* toiselta puolelta se on liian pieni.

Älkää meikatko, rumat ihmiset.

Rumat piirteenne korostuvat.

Vierailija kirjoitti:

Älkää meikatko, rumat ihmiset.

Rumat piirteenne korostuvat.

Kyllä mä silti meikkaan, alaston olo ilman meikkiä. Sitä kuitenkin puolet elämästäni jo käyttänyt. Ap

Musta tuntuu että  sä yliarvioit nyt sitä miten paljon ihmiset toisiaan tuijottavat. Jos sulla nyt ei ole mitään puolen metrin kasvainta tai räikeitä palovammoja kasvoissa niin oikeasti eivät ihmiset tuijota sinua. 

Jos olet pukeutunut siististi, et haise ja et paina 30 tai 300 kiloa niin sulaudut täysin tuohon samaan massaan tuolla. Minulla oli kerran luomenpoiston jälkeen puoli poskea siteen peitossa ja olin ihan varma että kaikki tuijottavat minua kaupungilla. Kukaan ei tuijottanut ja jopa unohdin sitten valkoisen poskeni kunnes vessassa peiliin katsoessa oikein säpsähdin että hui ai niin naamassa jotain. 

Miettipä niitä jotka kävelevät oudosti tai ovat muutoin jo kaukaa tunnistettavia, heitä tuijotetaan ja ihmetellään varmasti enemmän kuin sinua, jonka naama näyttää omaan silmään rumalta. 

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu että  sä yliarvioit nyt sitä miten paljon ihmiset toisiaan tuijottavat. Jos sulla nyt ei ole mitään puolen metrin kasvainta tai räikeitä palovammoja kasvoissa niin oikeasti eivät ihmiset tuijota sinua. 

Jos olet pukeutunut siististi, et haise ja et paina 30 tai 300 kiloa niin sulaudut täysin tuohon samaan massaan tuolla. Minulla oli kerran luomenpoiston jälkeen puoli poskea siteen peitossa ja olin ihan varma että kaikki tuijottavat minua kaupungilla. Kukaan ei tuijottanut ja jopa unohdin sitten valkoisen poskeni kunnes vessassa peiliin katsoessa oikein säpsähdin että hui ai niin naamassa jotain. 

Miettipä niitä jotka kävelevät oudosti tai ovat muutoin jo kaukaa tunnistettavia, heitä tuijotetaan ja ihmetellään varmasti enemmän kuin sinua, jonka naama näyttää omaan silmään rumalta. 

En yliarvioi, kyllä mua tuijotetaan. Ja olen tunnistettavan näkönen vkaukaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virtahepo kirjoitti:

Niin ja lisään vielä, kannattaa miettiä, tapahtuiko silloin kun aloit pitää itseäsi rumana jotain erityistä? Millainen käsitys sinulla oli itsestäsi ennen sitä, yms. 

Meikillä ei tämän näköisenä saa paljon aikaa. Meikkaan tosiaan joka päivä, minulla on laadukkaita meikkejä. Silti saan kommentteja rumuudestani. Meikki on kauniille ja tavallisen näköisille oiva ehostusväline, mutta oikeasti rumille melko lailla hyödytön.

Ja ei mitään erityistä tapahtunut sillon kun rupesin pitämään itseäni rumana.

Syön terveellisesti, vältän sokeria, juon tarpeeksi vettä. Mutta mulla on todella ohut iho, jonka läpi näkyy verisuonet yms hyvin helposti. Olen myös perinyt hyvin tummat silmänaluset. Jos mulle finnejä tulee, ne on paisefinnejä, just niitä pahimpia. Harvemmin kyllä tulee enää, koska olen ihotautilääkärillä käynyt.

Musta tekee ruman raju epäsymmetria, ohut iho, kasvojen muoto, nenä on vino ja myös epäsymmetrinen ja littana, purenta hieman väärä (mutta jos tämä korjattaisiin, leuastani tulisi entistäkin suurempi, joten siinä ei ole järkeä), leukani on hyvin pieni eikä sulaudu kasvoihini, olen hyvin kalpea ja omaan ne erittäin tummat silmänaluset jotka meikinkin läpi paistavat. Kulmakarvat alhaalla ja saavat minut näyttämään vihaiselta. Huulet tosi ohuet ja väärässä kohdassa sen purennan takia. Amorinkaarta ei oikeastaan näy ollenkaan. Sitten vielä paksu ja lyhyt kaula. Ainoa hyvä piirre minussa on varmaan paksu tukka, mutta toisaalta se on huono siinä mielessä, että takkuuntuu äärettömän helposti.

