Apua, en kestä enää!

Kannattaa irtisanoutua. Tuollainen stressi joka aamu saattaa aiheuttaa vakavia fyysisiä sairauksia tulevaisuudessa ja silloin tulet kalliiksi yht.kunnalle ja joudut kärsimään PALJON enemmän.

Irtisanoudu ja ala tehdä valmisteluja sen eteen, että voit työskennellä kotoa käsin. Tämä on realistinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa irtisanoutua. Tuollainen stressi joka aamu saattaa aiheuttaa vakavia fyysisiä sairauksia tulevaisuudessa ja silloin tulet kalliiksi yht.kunnalle ja joudut kärsimään PALJON enemmän.

Irtisanoudu ja ala tehdä valmisteluja sen eteen, että voit työskennellä kotoa käsin. Tämä on realistinen vaihtoehto.

Oon 20 ja stressannu n. 9v tätä samaa. Onhan se fyysisesti ja psyykkisesti rankkaa, mut en mä voi olla työtön. Ei oo koulutusta kotona toteutettaviin aloihin. Ja tarvin ne rahat kauneusleikkauksiin. Ap

Ap, hanki itsellesi apua. Jos syy on tosiaan ulkonäössäsi eikä siinä, että kärsisit esim. ahdistuneisuushäiriöstä tai ruumiinkuvan häiriöstä (kuten tekstistäsi saa kyllä vahvan kuvan) niin silti tarvitsisit tukea siihen, että kestät ihmisten tuijotuksen ja pystyt elämään normaalia elämää. Millaisessa terapiassa olet käynyt? Kuinka kauan kävit ja kuinka kauan siitä on? Tarvitset nimittäin kipeästi apua, oli perimmäinen ongelmasi mikä hyvänsä, koska kärsit noin vaikeasta ahdistuksesta. Soita heti maanantaina terveyskeskukseen, tai jos sinulla on varaa niin hakeudu yksityiselle psykiatrille ja sitä kautta pätevälle psykoterapeutille. Jos et kestä maanantaihin asti, niin soita vaikka heti päivystykseen tai Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el…

Näitä avauksia on ollut täällä tasaiseen tahtiin (av-riippuvainen täällä moi) ja jos ne ovat kaikki sinun kirjoittamiasi, niin tarvitset todella kipeästi apua ja pian, ethän sä jaksa tuota menoa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, hanki itsellesi apua. Jos syy on tosiaan ulkonäössäsi eikä siinä, että kärsisit esim. ahdistuneisuushäiriöstä tai ruumiinkuvan häiriöstä (kuten tekstistäsi saa kyllä vahvan kuvan) niin silti tarvitsisit tukea siihen, että kestät ihmisten tuijotuksen ja pystyt elämään normaalia elämää. Millaisessa terapiassa olet käynyt? Kuinka kauan kävit ja kuinka kauan siitä on? Tarvitset nimittäin kipeästi apua, oli perimmäinen ongelmasi mikä hyvänsä, koska kärsit noin vaikeasta ahdistuksesta. Soita heti maanantaina terveyskeskukseen, tai jos sinulla on varaa niin hakeudu yksityiselle psykiatrille ja sitä kautta pätevälle psykoterapeutille. Jos et kestä maanantaihin asti, niin soita vaikka heti päivystykseen tai Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el…

Näitä avauksia on ollut täällä tasaiseen tahtiin (av-riippuvainen täällä moi) ja jos ne ovat kaikki sinun kirjoittamiasi, niin tarvitset todella kipeästi apua ja pian, ethän sä jaksa tuota menoa.

Kognitiivinen psykoterapia oli terapiamuoto. Mut en pysty menemään niin moneen paikkaan joka päivä, töissä ja kaupassa just ja just. Ja viimeksi kävin psykiatria tapaamassa vähän aikaa sitten, ja käyn ensi kuussa tapaamassa toisenlaista mielenterveyden ammattihenkilöä. Miksi, en tiedä. Ja kuten sanoin jo, ei sitä ihmisten tuijotusta ja ilkeilyä opi kestämään, kuten ei esim jatkuvaa fyysistä väkivaltaakaan. Ap

Jätitkö terapian siis kesken vai mitä tarkoitat tuolla ettet pysty menemään niin moneen paikkaan? Silloin kun kävit psykoterapiassa niin kävitkö siellä näiden samojen ongelmien takia? Onko siitä kauankin? Hyvä, että sulla on hoitokontakti, niin saat kuitenkin apua ja tukea vaikka se onkin hidasta. Uskon kyllä että kärsimyksesi ihmisten ilkeydestä on ihan todellista (itsekin kärsin siitä, että minua tuijotetaan rumuuteni vuoksi) mutta terapiasta voisit silti saada apua siihen, että löytäisit itsestäsi enemmän myös hyvää, oppisit suhtautumaan itseesi myötätuntoisemmin ja arkesi ei tuntuisi pelkästään selviytymiseltä. Niin että ehkä tuntemattomien ihmisten tuijotus ei tulisi enää niin iholle eikä pilaisi elämääsi niin voimakkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Jätitkö terapian siis kesken vai mitä tarkoitat tuolla ettet pysty menemään niin moneen paikkaan? Silloin kun kävit psykoterapiassa niin kävitkö siellä näiden samojen ongelmien takia? Onko siitä kauankin? Hyvä, että sulla on hoitokontakti, niin saat kuitenkin apua ja tukea vaikka se onkin hidasta. Uskon kyllä että kärsimyksesi ihmisten ilkeydestä on ihan todellista (itsekin kärsin siitä, että minua tuijotetaan rumuuteni vuoksi) mutta terapiasta voisit silti saada apua siihen, että löytäisit itsestäsi enemmän myös hyvää, oppisit suhtautumaan itseesi myötätuntoisemmin ja arkesi ei tuntuisi pelkästään selviytymiseltä. Niin että ehkä tuntemattomien ihmisten tuijotus ei tulisi enää niin iholle eikä pilaisi elämääsi niin voimakkaasti. 

Jätin joo kesken. Tapasin monia terapeutteja, löysin vain yhden potentiaalisen. Se oli pätevä ja empaattinen muuten, mut se ei uskonut, että ihmiset kiinnittäis niin paljon huomiota muihin. Se käytännössä kiels mun ongelman olevan todellinen, ja sano vaan kaikkea, että "se miltä musta tuntuu on todellista, muut seikat ei".. Jos ei oo oikeasti ruma, niin ei näköjään ilmeisesti pysty vaan asettua siihen ruman asemaan. Ja tosiaan sinne meneminenkin oli ongelmallista, koska en pysty altistaa itseäni ulos menemiselle enempää kuin on pakko. Kävin siellä sen verran pitkään, että voin varmaksi sanoa ettei se siitä ois helpottunu. Kuten ei ulos meneminen missään muodossa. Ja ei kovin kauan aikaa sitten ja näidenkin ongelmien vuoksi kävin.

Entäpä musliminaisen hiqab? Se tuntuisi kätevältä ratkaisulta.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä musliminaisen hiqab? Se tuntuisi kätevältä ratkaisulta.

En ole islamin kannattaja, joten en koe voivani käyttää mitään siihen rinnastettavia vaatteita/asusteita. Kommandopipoa käyttäisin, jos minua ei heti luultaisi rikolliseksi.. :) Ap