Onneksi kohta on talvi, toivottavasti mahdollisimman kylmä, niin voin piilottaa itseni kaulaliinojen, pipojen ja huppujen alle..

Leuastani tulisi toiselta puolelta siis entistäkin suurempi* toiselta puolelta se on liian pieni.

Kuvauksesi perusteella olen aika paljon saman näköinen, mutta kukaan ei ole koskaan sanonut minua rumaksi, ainakaan päin näköä. Itse asiassa jopa hyvännäköiseksi. Minulla on ohut iho, mutta olen pitänyt sitä vahvuutena, koska jos oikein rasvaa ja pitää kunnossa, niin ei tule ryppyjä niin helposti, kuin paksumpi ihoisille. Minulla on aika paksu kaula ja ohuet huulet. Purenta myös vähän vino. Leukani on heikko ja siitä olen jopa kärsinyt. Kärsin pitkään nenästäni, kun on sellainen konkkanokka, mutta sitten joku sanoi, että minulla harvinaisen tavallinen nenä. Tajusin silloin ensimmäistä kertaa, että eivät muut tarkastele minua niin kriittisesti, kuin itse teen.

Olet luetellut paljon huonoja puoliasi, mutta entä hyvät? Sanoit, että sinulla on paksu tukka, mutta sekin siksi huono, että takkuuntuu helposti. Mutta siihenhän auttaa harjaus ja hiustenhoitoaineet.

Luulenpa, että olet nyt juuttunut itseinhoon niin syvästi, että et näe itsessäsi ja ulkonäössäsi hyviä puolia ollenkaan. Ja jos jonkun hyvän puolen huomaat, niin sekin on vähän huono kuitenkin (hiukset paksut mutta takkuuntuvat). ja kun syvästi inhoat itseäsi, näytät ulospäin väkisinkin vihaiselta, masentuneelta tai pelokkaalta, et onnelliselta tai helposti lähestyttävältä. Sisäinen hyvä tai paha olo heijastuu ulospäin yllättävän selvästi, ja vaikka yrität kätkeä sen, ihmiset vaistoaa sen.

Sanot että meikkaat laadukkaasti. Voisiko olla mahdollista, että itseinhossasi meikkaat liikaa? Eräs ystäväni piti itseään rumana ja käytti siksi liian voimakkaita värejä, jotka eivät sopineet hänelle ja se teki hänestä huomiota herättävän näköisen negatiivisessa mielessä.

Mielestäni sinun pitäisi nyt hellittää tuossa keskittymisessäsi ulkonäköön ja alkaa elää. Hanki uusi harrastus, matkustele, nauti. Ihminen on niin paljon, paljon muuta, kuin epäsymmetriset kasvot. Yritä päästä itseinhostasi vaikka terapian avulla, voit huomata silloin, että sinut hyväksytään kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virtahepo kirjoitti:

Niin ja lisään vielä, kannattaa miettiä, tapahtuiko silloin kun aloit pitää itseäsi rumana jotain erityistä? Millainen käsitys sinulla oli itsestäsi ennen sitä, yms. 

Meikillä ei tämän näköisenä saa paljon aikaa. Meikkaan tosiaan joka päivä, minulla on laadukkaita meikkejä. Silti saan kommentteja rumuudestani. Meikki on kauniille ja tavallisen näköisille oiva ehostusväline, mutta oikeasti rumille melko lailla hyödytön.

Ja ei mitään erityistä tapahtunut sillon kun rupesin pitämään itseäni rumana.

Syön terveellisesti, vältän sokeria, juon tarpeeksi vettä. Mutta mulla on todella ohut iho, jonka läpi näkyy verisuonet yms hyvin helposti. Olen myös perinyt hyvin tummat silmänaluset. Jos mulle finnejä tulee, ne on paisefinnejä, just niitä pahimpia. Harvemmin kyllä tulee enää, koska olen ihotautilääkärillä käynyt.

Musta tekee ruman raju epäsymmetria, ohut iho, kasvojen muoto, nenä on vino ja myös epäsymmetrinen ja littana, purenta hieman väärä (mutta jos tämä korjattaisiin, leuastani tulisi entistäkin suurempi, joten siinä ei ole järkeä), leukani on hyvin pieni eikä sulaudu kasvoihini, olen hyvin kalpea ja omaan ne erittäin tummat silmänaluset jotka meikinkin läpi paistavat. Kulmakarvat alhaalla ja saavat minut näyttämään vihaiselta. Huulet tosi ohuet ja väärässä kohdassa sen purennan takia. Amorinkaarta ei oikeastaan näy ollenkaan. Sitten vielä paksu ja lyhyt kaula. Ainoa hyvä piirre minussa on varmaan paksu tukka, mutta toisaalta se on huono siinä mielessä, että takkuuntuu äärettömän helposti.