Ok, ymmärrän. Ehkä terapeutti ei ollut kuitenkaan sinulle se oikea ja jonkun toisen kanssa voisi homma toimia paremmin? Onko sulla nyt jotain lääkitystä? Mietin vaan että minusta pidät turhan jääräpäisesti kiinni siitä, että vika on sun ulkonäössä ja vain kauneusleikkaus voi sinua auttaa. Vaikka näin olisi, niin terapia voisi auttaa sua elämään ulkonäkösi kanssa. Luulet, että ahdistuksesi ei voisi helpottaa, ja että et voisi mitenkään oppia kestämään ihmisten katseita ulkona, mutta ei se ole fakta. Sä et voi tietää, mitä vaikutusta kunnollisella terapialla ja lääkkeillä voisi olla, jos et ole kokeillut. Sulla on vain omat uskomuksesi ja tunteesi, mutta se miltä susta tuntuu, ei automaattisesti ole totuus siitä miten asiat oikeasti ovat.

Lue kirja Ruma kassa, voimaannuttavaa huumoria aiheesta.

Entäpä jos vain hyväksyisit asian, ettei ulkonäkö ole vahvin puolesi? Jotkut syntyvät sokeina, jotkut menettävät lapsensa jne. Tuo on sinun haasteesi. Mihin muuhun voisit keskittyä?

Vierailija kirjoitti:

Ok, ymmärrän. Ehkä terapeutti ei ollut kuitenkaan sinulle se oikea ja jonkun toisen kanssa voisi homma toimia paremmin? Onko sulla nyt jotain lääkitystä? Mietin vaan että minusta pidät turhan jääräpäisesti kiinni siitä, että vika on sun ulkonäössä ja vain kauneusleikkaus voi sinua auttaa. Vaikka näin olisi, niin terapia voisi auttaa sua elämään ulkonäkösi kanssa. Luulet, että ahdistuksesi ei voisi helpottaa, ja että et voisi mitenkään oppia kestämään ihmisten katseita ulkona, mutta ei se ole fakta. Sä et voi tietää, mitä vaikutusta kunnollisella terapialla ja lääkkeillä voisi olla, jos et ole kokeillut. Sulla on vain omat uskomuksesi ja tunteesi, mutta se miltä susta tuntuu, ei automaattisesti ole totuus siitä miten asiat oikeasti ovat.

Huoh. Tarpeeksi pitkän aikaa kävin terapiassa ja oon lääkkeitä kokeillut. Ap

Huomenna taas töihin.. Hemmetti tän naaman kanssa. :(

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, ymmärrän. Ehkä terapeutti ei ollut kuitenkaan sinulle se oikea ja jonkun toisen kanssa voisi homma toimia paremmin? Onko sulla nyt jotain lääkitystä? Mietin vaan että minusta pidät turhan jääräpäisesti kiinni siitä, että vika on sun ulkonäössä ja vain kauneusleikkaus voi sinua auttaa. Vaikka näin olisi, niin terapia voisi auttaa sua elämään ulkonäkösi kanssa. Luulet, että ahdistuksesi ei voisi helpottaa, ja että et voisi mitenkään oppia kestämään ihmisten katseita ulkona, mutta ei se ole fakta. Sä et voi tietää, mitä vaikutusta kunnollisella terapialla ja lääkkeillä voisi olla, jos et ole kokeillut. Sulla on vain omat uskomuksesi ja tunteesi, mutta se miltä susta tuntuu, ei automaattisesti ole totuus siitä miten asiat oikeasti ovat.

Huoh. Tarpeeksi pitkän aikaa kävin terapiassa ja oon lääkkeitä kokeillut. Ap

jos asia näin on, on aika epätodennäköistä että saat av-raadilta jotain käänteentekevää apua, jota ammattilaiselta et ole saanut.

Itsensä hyväksyminen nyt vaan on sellainen asia, jonka eteen sinun on itse tehtävä töitä. Terapia on hyvä asia, jos olet valmis itse terapeutin avulla käsittelemään omia tunteitasi ja suhdetta itseesi. Ei se terapeutti sua paranna, vaan itse se työ on tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, ymmärrän. Ehkä terapeutti ei ollut kuitenkaan sinulle se oikea ja jonkun toisen kanssa voisi homma toimia paremmin? Onko sulla nyt jotain lääkitystä? Mietin vaan että minusta pidät turhan jääräpäisesti kiinni siitä, että vika on sun ulkonäössä ja vain kauneusleikkaus voi sinua auttaa. Vaikka näin olisi, niin terapia voisi auttaa sua elämään ulkonäkösi kanssa. Luulet, että ahdistuksesi ei voisi helpottaa, ja että et voisi mitenkään oppia kestämään ihmisten katseita ulkona, mutta ei se ole fakta. Sä et voi tietää, mitä vaikutusta kunnollisella terapialla ja lääkkeillä voisi olla, jos et ole kokeillut. Sulla on vain omat uskomuksesi ja tunteesi, mutta se miltä susta tuntuu, ei automaattisesti ole totuus siitä miten asiat oikeasti ovat.

Huoh. Tarpeeksi pitkän aikaa kävin terapiassa ja oon lääkkeitä kokeillut. Ap

jos asia näin on, on aika epätodennäköistä että saat av-raadilta jotain käänteentekevää apua, jota ammattilaiselta et ole saanut.

Itsensä hyväksyminen nyt vaan on sellainen asia, jonka eteen sinun on itse tehtävä töitä. Terapia on hyvä asia, jos olet valmis itse terapeutin avulla käsittelemään omia tunteitasi ja suhdetta itseesi. Ei se terapeutti sua paranna, vaan itse se työ on tehtävä.

No mua ei kiinnosta terapia enää, koska ne "apumetodit" on pelkkiä tosiasioiden kieltämisiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, ymmärrän. Ehkä terapeutti ei ollut kuitenkaan sinulle se oikea ja jonkun toisen kanssa voisi homma toimia paremmin? Onko sulla nyt jotain lääkitystä? Mietin vaan että minusta pidät turhan jääräpäisesti kiinni siitä, että vika on sun ulkonäössä ja vain kauneusleikkaus voi sinua auttaa. Vaikka näin olisi, niin terapia voisi auttaa sua elämään ulkonäkösi kanssa. Luulet, että ahdistuksesi ei voisi helpottaa, ja että et voisi mitenkään oppia kestämään ihmisten katseita ulkona, mutta ei se ole fakta. Sä et voi tietää, mitä vaikutusta kunnollisella terapialla ja lääkkeillä voisi olla, jos et ole kokeillut. Sulla on vain omat uskomuksesi ja tunteesi, mutta se miltä susta tuntuu, ei automaattisesti ole totuus siitä miten asiat oikeasti ovat.

Huoh. Tarpeeksi pitkän aikaa kävin terapiassa ja oon lääkkeitä kokeillut. Ap

jos asia näin on, on aika epätodennäköistä että saat av-raadilta jotain käänteentekevää apua, jota ammattilaiselta et ole saanut.

Itsensä hyväksyminen nyt vaan on sellainen asia, jonka eteen sinun on itse tehtävä töitä. Terapia on hyvä asia, jos olet valmis itse terapeutin avulla käsittelemään omia tunteitasi ja suhdetta itseesi. Ei se terapeutti sua paranna, vaan itse se työ on tehtävä.

No mua ei kiinnosta terapia enää, koska ne "apumetodit" on pelkkiä tosiasioiden kieltämisiä. Ap