Onneksi kohta on talvi, toivottavasti mahdollisimman kylmä, niin voin piilottaa itseni kaulaliinojen, pipojen ja huppujen alle..

Leuastani tulisi toiselta puolelta siis entistäkin suurempi* toiselta puolelta se on liian pieni.

Kuvauksesi perusteella olen aika paljon saman näköinen, mutta kukaan ei ole koskaan sanonut minua rumaksi, ainakaan päin näköä. Itse asiassa jopa hyvännäköiseksi. Minulla on ohut iho, mutta olen pitänyt sitä vahvuutena, koska jos oikein rasvaa ja pitää kunnossa, niin ei tule ryppyjä niin helposti, kuin paksumpi ihoisille. Minulla on aika paksu kaula ja ohuet huulet. Purenta myös vähän vino. Leukani on heikko ja siitä olen jopa kärsinyt. Kärsin pitkään nenästäni, kun on sellainen konkkanokka, mutta sitten joku sanoi, että minulla harvinaisen tavallinen nenä. Tajusin silloin ensimmäistä kertaa, että eivät muut tarkastele minua niin kriittisesti, kuin itse teen.

Olet luetellut paljon huonoja puoliasi, mutta entä hyvät? Sanoit, että sinulla on paksu tukka, mutta sekin siksi huono, että takkuuntuu helposti. Mutta siihenhän auttaa harjaus ja hiustenhoitoaineet.

Luulenpa, että olet nyt juuttunut itseinhoon niin syvästi, että et näe itsessäsi ja ulkonäössäsi hyviä puolia ollenkaan. Ja jos jonkun hyvän puolen huomaat, niin sekin on vähän huono kuitenkin (hiukset paksut mutta takkuuntuvat). ja kun syvästi inhoat itseäsi, näytät ulospäin väkisinkin vihaiselta, masentuneelta tai pelokkaalta, et onnelliselta tai helposti lähestyttävältä. Sisäinen hyvä tai paha olo heijastuu ulospäin yllättävän selvästi, ja vaikka yrität kätkeä sen, ihmiset vaistoaa sen.

Sanot että meikkaat laadukkaasti. Voisiko olla mahdollista, että itseinhossasi meikkaat liikaa? Eräs ystäväni piti itseään rumana ja käytti siksi liian voimakkaita värejä, jotka eivät sopineet hänelle ja se teki hänestä huomiota herättävän näköisen negatiivisessa mielessä.

Mielestäni sinun pitäisi nyt hellittää tuossa keskittymisessäsi ulkonäköön ja alkaa elää. Hanki uusi harrastus, matkustele, nauti. Ihminen on niin paljon, paljon muuta, kuin epäsymmetriset kasvot. Yritä päästä itseinhostasi vaikka terapian avulla, voit huomata silloin, että sinut hyväksytään kyllä.

En meikkaa liikaa, meikkaan kauan mutta aina mulle sanotaan että näytän luonnolliselta, etten meikkaa liikaa. Ja oon käyny terapiassa, ei auttanu. En voi mennä mihinkään harrastamaan näin rumana. Mun vaatteetki menee litimäriks ku käyn missään, vaikka töissä, oon niin paniikissa että selkämys ja kainalot hikoo, ja otsassa tippuu hikipisaroita. Ap

En kestä, kohta maanantai ja töitä :(

Vierailija kirjoitti:

En kestä, kohta maanantai ja töitä :(

Kestit hyvin viime viikonkin. Sulla on itsetunto-ongelma, ainoa joka voi auttaa olet sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä, kohta maanantai ja töitä :(

Kestit hyvin viime viikonkin. Sulla on itsetunto-ongelma, ainoa joka voi auttaa olet sinä itse.

Jatkan vielä: Tiedän olevani  vähemmän viehättävä mutten tee siitä numeroa. Olen hyväksynyt asian, en meikkaa ja olen se mikä olen. Jos joku katsoo asiakseen siitä huomauttaa, se on sen huomauttelija oma ongelma koska kaikkia ei vaan voi miellyttää.

Mitä enemmän rumuuuttasi -  oli se sitten todellista tai kuviteltua -  voivottelet, sitä enemmän sinuun kiinnitetään huomiota.Mitä vähemmän julistat asiaa, sen vähemmän ihmiset asiaa ajattelevat.