no sitten et varmaan voi muuta kuin jatkaa kärsimistä, jos kerran omat mielipiteesi ja näkökulmasi koet tosiasioina, joita ei voi muuttaa. Onnea valitsemallesi tielle! t. edellinen vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, ymmärrän. Ehkä terapeutti ei ollut kuitenkaan sinulle se oikea ja jonkun toisen kanssa voisi homma toimia paremmin? Onko sulla nyt jotain lääkitystä? Mietin vaan että minusta pidät turhan jääräpäisesti kiinni siitä, että vika on sun ulkonäössä ja vain kauneusleikkaus voi sinua auttaa. Vaikka näin olisi, niin terapia voisi auttaa sua elämään ulkonäkösi kanssa. Luulet, että ahdistuksesi ei voisi helpottaa, ja että et voisi mitenkään oppia kestämään ihmisten katseita ulkona, mutta ei se ole fakta. Sä et voi tietää, mitä vaikutusta kunnollisella terapialla ja lääkkeillä voisi olla, jos et ole kokeillut. Sulla on vain omat uskomuksesi ja tunteesi, mutta se miltä susta tuntuu, ei automaattisesti ole totuus siitä miten asiat oikeasti ovat.

Huoh. Tarpeeksi pitkän aikaa kävin terapiassa ja oon lääkkeitä kokeillut. Ap

jos asia näin on, on aika epätodennäköistä että saat av-raadilta jotain käänteentekevää apua, jota ammattilaiselta et ole saanut.

Itsensä hyväksyminen nyt vaan on sellainen asia, jonka eteen sinun on itse tehtävä töitä. Terapia on hyvä asia, jos olet valmis itse terapeutin avulla käsittelemään omia tunteitasi ja suhdetta itseesi. Ei se terapeutti sua paranna, vaan itse se työ on tehtävä.

No mua ei kiinnosta terapia enää, koska ne "apumetodit" on pelkkiä tosiasioiden kieltämisiä. Ap

no sitten et varmaan voi muuta kuin jatkaa kärsimistä, jos kerran omat mielipiteesi ja näkökulmasi koet tosiasioina, joita ei voi muuttaa. Onnea valitsemallesi tielle! t. edellinen vastaaja

Juu, kiitti, jatkan rahan säästämistä jotta pääsen leikkauksiin. :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, ymmärrän. Ehkä terapeutti ei ollut kuitenkaan sinulle se oikea ja jonkun toisen kanssa voisi homma toimia paremmin? Onko sulla nyt jotain lääkitystä? Mietin vaan että minusta pidät turhan jääräpäisesti kiinni siitä, että vika on sun ulkonäössä ja vain kauneusleikkaus voi sinua auttaa. Vaikka näin olisi, niin terapia voisi auttaa sua elämään ulkonäkösi kanssa. Luulet, että ahdistuksesi ei voisi helpottaa, ja että et voisi mitenkään oppia kestämään ihmisten katseita ulkona, mutta ei se ole fakta. Sä et voi tietää, mitä vaikutusta kunnollisella terapialla ja lääkkeillä voisi olla, jos et ole kokeillut. Sulla on vain omat uskomuksesi ja tunteesi, mutta se miltä susta tuntuu, ei automaattisesti ole totuus siitä miten asiat oikeasti ovat.

Huoh. Tarpeeksi pitkän aikaa kävin terapiassa ja oon lääkkeitä kokeillut. Ap

jos asia näin on, on aika epätodennäköistä että saat av-raadilta jotain käänteentekevää apua, jota ammattilaiselta et ole saanut.

Itsensä hyväksyminen nyt vaan on sellainen asia, jonka eteen sinun on itse tehtävä töitä. Terapia on hyvä asia, jos olet valmis itse terapeutin avulla käsittelemään omia tunteitasi ja suhdetta itseesi. Ei se terapeutti sua paranna, vaan itse se työ on tehtävä.

No mua ei kiinnosta terapia enää, koska ne "apumetodit" on pelkkiä tosiasioiden kieltämisiä. Ap

no sitten et varmaan voi muuta kuin jatkaa kärsimistä, jos kerran omat mielipiteesi ja näkökulmasi koet tosiasioina, joita ei voi muuttaa. Onnea valitsemallesi tielle! t. edellinen vastaaja

Juu, kiitti, jatkan rahan säästämistä jotta pääsen leikkauksiin. :) Ap

Ja toisen työn etsimistä.